Oh the gloomy sundays! and the reminder

Namnam!

2012-01-28T15:42:00.003+02:00

Hahaa! Sain tänään aikaiseksi oman reseptin! No, vaiheet eivät ehkä ole kokonaan omasta päästä temmattuja vaan sovellettuja, mutta ajattelin silti jakaa tämän fantastisen saavutuksen.

Japanilaistyylinen kanawokki

Tarvitaan:

2 kanankoipea
parsakaalia
2 porkkanaa
(puna)sipuli
3 valkosipulinkynttä
noin ¼ kiinankaalta
(tölkkiherkkusieniä)
öljyä
tilkka soijaa

Kastike:

2 rkl soijaa
2 rkl vodkaa
½ rkl riisiviinietikkaa tai muuta etikkaa
noin 2 tl sambal oelek chilitahnaa
2 tl sokeria tai 1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl seesamöljyä
1 rkl maissitärkkelystä
hyvä tujaus raastettua inkivääriä

Kanankoivet keitetään kattilassa kypsiksi. Tässä ei mene kovin kauan, ehkä 15 minuuttia. Kypsyys kannattaa lopuksi tarkistaa.
Koipien kiehuessa, tehdään kastike maustumaan. Kaikki ainekset vain astiaan.
Kasvikset pilkotaan oman maun mukaan sopiviksi paloiksi.
Kun kana on kypsää, lihat revitään irti luista ja pienitään repimällä sopiviksi suupaloiksi. Kastike lisätään lihoihin ja annetaan maustua sillä aikaa, kun kasviksia paistetaan.
Sipulit kuullotetaan öljyssä pannulla. Muut kasvikset lisätään pannulle ja paistetaan al dente. Mukaan voi lisätä välissä öljyä ja soijaa, jos tuntuu, että pannu on liian kuiva.
Kun kasvikset sopivia, heitetään mukaan kana kastikkeineen. Paistetaan kunnes kana mukavasti lämmennyt ja kastike maustanut kasvikset, eli ei kovin kauan, ettei kana mene kumiseksi.

Huomio! Kanankoivet voi korvata myös rintaleikkeillä tms. Samoin vodkan voi korvata riisiviinillä tai sherryllä. Chilitahnan sijaan voi käyttää kuivattuja tai tuoreita chilejä oman maun mukaan. Jos ei pidä seesamin mausta, voi seesamöljyn jättää pois.

Testing, testing...

2012-01-24T18:53:00.002+02:00

Ostin netistä kaukolaukaisimen. Helpottaa kameran kanssa sähläämistä kummasti! Valokin alkaa olla eri väristä, eli kevät on tosiaan tuloillaan, vaikka varsinaista auringonpaistetta saakin vielä odotella. Tänäänkin aurinko oli verhoutunut pilven taakse kuin ujostellen. Benettonin villapaita on yhä yksi talvilemppareistani, eikä käyttö näy siinä ainakaan vielä ollenkaan. Valkoisen ja harmaan yhdistelmä on oikeastaan aika raikas, vai mitä.

Olimme tänään luennosta puolet ulkona vaeltelemassa, eli kokemassa ympäristöä aistein, ilman puhetta. En tiedä mitä mieltä olin harjoituksesta, mutta ulkoilu ja se kaikki oli mukavaa vaihtelua sisällä istumiseen! Nyt tosin väsyttää. Minulla on taas kasvava kasa koulutöitä, sillä kirjoittamisen kurssi sisältää paljon juuri sitä, kirjoittamista. Nytkin pitäisi olla lukemassa ja tekemässä referaattia. Olen vain niin kuitti! Olen vaivoin tänään vältellyt päikkäreitä. Sain tehtyä itselleni nakkikastiketta ja spagettia! En ole koskaan aiemmin valmistanut kyseistä ruokaa, mutta ihan hyvää siitä tuli :). Perinteistä kotiruokaa oikein!

Inspiraatiota, kuten sanotaan

2012-01-24T00:12:00.000+02:00

Snow Patrol - Just Say Yes

Alehankinta

2012-01-18T12:42:00.003+02:00

Näissä vaatteissa ajattelin mennä tänään vetämään leikkikerhoa lapsille. Onko minussa jokin vikana? Mutta kyseessähän on tukeva villakangashame ja tavallinen villapaita!

Lykke Li - Rich Kids Blues

Suurin aleostokseni on tämä espritin takki. Sain sen puoleen hintaan. Takki ei ole ihan talvilämpöinen, vaikka siinä onkin karvavuori ja karvareunat (feikkiä, ei aitoa); hihoissa ei ole vuorta lainkaan. Kuvat eivät kyllä tee ihan oikeutta...

Olen tänä talvena haaveillut karvareunaisesta villakangastakista, mutta tämä oli se, joka tuli kohdalle :). Tekokarva on laadukasta, samoin takki muutenkin. Odotan innolla, että pääsen käyttämään tätä! Löytäessäni takin rekistä, kokeilin sitä ja ihastuin, mutta olin sen verran epävarma, että minun piti soittaa sisko paikalle makutuomariksi. Sisko näytti vihreää valoa, ja sitten mentiin kassan kautta.

Verhoissa

2012-01-17T20:35:00.001+02:00

Oh Land - Lean

Ostin kirpputorilta nämä kauniit verhot. Nyt pohdin mitä niistä voisi kenties ommella.

Nöf nöf

2012-01-12T11:24:00.000+02:00

Nyt, kun asiaa ajattelen, huomaan etten ole tainnut koskaan kulkea saparoissa. En lapsena, enkä teininä. Tämä on toinen kerta elämässäni (ensimmäinen oli ennen joulua), jolloin olen taiteillut hiukseni kahdeksi poninhännäksi.

Ensinnäkään, en lapsena antanut kenenkään - etenkään äitini - laittaa hiuksiani. Homma meni jopa niin pitkälle, että minulla oli nyrkin kokoisia takkuja tukassa, koska en antanut harjata sitä. Sitten hävetti koulussa. Toiseksi, päätin yläasteikäisenä, että naamani on sen muotoinen, että sen tasapainottamiseksi täytyy tehdä kampauksia. Silloin hiukseni pituus oli lähempänä polkkamittaa, ja siinä pituudessa (ja iässä) saparot olisivat näyttäneet ala-asteikäisiltä. Lisäksi ne eivät mielestäni sopineet minulle. Jatkoin samaa linjaa lukiossa, samalla kiroten piikkisuoraa hiuslaatuani, joka ei sekään mielestäni sopinut minulle.

Itseasiassa olen alkanut tulla sinuiksi hiusteni ja pään muotoni kanssa vasta viime vuosina. Osittain asiaan vaikuttaa se, että hiukseni ovat nyt tasapitkät ja, no pitkät. Koska tukkaani ei ole kerrostettu, siinä on massaa, minkä turvin myös saparot näyttävät joltakin. Sisäisen saparouteni löytämiseen meni siis 24 vuotta. Toisaalta nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet saparoihin ennen kuin ne alkavat näyttää vain korneilta. Onnekseni olen aina näyttänyt ikäistäni nuoremmalta, joten voinen venyttää lapsekkaiden juttujen käyttämistä joitakin vuosia :).

Kipparikvartetti - Putte Possun nimipäivät

Talvivalo

2012-01-10T11:44:00.007+02:00

...on sanonko mistä. Se on himmeä, sinertävä, heijastuu oudolla tavalla seinissä, kestää vain hetken ja luo kasvoihini outoja varjoja. Odotan kevättä. Itseasiassa toissapäivänä sanoin ensimmäisen kerran, että tulisipa jo kesä. Minulla ei ole mitään lunta ja suloisia pikkupakkasia vastaan, mutta kaipaan ahnaasti valoa.

Chris Rea - Looking for the summer

Tunnistaako kukaan helmillä koristeltua, hihatonta kauluspaitaa? Itse olen tunnistanut sen lukuisista katutyylikuvista ja myös bongannut satunnaisten bloggareiden yltä. Kyllä, olen osa osa blogimassaa ostamalla paidan alennusmyynnistä. Minulla ei ole ollut juhlapaitaa, mikä on aiheuttanut päänvaivaa lukuisaan otteesseen, joten hankin paidan korjatakseni vaatekkaappini puutteen. Lisäksi paidassa on fantastinen kaulus. Olen nyt innostunut kivoista kauluksista, jotka pilkottavat paitojen tai mekkojen alta.

Itseasiassa sekä kauluksia että omaa asuani on inspiroinut Late Afternoon -blogin kaunis kirjoittaja. Hänellä on mielestäni poikkeuksellinen kyky yhdistellä eri kuoseja ja printtejä keskenään yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Hänen tyylinsä on muutenkin ihailtavan tyylikäs. Aurinkolaseja minä en aina ymmärrä, mutta ne saattavat selittyä sillä, että neito asuu Californiassa.

January snow

2012-01-09T14:52:00.001+02:00

Viimepäivinä ulkona on ollut ihanteellinen talvisää: ei tuulta, pari astetta pakkasta ja puhdasta, uutta lunta sataa hiljalleen maahan. Olisi ollut mahtava ilma pistää kokoon talvifantasiakuvaus, mutta tyydyimme Jannen kanssa kävelylenkkiin. How lame is that...

David Gray - January Rain

Vuosi 2011 kuvina

2012-01-05T19:37:00.003+02:00

Promokuva: Antti Leimi

Mummoasento

2012-01-04T21:41:00.001+02:00

Kiertelin kirppareilla ystäväni Din kanssa maanantaina. Kukkahame oli yksi kolmesta mukaan tarttuneesta löydöstä. Lisäksi kassalle päätyi 50-luvun pillerihattu ja käyttämättömät sukat. Ei siis mitään liian jännittävää.

Ihan pakko ihmetellä tuota seuraavaa kuvaa. Miten olen onnistunut saamaan itseni näyttämään laiheliinilta mummolta? Näyttää kuin tissini olisivat tipahtaneet 2012 vuoden kunniaksi vyötärölle asti. Voin rauhoittaa lukijoita sanomalla, että kyllä ne tissit ovat ihan siellä missä aina ennenkin.

Tässä näytän kuoliaaksi tylsistyneeltä. Nyt on hei pakko tehdä jotain tälle lavaesiintymiselle, ei tästä tule enää mitään!

Luulin muuten menettäneeni vattupaitani ja kuvittelin jo pitäväni sille itkuiset hautajaiset roskakorin yllä. Erehdyin nimittäin pesemään paidan. Enkä hoksannut, että pesulapussa käskettiin kiikuttaa pusero kemialliseen pesuun, mikä on kyllä aika jännä juttu ottaen huomioon, että paita maksoi noin 25 euroa. Pesussa paita hieman kutistui. Venyttelin ja vanuttelin sitä ja olin hätää kärsimässä, että ei, ei lempipaitaani! Hihat ovat yhä hieman naftit, mutta kyllä se päälle menee. Onnistuin kaltoinkohtelemaan neuleen kaula-aukkoa, joka vaatisikin nyt neulatyöskentelyä...

Eilen ja tänään olen viettänyt laatuaikaa itseni kanssa neuloen villasukkaa ja katsoen Poirot-sarjaa. Hetkinen...sen lisäksi, että alan näyttää mummolta, käyttäydyn kuin jonkun säyseä isoäiti! Pitäisikö tästä huolestua? Ai niin, leivoin minä myös leipää uudella leipäkoneellani ja tein italialaista ruokaa. Olen sitten varmaan italialainen mummo.

Ruoka ei kuvassa näytä aivan niin herkulliselta kuin mitä todellisuus oli. Sovelsin vähän ohjetta ja tein pekoni-aurinkokuivattu tomaatti-kerma - kastiketta ja spagettia, sekä balsamico marinoituja päärynöitä salaattipedillä sinihomejuuston kera. Oli hyvää! Mainitsinko myös, että minulla on paha tapa syödä ruoka olohuoneessa televisiota katsellen?

Kirjoittelin tänään työhakemusta. Nyt paljastan itsestäni jotain pöyristyttävää: en ole koskaan ollut kesätöissä. Meidän isän mielestä on ollut tärkeämpää, että kierrämme ympäri Eurooppaa kuin että "istuisimme kaupan kassalla". On kiva todeta 24-vuotiaana, että minulla on niin vähän työkokemusta, että kukaan ei varmaan enää ota minua töihin mihinkään. Koska olen näin vanha. Ja kudon villasukkia. Ja leivon leipää leipäkoneella. Voisin oikeastaan suoraan siirtyä eläkkeelle.

Egotrippi - Maailmanloppua odotellessa

Sävy sävyyn

2012-01-03T12:50:00.000+02:00

Maay Ni Kenun Aakhaan Dard Vichhorry Da Haal

Ostin vilan mekon alennusmyynneistä puoleen hintaan. Mekossa on kaikki, mitä toivon hyvältä talvikäyttöön tarkoitetulta mekolta.

Talvimekon täytyy olla

pitkähihainen (tai 3/4 hihainen)
tarpeeksi pitkähelmainen
venyvää, miellyttävää, talvikuosista kangasta
minulle sopivan värinen
mielellään taskullinen
mukava ja
lämmin.

Vilan mekko täyttää kaikki kriteerit! En enää nykyään osaa oikein pukeutua mekkoihin, jotka on valmistettu tavallisesta villakankaasta esimerkiksi. Ehkä minusta on tullut röhnöttäjä, enkä enää jaksa istua suorassa ja siististi (en kyllä ole ikinä jaksanut), tai minusta on tullut mukavuudenhaluisempi (tämä on todennäköisesti oikea syy). Kovakankaiset mekot alkavat yleensä hiertää kainaloista tai alkavat syömisen jälkeen kuristaa vyötäröstä. Trikoomekot antavat periksi joka suunnasta taaten täydellisen mukavuuden :). Nyt kaupoissa on ollut tosi paljon trikoosta ommeltuja mekkoja, joten niitä kannattaa aleista metsästää, suosittelen todella lämpimästi.

Hätättapauksessa talvimekko voi myös olla hihaton, mutta sitten päälle pitää pukea neule tai alle pitkähihainen paita, mikä on sitten taas eri juttu. Monet lyhythihaiset mekot ovat ongelmallisia siksi, että hihojen reunet näkyvät usein esimerkiksi neuletakkien alla, mikä näyttää mielestäni hölmöltä. Eikä lyhythihaisen mekon alle oikein voi pukea pitkähihaista paitaa, koska se sekin näyttää hölmöltä. Joten, to keep it simple, pitkähihainen on varmin ratkaisu. Eikä tule vilu :).

Olen muuten nyt ihastunut tuohon kaulakoruun! En ole aiemmin tajunnut yhdistää riipusta ja tuota nimenomaista ketjua toisiinsa. Vanhoista saa uutta, kun vain hoksaa yhdistää uudella tavalla.

Uusi vuosi toisen kengissä

2012-01-01T15:28:00.003+02:00

Hyvää Uutta Vuotta!

Kuvassa amerikkalaiset mykkäfilminäyttelijät Mary Pickford ja Douglas Fairbanks. Äidin uuden vuoden pirskeissä oli nimittäin teema: Hollywoodin elokuvatähdet. Tarkoitus oli siis pukeutua joksikin Hollywood-näyttelijäksi. Etsiskeltyäni aikani netistä vaihtoehtoja valitsin nämä kaksi näyttelijää, lähinnä siitä syystä, että heiksi olisi hauska pukeutua vuosikymmenen takia. Valitessani Marya itselleni ja Douglasta Jannelle, en ollut tietoinen siitä, että kyseiset näyttelijät olivat naimisissa keskenään, mikä olikin hauska sattuma. Pariskunta tosin erosi aviomiehen naisjuttujen tähden...

The Benny Goodman Orchestra - Sing, sing, sing (with a swing)

Emme onnistuneet saavuttamaan täydellistä yhdennäköisyyttä, mutta aika lähelle meni kuitenkin, vai mitä? Jannen parta oli ekstraa, mutta ei sitä voinut poiskaan ajaa :).

Meillä siis oli kuin olikin tuplabuukkaus eilen. Olimme alkuillan äitini luona, mistä siirryimme kaverilleni katsomaan raketteja ja pelaamaan zombie-lautapeliä. Ilta venyi melkein viiteen, ja nyt hieman unettaa. Äiti oli löytänyt kauan hukassa olleita kotivideoitamme, joita innostuin eilen katsomaan niin, että olimme myöhässä seuraavasta paikasta tunnin verran :D.

Maryksi pukeutuneena tuntui melkein kuin olisi palannut 80 vuotta ajassa taakse päin. Kun ajoin autoa, melkein saatoin kuvitella ajavani 30-luvun Suomessa!

Jälkitunnelmointia

2011-12-29T11:19:00.001+02:00

Joulu oli aika hulinaa tänä(kin) vuonna! Teimme itse peruna- ja bataattilaatikot, jälkkärit, rosollin, paistoimme kinkun ja niin edelleen. Minulta meinasi ajoittain loppua kunto, mutta onnistuin lopussa tsemppaamaan. Lahjoja meille kertyi taas kuusen alle aika paljon, kiitos äidin... Äiti sanoi tänäkin vuonna, ettei hän osta kuin yhdet lahjat kaikille ja sitten minä tulen kassin kanssa kotiin! Ehkä jännin lahja tänä vuonna on se leipäkone, jota pyysin. En ole vielä kokeillut sitä, mutta laite on purettu pakkauksesta ja sille on raivattu tilaa täydestä keittiöstämme. Nyt osia pitää enää voidella ja laitetta voi käyttää! On aika jännittävää, että leipäkoneellani voi paistaa myös pullaa ja tehdä hilloa...

Rovaniemellä oli rauhallisempaa, ja meidän tarvitsi vain saapua valmiiseen ruokapöytään, mikä oli varsin mukavaa kaiken raatamisen jälkeen ;). Ehdimme käydä katsastamassa alennusmyyntejä ja loikoilla sohvalla elokuvia katsoen. Tapasimme myös Jannen siskoa ja hänen poikaystäväänsä. Rovaniemellä oli jopa -8 astetta ja lunta paljon enemmän kuin täällä meillä. Tänään näyttää satavan lunta meillekin, ja aura-auto pyörii tuossa parkkiksella ahkerasti. Nyt se valkoinen joulu tulee. Tai pikemminkin valkoinen uusi vuosi.

Uusi vuosi on meille vielä vähän kysymysmerkki. Ehdimme sopia kaverini kanssa, että menisimme heille, mutta sitten sisareni ja vanhempani haluaisivat viettää hollywood-teemaisen uuden vuoden cocktail-paloineen ja cocktaileineen, mikä kuulostaa varsin kiehtovalta. Olen nyt vähän puun ja kuoren välissä. Olimme viime vuonnakin kaverini luona...

Minulla ei taaskaan itselläni ole yhtään kuvaa itsestäni jouluaatolta. Siinä kävi niin, että minä ja nuorin sisareni näytimme kaksosilta. Minä vähän niin kuin kopsasin hänen kampauksensa ja päätimme piruuttamme vetää homman yli, koska näytimme muutenin samalta: lopulta meillä oli samaa huulipunaa, sama silmämeikki ja melkein samat hiukset. Pitää yrittää saada niitä kuvia jonkun kamerasta. Meitä paparazzattiin ihan kiitettävästi.

Joulupukin töissä

2011-12-23T10:37:00.004+02:00

Joulupukin töissä

Eilisen käärin lahjoja pakettiin: oli pehmeää ja kovaa, laatikon mallista ja epämääräistä kasaa... Suurin osa on nyt paketoitu! Myös Monmon kävi auttamassa pakettien kanssa. Ja onnistui paketoimaan laatikosta pehmopaketin näköisen :D. No, ei se mitään, onpahan lahjansaajan (eli äitini) entistä vakeampi arvata sisältöä. Tänä vuonna halusin itse koristella myös paperit. Useimmat kuviolliset lahjapaperit ovat ilmeisesti niin paljon muovia, ettei niitä voi lainkaan kierrättää. Olenkin jo monena vuotena ottanut seikan huomioon ja ostanut kierrätettävää lahjakäärettä. Olen myös useana vuonna paketoinut lahjani sanomalehteen. Niistä tulee sillä laillakin tosi kivoja! Tämän vuoden koristeluista tuli kyllä varsin kotikutoisen näköisiä, mutta olen ihan tyytyväinen :).

Homma menee tästä eteenpäin näin: ajan laina-auton takaisin äidille, jotta hän pääsee joulukauppaan, teemme joitain ruokia ja siivoamme äidin luona, missä siis vietämme joulun. 26. päivänä hyppäämme Jannen kanssa junaan ja matkustamme Jannen parheen luo Rovaniemelle (porojen ja joulupukin ihmekaupunkiin :D). Sitten palaamme jo ilmeisesti seuraavana päivänä takaisin. Ehdin mahdollisesti nähdä rakkaita ystäviäni siinä välissä, kunnes onkin jo uusi vuosi. Sen vietosta ei ole vielä ihan 100% suunnitelmaa.

Aion syödä, nauttia siivoamisesta, koristelusta ja muusta valmistelusta! Sekä tietysti sekä lahjojen antamisesta että saamisesta! Tänä vuonna olen odotellut omia lahjojani aika hilpeänä ;). Näyttää kyllä epäilyttävästi siltä, että siskontyttöni lahja ei ehdi tulla, koska tilasin sen netistä. Aikoja sitten! Mutta heidän palvelunsa on ruuhkautunut tjs. Jos pakettia ei tänään kuulu, ei se jouluksi luonnollisestikaan ehdi.

Superihanaa Joulua kaikille lukijoille!

Superfantastic Christmas to all my readers!

Pimeyttä vastaan

2011-12-16T12:00:00.007+02:00

Joose Keskitalo - Pimeydestä pimeyttä vastaan

Uusi versio rakennettuna samaisen hameen ympärille. Olen metsästänyt lyhyitä neuleita kissojen ja koirien kanssa. Mielellään sellaisia, jotka eivät olisi kovin laatikkomallisia. Lisäksi materiaalin pitäisi olla pääsääntöisesti muuta kuin akryylia ja polyamidia. Siksi hennesin neuleet eivät ole kelvanneet. Löysin ruskean palmikkoneuleen Lindexiltä. Ostin sen siksikin, että sain sen puoleen hintaan eli 15 eurolla. Ajattelin, että vaikkei neule ole täydellinen, ei se ole liian kallis korvaamaan täydellistä. Minulla on valkoista alpakkalankaa odottamssa, että löydän sopivan ohjeen ja aikaa.

Koulu on loppu tältä vuodelta. Pitäisi jaksaa säätää vielä roikkuvien kurssien esseitä...mutta minulla ovat mielessä vain joululahjat, jouluruuat, joulukoristeet ja joulupuuhat...

Verennälkä

2011-12-15T12:00:00.001+02:00

Florence + The Machine - No light, no light

Kuva: Antti Leimi

Olin viime viikolla mukana kuvaussessiossa. Viime kesän pepin ohjaaja Antti Leimi kutsui minut mukaan vampyyriaiheisiin kuvauksiin. Olin jonkinsortin vampyyrinmetsästäjä, joka - kuten näkyy - päätyy ruokapöytään. Vampyyria esittävä Kristiina oli aika vakuuttava. Siitä täytyy antaa itselleni pisteitä, että minä olen tehnyt Kristiinan meikit :).

En ole koskaan ollut kovin hyvissä väleissä kameran kanssa, mutta olin tällä kertaa rennompi kuin edellisissä kuvauksissa. On vaikea tietää, mikä näyttää kameraan hyvältä ja mikä ei. Mielestäni kamera vangitsee paljon vähäeleisempiä juttuja kuin ihmisilmä. Kuvattavana oleminen on paljon staattisempaa kuin näyttämötyöskentely, ja siksi myös erilaista, vaikka saman tyyppisesti rooleja esitetäänkin. Tällaiset kuvaukset ovat minulle uusia kokemuksia. Jännää!

Lahjatoiveita

2011-12-14T12:15:00.003+02:00

Pikkusiskoni oli näreissään, kun tänäkin vuonna laitoin sähköpostilla perheenjäsenilleni, eli tontuille, kirjeen lahjatoiveistani. Näreys johtui kuulemma siitä, ettei voi olettaa noin vain saavansa kaikkea mitä haluaa. Jäin hieman ihmettelemään tätä, koska eikö joululahjojen antamisessa ole kysymys toiveiden täyttämisestä? Ehkä kirjeet joulupukille ovat jääneet lapsuuteen, ja toivomukset jääneet samalla menneisyyteen. Nyt meidän perheessämme halutaan yllättää iloisesti. Mielstäni joululahjavinkkien antaminen läheisille on kuitenkin jopa suotavaa: joskus lahjojen keksiminen voi käydä työstä. Itse yritän välttää lahja-ahdistuksen miettimällä joululahjoja jo lokakuusta lähtien. Kirjoitan ideoita ylös, jotta en unohtaisi niitä. Niinpä kovin kauheaa stressiä ei joulukuulle pakkaudu. Kaikkia joululahjoja en ole vielä ehtinyt ostaa, ja suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut hyvien ideoiden kesken tehtävät valinnat. Mikä olisi sittenkin se paras lahja...

Rakas Joulupukki, tässä omat toiveeni:

Sukkahousut ovat vaatekkaappini kulmakiviä. Hyviä on vaikea löytää, ja kriteerini ovat nykyään aika korkealla. Saa olla vain yksi haarasauma, hyvä materiaali ja mielellään kantapää ommeltuna.

Lapsuuden elokuvien ehdoton klassikko uupuu hyllystäni dvd-versiona.

Liikuntapassi läheiseen kuntokeskukseen, kiitos. Siellä on vain niin kivat ohjaajat ja monipuoliset tunnit!

OBH nordican leipäkone. Olisi ihanaa syödä tuoretta leipää kaupan valmiiksi siivutettujen tusinapussien sijaan!

Minulla on Joka tyypin kaavakirja I, joten myös kakkonen pitää omistaa :).

Kuvat: alias, leijonakuningas, liikunta, leipäkone, kaavakirja

Tutkiessani eilen blogini hallintaa huomasin, että on olemassa tilasto-välilehti. Sinne on merkattu kuinka paljon kävijöitä blogillani on ollut ja mistä maista kävijät ovat. Olin aika hämmästynyt, kun neljän vuoden aikana blogissani on visiteerannut yli 11 000 ihmistä! Myös se, että kävijöitä on joka kuukausi ja suunnilleen joka päivä, oli yllätys. Olen ajatellut, että blogiani ei lue kukaan muu kuin minä itse :D. Myös se oli yllättävää, että aika paljon lukijoita minulla on ollut Yhdysvalloista ja Tsekistä. Tunnen itseni uudella tavalla motivoituneeksi näiden tietojen johdosta! Kiitos kaikille lukijoille!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Viininpunaa

2011-12-13T19:50:00.003+02:00

Ulkoilmaversio.

Tätä hametta etsin suhteellisen kauan. Suhteellisen, koska mikä muotimaalimassa on kauan, ei ole sitä useinkaan sen ulkopuolella. Mutta siis etsittyäni tätä epäsymmetristä hametta viime keväästä asti, lopulta sellainen tuli vastaan Kreetan Bershkassa. Löytö oli aika yllättävä, koska olin jo ehtinyt luopua toivosta. Yhdenlaisen vastaavan näin kesällä Lontoossa Topshopissa, mutta se oli niin järjettömissä hinnoissa palaksi sifonkia, että jätin hameen kauppaan. Pidän hameen mallista, koska se on elegantilla tavalla dramaattinen ja yhdistelmä sekä pitkää että lyhyttä pituutta.

Olen hameen mallin lisäksi ihastunut tummanpunaiseen väriin. Enkä tänä talvena ole ainoa. Viininpunainen tuntuu jälleen raikkaalta voimakkuudessaan nyt, kun pari vuotta on menty nudeväreillä.

Kuvat lookbook.nu ja Auroran henkarit.

Two sides

2011-12-12T12:00:00.025+02:00

The Night Before Christmas - What's this?

Inspiraation sain asuuni tästä Dress upin asusta, jonka Helmi otsalla -blogin Ranna oli linkannut.

Olin tunkenut asuni hameen jo kesävaatteisiin ja jouduin kaivamaan sen uudelleen esiin. Minulla on ollut pieniä ongelmia löytää Kreetalla Zarasta ostamalleni pörröpaidalle hamekaveria, ja kappasta kummaa onglema ratkesi. Hameesta voi päätellä kuinka ehdoton olen silittämisen suhteen eli en. Toisaalta mielestäni paperipussimainen pinta sopii pehmeän paidan kaveriksi. Dress upin kokoelmassa tuntui muutenkin olevan mielenkiintoisia yhdistelmiä.

Joulun merkkejä

2011-12-11T12:48:00.000+02:00

Pahoittelen kuukauden kestänyttä hiljaisuutta. Olen blogia enemmän keskittynyt reissailuun, perheeseen ja joulun lähestymiseen :). Ja suoraan sanottuna on laiskottanut! Minkä takia en ole esiintynytkään oikeastaan sellaisissa asuissa, joita kannattaisi kuvata. Tosin itsenäisyyspäivänä pukeuduin kirppikseltä löytämääni punaruskeaan mekkoon, jonka alkuperä sijoittunee sinne 1940-luvulle. Siitä on kuvia, muttei minun hallussani. Linnan juhlissa ei tapahtunut tänä vuonna juuri mitään erityisen kiinnostavaa. Angrybird-puku oli aika mielenkiintoinen ja juontaja totesi juhlien alussa, että "parin minuutin kuluttua tasavalta vaihtuu kuningaskunnaksi ja siirrymme linnanjuhlien loistoon" tai jotain sinne päin. Mielestäni hieman omituista kommentoida itsenäisyyspäivän juhlista, että ne muistuttavat kuningaskunnan juhlia, kun kuitenkin julhimme nimenomaan tasavallan syntymistä, mutta nooh...

Olen fiilistellyt joulua jo jonkin aikaa. Täsmän vuotisesta joulusta minulla on hyvä fiilis. Varsinkin, kun parina edellisenä päivänä on satanut maahan valkoinen lumimatto! Lumi tekee aina jouluisen tunnelman. Tänä jouluna on sisarentyttäreni ensimmäinen joulu. Joulupukkia meille ei vielä tule kylään, koska Aurora ei siitä varmaan oikein mitään vielä ymmärtäisi. Pelkäisi vain pukkia, heh.

Celtic Woman - Carol of the Bells

Olen ostanut joitakin uusia joulujuttuja, polttanut kynttilöitä ja yrittänyt miettiä, mikä on lempijoululauluni...

"Gaily they ring while people sing songs of good cheer, Christmas is here..."

Yllätin Jannen hänen syntymäpäivänsä kunniaksi käsityöpajalla :D. Teimme kynttilöitä ja nämä kaksi huopaista tonttua. Arvatkaa kumpi on kumman! No, venäläinen tonttu on Jannen tekemä ja kotimaisemman näköinen minun luomukseni. Minun tontustani piti alunperin tulla myös mies, mutta ehkä siitä tuli sitten lopulta rouva herra tontulle.

Poikkeus sääntöön

2011-12-01T23:52:00.000+02:00

Yleensä en tarjoile youtube-videoita postauksena. Yleensä.

Maailma syntyi Chaoksesta ja Eroksesta

2011-11-01T14:59:00.003+02:00

Voi surku miten kylmää Kreetalla olikaan! Aurinko ei paistanut juuri lainkaan ja tuuli oli lähes myrskyluokkaa. Lämpötila kohosi parhaimmillaan 21 asteeseen, mutta ei se siltä tuntunut. Kuljin suurimman osan ajasta villapaita (se ainoa, joka minulla oli mukana) ja takki ylläni. Harmillisinta oli se, että myös asunnossamme oli todella vilpoista! Sisareni vauvaa ei voinut laskea paljaalle lattialle, vaan aina piti laittaa viltti väliin. Se on se huono puoli, kun rakennetaan viileitä taloja kuumien kesäpäivien varalta: kylmällä on kylmä. Janne jopa sairasti kuumeisen flunssan reissussa, voi raukkaa! Meidän onneksemme Kreetalla on nyt ollut kylmin lokakuu sataan vuoteen, tai jotain.

Muuten matka meni mukavasti! Kävimme turistimatkalla :D Knossoksen temppelissä ja teimme monta matkaa Haniaan. Olen etsinyt paikkoja, joista löytää edullisia ja hyviä nahkatuotteita. Joku ehkä muistaa kuinka etsin vimmalla Jannelle nahkalaukkua, ja toinkin yhden Chilestä. Kävi ilmi, että parhaimmat nahka-apajat sijaitsevat Kreikassa! Kolusimme pieniä katuja, joissa myytiin lähes pelkästään nahkatuotteita. Yhdestä putiikista meidän perhe osti yhteensä viidet kengät :D. Kulutimme muutenkin aikaa shoppailuun suunniteltua enemmän. Olimmehan odottaneet, että saisimme edes vähän kölliä rannalla ja ottaa aurinkoa. Hotellimmekin oli ihan merenrannalla! Minun mukaani ostosretkiltä tarttui mekko, hame, karvapaita, huivi, kengät ja reppu. Mutta Janne pisti paljon paremmaksi, ainakin rahan kulutuksessa :D. Pääasiassa aikani kuitenkin humahti siskontyttöä hoitaessa. On se vaan niin suloinen yhdeksänkuinen otus!

Tykkään paljon tästä neulemekosta! Materiaali on paksuhkoa puuvillaa ja kankaassa on samettisia, pikkuisia sydämiä! Mekossa on T-paitahihat. Myös uusi huivi eksyi päähän. Voin luvata, etten hyppelehtinyt ilman sukkahousuja ulkona tänään. Esittelen vain uusia kenkiäni!

Disneyn Herkules - I won't say I'm in love

Ja ehkä lempihankintani: pieni reppu nahkaa ja kangasta! Sekä kenkien että repun hinta oli 35 euroa kappale. Rakastan tuota reppua! Molemmat ovat yksityisiltä tuottajilta suoraan ostetut. Repun tekijä oli nahkataituri toisessa polvessa ja herra oli tehnyt laukkuja 35 vuotta.

Tätä reppua olisi saanut eri kuosisilla ja värisillä kankailla, kokonahkaisena ja myös värikkäällä mokkanahalla.

Odotan jo innolla, että pääsen ensi kesänä käyttämään sandaalejani. Ostin tarkoituksella vähän matalammalla korolla varustetut kengät.Näillä voi tehdä pitkiäkin kaupunkivaelluksia ja varvashommelin ansiosta kengät pysyvät hyvin jalassa.

Nyt sitten pitäisi taas löytää arjen rytmi ja rutiini. Se on senkin takia ollut nyt tavallista vaikeampaa (huomasin unohtaneeni mennä palaveriin aamulla), että meidän lentomme lähtikin alkuperäisestä infosta poiketen Kreetalta 00.35 ja olimme Suomessa vasta puoli neljä aamuyöllä. Autostamme oli loppunut akku, joten senkin värkkäämisessä meni aikaa. Olimme sisareni luona Tampereella vasta yhdeksältä aamulla ja takaisin kotona olin vasta 24 tunnin päästä Kreetalta lähdettyämme. Todella pitkä kotimatka tällä kertaa!

P.S. Halloween meni minulta tänä vuonna ihan ohi! En olisi kyllä varmaan jaksanutkaan hipata tänä vuonna. Ensi vuonna uusi yritys :).

Reputa!

2011-10-20T22:54:00.001+03:00

Tässä on trendi, jota hartiani kiittävät! Olen joutunut olkaongelmien takia siirtymään kokonaan reppuihin. Niskani ei vain kestä toispuolista painoa, oli sitä miten vähän tahansa. Reppujen astuminen parrasvaloihin ei olisi voinut tapahtua täydellisempään aikaan! Käsilaukkuni korvaa nykyään kirpparilta hankittu, satiininen ysäripikkureppu. Kuulostaa aika kauhelta, mutta itseasiassa se on aika näpsäkän näköinen.

Myös nämä ovat aikasta jees. Näistä ottaisin itselleni ensisijaisesti harmaan ja villakankaisen repun. Tarpeeksi siisti ja rento yhtä aikaa.

Klikkaamalla kuvia pääsee niiden alkuperäislähteeseen.

stylebubble.com

Krokotiilinnahkainen reppu maksaa uskomattomat 34,000 dollaria...

Viimeisiä syyssäteitä

2011-10-20T21:06:00.003+03:00

Edith Piaf - Autumn Leaves

Syksyisen synkkää.

Vaikka oikeasti ei ole ollenkaan synkkää, sillä olen lähdössä huomenna Jannen ja perheeni kanssa Kreetalle! Ensin ajamme Helsinkiin ja lauantaina illalla lähtee lento Haniaan! Loma ja aurinko tulevat tarpeeseen - jos aurinko vain suostuu näyttäytymään. Ennusteet näyttävät alkuviikolle lähinnä 19 astetta, mikä ei ole mikään helle...Toivotaan, että ennustukset menevät alakanttiin. Hauska reissu se varmaan kuitenkin on. Matka on siskontyttöni ensimmäinen ulkomaanmatka. Cute! :D Mitähän sitä taas pakkaisi mukaan... Muokkasin yhden chloemaisen farkkuhameen oikean kokoiseksi, ehkä se lähtee mukaan. Tähän aikaan vuodesta pitää varautua sekä kuumaan, että jäätävän kylmään. Laukkuun tulee enemmän tavaraa kuin normaalisti. Ajattelimme taas pakata Jannen kanssa samaan matkalaukkuun - Lontoon reissulla meillä oli vain yksi yhteinen laukku ja se riitti, uskokaa pois - mutten tiedä mahtaako tila tällä kertaa riittää. Olen liian väsynyt pakatakseni tänään, joten se huoli jää huomiseksi.

Mukavaa ja piristävää syyslomaa kaikille!

Kakkua kaapissa...

2011-10-17T15:20:00.002+03:00

Ai Otsuka - Heart

Viimepäivinä olen tyrkyttänyt kaikille kakkua, lettukakkua. Ranskalaisittain crepe mille tarkoittaen useista ohuista letuista ja jonkinlaisesta kermatäytteestä koottua täytekakkua. Koska pidan paljon letuista ja rahkasta ja mustikoista, yhdistin kakkuuni niitä kaikkia :). En ole perinteisten taäytekakkujen suuri ystävä, joten lettukakku käy hyvin variaatiosta.

Kuvissa kakku oli vasta tehty, joten sisukset eivät olleet ehtineet jähmettyä vaan valuivat ulos. Nyt kun kakku on viettänyt aikaa jääkaapissa, se on jähmettynyt sopivasti ja leikatuista paloista voi nähdä selkeästi kerrokset. Naminami!

Kukaan ei varmaankaan enää muista, mutta lupasin viime uutena vuonna tehdä jotain täyteen ahdetulle, sekaiselle mekkokaapilleni. Tadaa!

Kaappi ei ehkä näytä kovin siivotulta - erityisesti, kun kaapin lattialla on muun muassa satunnainen hengari...mutta olen siivonnut sen ja laittamassa pois kolmasosaa mekoistani! Ei se onneksi tuntunut aivan niin pahalta kuin pelkäsin. Pikkusisareni vannottivat etten vie vaatteita myyntiin ennen kuin ovat saaneet tonkia kasani läpi, joten toistaiseksi pois lähtevät vaatteet makaavat tyylikkäästi makuuhuoneeni lattialla. Voin lämpimästi suositella vaatekaapin läpikäymistä! Olen huomannut sen yllättävän tyydyttäväksi puuhaksi, kun vaatteet yllättäen mahtuvat kaappiin ja kaapin täyttävät vain käytössä olevat vaatteet. Se tuo ikään kuin tilaa ja ilmaa pukeutumiseen :). Ajattelen aina, että vanhojen vaatteiden tilalle voi sitten hankkia uusia ihania vaatteita.

Villasukkia

2011-10-12T13:41:00.004+03:00

Viimeaikoina olen ollut poikkeuksellisen tyytyväinen sekä vaatekaappini sisältöön että asukokoinaisuuksiini. Vaikutusta on varmaankin uusilla täydennyksillä (joita olen yrittänyt olla hankkimatta). Harmi sinänsä etten ehtinyt kuvata niitä hyviä asuja. Tässä nimmenomaisessa asussa sen sijaan ei ole mitään uutta. Villapaita on viimevuotinen kirppishankinta ja hame sata vuotta vanha. Ja villasukkakausi on alkanut. Mistä tulikin mieleeni, että olen neulonut sisarilleni lahjaksi omat parit! Olen neulonut villasukat viimeksi yläasteella, ja siihen se neulominen sitten jäikin.

Jostain syystä pinkkeihin sukkiin syntyi noin sentin kokoero... 7 veljeksen Polkka-lankaa voin suositella! Oli hauskaa seurata, kuinka kuvioita syntyi ja väri vaihtui, vaikka en käyttänyt kuin yhtä lankaa (polkka on värjätty hauskasti). Käytin minä vaalean violettia lankaa saadakseni sukista vielä erilaisemmat. Toisessa sukassa on violetti kantapää ja toisessa violetit varpaat. Siskot haluaisivat sukat heti, mutta ajattelin kuitenkin säästää nämä jouluun: helpottaa sitä lahjakarnevaalia.

Elän tällä hetkellä putkessa. Putkessa, joka sisältää ainoastaan ajatuksen edistyvistä koulutöistä. Lähes jokaisen päivän keskeisin ajatus käsittelee sitä milloin palaan kirjojen ääreen ja kuinka kauan jaksan niiden kanssa viettää. Siis olen aika tympeää seuraa ja epätyytyväinen mikäli päiväni täyttyvät muusta kuin kandista. Tänään on tarkoitus aloittaa ensi viikon kahteen tenttiin valmistautuminen. Toisaalta se tuntuu melkein lomalta, koska se ei ole kandin tekemistä. Ja jotta saisin aikani kulumaan entistä koulupainotteisemmin, ilmoittauduin teemaharjoitteluun pitämään leikkikerhoa 1.-2. luokkalaisille. Se homma kestää koko lukuvuoden. Mutta toisaalta se voi myös tuoda vaihtelua ja käytännön tekemistä tekstipainotteiseen arkeen. Näin ainakin toivon.

Farkkua

2011-10-04T22:43:00.001+03:00

Madeleine Peyroux - Dance me to the end love

Tämä asu on ystäväni Monmonin inspiroima. Itseasiassa tämä asu on puhdas kopio hänen asustaan :D. On minulla sentään erilailla hiukset, puolustukseksi heh. Farkkua farkun kanssa. Olen vihdoin löytänyt hyviä farkkuja! Nyt minulla on kolmet. Nämä eivät ole ne veromodan pöksyt, joista aiemmin mainitsin. Nämä ovat kirppislöytö kahdeksalla eurolla. Vähään aikaan en ole muita käyttänytkään. Paitaa minun oli tarkoitus esitellä. Venyvää, mukavaa ja lyhyttä farkkupaitaa olen etsinyt koko kesän. Kaupoissa tuntui olevan vain tunikoita. Hennesiltä löytyi lopulta oikeanlainen.

Meillä oli tänään teatteriporukan kanssa disney-elokuvailta :). Katsoimme Mulanin ja Hopon Poppoon. Molemmat löytyivät minun hyllystäni. Kävi kyllä kateeksi emännän piirrettyjen leffon hyllyä! Se on pullollaan klassikoita! Pitäisi hankkia itselle vielä ainakin Leijonakuningas, koska onhan se superklassikko. Aika nostlgista katsoa lapsuutensa elokuvia. Sitä myös huomaa näin aikuisena asioita, jotka menivät lapsena ihan ohi. Se on mielenkiintoista.

Piti kertomani, että vaaleanpunainen hiuskokeiluni päätyi...noh, ei oikeastaan mihinkään. Väri ei nimittäin tarttunut hiuksiini oikeastaan ollenkaan. Harmi. Jos haluaisin toivomani lopputuloksen, pitäisi tehdä värinpoisto, mitä en rupea tekemään. Väri nimittäin haalistuisi pois ja jäljelle jäisivät värittömät, vaaleat ja huonokuntoiset hiukset - no thanks. Luonnollisuudessa on puolensa ja tällä mennään.

Syysmyrsky

2011-09-27T22:00:00.001+03:00

Sade

Wanna be cotton candy!

2011-09-21T16:45:00.003+03:00

Olen vihdoin ottanut käyttöön huuto.netsitä kaivamani valkoisen irtokauluksen. Hoksasin nimittäin tänään, että kaulus istuu tämän paidan kanssa varsin hyvin. Vattupaidasta on tullut jumitusvaatteeni. Käytän välillä jotain muuta pari päivää ja sitten olenkin taas ujuttautunut tähän. No, kun tämä on pehmeä ja kevyt ja lämmin ja ihanan värinen... Olen nyt ylipäätään innostunut kivojen paitojen alta pilkistävistä kauluksista. Ja niistä kivoista paidoista, joita olevn havainnut omistavani hämmentävän vähän. Olen viimevuosina panostanut enemmän neuletakkeihin.

Lähikuvaa uusista kengistäni. Kyllä näistä vielä jalkineet tulee :D.

Brigitte Bardot - Moi Je Jou

Sitten sekä inspiraatiota että äksöniä. Olen nimittäin sen verran vakavissani kokeilemassa vaaleanpunaisia hiuksia, että tilasin jo värinkin. Ihan vaaleanpunaista hiusväriä on vaikea ellei mahdoton löytää, mutta kuulemma pinkistä shokkiväristä saa vaaleanpunaista lantraamalla sen hoitoaineeseen. Eli paljon hoitoainetta, vähän väriä ja testaamalla johonkin huomaamattomaan hiusosioon saa oikean sekoitussuhteen. Puhtaan vaaleanpunaisen aikaansaaminen vaatisi värinpoistoa, mitä en missään tapauksessa ryhdy hiuksilleni tekemään (kaiken sen kärsimyksen jälkeen mitä ne ovat joutuneet kokemaan), joten tiedän ettei lopputulos ole niin kuin esimerkiksi ensimmäisessä kuvassa, vaan lähempänä persikan sävyä kuten viimeisen kuvan tytöllä. Katsotaan ;).

Kuvat:
http://welovepastelhair.tumblr.com/tagged/pink+hair
http://audrey-tokyoluxhollywoodlan.buzznet.com/user/photos/?id=65953101

Kenkäkysymys

2011-09-14T11:10:00.001+03:00

Olen pari päivää miettinyt pääni puhki näitä kenkiä.Minulta puuttuu ajattomahkot, mustat nilkkurit kokonaan. Olen metsästänyt tällaisia kaksi vuotta. Näissä yksilöissä on paljon hyviä puolia, kuten nahka materiaalina, korkkipohja, jossa on plato, pehmeä kävellä, juuri sopiva korko ja tietysti väri. Ne asiat, joista en ole aivan varma ovat nilkkaosan leveys ja hinta: 185 euroa. Olen päättänyt olla maksamatta kengistä 200 euroa enempää, mutta tämäkin euromäärä kirpaisee aika paljon. Toisaalta, selattuani netit ja juostuani kaupat läpi, olen todennut etten pääse kovin paljon halvemmalla kuitenkaan. Nahka maksaa nykyään ihan tuhottomasti! Ja ilmeisesti minulla on kallis maku, tai jotain. Haluaisin tehdä valinnan, joka ei kaduta yhtään jälkikäteen. Vaikeaa.

Nancy Sinatra - These boots are made for walking

EDIT: Nyt ei auta kaduttaa; päätin ostaa kengät! Enkä vilkuile enää muita vaihtoehtoja. Etsintä on virallisesti päättynyt.

Vadelmaa

2011-09-08T18:56:00.000+03:00

Fairport Convention - Come All Ye

Toin vadelmanpunaisen neuleen tuliaisiksi Lontoosta. Monmon mainosti japanilaista Uniqloa, mihin sitten törmäsimme ja josta villapaidan ostin. On ihanaa löytää pehmeitä, kevyitä ja lämpimiä neuleita. Toivottavasti en vain käytä paitaa puhki talven aikana! Kukkatunikan varastin luvatta sisareni kaapista (hän ei edes tiedä vaatekappaleen hävinneen), mutta se on vain lainassa. Tai sitten voin ehdottaa vaihtokauppaa johonkin omaan vaatteeseeni, sillä olen aika kiintynyt kukkakuvioon.

Tuntuuko kenestäkään muusta, että monet tämän syksyn ja talven mallistoista ovat ottaneet tosi paljon vaikutteita katumuodista? Siksi jotkin jutut näyttävät tylsiltä, koska ne on jo nähty blogeissa aikaa sitten. Tai sitten viime talven jutut uusiutuvat tällekin vuodelle. Esimerkiksi viitat ovat aika vanha juttu, samoin sandaalit sukkien kanssa ja 60-lukua on elettyjoidenkin trenditietoisten keskuudessa jo pari vuotta ainakin. Uusin juttu on ehkä nilkkapituinen takki (jollaisen satun omistamaan). Ja väreissä viininpunainen, mitä aion muuten saada omaankin vaatekaappiini. Voisi kai sanoa, että minulla on meneillään punainen kausi. Pari vuotta sitten kaiken piti olla tummansinistä, koska olin kyllästynyt mustaan. Must hankintoihin kuuluu myös musta poolo. Minun piti ostaa poolo jo viime talvena, mutta se jäi. Tänä syksynä uusi yritys.

Midi ja paso doplea

2011-09-06T18:49:00.001+03:00

Espanja Cani

Härkää sarvista ja kandin pitäisi valmistua. Huomenna on pakko joko lukea tai kirjoittaa, tämä päivä jotenkin taas hävisi jonnekin. Toisin sanoen juuri mitään jännää ei tule vähään aikaan tapahtumaan, sillä yritän kykkiä kotona koulutöiden eduksi. Saas nähdä kuinka luonnistuu. Luonnistumista ei auta se, että meillä on tällä hetkellä kahdeksan ylimääräistä kanavaa. Tänään katsoin fashion tv:stä muun muassa dsquared2 näytöksiä - ei ole muuten minun lempimerkkini se, liikaa kiristävän ja ikävän näköisiä vaatteita, joita kutsutaan naisellisiksi.

Pupumekkoni mun

2011-08-28T13:25:00.001+03:00

Otsuka Ai - Strawberry Jam

Lontoo

2011-08-27T18:10:00.001+03:00

Olemme palanneet Lontoosta, vaikka vieläkin keräilen voimia reissun jäljiltä. Oli siinäkin loma! Olimme matkalla ystäväni ja hänen kämppiksensä kanssa kahdeksan päivää, joista kaksi hupeni matkustamiseen. Menimme junalla Tampereelle, mistä liftasimme lentokoneella suoraan Stanstedin lentokentälle. Yövyimme hostellissa nimeltä Equity Point. Voin suositella hostellia, mutta huoneet saattavat olla aika pieniä. Lisäksi meitä viihdytti "a loud banging noise" yöt päivät. Ilmeisesti jokin vesiputki ei ollut ihan kohdillaan ja aina jonkun valuttaessa vettä putki kalahteli ikävästi. Aluksi luulin, että hostellille on palkattu joku paukuttamaan meidän seinäämme, sitten epäilimme hissiä ja respasta ehdotettiin vesiputkea. Vikaa ei korjattu meidän aikanamme, joten nukuimme joka yö korvatulpat päässä.

Näkymiä ensimmäisen hostellihuoneemme ikkunasta.

Hostellihuoneemme. Janne nukkuu yläsängyssä, alasänky oli minun. Samassa huoneessa, eri sängyissä nukkuivat myös matkapumppanimme.

Näkymiä hostellin lähistöltä. Otimme viime reissusta opiksemme ja varasimme hostellin läheltä keskustaa, toisin sanoen Hyde Parkin vierestä. Ratkaisu osoittautui hyväksi. Viimeksi meillä meni yli 45 minuuttia päästä kaupunkiin motelliltamme.

Lähikirkko.

Ikkunanpesijöitä.

Paikallinen bubi. Valitettavasti emme käyneet sisällä asti. Kävimme vain yhdessä bubissa ovella ja toisessa kuuntelemassa blues jameja. Paikan nimi oli Ain't nothing but...the blues bar :).

Ehdimme tehdä visiitin British museumiin. Kävimme katsomassa egyptiläisen, kreikkalaista ja aasialaista kokoelmaa. Onneksi monet museot ovat nykyään Lontoossa ilmaisia! Se säästää todella paljon rahaa.

Tässä aasialaisessa pikku pullossa on säilytetty tupakkaa tai jotain muuta huumaavaa ainetta. Kaunis pullo!

Vietimme yhden päivän Kew Gardenissa eli valtavassa kasvitieteellisessä puutarhassa. Olimme yllättävän rentoutuneita päivän jälkeen! Minua väsytti jo puistossa niin paljon, että meinasin nukahtaa nurmikolle.

Vanha kasvihuone. Sisällä oli mitä kummallisimpia trooppisia kasveja! Muun muassa valtava palmu.

Ehkä lempipaikkani puutarhassa: lummemökki.

Jannella on joku juttu lihansyöjälasveihin...

Kävimme Portobello roadin marketilla lauantaina. Hirveästi ihmisiä! Mutta vaikka mitä mielenkiintoista antiikkitavaraa! Muun muassa aivan mielettömän ihania vanhoja ja kauniita soittorasioita, joitta oli metallilintuja! En edes kehdannut kysyä paljonko ne olisivat maksaneet... Kuvassa katubändi.

Pitää seuraavalla kerralla käydä käyskentelemässä Notting Hillissä ihan muuten vain, koska paikka oli kaunis, mutta liian täysi chillailuun.

En ymmärrä kuinka ne kaikki matkamuistokaupat selviävät! Kuka niistä ostaa? Mistä tuli mieleeni, että unohdimme taas ostaa jääkaappimagneetin! Olen ruvennut keräilemään niitä paikoista, joissa käyn. Hitsi!

Alunperin eläintarhapäivällemme oli luvattu sadetta, mutta onneksemme ei sittenkään satanut pisaraakaan. Aurinko paistoi ja eläimiä oli mitä katsella! Erityisesti mieleeni jäivät gorillat! Ne ovat niin kiehtovia, mutta samalla myös surullista katseltavaa häkeissään. Niin kuin ihmisiä sulkisi eläintarhaan.

Lintunen?

Ja yöelämää! Tämä kuva taitaa olla ainoaa laatuaan, niin harvoin minua nähdään drinkin ääressä. Mutta eksyimme LAB nimiseen baariin, jonka tarjoilijat ovat valmistuneet London Academy of Bartendingistä, ja paikan listalla on 80 eri drinkkiä! Pakkohan oli kokeilla yksi vaikka hintaa oli n. 10 euroa per drinkki. Ai, että olihan se hyvää!

Kuvanen Lontoon pukumiesalueelta. Löysin alueen Spitalfields marketilta itselleni ihanan pupukuvioisen pikkumekon! Kulutinkin siihen sitten viimeiset 15 puntaani. Rahat meillä loppuivat kasken ennen aikojaan. Miten tyypillistä! Ostoksia ei tullut tehtyä kovin montaa: yksi villapaita, T-paita ja pupumekko, siinä se.

Reissu meni kaikenkaikkiaan oikein mukavasti. Hieman ehkä häiritsi se pang pang öisin, mutta mitäs pienistä. Olen nukkunut univelkoja kotona takaisin. Tällä reissulla pääsin myös mukavasti irti Pepistä, nyt kun esityksetkin on jo esitetty. Seuraavaksi pitäisi ryhtyä tähyilemään tämän syksyn velvollisuuksia - koulua, kandia ja niin edelleen. Tässä on vielä pari päivää ja sitten opinnot alkavatkin. Jannekin muutta kajaaniin ensi viikon alussa. Siinä onkin sitten sopeutumista!

Farkkupakkomielle

2011-08-10T13:22:00.000+03:00

Olen löytänyt parhaat fakut ikinä! Melko korkeavyötäröiset, helpot ja mukavat käyttää! Hintaa oli 5 euroa kirppiksellä! Nämä ovat ilmeisesti vero modan vanhempaa mallistoa. Olin innoissani saadessani farkut käyttöön taas pesun jälkeen. Ja sitten tajusin, että joskus tulee päivä, kun näitä ei enää ole. Kangas on ohutta ja venyvää = suuri hajoamisalttius. Mitä minä sitten teen? Ainoat hyvät farkut maailmassa! Olen tehnyt pientä taustatutkimusta ja luulen, että malli on uusittu nimellä ranch ja sitä on myynnissä. Varma ei voi olla, mutta ajttelin silti joko tilata farkut netistä tai käydä etsimässä kaupoista. Oli miten oli, minun on löydettävä vähintään toinen pari!

Kesä on virallisesti loppunut. Siinä vaiheessa, kun lämpötila laski alle 19 asteen heinäkuun lopussa, eikä ole enää noussut, kesä on varmasti ohi. Ulkona on 15 astetta ja voin julistaa syksyn alkaneeksi. Toivottavasti ensiviikolla Lontoossa olisi vielä lämmintä, niin voisi viettää pätkän intiaanikesää. Kesä on ohi, Peppi Pitkätossun esitykset ovat kohta ohi, samoin kesäloma. Vanhempani ja Janne ovat vasta tulossa katsomaan esityksiäni tällä viikolla. Pitää vain toivoa ettei sada! Taidankin kaivaa sateenvarjon ja neulepaidan mukaan kaupungille tänään.

Välipäivä

2011-08-08T15:25:00.003+03:00

Led Zeppelin - The Rain Song

Kuin kukkatapetti

2011-07-21T13:50:00.001+03:00

Esitysten kanssa pitää kiirettä, mutta oopperajuhlilla olen ehtinyt käydä. Kuvia ei ole, koska en muistanut ottaa kameraa. Mitään ihmeellistä pukeutumisen kannalta ei kuitenkaan tapahtunut, sillä kopion täysin Jannen valmistujaisasuni myös oopperaan. Kävimme katsomassa Toscaa, mikä olikin varsin mainio! Suosittelen lämpimästi! Juoni ei ollut ihan perusmustasukkaisuusdraama, vaikka siihen perustuikin.

Olen viimein onnistunut raahautumaan alennusmyynteihin ja rääpimään itselleni jäljellä olleista, muun muassa tämän jakun.

En ole bleiseri-ihminen. Minulle tulee niissä yleisesti ottaen liian asiallinen olo. Tarvitsin jonkin siistin, kesäisen, lyhyen takin ja tämä collegejakku tuli vastaan parilla kympillä hennesillä, joten se tarttui mukaan. Alla oleva mekko on Chilen tuomisia.

Käytännössä tämä oli kuitenkin se asu, jolla lähdin liikenteeseen. Edellisen kuvan kukkamekko on nimittäin niin lyhyt ettei sillä voi pyöräillä. Nappasin kuvan nopeasti ennen lähtöä Monmonin kanssa kaupungille :). Teimme hyviä kirpparilöytöjä yhdessä. Muun muassa bongasin swedish hasbeensit hopeisena hänelle viidellä kympillä! Niitä oli käytetty ehkä kolme kertaa, jos sitäkään. Aika hyvin, etten sanoisi!

Nämä nimenomaan:

Hasbeensit ovat yllättävän mukavat jalassa! Yllättävää oli myös se, että koko 36 meni minullekin jalkaan, vaikka olen numeroa 37. Ja jalkani on leveähkö 37. Tietysti ne olivat hiukan piukeat :D. Mutta olisivat ehkä voineet venyä myös minun jalkaani. Sovimme Monmonin kanssa, että ostan ne häneltä sitten jos ne eivät olekaan hyvät. Alkoi kyllä itseäkin himoittaa nämä puukkarit, kun näki ne jalassa...Mutta hinta on turhan kirpsakka. Ellen sitten löydä itsellenikin kirppisversioita. Like that's gonna happen.

Uuu, there ain't no other way

2011-07-09T15:07:00.037+03:00

Teepparia maksin kanssa olen halunnut kokeilla jo jonkin aikaa. Mielestäni maksimekossa on jotain juhlallista ja T-paita toimii siksi arkistavana vastaparina. Ostin hennesin maksimekon pari kesää sitten ja se vaan toimii! On ihanaa omistaa vaatteita, jotka istuvat, ovat kauniita ja mukavia päällä! T-paitakin on yksi lemmikeistäni. Se on niin ihanan pehmeää kangasta.

Blogissani olen jättänyt kengät aivan liian vähälle huomiolle! Kuvista päättellen en käytä kenkiä. Viitsin harvoin tallustella sisällä kengillä, mutta uskokaa pois, en minä paljon paljain jaloin kulje. Jotta kengät pääsisivät paraatipaikalle, esittelen lemppari kesäkenkäni!

Aloitetaan ylhäältä vasemmalta. Mustat kävelykengät ostin keväällä ja niitä olen käyttänyt viileämmillä keleillä. Vagabondin ruskeat ballerinat ovat pari vuotta vanhat ja nähneet muutamia Euroopan suurkaupunkejä, ja ovat sen näköisetkin! Nämä ovat olleet luottokenkäni. Nyt ovat venyneet jostain syystä ja melkein lonksuvat ainakin paljaassa jalassa, damn. Rocketdogin kiilakorot taitavat olla vain vuoden vanhat. Nämä ovat hyvät jalassa ja nätit, mutta hieman kiikkerät. Kenkien korko on sijoitettu pikkuisen väärään kohtaan, niin että nilkka vääntyy tasapainon horjuessa. Alhaalla vasemmalla ovat viime keväänä Roomasta ostamani nahkasandaalit. Välttelin niiden käyttöä viime kesänä, koska pelkäsin saavani niistä rakkoja. Tänä kesänä aloitin kenkien varsinaisen käytön, eikä yhtään rakkoa ole tullut! Varvastossumaisuus on osoittautunut todella käteväksi ominaisuudeksi, sillä sandaalit ovat tukevat jalassa.

Ruskeat murheenkryyni-clarksini eivät ole vielä päässeet ulkoilemaan tälle kesälle, koska hukkasin geelipohjalliset - voin käyttää kenkiä vain niiden kanssa, muuten päkiöissäni on jättirakot. Muuten clarksit ovat tosi hyvät! Viimeisenä superalelöytöni parin vuoden takaa! Valkoisesta nahasta punotut ballerinat ovat jalkaan kuin hanskat! Huomasin tässä taannoin, että niihin pitäisi pikapikaa vaihtaa korkolaput. Siksi ne ovat nyt vaihtopenkillä. Tässä pääsääntöisesti käytössä olevat kesäkenkäystäväni :).

Joko jännittää?

2011-07-08T14:35:00.004+03:00

Tänään on enskari! Pitäkää peukkuja!

P.s. Linnunpoikaset oppivat lentämään ja muuttivat
pois kotoa toissapäivänä. Nyt on parvekkeella paljon hiljaisempaa.

Hiukset ihan hyvin

2011-07-06T14:35:00.001+03:00

Rauli Badding Smorejoki - Ikkunaprinsessa

Kävin katsomassa parvekkeemme linnunpoikasia! Ne ovat jo pieniä ja pörröisiä. Ja ilmeisesti munista vain kaksi kuoriutui. Vanhemmillehan se on helpompaa! Tosin nyt he ovat suojelevaisempia kuin aikaisemmin. Kauhea tsirpitys ja pyrähtely parvekkeen editse, jos parvekkeelle uskaltautuu. Yritän kasvattaa kukkalaatikossa yrttejä ja niitä pitää käydä kastelemassa, mistä lintuparat eivät pidä :).

Tänään on Peppi Pitkätossun promonäytös. Sinne tulee ylioppilasteatterilaisia ja mahdollisesti lehdistön edustajia. Jälkimmäistä epäilen hieman. Vielä edellisissä harjoituksissa kaikki lavasteet eivät olleet valmiita, että saa nähdä joko kaikki olisi paikalla. Ensi-ilta olisi nimittäin perjantaina!

Chilestä tuomani housut ovat olleet hyvässä käytössä.

Palopuheita itselleen

2011-07-04T12:00:00.028+03:00

Lady Gaga - Born this way

Olen ikäkriiseillessäni tajunnut, että se on nyt tai ei koskaan! Toisin sanoen olen vielä nuori, elämäni kunnossa, tästä se ei enää parane ja niin edelleen :D. Kannattaa siis vähän paljastaa! Tässäpä toteutan ohjenuoraani paljastaen vähän, mutta en ihan edes napaa ;). Muutenkin olen kyllästynyt omiin epävarmuuksiini ja päättänyt nyt heittää ne romukoppaan! Selluliittia, uusia muhkuroita ja makkaroita, joita ei koskaan ennen ollut, ihomuutoksia, pienet rinnat...PYH! Nyt minä lakkaan kerta kaikkiaan haikailemasta, koska sitten se elämä menee siihen. Minusta ei tule uudestaa 17-vuotiasta (ihan niin kuin haluaisinkaan, hyi!), seuraavana edessa 30 ja 40 ja 50... Sitä paitsi, kaunes on paljon sitä, että viihtyy itsessään ja arvostaa itseään :). Minä aion nyt arvostaa.

Gitana

2011-07-03T11:42:00.005+03:00

Shakira - Gitana

Sekä mukavaa että valitettavaa ilmojen viileneminen. Eilisestä lämpötila on tippunut kymmenen astetta. Tässä asukokeiluja hellepäiviltä. Pilkullinen, beige hame on ollut suoranainen hellepäivien pelastaja! Se on niin kevyt ettei se kuumota, mutta toisaalta suojaa auringolta. Kaikki vaattet ovat itseasiassa second handia. Afrikkalishenkinen hame taitaapi olla aitoa 70-lukua ja ihanan ohutta puuvillaa. On mukavaa päästä kokeilemaan sellaisia yhdistelmiä, joista voi vuodessa pääsääntöisesti vain haaveilla! Itseasiassa sen sijaan ,etten tietäisi mitä pukea ylle, minulla on ollut liikaakin vaihtoehtoja! Tuntuu, että pitäisi vaihtaa vaatteita kerran päivässä, että ehtisi kokeilla kivoja yhdistelmiä ennen kuin kylmä taas tulee :).

Eilen rupesin pohtimaan, että ehtisisimmekö sittenkin Janskun kanssa lähteä elokuussa käymään Lontoossa kahden kaverin kanssa?? Sitten rupesin tutkimaan majoituksia ja lentoja ja junia ja... Lähtö olisi heti viimeisen esityksen jälkeen...Ai niin! Milloinkohan meillä on esityksen hautajaisbileet...sekin pitää ottaa huomioon. Saa nähdä! Olisihan se aika veikeää! Meillä jäi Jannen kanssa niin paljon näkemättä viime kerralla pari vuotta sitten.

Lintulapsia

2011-06-30T22:17:00.004+03:00

Hippelihei, juhannusvei. Oli ja meni. Meillä oli sisäjuhannus kotona ystävien ja drinkkien kera! Oli mahtavaa!

J.Karjalainen - Villejä lupiineja

Seuraava ilmoitusasia:

Meillä on parvekkeella ihka oikea linnunpesä! Pesän oli rakentanut pikkulintu kuun alkupuolella taitellun sermimme väliin lattialle. Janne löysi sen siivotessaan parveketta - silloin siinä ei vielä ollut munia. Mietiskelimme siinä siivoammeko pois, koska sitten siellä olisi lintuja kesällä... Mutta mitä jos munat olisivat jo tulossa, ja sitten siivotessamme pesän pois, linnulla ei olisikaan mitään paikkaa mihin munia! Päätimme jättää pesän ja jäimme seuraamaan tilannetta. Jonkin aikaa sitten pesään oli ilmestynyt kaksi munaa, sitten kolme ja sitten kokonaista viisi, ehkä marmorikuulan kokoista munaa! Ehkä viikko sitten kaksi munaa oli kuoriutunut! Meillä meni jonkin aikaa saada selville, mikä vaivihkainen lintu on kyseessä. Lopulta lintu tuli puolustamaan pesäänsä meidän häiritessä, ja tunnistimme linnun västäräkiksi!

Nyt on ollut varsin lämmin pari päivää, mikä on mahdollistanut kesäisen ulkovarustuksen. Toivottavasti parvekkeen poikaset eivät ole kärsineet kuumuudesta! Mahtavatkohan loput munat muuten kuoriutua ollenkaan! En ole käynyt pariin päivään katsomassa...

Joka tapauksessa tässäpä eilinen asuste. Paidan löysin huuto.netistä ja se lienee vintagea. Sanoisinko 70- tai 80-lukua? Olen karsastanut valkoista tänä kesänä, mutta tässä tunsin oloni kotoisaksi (vaikka kumma ilme ei siitä viestikään...)!

Janne on tällä hetkellä Rovaniemellä. Muistan häntä tällä lattekupposen kuvalla :D. Jannesta hänen aikaansaannoksensa oli niin hieno, että hän halusi sen julkaistavan. Aww :).

Ei ihan napaa

2011-06-20T23:05:00.000+03:00

Nyt harmittaa oikeasti etten ehtinyt räpsiä helleviikon kuvia ollenkaan! Tämän kesän hittilook itselleni on varmaankin niin sanottu napapaita yhdistettynä korkeavyötäröiseen alaosaan. The time is gray -blogin herttainen tyttönen on pätkäissyt T-paidan sopivan mittaiseksi. Voisin itsekin toteuttaa toimenpiteen jollekin kirpparipaidalle! Sitten kun tästä sadekaudesta on päästy yli ja aurinko ehkä suvaitsisi paistaa.

Namnam

2011-06-19T13:20:00.000+03:00

Olemme onnistuneet viimeaikoina tuottamaan niin herkullisia ruokia, että siitä on pakko näyttää tositusaineistoa!

Hillakiisseliä ja turkkilaista jogurttia! Ilman siemeniä, tietty! Jannen vanhemmat poimivat marjat!

Kasvishamppari!

Munakoisopastaa ja avocadoleipiä, joita meillä oli myös Jannen juhlissa. Tämä oli kuin ravintolan sapuskaa! Ihan tosi hyvää!

Olkihattu

2011-06-18T16:20:00.000+03:00

Haaveilin pitkään olkihatusta, joka olisi juuri eikä melkein. Olen kokeillut varmaan 15 hattua, joista yksikään ei ole ollut hyvä. No, yksi oli viime kesänä Savonrannan kirpputorilla, mutta olin se oli sininen enkä siksi ääliönä ostanut sitä. Viime viikon lämpöaalto oli yllätys, eikä kehoni oikein ehtinyt tottua kuumuuteen ja paahteeseen. Yksi piknikpäivä meni ihan plörinäksi ja surkuttelin kun minulla ei ollut sitä olkihattua. Onneksi nyt on! Löysin hatun Kappahlista käydessäni "anoppini" kanssa ostamassa hänelle juhlamekkoa, mutta en ehtinyt ostaa sitä. Arvoin monta päivää ja lopulta päätin käydä katsomassa josko hattuja vielä olisi, vaikka olinkin valmistautunut pettymykseen. Hattuja oli jäljellä yksi! Ja nyt se on minun.

Tein ruudullisen mekon roolivaatteekseni kesäteatteriin (ilman vyötä, tosin). Aika kiva se on muutenkin.

Voi kesä!

2011-06-17T16:02:00.001+03:00

Kesäkuu tuntuu vierähtävän hirveän nopeasti! Onko se toisaalta ihme, kun on ollut juhlien järjestelyä ja itse h-hetki, ompelemista, teatteria, kouluajatuksia ja niin edelleen!

Jannen juhlat menivät mukavasti ja vieraat kertoivat viihtyneensä ja ruokia kehuttiin. Harmittamaan jäi, että vaikka meillä oli viidenlaista kakkua, suurin osa niistä loppui kesken! Yksi kakku myös paljastui syömäkelvottomaksi, sillä kakut leiponut sisareni oli unohtanut kelmun kakun pohjaan ja laittanut koko höskän uuniin! En ole pitkään aikaan maistanut mitään niin pahaa kuin sulaneen kelmun käry! Harmi, koska se oli hyvää raparperikakkua!

Koristeluiksi olin hankkinut heliumilmapalloja ja kukkia. Ohjelmaamme kuului niin sanottua pikadeittausta vieraiden kesken (oli ihan menestys, uskokaa pois), piñatan surkea kohtalo (myös hakkauskeppi koki aika surken kohtalon, sillä piñata oli sen verran kovaa tekoa, että keppi katkesi), pokeria, lautapelejä, legoilla rakentelua ja saunomista grillimakkaroiden kera. Itse en enää jaksanut kaiken stressaamisen jälkeen lähteä jatkoille, mutta Janne tuli nukkumaan vasta puoli viideltä aamulla. Stressini purkautui lievänä kuumeena. Olin aika tööt siivotessani vanhempieni kanssa juhlapaikkaa kuudelta aamulla!

Ah, niitä kakkuja!

Piñata on jo saanut kyytiä! Juhlakalu kepin varreessa, minä piilottelen puskassa.

Olin unohtaa, että meillä kävi myös tulitaiteilijoita! Tulikukka-ryhmään voitte tutustua nettisivuilla.

Minusta ei tullut yhtään kunnollista kokokuvaa! Tässä yksi säälittävä kuva, jossa myös erään herran otsatupsu. Kaulassani roikkuva avainnippu ei kuulunut stailaukseen :D.

Tein mekon siis itse. Kyllä siinä olikin hommaa! Pentele pisti kunnolla vastaan! Mutta mekko 1- 2 Mia.

Olen melkein toipunut juhlista... Tänään taidamme grillata jäljelle jääneet makkarat läheisessä grillikatoksessa. Hyvänen aika! Sehän onkin meidän tämän kesän grillikauden avajaiset! Vasta nyt! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitä ennen pitää raahautua vielä harkkoihin. Itseasiassa minun ei tarvitse raahautua, koska olen viihtynyt tosi hyvin Peppiä tehdessäni! Ihan oikeasti minulla on ollut todella mukavaa. Teatterin tekeminen pitkästä aikaa ihan oikeasti, ja vielä kun kysymyksessä on hauska kappale, tuntuu hyvältä.

Puusta

2011-05-30T12:29:00.000+03:00

The cherry blossom girl -blogin Alix postaili purjehdusaiheisen päivityksen. Sailorivärejä, merta, laiva...LAIVA! Minua ei juuri jaksanut kiinnostaa mihin Alix kumppaneineen on pukeutunut! Sen sijaan laivan yksityiskohdat saavat minut lähes hurmioon! Saattaisikohan kyseessä olla jopa kaksimastoinen purjelaiva? Ainakin kaksi genuaa eli keulapurjetta löytyy. Vinssit, köysikerät ja ah, puinen kansi hivelevät silmää! Kyllä se on niin, että puinen purjevene on ainoa oikea purjevene!

Nämä kuvat ovat kuin karkkia!

Kuvat

Joskus on kyllä pakko päästä tuollaiselle kaksimastoiselle purjelaivalle! Voi olla hiukan eri fiilikset kuin sellaisessa 32 jalkaisessa veneessä.

Lauantain päiväpurjedus ei ehkä ollut aivan sitä mitä odotettiin, sillä ei tuullut juuri lainkaan ja vetta satoi välillä kuin ämpäristä :D. Monta kilometriä mentiin moottorilla, mikä ei ole purjehtiessa kovin toivottavaa puuhaa :). Mutta minkäs teet kun tuulta, jolla purjehtia, ei ole! Huippua hommaa silti vaikka sataisikin!

Vaikka mies on jossakin

2011-05-27T17:02:00.000+03:00

Scandinavian Music Group - Kaunis Marjaana

Kippas kappas, kun aikaa käyttää johonkin, se loppuu nopeammin. Siltä se tuntuu. Peppi Pitkätossu etenee, koulu loppuu, olen kirjoittanut kaksi tenttiä samalla kerralla, ostanut ilmapalloja, kaivanut esiin kesävaatteet, kirjoittanut kutsukortteja ja hypännyt miehen kaulaan. On se ihanaa, kun on energiaa tähän kaikkeen!

Not winterwhite

2011-05-13T22:56:00.004+03:00

Emily Loizeau - Je Suis Jalouse

Amy Ross: Secrets of living 4

Siinä missä Helsingissä liikuttiin viikonloppuna sortseissa ja pikkumekoissa täällä olen siirtynyt ballerinoihin vasta eilen. Tänään huomasin puiden olevan hiirenkorvilla.

Olen viimein alkanut lämmetä pitsille. Lähinnä valkoiselle pitsille. Valkoinen on tänä keväänä sekä muodikas että haastava väri. Vuosi tai pari sitten käytin valkoista paljonkin, mutta tänä keväänä se ei ole tuntunut sopivalta. Pikemminkin liian kovalta. Mutta ehkä minulla on vain liian kovaa valkoista vaatekaapissani.

Kuvat.

Minun pakko toteuttaa itselleni tämän tapainen:

Olen pitkän kellohelma-aikakauden jälkeen alkanut viehättyä "aikuisemmista" malleista ja yllätyksekseni 60-luvun lyhyet kotelomaiset mekot kolahtavat. Kaava on jo, kangaskin ehkä, enää toteutus puuttuu :).

Märällä tukalla

2011-05-05T22:48:00.002+03:00

Lena - Taken by a Stranger

Vappu meni viileässä Helsingissä. Kävimme Ullanlinnanmäellä arvailemassa minkä värinen haalari kuuluu millekin tiedekunnalle. Äitini kierteli kyselemässä nuorilta miehiltä värien viittauksista... Olin pukeutunut omaan, surkeaan haalariini. Olen vuosien aikana ommellut siihen vain yhden merkin, joka sekin on peräisin Jannelta :D. Ehkä pitäisi vähän modata haalaria ensi vapuksi. Kävimme myös syömässä japanilaisessa ravintolassa Tokyo 55:ssä. Hieman hinnakas paikka, mutta ruoka oli hyvää! Tunnelmaa laski isäni nyreisyys. Hän joutui syömään kalliin menun, koska me muut halusimme maistella kaikenlaista. Japanilaisen kohteliaisuusetiketin mukaan pöytäseurua syö ja juo periaatteessa samaa, Näin ymmärsin tarjoilijan selityksestä.

Kontaktitunnit koululla ovat ohi tältä keväältä. Ainoastaan tenttejä tulossa. No, se pirun kandikin pitäisi saada kesän aikana valmiiksi. Sivuakaan en vieläkään ole kirjoittanut, dippadai... Helpottaakseni kirjoitustyön etenemistä olen buukannut itseni sekä purjehduskurssille että kesäteatteriin. Teemme Peppi Pitkätossua, jossa minulle lankesi Annikan rooli. Se ei ole niin hauska kuin Peppi tai osa sivuhahmoista, mutta se on vaikea, koska Annika on monessa kohtauksessa, mutta vuorosanoja ei ole kovin paljon. Toisin sanoen pitää näyttää aktiiviselta ja skarpilta, vaikkei käytännössä tee mitään. Tavallaan siitä on jo aika paljon harjoitusta :D.

Olen tänään perehtynyt poikkeuksellisesti etukäteen Euroviisuehdokkaisiin. Mielestäni tänä vuonna on aika kohtuullisia ehdokkaita. Tanskan, Saksan, Islannin, Norjan ja Suomen biisiehdokkaat kuulostavat suunnilleen musiikilta. Oli siellä joku muukin kuunneltava kappale. Aika paljon tänä vuonna tulossa mukaan englannin kielisiä kappaleita. Kumma juttu, että Saksan ehdokas on uudestaan Lena. Tykkään ihan kappaleesta, mutta olisi aika epätodennäköistä voittaa samalla artistilla toistamiseen, vielä peräkkäisinä vuosina. Ehkä Saksa ei haluakaan voittaa, on ne viisujen järjestämiset kumminkin sen verran kallista hommaa. Olen huono arvuuttelemaan voittajaa etukäteen. Veikkaukseni menevät aivan pieleen yleensä joka vuosi. Esimerkiksi Lordi oli minusta pahin moka Suomen viisuhistoriassa. Ja kuinkas sitten kävikään. Lordista en pidä kyllä vieläkään :D. Lenan voittoa en osannut viime vuonna lainkaan ennakoida, vaikka kappale olikin mukava renkutus. En siis yritä veikkailla tänäkään vuonna, joutuisin vain syömään hattuni.

Hyvä hiuspäivä

2011-04-18T23:06:00.001+03:00

Löysin muutamia mielenkiintoisia hiustutoriaaleja youtubin syövereistä. Varsinkin ohjeistus pidennysten kiinnittämisestä poninhännäksi vaikuttaa hyödylliseltä. Pitää päästä testaamaan!

Söpö hiusrusetti

Feikkipolkka

Tämän olen jo pitkään halunnut tehdä!

Ohje pidennysten liittämisestä poninhäntään.

Supersimppeli, mutta näyttävä nuttura.

60-lukuinen poninhäntä :)

Herraskaista

2011-04-16T14:23:00.000+03:00

Minun oli tarkoitus esitellä uudet kenkäni vasta huomenna...tai lähiaikoina. Mutta en voi vastustaa!

Unelmoin ehkä niistä bivielin nilkkureista, mutta nämä ovat puuta ja nahkaa, todellisuutta :). Sovittaessani kenkiä saatoin vain ihmetellä kuinka ne yksinkertaisesti sopivat. Puristamatta ja suuremmin lonksumatta. Näillä on myös yllättävän miellyttävä ja helppo kävellä. Toisin sanoen maksoin sen 60 euroa tyytyväisenä. Uusilla pikkukengilläni olen siis minäkin korkannut kevään alkuun!

Piip piip

2011-04-16T13:35:00.001+03:00

Adele - Rolling in the Deep

Onko pääsiäinen tulossa? Olen löytänyt sisäisen tipuni.

Pääsiäishaiku

Etsiessäni

suklaamunaa piilotit

sen sydämesi.

Selkeä hius- ja kenkäongelma

2011-04-13T20:24:00.002+03:00

Empire Of The Sun - Half Mast

Päivät valuvat tasaisena virtana ja kaapin oveen kertyy silitettyjä mekkoja.

Janne sai opparinsa valmiiksi, eli valmistumista olisi ensi kuussa odotettavissa. Omat kirjani odottavat toistaiseksi avaajaansa. Tänään olen kärsinyt koko päivän pääkivusta särkylääkkeistä huolimatta (vissiin minulla on jotenkin huono niska?!), mikä on ollut loistava tekosyy olla sujahtamatta kirjainten maailmaan. Olen minä jotain saanut aikaiseksi, sillä asensin uuteen pyörääni korin! Se ei ollut ihan simppeliä, sillä en alunperin tiennyt miten tanko irroitetaan ja renkaan haarukkaan kinnitettävän tuen reiät olivat liian pienet. Kävin tänään koululla porailemassa reiät isommiksi ja hyvin meni!

Viikonloppu meni mukavasti koulukaverin synttäreillä. Meillä oli Päivä pariisittarena -teemapäivä, johon kuului myöhäinen ja runsas aamupalabuffé kahvilassa, kävelyä jumalaisessa kevätauringossa, pari tuntia baletti harjoituksia, saunomista ja uimista, sekä rentoa oleilua. Vasta tänään baletista aiheutuneet lihaskivut ovat alkaneet hellittää! Oli se kivaa, mutta oli se rankkaakin! Suosittelen kokeilemaan.

Lumien sulattua kaduilta olen törmännyt samaan kenkäongelmaan kuin viime syksynä: en yhäkään omista mustia nilkkureita. Olen yrittänyt etsiä täydellisiä yksilöitä, mutta ei ole tullut vastaan, tai sitten minä en ole voinut tulla hinnassa vastaan... Ykkösvaihtoehtona tällä hetkellä nämä bivielin popot:

Minua hiostaa hinta 165 euroa. Nämä saisi brandos.fi nettikaupasta. Toisaalta löysin keskustasta kengät, jotka olivat loistavat jalkaan! Tosin ne eivät aivan olleet sitä mitä haen, sillä nilkkureiden kärki on trendin mukaan auki. Ei kovin kätevää vesisateella esimerkiksi. Mutta ne olisivat aika hyvät korvikkeet, ja hintakin oli n. 70 euroa 170 sijaan. Huomenna pitäisi tehdä päätös, sillä laitoin ne eilen varaukseen. Vaikeaa...

Kevät toi...

2011-04-05T19:17:00.001+03:00

Voin vain ihmetellä, miten mekko on päätynyt henkariini... En ollut edes nähnyt yhtään mainosta mekosta nähdessäni sen hennesillä. Melkein pelkän 20 euron hinnan takia oli pakko kipittää synnintuntoisena pukukoppiin. Mekon selkämys on kaunis, mutta hieman ihmettelen miten saan tissini pysymään mekon sisäpuolella - kaula-aukko on nimittäin aikasta antava.

Viimeajat ovat menneet kotona neljän seinän sisällä nenä kiinni kirjassa. Keskittymiskyvyssä on havaittavissa pientä rakoilua... Käväistessäni hiljattain kaupassa kirkkaan auringonpaisteen saattelemana alkoi päässäni soida Kipparikvartetin Muurari-biisi. En kyllä ihan ymmärrä mistä se tuli. Kevät?

Traumojen jakamista

2011-03-25T22:47:00.001+02:00

Kuva : Hel looks

Minun on mitä ilmeisimmin saatava jakaa tämä kauhistuttava uutuustrendi, tai ainakin sen kauhistuttavuus. Siis miksi? Olen koko pienen ikäni kaivanut näitä kenkiä milloin mistäkin alelaarista.

Kuva

Miksi ne ovat muodissa? Miksi vagabond on tehnyt näistä on oman, hulppeat 69 euroa maksavat, versiot? Jos joku ihmetteli, mistä näitä saa, siinä vastaus. Ja miksi vielä tuossa värissä? Tuossa viiden euron halpalaatuvärissä? Vagabond olisi voinut edes yrittää hämätä meitä alelaarien traumatisoimia tekemällä kengät mokkanahasta, mutta ei! Se ei olisi tarpeeksi autenttista! Näin kengät Tampereella näyteikkunassa ja olin pudottaa silmät päästäni, viimeistään hintalapun kohdalla. Ehkä minun on pakko mennä psykoanalyyttiseen terapiaan pohtimaan, miten äitisuhteeni saa minut asennoitumaan näihin kenkiin näin vihastuttavan negatiivisesti...

You can see the sun again

2011-03-25T19:09:00.000+02:00

The Pains of Being Pure at Heart - Strange

Kjäh kjäh ja köh köh

2011-03-22T17:25:00.004+02:00

Ei inspanneet muistelot vielä toistaiseksi. Sen sijaan voin kertoa, että olimme edellisen viikonlopun Tampereella orjatyövoimana sisareni lapsen nimiäisissä. Olimme kivasti ajatelleet, että menemme sinne juhlimaan ja syömään kakkua. Saavuimme perille torstai-iltana, juhlien ajankohta oli lauantaipäivä. Sisareni paljasti ettei ollut suunnitellut juuri mitään etukäteen, vain paikka oli hankittu. Paikka oli ylioppilastalo keskustassa, mikä olikin kyllä aika mahtava. Ruuat oli hankimatta ja tekemättä, juuri mitään ohjelmaa ei ollut, lapsen isän sijainnista ei ollut varmuutta...Sisareni luotti, että asiat etenevät omalla painollaan. No, tavallaan, mutta se paino kyllä tuli meidän niskaamme :D. Ahersimme koko perjantain ja lauantaiaamun ruokien kimpussa. Budjetti oli 200 euroa 50 ihmiselle. Rahat eivät loppuneet kesken, ruoka kylläkin. Janne ei edes saanut omaa palaa tekemäämme fantastista feta-kesäkurpitsa-tomaattipiirakkaa! Piirakka on sisareni bravuuri, ja toistaiseksi kaikki maistaneet ovat pitäneet siitä :). Ohje on pirkka :D.

Äiti lähti illalla juhlimaan ystäviensä kanssa ja me saimme Aurora-vauvan hoidettavaksemme. Aurora nukkui yön hyvin, minä en. Olin liian levoton nukkuakseni kunnolla, vaikka syötinkin Auroraa oikeastaan neljän ja viiden välissä ja uudestaan puoli kahdeksalta. Aika hyvin puolentoista kuukauden ikäiseltä. Toisaalta juhlat, joissa vauva oli kiertänyt vieraasta sylistä toiseen ja joissa oli häslinkiä, varmaan väsyttivät lapsosen. Huh huh, vieläkin toivumme koettelemuksesta :D.

Tänään olen jopa saanut jotain aikaiseksi kandin saralla. Edistystä! Mutta tämä on vasta alkua. Juu, ei ole mitään hajua sen valmistumisesta, että tapahtuuko se tänä lukuvuonna, kesällä, syyslukukaudella... Riippuu.

Näissä kledjuissa tänään. Sininen mekko on kyllä ollut yksi luottovaate kautta tämän kokoisen historiani. Minusta tuntuu kuin Chile olisi imaissut pari kiloa mukanaan, mutta ainakaan puntari ei suo todisteita...

Mutta nyt, kun kevät lähenee, samalla kesä, ja kerran sitä ollaan jo bikinikunnossakin, päädyin kävelemään kotiin tällaiset kassissa...

Soittaako kellään kelloja? Tunnistautuuko? Piipahdimme äitini kanssa eräässä pienessä alusvaateliikkeessä, koska kyseinen putiikki myy hollantilaisen Marlies Dekkers -merkin alusvaatteita. Kyseinen merkki on viimevuosina ollut suosittu julkkisten keskuudessa, ja kuuluisa nauhakoristeista sekä siitä ettei merkki käytä pitsiä laisinkaan. Olin siis kiinnostunut vain hypistelemisestä, sillä totta kai Dekkers on melkein yhtä arvokas kuin suosittu.

Dekkersiä Lady Gagan yllä.

Hypistelimme ja ihailimme ja olimme jo lähdössä, kun jokin satunnainen uikkari pisti äidille silmään. Minä palasin katsomaan alennuksessa olevia tuotteita, vaikka värit eivät vaikuttaneet oikein omilta. Rekissä oli useita bikineitä, joista suurin osa oli mustia. Vierastan kesällä mustaa ja mustat bikinit ovat mielestäni erityisesti kaarituellisina liian alusvaatemaiset. Sitten löysin nämä! Ja minun oli pakko kokeilla. Kuosi ja väri muistuttavat minua uimapuvusta, joka minulla oli 11-vuotiaana, ja jota suuresti rakastin niin kuin vain uikkaria voi rakastaa. Se puku näki monet tyrskyt ja uima-altaat...käytin sen aivan puhki ja vielä silloin, kun se oli minulle jo liian pieni. Oi, niitä muistoja! Ja niinhän siinä sitten kävi. Tosin lopulta äiti osti bikinit minulle lahjaksi :). Kokeilin myös punaisia rintaliivejä, jotka olivat aikasta huikeat...Täytyy varmaan käydä uudestaan katsomassa, sillä ilmeisesti liikkeessä myydään nyt vanhaa mallistoa -50%. Kjäh kjäh... Niin, siis hinnat pyörivät liiveissä jossain 85-115 euron tienoilla. Alkkarit tietty halvempia. Löysin myös hollantilaisen sivuston, jossa oli hyvässä alessa useampia malleja. En tosin tsekannut ainakaan vielä toimittavatko he Suomeen.

Kuva

Aurora borealis

2011-03-16T19:51:00.000+02:00

Tässäpä tädin kuukauden vanha silmäterä :).

Chile

2011-03-16T16:48:00.000+02:00

Päivät kuluvat eikä kandini edisty. Mikä ei kyllä pidä täysin paikkaansa, koska olen käynyt ohjaajalla, kirjastossa monta kertaa ja jopa löytänyt muutaman ehkä käyttökelpoisen opuksen. Miksi kirjojen lukemisen täytyy olla niin vaikeaa? Unelmoin siitä päivästä, jolloin oppiminen hoidetaan kuten matrixissa: piuha päähän ja latautumaan.

Opintotuskissani voin vain muistella levillisen turhuuden täyttämiä päiviä, jotka miellyttävyydessään rentouttivat suomalaisen ilmaston kovasti koulimaa ihmisressua. Palataanpas hetkeksi niihin muistoihin.

Chilen pääkaupunki Santiago sijaitsee laaksossa, jonne erityisesti talvisin tulee vähän uutta ilmaa. Tämä aiheuttaa sen, että kaikki miljoonien autojen, kotien ja monien tehtaiden tuottamat päästöt jäävät pitkisi ajoiksi paikoilleen. Kiivetessämme Santiagoa reunustavalle kukkulalle maisemat olivat savusumusta utuiset. Kuvassa mässäilen paikallisella viileällä välipalalla, joka sisältää pehmeitä, keitettyjä vehnän alkioita, mehuasiaa ja säilöttyjä persikoita. Mässy näyttää erittäin epäilyttävältä, mutta olis itseasiassa todella hyvää. Ja loistava välipala siinä vaiheessa, kun on kiivennyt tunnin mäkeä ylös. Kroteskin ulkomuodon takia söin mössöä vain kerran, mikä harmittaa näin jälkikäteen.

Tässäpä sitä savusumua kyseiseltä kukkulalta.

Kaupungin vilinää. Ja kulkukoira. Koirat olivat aivan uskomattomia, sillä ne mätkäyttivät nukkumaan aivan minne tahansa! Yleensä keskelle katua :D. Eräskin oli parkkeerannut marketin ovien eteen. Kuvan koira ei korvaa lotkauttanut tai silmää raottanut pikkutytön astuessa yli. Santiagon varoiteltiin useaan otteeseen olevan erityisesti turisteille vaarallinen kaupunki. Kolme eri tätiä pysäytti meidät varoittamaan ystävääni käsilaukustaan. Ihan ystävällistä sinänsä, mutta tädit olivat laukusta aika hysteerisen epäuskoisia. Aivan niin kuin me säilyttäisimme käsilaukussa jotain arvokasta. Rahat tungetaan rahavyöhön, camoon! Matkakumppanini oli muutenkin varsin varuillaan koko ajan, lopulta minuakin alkoi koko ajan epäilyttää kaikki keskellä vilkasta katua ja kirkasta päivää. Huh, stressi poistui kyllä niskasta siirtyessämme eteenpäin. Sitä paitsi, jos joku väittää että vaalea nainen saa huomiota Italiassa, hän ei tiedä mitä huomio on! Erityisesti Santiagossa liikkuminen oli jokseenkin ahdistavaa, koska huutelua, tööttäilyä ja viheltelyä kuuli koko ajan. Yksi mies jopa tökkäsi minua sormella ohi kulkiessaan ja kysyi olenko kierinyt jauhoissa. Ystäväni kuvaili tilannetta hyvin: olin kuin strutsi keskellä ihmisvilinää. Sen jälkeen ymmärtää paremmin tummaihoisia Suomessa. Vaikka olisin näyttänyt kuinka ryvettyneeltä, likaiselta, paiseiselta (yhteen vaiheeseen minulla oli viisi komeaa, allergisoitunutta hyttysen pistoa naamassa) huutelua kuuli silti, ihan pelkän ihon värin takia. Tuntui kuin minussa ei mitään muuta olisi ollutkaan kuin ihon- ja hiustenväri, ei persoonaa ollenkaan.

Todella hienoja seinämaalauksia oli tehty jokaisessa kaupungissa vaikka minne. Teokset olivat vaihtuvia, sillä vanhojen päälle maalattiin jatkuvasti uusia. Sinänsä piristävää, koska chileläinen esteettinen silmä ei muuten ole kovin esteettinen ja monet talot ovat varsin rapistuneita. Siinä kohtaa Santiago ei ollut lainkaan pahimmasta päästä.

Siirryimme lepuuttamaan hermojamme pieneen rantakaupunki Isla Negraan. Vaikka Chilellä on runsaasti rantaviivaa, uimakelpoisia rantoja on vähän. Voimakkaat merivirrat ja Antarktikselta tuleva kylmä vesi haittavaat rentoa pulikointia. Vaikka aallot olivat kyllä rannassa fantastiset! Pieniä poukamia, joissa paikalliset kävivät poulahtamassa, löytyi kyllä tältäkin rannalta. Kylmyys lähinnä oli meidän esteemme. Siinä missä Santiagossa oli ollut reippaasti yli 30 astetta, Isla Negrassa pyörittiin +20 tienoilla.

Heti ensimmäisenä päivänä saavuttuamme hostellillemme, meidät kutsuttiin katsomaan laivataloa ja punkmusiikkiesitystä sen katolla. Keltapaitainen mies oli rakentanut taloa viisi vuotta itsekseen. Pieni poika on hänen poikansa. Olin aivan haltioissani, kun pääsin sisätiloihin!

Värilliset lasipullot seinissä olivat todella vänkä ratkaisu!

Maalattia ja kaikki! Laivassa oli myös oma pieni ja sotkuinen keittiö! Ja liukumäki!

Pucon oli seuraava matkakohteemme senkin takia, että sieltä pääsimme kansallispuistoon ja siellä sijaitsevaan hostelliin. Tämä kuva on itseasiassa vasta kansallispuistosta palattuamme, mutta halusin kertoa jotain chileläisestä rakentamisesta. Chileläiset rakentavat maanjäristysvarmoja rakennuksia. Santiagossa tapahtuneessa viimevuoden järistyksessä rösähtäneistä taloista monet oli rakennettu tahallaan huonosti, ilmeisesti säästösyistä. Tämä kuva on eräästä hostellistamme (huomatkaa myös äärimmäisen tyylikäs matka-asuni). Kaikki näyttää ihan ok... Tarkemmalla tarkastelulla voi huomata, että seinät on päällystetty pahvilla, katon vaaleat kohdat ovat paikoilleen niitattua säkkikangasta, eikä yksi ikkuna mennyt kiinni lainkaan. Vasemman reunan puuhökötys suojaa paljasta kamiinan putkea. Valkoiset hökötykset tolpissa ovat valokatkaisijoita ja pistorasioita, jotka olivat muuten erittäin sähköturvallisia. Chileläiset ovat mukavia, sosiaalisia, vieraanvaraisia ja ystävällisiä, mutta myös laiskoja ja vastuuttomia.

Jokseenkin tutunnäköisiä maisemia kansallispuistosta, jonka nimeä en nyt millään muista. Järven vesi olisi ollut lämmintä, mutta paikka oli kuin tuulitunneli! Josten sekin jäi välistä. Mutta kun kiipesimme vuorille ja näimme siellä (kylmän) järven, olin niin hikinen ja aurinko paistoi niin lämpimästi eikä tuulta juuri ollut, että uskaltauduin pulahtamaan. Se oli kyllä todella kaunis paikka! Missäs minun kuvani siitä mahtavat lymytä?!

Muistelot olivat tältä erää tässä. Jannen pitää päästä tekemään opinnäytetyötä ja sen sellaista. Palaillaan :).

Kotiinpaluu

2011-03-05T20:20:00.000+02:00

Matka Madridista Helsinkiin oli neljän tunnin kidustussessio. Onnistuin sairastuttamaan itseni chileläiseen oksennustautiin kahta päivää ennen kotiinlähtöä. Vastani on heikko kohtani. Olin jo sen verran tolpillani kähtöpäivän aamuna, että kykenin pakkaamaan rinkkani, matkustamaan Valparaisosta kahden tunnin matkan Santiagoon ja kipuamaan lentokoneeseen. Tosin uskoni loppui nähdessäni jonot lentoyhtiön check-in tiskille. Jono oli pitkä kuin nälkävuosi ja minulla oli aikaa 45 minuttia. Tirautin muutaman kyyneleen jonottaessani ja chileläiset ihmettelivät turistityttöä. Onnekseni ehdin kuitenkin jopa niin hyvin, että ehdin vastata yhden nuoren miehen matkailututkimukseen. Helsinkiin päästyäni yhden lentokoneen vessassa suoritetun oksennussession ja kahden tunnin kuumeilun jälkeen, päätin etten lähde enää junalla mihinkään. Jäin enoni luo pariksi yöksi kunnes tunsin oloni tarpeeksi vahvaksi matkustamaan junalla. Vatsani ei yhäkään suhtaudu täysin normaalisti lämpimiin aterioihin ja iltaisin väsyttää suunnattomasti. Helsingissä nukuin ensimmäiseksi 14 tunnin yöunet. Mutta paremmalla puolella ollaan.

Ostin mekon Valparaisosta pienestä putiikista, jossa myyjät olivat ommelleet vaatteet itse. Hinnaksi tuli vähän päälle 30 euroa, mikä on chileläisittäin kallis.

Muuten matka meni oikeastaan ongelmitta. Ainoastaan ylikansoitetut hostellien vessat aiheuttivat päänvaivaa. Meitä kyllä varoiteltiin moneen otteeseen ryöstäjistä ja taskuvarkaista, meidät jopa pysäyttivät kolmisen kertaa paikalliset tädit varoitellakeen meitä, mutta meiltä ei varastettu yhtään mitään. Luulen menettäneeni ainoastaan pari kiloa matkan varrella, ja nekin saa nopeasti takaisin ;).

Kunhan saan hoivattua itseni lopullisesti kuntoon, laitan reissusta lisää kuvia.

Santiagoa kukkulalta. Ja savusumua.

Chilen terveisiä

2011-02-19T19:23:00.000+02:00

Terveiset Chilestä!
Hyvissä voimissa ollaan, vaikka hirmuisesti laiskottaakin! Tänään on suhteellisen lämmin päivä. Olemme Chiloen saarella. Täällä pitäisi olla joku kansanjuhla meneillään. Sitä pitäisi siis lähteä jossain vaiheessa metsästämään.
Kuvia en nyt saa tuotua blogiin, mutta ehkä myöhemmin. Viimeistään sitten kotona. Enää vähän yli viikko aikaa reissua!
Onnitteluja myös tädille, eli itselleni, sillä sisareni sai pari viikkoa sitten pikkutytön!

Pakko painaa alle 10 kg

2011-01-31T18:28:00.002+02:00

Olen tänään ratsastanut tunteiden vuoristorataa. On ollut yltiöpostiivisia, hurmoksellisia, väsähtäneitä, turhautuneita, innostuneita ja suuttumuksen olotiloja. Kaikki nämä pakkaamisen aikaansaamina. Olen siis lähdössä huomenna - tarkalleen ottaen kello 5:35 - kuukaudeksi Chileen. Edellinen kuukauden reissu oli viime vuoden huhtikuussa Italiaan, mikä olikin huomattavasti helpompi salami, sillä Eurooppa on Eurooppa, tuttu ja turvallinen, jopa niin koluttu, että bakteeritottumukseni on laaja. Vaikka olen matkustanut melkein joka vuosi, olen sairastanut esimerkiksi ruokamyrkytyksen viimeksi pari vuotta sitten syötyäni Helsinkiläisessä intialaisessa ravintolassa. Minulla se ei ollut niin paha, toisin kuin Jannella :D. Olen pahoillani serkkujeni puolesta, joiden luona olimme tuolloin.

Chile on toisella mantereella, meren takana. En ole koskaan päässyt Eurooppaa pidemmälle. Siispä riskit vammailuun ja sairasteluun ovat huomattavasti suuremmat. Mainittakoon etten puhu lähes lainkaan espanjaa. Matkakumppanini, joka on ollut Chilessä jo 10 kuukautta, sairastaa tälläkin hetkellä mahatautia ja oli pitkääääään kaiken maailman hengitystietulehduksissa. Että hmm.... Toisaalta aion luottaa hyvään vastustuskykyyni (olin viimeksi sairaana viime kesänä, jos ei kahden päivän tukkoisuutta alkutalvesta lasketa) ja maitohappobakteereihin.

Minulta on kulunut lähes koko päivä pakkaamiseen. Olin kyllä jo päiviä sitten tehnyt listan ja käynyt hankkimassa apteekista ja muualta puuttuvia juttuja. Mutta hitsit, kun yritän saada kaiken pieneen rinkkaan ja alle 10 kiloon, että saisin repun käsimatkatavaroihin ettei tarvitsisi huolehtia repun katoamisesta. Plus että kaikki sujuisi paljon nopeammin. Onneksi minulla ei ole kuin yksi vaihto Madridissa! Voin sanoa, että se on aika hyvin, että saa lähes suoran lennon Santiago de Chileen. Chile ei ole mikään turistimaa, joten sinne ei ole kovin paljon lentoja. Tällä hetkellä reppuni on lähes täynnä ja painaa noin 8 kiloa. Olen saanut jo melkein kaiken mahtumaan, ja pikkuisen on ylimääräistä tilaakin. Joitain tavaroita saan pois repusta, koska ne kuuluvat ystävälleni. Muun muassa yhdet kengät. Käsimatkatavaroiksi hyväksyminen on nyt kiinni kahdesta asiasta: meneekö reppu kooltaan lentoyhtiön määrityksiin ja mahtuvatko nesteeni siihen pirun perhanan litran pussiin. Kaikki nesteet olen jo saanut keploteltua alle 100 ml pakkauksiin, mutta niitä on sen verran monta, että hieman olen huolissani niiden mahtumisesta siihen pussiin...joka on ehkä idioottimaisin keksintö ilmailun historiassa.

Tässä kaikki mukaan lähtevät vaatteeni
(plus takki ja miinus leggingsit, koska totesin etten tarvitse niitä, ja sieltä saa jos tarvitsen).

Ajattelin, että tässä kohtaa voisi olla hyvä antaa muutama pakkausvinkki niille, jotka eivät tiedä mitä tarvitsevat ja niille, jotka huomaavat aina ottaneensa mukaan juttuja, joita eivät koko matkan aikana tarvitse. Olen itsekin yrittänyt paneutua netin syövereiden vinkkeihin nimenomaan tuntemattoman mantereen takia.

1. Pakkaaminen ei ole tunneasia. Tunteet ovat myös omalla kohdallani pieni kompastuskivi vaatteiden valinnassa. Aivan varmasti sitä kaavailee ottavansa mukaan jonkun ihanan kesämekon tai kesäkengät, joita ei todella tarvitse, mutta haluaa ottaa mukaan, koska ne on niin kivat/ihanat. Vuosien kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että on ihanaa matkustaa mahdollisimman vähällä tavaramäärällä: vähemmän painoa, kipua ja enemmän vapautta. Kannattaa siis sanoa itselleen jyrkkä ei ihanien asioiden kohdalla.

2. Pakkaa hyväksi havaittuja, käytännöllisiä lempparivaatteita. Hyviä matkalle pakattavia ovat yleensä luonnonkuituiset vaatteet. Yksiväriset puuvillaiset T-paidat ja topit ovat aika lyömättömiä. Kannattaa kuitenkin miettiä niiden hienoimpien ja kaikista rakkaimpien kohdalla, koska matkailu on aina tahra- ja reikäaltista hommaa. Varsinkin jos ei yövy hotellissa ja makaa altaalla koko lomaa. Jos meinaa kövellä, vaihtaa maisemaa, oleilla luonnosssa, kannattaa valita tarkoitukseen sopivia vaatteita. Liputan myös leggingsejä, simppeleitä mekkoja ja neuletakki on aivan must. Silkkivaatteet ovat ihmeellisiä. Vaikka matkalaukun sisällöstä tulisi tylsä perusvaatteiden takia, se hinta kannattaa maksaa. Ja toisaalta aina voi pakata yhden ässän.

3. Hyvät kengät! Samaa korostetaan monissa muissakin pakkaamisvinkeissä, eikä ihme. Hyvät, kävelemiseen tarkoitetut kengät ovat aivan välttämättömät. Ainakin jos meinaa kuljeskella muuallakin kuin hotellin käytävillä. Voisinpa sanoa, että mikäli haluaa pakata kevyesti, korkokengät voi unohtaa (olen pikkuhiljaa oppinut elämään asian kanssa :D).

4. Ota huomioon vuodenaika. On eri asia matkustaa Thaimaahan sadekaudella kuin Alpeille talvella.

5. Suosi matkakokoja nesteissä. Mikäli haluaa välttyä laukun odottelulta, laukun katoamiselta tai sisällön rikkoontumiselta, kannattaa varata mukaan alle 100 ml nestepakkauksia. Nesteitä ovat muun muassa shampoo+hoitoaine, hammastahna, kasvojenpuhdistusneste, ripsiväri, meikkivoide ja kaikki rasvat. Kuitenkin laukun voi ainakin Euroopan lennoilla laittaa aika turvallisesti myös ruumaan.

6. Tee lista hyvissä ajoin ennen pakkaamista. Nopeuttaa ja helpottaa pakkaamista paljon. Ehkäisee myös ylimääräisen tavaran luikertelua laukkuun. Kannattaa jo etukäteen mielessään valita mukaan otettavia vaatteita. Suosittelen myös aloittamaan pakkaamisen ajoissa ennen matkaa, eli ei pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, kun aamulla pitäisi nousta aikaisin. Säästyy enimmältä stressiltä, kun aloittaa ajoissa.

7. Jätä läppäri kotiin. Ja ota kirja mukaan. Jos meinaa lomailla, siihen ei tarvita tietokonetta. Jos haluaa olla tietokoneella, jää kotiin olemaan. Läppäri on kuitenkin aika painava, ja varkaat rakastavat niitä. Esimerkiksi turvatarkastuksissa läppäreitä katoaa tasaiseen tahtiin. Läppärin jättäminen hotellihuoneeseenkin on aina riski.
EDIT: Ok, myönnän että läppäri saattaa olla hyödyllinen. Monissa hostelleissa on nykyään WI-FI. Ystävälläni oli mukana läppäri ja kyllä sitä tuli käytettyä kuvien lataamiseen kameralta, sähköpostin kirjoittamiseen kotipuoleen, hostellien etsimiseen seuraavista kaupungeista ja sen sellaista. Myönnän, että oli kätevää. Mutta myös rasittavaa, koska värkki painoi ja siitä piti huolehtia.

8. Ota selvää tarvittavista lääkkeistä. Jos itsellä on jokin säännöllinen lääkitys (esim. diabeetikot tarvitsevat lääkkeensä), ne pitää tietysti ottaa mukaan. Mukaan kannattaa varata myös reseptit, varsinkin jos lähtee EU:n ulkopuolelle. Lääkkeet kannattaa säilyttää alkuperäisissä liuskoissa, jotta epämääriset tabletit eivät aiheuta epäluuloja. Joihinkin maihin suositellaan erilaisia rokotuksia ja ne kannattaa tarkistaa (esim. www.rokotus.fi). Pääsääntöisesti pärjää, jos Hepatiitti A ja B ja jäykkäkouristus rokotukset ovat voimassa. Apteekista ilman reseptiä ostettavista lääkkeistä kannattaa varata mukaan maitohappobakteereja, särkylääkkeitä ja jokin ripulilääke. Näidenkään hankkiminen ei ole välttämätöntä, mutta jos ongelmia tulee on helpompaa jos tarvittavat lääkkeet ovat jo laukussa.

9. Valitse sopiva laukku. Älä pakkaa isoa laukkua puolityhjäksi, ellet aio ostaa paljon juttuja matkalta. Mielstäni olalla kannettava kangaslaukku ei ole hyvä valinta kuin viikonloppureissuille korkeintaan. Suosittelen reppua tai laukkua, jossa on pyörät (mielellään neljä). Kannattaa ottaa mukaan myös joku pikkulaukku tai reppu jota voi käyttää kaupuingilla tai lyhyemmillä retkillä.

10. Värimaailma. Valitse yhteen sopivia vaatteita, niin että voit miksailla kaikkea yhteen. Jos on pidemmällä reissulla, pyykinpesuntarve on todennäköinen. Tällöin pesua helpottaa, jos mahdollisimman paljon vaatteista voi pestä samalla kertaa, eli värimaailman on hyvä olla samantyyppinen. Ei niin, että mukana on valkoisia, punaisia ja mustia vaatteita.

11. Ota selvää matkakohteesta etukäteen. Kun ottaa selvää omista kiinnostuksenkohteista, matka on helpompi jäsennellä. Kulttuurituntemuksestakaan ei ole haittaa ;).

Tässä vielä suurpiirteinen lista siitä, mitä itse pakkasin:

2 T-paitaa
toppi
silkkitunika/yöpaita
pitkähihainen T-paita
sifonkikauluspaita
musta neuletakki
farkkuleggingsit
löysät, ohuet housut
sortsit
paksuhko fleece
sortsihaalari
puuvillamekko
yöpukualusvaatteita
sukkia
ohuet sukkahousut
gore housut
vedenkestävä takki
lippis
huivi
hanskat
bikinit

vaellukseen soveltuvat kengät
sandaalit
pikkukengät kaupunkiin

pyyhe iso ja pieni
lääkkeitä
hygieniatuotteet
minimimäärä meikkejä (eli peitevoide, meikkivoide, puuteri, ripsiväri, poskipuna, luomiväri)

kamera+laturi
känny+laturi
passi
matkatositteita
spork (yhdistetty lusikka-haarukka-veitsi, ilman varsinaista terää)
kirja
MP3
pieni reppu
pieni käsilaukku

Nämä siis menevät alle 10 kg, ainakin pitäisi. Jos olisin oikein super hardcore, jättäisin pois mekon, sortsihaalarin, sukkikset, toisen T-paidan, pikkukengät, pienen pyyhkeen, meikit, hygieniatuotteita, osan lääkkeistä, MP3, sifonkipaidan... Pientä reppuakaan en ottaisi mukaan muuten kuin että käskettiin :D.
Mutta en ole lahdössä toivon mukaan ihan niin riisuttua tavaramäärää vaativalle matkalle. Jos lähtisin vaeltamaan tai pidemmäksi aikaa, vähentäisin tavaraa. Tuo mekko on vähän sellainen, etten oikeasti tarvitse sitä, mutta tiedän käyttäväni jos otan sen mukaan. Toisaalta voisihan sieltäkin ostaa jonkin kivan mekon...En ole ihan antanut vielä viimeistä tuomiota. Ja sortsihaalarikin on mukana mahdollisia bileiltoja silmälläpitäen ;). Chilessä on todella vaihteleva ilmasto, koska valtio on niin pitkä. Päivällä saattaa olla 25 astetta lämmintä ja yöllä 5 astetta, koska meri ja vuoret vaikuttavat lämpöihin. Siksi minulla on vaatteita vähän laidasta laitaan.

Villaa ja sifonkia

2011-01-24T11:05:00.001+02:00

Vähän yli viikko Chileen lähtöön!
Alkaa olla vaikeuksia keskittyä mihinkään kouluun liittyvään. Kandintyön tutkimussuunnitelmaa pitäisi muka kirjoittaa, mikä vaatisi about miljoonan kirjan lukemista. Ja tänään pitäisi käydä hakemassa passi poliiseilta, värjäyttämässä ripset (ajattelin pääseäni helpommalla värjätyillä ripsillä = ei ripsiväriä), leikkauttamassa latvoja etteivät rupeaisi kovin pahasti helteessä käpristelemään, tehdä pakkauslistaa ja niin edelleen. Miten tässä voi enää kouluun keskittyä??? Lisäksi äitini muutto osuu kivasti tälle päivälle. Pitää ehkä käydä auttelemassa. Olin muutenkin viikonloppuna laittamassa kamoja laatikoihin ja pusseihin. Meidän äidillä oli muuten vaatteita! Ei hitsit, kävimme pikkusiskoni kanssa läpi äitini vaatteita ja saimme suostuteltua hänet luopumaan neljästä jätesäkillisestä vaatteita! Ja vielä niitä jäi! Huh huh. Omat vaatteeni mahtuvat sentään kahden kaapinoven taakse.

Tässä sen kaapin takaa pari erittäin käytettyä vaatekappaletta ja niiden suosituin yhdistelmä. Näissä kamppeissa olen hihhuloinut ympäriinsä useaan otteeseen. Asu seurailee nykytrendiä, jossa vastakohtaisia materiaalia yhdistetään toisiinsa. Tässä tapauksessa sifonkia ja paksua neuletta.

Kun tätä kuvaa katselee, tulee väistämättä mieleen, että pitäisiköhän tuota juurikasvua sävyttää vähän lämpimämpään sävyyn... Ja villasukat täydentävät kokonaisuuden :D.

Kesän tuoksu?

2011-01-23T14:23:00.003+02:00

Tämän lumen, jään, tuulen ja lähes lohduttomalta tuntuvan pimeyden keskelle minun tapauksessani tuulahduksen kesästä ja keväästä toi kevät kokoelmien sijaan - uskomatonta mutta totta - itseruskettavan tuoksu. Koska olen päättänyt lopettaa tuhoon tuomitut yritykset ruskettaa itseäni auringossa, päätin viime vuonna kokeilla mietoa, suihkutettavaa itseruskettavaa, joka toimikin aika kivasti. Miksi puhun itseruskettavasta ja keskellä talvea? Koska ajattelin, etten ehkä halua häikäistä chileläisiä sokeiksi lumenvalkealla ihollani. Ei sillä, että lumenvalkea olisi huono. Tässä kohtaa pitää ymmärtää, että olen valkoinen yhä vain, vaikka näyttäisinkin asteen ruskeammalta :D. Suihkin siis ainetta itseeni ja tuoksut muistuttavat kesästä.

Kesästä muistuttelee myös Modclothin mekko, jonka ottaisin oitis omakseni jos.

Kuva.

Lapsimietintöjä

2011-01-11T20:19:00.001+02:00

Paluu lapsuuteen.

Eilen tullessani illalla kaverin luota bussilla kotiin, kyytiin kapusi myös viiden hengen perhe. Perheen äiti oli saksalainen/itävaltalainen/sveitsiläinen olettaen, koska hän puhui saksaa. Isä oli italialainen. Lapset olivat alle viisi vuotiaita, mukana myös yksi niinkin pieni kuin varmaan alle kuukauden ikäinen vauva. Oli hauska kuunnella, kuinka vanhemmat puhuivat toisilleen sekä italiaksi, saksaksi että englanniksi, lapsetkin osasivat ainakin vanhempiensa äidinkieliä.
Aika pian pienin lapsista alkoi kokea ikäviä tunnetiloja ja purkahti itkuun, jota kestikin sitten vauhtelevalla menestyksellä kunnes perhe nousi kyydistä. Loppuvaiheessa myös toiseksi nuorin lapsonen hermostui ja alkoi itkeä. Perhe oli ilmeisesti tulossa pidemmältä reissulta, sillä heillä oli mukana kaksi isoa matkalaukkua.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun toinenkin lapsi alkoi menetti hermonsa, bussissa saattoi tuntea kuinka tunnelma kiristyi. Melkein saatoin kuulla, kuinka ihmiset miettivät mielessään ettei bussiin saisi tuoda pieniä lapsia koska eivät ne osaa niissä matkustaa, eikö se äiti saa vauvaansa hiljaiseksi, ikinä saa olla rauhassa kakaroilta, ja niin edelleen. Kärttyisiä vilkaisuja alettiin luoda vanhempien suuntaan.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä jotka sanovat etteivät pidä lapsista. Kaikki ovat joskus olleet lapsia. Eli eivätkö he ole pitäneet itsestään lapsina tai kavereistaan ja sisaruksistaan lapsina. Niinhän sen pitäisi loogisesti mennä. Koska lapset eivät ole mikään toinen laji, niin kuin suurin osa maailmaa tuntuu lapsiin suhtautuvan. Toisaalta se ei ole ihmekään, sillä vielä kolmisen sataa vuotta sitten lapsia ei edes pidetty ihmisinä. Itse taas olen aina viihtynyt lasten kanssa. Olen lapsenakin viihtynyt itseäni nuorempien kanssa. Minun teoriani onkin, että ihmiset jotka inhoavat lapsia, itseasiassa pelkäävät heitä. Meidät on ohjelmoitu niin, että pienen vauvan itku tulkitaan avunhuudoksi, mitä se onkin. Uskoisin, että monet eivät osaa kohdata niin julkeaa ja pohjatonta avunpyyntöä. On aivan luonnollista ahdistua jonkin verran sellaisen edessä, koska se saa meidät toimimaan ja kasvattamaan lapsista lopulta aikuisia. Ongelma on todennäköisesti tunteen väärinymmärryksessä, eli ahdistus tulkitaan ahdistukseksi lapsesta itsestään eikä tämän avuttomuudesta.

Kokemukseni mukaan on huomattavasti yleisempää kuulla lapsinegatiivisia kommentteja ihmisiltä, jotka ovat joko yksilapsiesta perheestä tai joilla ei ole ollut kosketusta pieniin lapsiin lukuunottamatta omaa ikäryhmäänsä. Aikuiset ovat hirvittävän pidättyväisi ja pelaavat sellaisilla kohteliaisuus-, sukupuoli- ja hierarkiasäännöillä, jotka ovat lapsille tuntemattomia. Toisin sanoen lasten elämän yksioikeisuus on aikuisille vierasta. Lapset ovat suhteellisen spontaaneja, heillä on noin miljoona kertaa enemmän energiaa kuin aikuisilla, he tekevät parhaansa, yrittävät tehdä oikein, oppivat koko ajan ja puhuvat yleensä totta. Voisiko samaa sanoa aikuisista? Mielestäni yksi suurimmista lapsia koskevista tabuista on se etteivät lapset olisi älykkäitä. He ovat itseasiassa hyvin mielenkiintoista juttuseuraa, koska heiltä puuttuu aikuisten tarve elää muuttumattomassa ympäristössä ja kaivertaa kaikki kiveen. Toinen tabu koskee lasten valehtelua. Lasten kanssa ei yleensä vaivauduta todella keskustelemaan - eivät edes ne, jotka toimivat lasten elämää koskevissa ammateissa - koska ajatellaan lasten valehtelevan. Tietysti myös lapset osaavat ajaa omaa etuaan, mutta pääsääntöisesti he eivät osaa valehdella tunteista, missä taas aikuiset ovat mestareita.

Näitä pohdiskellessani tulin siihen tulokseen, että aikuisten tulisi useammin yrittää samaistua lasten tunteisiin ja elämysmaailmaan. Jos olet kävelykyvytön, puhekyvytön, sinulla ei ole edes pinsettiotetta sormissasi ja sinua alkaisi ahdistaa joku asia. Esimerkiksi nälkä, mahakipu tai muu sellainen. Sitten yrität pyytää apua, koska et itse pysty tekemään mitään, ainoa keino tähän on itku. Itkiessäsi sinulle tulisi kuuma paksussa haalarissa, eikä kukaan auttaisi sinua. Miltä aikuisesta mahtaisi tuntua? Eikä se itkeminenkään niin vakavaa ole. Sen tarkoitus on kertoa tarpeesta. Onhan niitäkin vauvoja, jotka ovat lakanneet itkemästä, koska eivät ole saaneet apua. Heistä voi kasvaa hyvin ongelmaisia aikuisia.
Mielestäni ihmisistä tulee rasittavia siinä vaiheessa, kun he päättävät, että heidän täytyy olla oikeassa. Jotkut päättävät olla oikeassa teini-iässä, toiset kolmekymppisinä, jotkut eivät koskaan. Avarakatseisempi näkökulma ja yritys samaistua ei olisi yhtään pahitteeksi ihmisille yleisestikään ja lapsiasioissa se on välttämätöntä :).

Uudet kujeet (tai vanhat)

2011-01-07T13:02:00.006+02:00

Eniten järkytystä vuoden vaihduttua koin luodessani uutta kansiota blogikuvilleni. Uudessa kansiossa lukee 2011 ja se on melkein tyhjä! Siinä oikeastaan konkretisoitui se ettei tätä vuotta ole vielä tapahtunut, periaatteessa kaikki on mahdollista. Uutena vuonna valoimme tinaa ystäväni luona ja sain itselleni versovan siemenen. Toivottavasti tänä vuonna tapahtuisi uusia alkuja ja positiivisia asioita!
Niin joo eli nopeimmat varmaan hokasasivat, että uuden vuoden suunnitelmamme menivät vähän uusiksi, sillä sisareni joutui taipumaan kavereidensa aneluun ja vietämään juhlaa heidän kanssaan. Me kävelytimme itsemme kolmen kilometrin päähän juhlistamaan ystäväni ja tämän kämppiksen luo. Oli sekin oikein mukavaa, kun pelailimme lautapelejä, kävimme katsomassa raketteja, mässyttelimme sekä valoimme tinaa. Meillä oli tinan valamisesta kriisi, sillä en millään meinannut löytää tinakauhaamme, jota käytettiin tietysti edellisen kerran edellisenä uutena vuonna. Kaivoin kaikki mielestäni järjelliset paikat läpi, ja lopulta luovutin. Janne bongasi kauhan siivouskomerostamme, siivousämpäristä :D. Hyvä, että kumminkin löytyi!

Koko joulunaika meni oikeastaan aika mukavasti ja rauhallisissa merkeissä. Näin sisariani, joista toinen asuu eri kaupungissa ja toinen on muuten vain kiireinen lukion ekaluokkalainen.

Joulun ratoksi kokeilin Nelliinankin mainostamia kynsitarroja. Toimivat oikein hyvin ja ovat kynsissä vieläkin. Olin vain hieman pettynyt siihen, ettei n. 10 euron arkilla tosiaan ole tarroja kuin yhteen settiin. Että siinä mielessä ei tämä ihan joka viikkoista hupia ole.

Tein pienen listauksen vuoden 2010 parhaista ostoksista. Nämä pitää yrittää muistaa myös tänä vuonna ;).

Tästä kuvasta poimitaan vaaleanpunainen kashmirvillainen neule. On se vain ollut kovassa käytössä viime keväästä asti! Samalla erään päivän asukuva.

Beigen neuletakin ostin vastoin lupauksiani ja suunnitelmiani ennen viime kevään Italian matkaa. No, se kannatti! Olenko muuten koskaan maininnut, että olen ehkä laiskoin ihminen silittämään vaatteita? Ei sillä että mielessäni kävisi muutenkaan silittää neuleita... Rypyt eivät yleensä häiritse minua, mutta tällaisissa kuvissa se kieltämättä vähän pistää silmään.

Paksuhko sifonkipaita on uusimpia ostoksia. Pientä vaaleanpunaista overloadia on tänä vuonna ollut havaittavissa! Mutta olen syystä tai toisesta yksinkertaisesti viihtynyt tässä värissä hyvin :). Paidassa on se hyvä puoli, ettei tarvitse paljon silitellä.

Mekko tarttui matkaan Luleåsta. Olen tykännyt paljon, vaikka jostain syystä tummansininen väri on tökkinyt jonkin verran. Outoa. Havaitsin tätä kuvatessani, että kiinnitysnauhat ovat purkautumassa irti. Täytyy korjata. Mekon selän rypytyksistä otin mallia talvitakkiani suunnitellessani.

Rakastan tätä takkia! Ei ole kertaakaan kaduttanut, että maksoin noin 270 euroa tästä. En ole juuri muita takkeja tarvinnutkaan, sillä tällä pärjää vielä yli -20 asteessa! Parasta tässä on se, että myös takapuoli pysyy lämpimänä, sillä paksua vuorta on helmaan asti :). Tykkään!

Täytyy myöntää, että tähän listaan on eksynyt aika paljon talvivaatteita vuodenajasta johtuen. Kesävaatteet ovat jo unholassa :D. Kummiskin, tässä kaksi aika vast'ikäistä hankintaa. Harmaa, kuviollinen neule on kirpparilta ja jonkun itse neuloma. Tätäkin olen käyttänyt nyt tosi paljon. Kuvan farkut ovat nyt alennusmyynneistä äidin kanssa hankitut. Nämä eivät kyllä olleet alennuksessa :D. "Farkut" ovat todellisuudessa enemmänkin trikoot! Ne ovat farkun näköistä trikookangasta, ja voin sanoa ettei purista! Löysin nämä Kappahlin lasten osastolta! Siksi kokolapussa lukee 158cm :D. Myös sisareni osti samanlaiset. Kertaheitolla helpotusta housuahdistukseeni, jota koin erityisen akuutisti viime viikolla.

Meinasin kokonaan unohtaa alaosat! Kirppikseltä ostetun sifonkihameen on joku tainnut ommella josku 70-luvulla. Helma ylettyy vähän polven alle. Käytin hametta paljon syksyllä. Täytyy myöntää, että kesän vaalean neutraalit värit kolahtivat.

Lintukuosinen hame löytyi Rovaniemen hennesin alesta jokus viime keväänä. Olen huomannut pukeutuvani yhä useammin hameisiin ja mekkoihin, joissa on kuminauhavyötärö. Mukavuudenhalu on tainnut ohittaa ulkonäön :D.

Hattu! Ei ehkä vuoden käytännöllisin hankinta, mutta ihanimmasta päästä!

Ja yksi parhaista ei-vaate ostoksista. Viimeinkin hankin itselleni repun! Fjällrävenin reppu tulee palvelemaan minua seuraavat 30 vuotta :). Ottaisin mieluiten tämän mukaan Chileen, mutta epäilen etten pärjää ehkä ihan näin vähällä tavaralla. Taustalla meidän lautapelikokoelmaa. (Nyt olisi kova hinku Last Night On Earth zombie-pelin lisäosiin!)

Hennesin haalarit bongasin alesta. Söppänät päällä! Leveät lahkeet näyttävät melkein hameelta. Voisinpas veikata tästä sitä ensi kesän hittivaatetta! Väitteellä ei siis vielä todisteita ;). Tuo musta väri vähän epäilyttää, koska en osaa oikein kesällä pukeutua mustaan. Ja vain osittain siksi, että musta korostaa maidonvalkeaa ihoani. Ehkä nuo valkoiset sydämet ovat riittävästi ei-mustaa.

Lopuksi voisin yrittää tehdä Uuden Vuoden lupauksen. Eli tehdä jotain tälle mekkokaapille! Siis ihan oikeasti!

Jouluterveisiä

2010-12-27T13:00:00.000+02:00

Olemme siirtyneet vaihteeksi Rovaniemen pakkasiin jo pari päivää sitten. Olemme syöpötelleet ja avanneet vielä viimeisiä lahjoja, katsoneet urakalla telkkaria ja käyneet kövelyllä. Jannen äiti lähti töihinsä eilen ja sisko taitaa olla pakkaamassa tavaroitaan muuttoa varten. Että aika hiljaista on. Meidän piti lähteä tänään kotiin, mutta Jannen isällä ei sitten ollut ollutkaan tänään vielä menoa meille päin...
Edes alesta ei paljon taida olla iloa, koska ajattelin olla käyttämättä rahaa, mitä tietysti auttaa se ettei tililläni ole kuin noin 20 euroa :D. Käväisemme kuitenkin Iskussa, josko siellä olisi alessa hyviä tietokonetuoleja. Meidän oma on hankala ja liian iso. Lisäksi siitä on irronnut kaksi rullaa, joten tuoli keikkuu epämiellyttävästi kun sillä yrittää istua. Se pitäisi siis uusia. Lisäksi päivän ohjelmaan taitaa kuulua tutkimusraportin kirjoittamista, koska sain jo Madame de Pompadourista kertovan kirjankin jo luettua loppuun eilen yön pimeinä tunteina, kun en saanut unta. Ihan mielenkinntoinen kirja, jossa kerrottiin siis tuon erittäin vaikutusvaltaisen Ludvig XV:n rakastajattaren elämästä samalla kuvaillen 1700-luvun hovielämää. Sain muun muassa tietää, että Voltaire kuvitteli koko elämänsä elävänsä vain kolme viikkoa, ja eli sitten loppujen lopuksi yli kahdeksankymppiseksi. Oli siinäkin luuloinen tyyppi.
Nyt se joulun aika alkaakin sitten ilmeisesti olla ohi ja monet palaavat töihin ollakseen taas pari päivää lomalla uutena vuonna. Onneksi minun lomani on vähän pidempi. Uusi vuosi taitaa tänä vuonna mennä tuon armasvarpaisen (kosta valitin, että jos hän hylkää minut uutena vuonna, joudun viettämään sen kirjaimellisesti yksin) ja sisareni kanssa.

Huomenna se on!

2010-12-23T11:51:00.002+02:00

Vielä viimeinen kurkkaus, vähän niin kuin joulukalenteriin. Nelliinalla on pyörinyt aika hauska kenkäjoulukalenteri joulukuun ensimmäisestä. Ideaa voisi hyödyntää joskus :).

Tässä sitä meidän kuuluisaa lahjakasaa. Näyttää hörselöineen todellistakin suuremmalta ;).

Di toi tämän jouluisen pukin minulle Pohjois-Amerikan mantereelta asti! Siellä on kuulemma joulukauppa, joka on auki ympäri vuoden. Että jos tulee joulutunnelma kesäkuussa, niin voi käydä ihastelemassa kaupan koristuksia.

Tänään on siis aika pakata kapsäkki ja kiiruhtaa juhlimaan, joten palaillaan joulun jälkeen!

Vielä lämpimiä toivotuksia!

Timo Soini ja puolisonsa Timo Soini

2010-12-22T20:37:00.005+02:00

Huh, että tämä kuu on sujahtanut. Lunta ei ole tullut kyllä kovin paljon lisää. Paitsi Helsingissä, missä olin viikonlopun hengailemassa ystäväni luona :). Hankin Jannen joululahjat ja kävimme katsomassa Pähkinänsärkijän. Se oli ihana! Toisella puoliajalla tunnelmaa varjosti jumalaton nälkä. Yksi päivä meni vesipiippua poltellen ja vahdaten sitä Larssonin elokuvasarjaa, joka televisiossa pyörii. Se oli itseasiassa mukava päivä sekin :). Sen reissun oikeastaan ainoa takaisku oli, että rahani loppuivat totaalisesti kesken! Viimeiselle päivälle ja lähtöpäivälle minulla oli yhteensä kuusi euroa 8o. Siksi vietimme sunnuntaina koti-iltaa.

Kaikki joululahjat on nyt hankittu ja niitä onkin taas kerran kertynyt vähän pröystäilevä kasa. En tiedä miten tässä aina pääsee käymään näin... Oli tarkoitus ottaa kuva siitäkin, mutta mutta...
Janne ja minä menemme äidin luo viettämään joulua. Sinne kokoontuu perhe, tätini ja siskon poikaystävä. Ruokia pitäisi varmaan mennä valmistelemaan huomenna. Lähdemme Jannen vanhempien luo Rovaniemelle joulupäivänä. Siellä vietettävän ajan pituudesta tai uuden vuoden viettopaikasta ei ole vielä tietoa.

Olen aloittanut äidin pyynnöstä imelletyn perunalaatikon teon, mutta en tiedä yhtään mitä siitä tulee! Käytin jotain perusperunoita jauhoisten sijaan ja sörsselöin perunat sauvasekoittimella, jonka jäljiltä perunamönjään tuli sellainen ikävän liisterimäinen ja kiiltävä rakenne...eh heh. Se oli niin helppoa! Ei pidä mennä siitä mistä aita on matalin. Olisi pitänyt kiltisti käyttää vatkainta. Tälle illalle on tarkoitus sekoilla vielä vähän lisää sillä yritämmme tehdä sokeroituja omenoita, kuten näin televisiossa tehtävän. Saa nähdä syttyykö sokeri tuleen...
Olen siis tänään raatanut keittiössä ruokaa laittaen ja koneella kirjoittaen kämää tutkimusraporttiani. Onneksi sitä ei tarvitse kirjoittaa kuin jotain päälle kuusi sivua. Ei siitä enää paljon puutu. Mutta kun siitä puuttuu tulosten esittely, enkä ole aivan varma mitkä ne tulokset nyt sitten ovat :D. Ärsyttävää tehdä tehtäviä, joista ei tiedä miten ne pitäisi tehdä.

Koska Janne on käyttänyt akun kamerastani kuvatessaan näytönohjaintaan (tiedän...nörtit), ja jättänyt akun lataamatta, tarjoilen ainoastaan muisteloita viime joululta :).

Kyllä, näin me vietämme joulupäivää! No ei sentään. Sattumalta oli ohjaimet ja kone paikan päällä.

Jouluaattoillallinen. NAMI! Ja Janne on onnellinen litran kolpakkonsa kanssa.

Ja näin höpöksi meillä menee lahjojen anto! Hyvä jos löydän itseäni tuolta lahjakasan alta. Meidän perheen pitäisi vähän opetella hellittämään. Tai oikeastaan meidän äidin. On se vaan se paras juttu nähdä lahjan saajan tyytyväinen ilme :). Se on joulussa hauskinta.

Oikein makoisaa ja ihastuttavaa Joulua kaikille, erityisesti kaukana ulkomailla oleskeleville ystävilleni!

Chilessa voi olla vähän hankala päästä helteessä joulutunnelmaan :).

P.S. Olipa kyllä taas surkuhuipaisaa katsella linnanjuhlia, kun juontajat höpisivät aivan omiaan. Timo Soini ja puolisonsa Timo Soini oli illan parhaita. Kaikista käsittämättömintä oli, että juontajat nimesivät kaksi miespuolista vierasta Mr. Gay Finlandiksi. Mahtoi sitä ei-gaytä hieman hatuttaa, kun tuli aika tavalla väärä titteli ja nimi! Linnanjuhlista alkaa tulla kauhisteltava huumoriohjelma.

Tulispa vähän enemmän lunta

2010-11-29T12:13:00.003+02:00

...ja vähemmän pakkasta. Tänään on -20 astetta. Janne parka lähti aamulla pyöräilemään kouluun. Onneksi olin ehtinyt hankkia hänelle nahkatumput synttärilahjaksi, joten saatoin antaa ne näin etukäteen jottei toisen sormet jäädy. Se olisikin kiva synttärilahja kun pari sormea putoaisi irti. Onneksi minun ei tarvitse talsia kuin tuo parinsadan metrin matka. Hurr. Jostain syystä laiskailin koko sunnuntain sisällä. Ja lauantain :D.

Olen jo jonkin aikaa etsinyt vaaleaa villapaitaa. Nyt sopivahko sattui eteen missäs muualla kuin hennesissä. Mutta parikymppiä ei sillä hetkellä tuntunut kovin paljolta. Ja tyylikkäästi villasukat jalassa niin kuin aina.

Jos saan kyhättyä tarpeeksi ihmisiä, ajattelin roudata kaikki ammuskelemaan laseraseilla Megazoneen. Se on varsin hauska paikka, verenpaine nousee kivasti, kun yrittää saada osumia muiden panssariin ja vältellä itse tulemasta ammutuksi. Viimeksi hävisimme toiselle joukkueelle aika roimasti :D. Harjoitus tekee mestarin. Labyrintissa, jossa kaikki tapahtuu, on muistaakseni ainoastaan mustaa valoa, joka saa siis valkoisen ja neon-värit hohtamaan. Se on häröä, mutta hauskaa!

P.S. Sain siitä toisesta tentistä, jossa piti laskeskella erinäisiä tilastollisia laskuja, nelosen! Siis tosi hupi juttu. Nyt ymmärrän tarkoittaa, että se koe arvostellaan löysästi. Siis ihan oikeasti, en osannut varmaan yhtään tehtävää kokonaan.

Toiveita

2010-11-28T11:54:00.002+02:00

Hih, olen kirjoittanut Pukille!
Kalsarit on sitten vaikea sana, koska se tarkoittaa kai miesten pitkiä alushousuja. Ovatko naisten vastaavat pitkikset? No, ehkä Joulupukki hoksaa mitä ajan takaa.

Viimeinen kohta on osoitettu tosiaan isälleni, jonka piti hankkia kyseinen kirja minulle syntymäpäivälahjaksi viime kesänä. Eipä ole vielä näkynyt kirjaa... Ehkä se nyt jouluna kääriytyisi paketista. Myös suuri valkoinen lakana saattaa herättää kysymyksiä. No, kun meillä ei ole ainuttakaan :D. Makuuhuoneessamme majailee aika iso parisaänky, johon tarvitaan parisängyn lakana. Meillä on vain liian pieniä, perittyjä lakanaoita ja tummansinisiä. Onko kukan sattunut katsomaan Chobitsia? Paras romanttinen anime, jonka olen katsonut :).

Tiptap pikkujalat

2010-11-27T20:21:00.001+02:00

Tänään on taas vauvatäyteinen päivä takana. Eeva-vauva oli vanhempiensa kanssa vierailulla. Autoin Millaa tekemään joulukalenteria - toisin sanoen Eeva istui sylissäni ja minä kommentoin koristeita. Onnistuin jopa pelaamaan Resident Evil Wii-peliä Eeva sylissä :D. Todella multitasking. Oli meillä yksi pissaepisodikin Eevan pissattua muovimattolattiallemme. Kostuin siitä sen verran, että pyyhkiessäni lattiaa havaitsin kuinka likaiset lattiat meillä on! Joulusiivouksen paikka?

Mistä tulikin mieleen, että olen jo vähän joulutunnelmissa. Ensi viikolla alkaa joulukuu, joka on yhtä kuin Jannen syntymäpäivä ja jouluvalojen asennus. Voin viimein laittaa jouluvalot ikkunaan hyvällä omallatunnolla. Olen jo hankkinut Jannelle kaikki lahjatkin :). Janne muuten yllätti minut kertomalla viettävänsä joulun minun ja perheeni kanssa. Harkitsen vakavasti karkaavani Rovaniemelle joulupäivänä Jannen mukana. Vanhempieni luona voi olla sen tasoinen vilske koska vanhempi, raskaana oleva pikkusiskoni ja tätitini tulevat jouluksi, että voisi olla ihan mukava päästä rauhoittumaan välissä.

Täytyy myöntää, etten näyttänyt aivan tältä tänään, vaan huomattavasti hömssähtäneemmältä, sillä tiedän kokemuksesta vauvanhoidon olevan jokseenkin sottaista ja hikistä puuhaa. Mutta kaivoin kyseisen mekon hyllyn perältä, enkä voi ymmärtää miksi en ole vähään aikaan käyttänyt tätä. Yksi hyvä puoli siinä on, että muisti on kuin seula: ei muista omistavansa vaatteita, joiden löytäminen tuntuu siltä kuin saisi lahjan. Ohimennen sanottuna, yritän näyttää pirtsakammalta seuraavalla kerralla :D.

Emmamaista

2010-11-18T17:44:00.003+02:00

Olen alkanut katsoa Glee-sarjaa. En ole vielä aivan osannut päättä pidänkö sarjasta vai en. Välillä jaksot ovat parempia ja välillä kyllästyttäviä. Mutta yhdestä asiasta olen varma - Emma Pillsbury -hahmon stailaus on ihastuttava! Erityisesti vintagemaiset kaulakorut ja rintaneulat ovat mieleeni. Emma on sitä mieltä ettei rusetteja voi olla yhdessä asussa liikaa.

Mielestäni on poikkeuksellista, että söpöstä ja tyttömäisestä lookista saadaan näin aikuismainen ja vakavasti otettava. Varmaankin kynähameilla on osuutensa asiassa. Myös Emman hiukset ovat kymppi. En ehkä pukisi ylleni samoja yhdistelmiä - toisin kuin jotkut :) - mutta yksittäisiä vaatekappaleita kylläkin. Kuten valkoisen neulepaidan, valkoisen pyöreäkauluksisen kauluspaidan, mustan pallokkaan neuleen ja vihreän rusettikynähameen (joka Emmalla on jossain muussakin värissä :D). Emma on sydämellinen, mutta neuroottinen opinto-ohjaaja, joka on syvästi ihastunut glee clubin ohjaajaan. Miten hänestä voisi olla pitämättä :)?

P.S. Osaisiko joku kertoa, miten tutkimussuunnitelma tehdään...?

Kaikilla tytöillä ei ole hyvä muisti, mutta he voivat silti omistaa kauniin hatun

2010-11-15T12:39:00.003+02:00

Olen mestari sössimään opiskeluasioita. Erityisesti kvantitatiivinen tutkimuskurssi on osoittautunut yhdeksi sotkuksi. En ole mennyt kahdelle edelliselle pienryhmätunnille, vaikka olen ilmoittautunut pienryhmään. Tämä siksi, että jostain käsittämättömästä syystä olin unohtanut merkitä tunnit kalenteriini ja nyt uuden kurssin häsläyksen keskellä (en ollut taas ymmärtänyt ilmoittautua kyseiselle kurssille ja sain jossain vaiheessa tietää, että olin missannut kaksi iltaetäluentoa...) en ollut tajunnut tarkistaa asiaa. Voin vain kysyä itseltäni, kuinka tämä on mahdollista. Mutta se on.

Onneksi mieltäni lämmittää eräs viimein valmistunut ja postista pujahtanut hattunen!

Musta huopahattu on FionaTimantin käsialaa. Näin hatusta tosiaan promokuvia viime keväällä muiden hattujen joukossa ja ihastuin ensinäkemältä. Kyselin hatusta jo silloin, mutta mietin asiaa kolme kuukautta, minkä jälkeen laitoin tilauksen matkan. Nyt hattu on viimein kotiutunut. Perjantaina oli hatun neitsytmatka. Tuulettomilla pikkupakkasilla hattua voi käyttää aivan mukavasti, mutta koska korvat jäävät tietenkin paljaiksi ei tämä sovellu lumimyrskyihin. Toisaalta, ei sellainen ulkoilu sopisi hatun luonteeseen muutenkaan!

I'm in love!

Jos jotakuta kiinnostaa tämä hattu tai jokin muu FionaTimantin mallistosta, häneen saa yhteyttä bloginsa kautta, sekä joitain hattuja on myynnissä Vaudeville Boutiquessa.

P.S. Kuka tiesi, että lavantautirokote otetaan suun kautta kolmena tablettina? Mikä rokote se sellainen on? Minun pitää varautua pahimpaan Chileä ajatellen :D.

Här är

2010-11-09T19:23:00.003+02:00

Pakkasta on vasta -4, joten tätä takkia en ole päässyt vielä käyttämään. On muuten lämmin! Takissa on paksu välivuori, piilonapit ja muunneltava kaulus, joka voi olla auki enemmän tai vähemmän kuten toisessa kuvassa.

Purkkaa.

Samalla vaivalla kuvassa esiintyvät uudet farkkuni (hennesiltä jonkun kolme kymppiä). Housut eivät välttämättä ole talven paras vaate, koska ovat nämä sen verran kapoiset ettei alle mahdu oikein mitään. En vain voinut vastustaa kuviota! Olen haaveillut brokadi-kankaisista housuista ja nämä osuivat vähän siihen nälkään.

Aika jännä juttu: kun satuin selailemaan isotätini vanhoja valokuvia 40-luvulta, hänellä oli päällään jossain kuvissa hyvin samanlainen takki kuin tämä minun kaulusta ja toispuoleista leikkausta myöten! Suunnittelin takin siis itse, eli vein ompelijalle selkeän piirustuksen, sitten kävin kerran sovittamassa ja seuraavalla kerralla takki oli jo valmis. Olin yllättynyt siitä kuinka lähelle mielikuvaani takki lopulta muotoutui. Ainoastaan vyöhön olin ajatellut soljen, mutta en kai vain malttanut jättää takkia enää ompelijalle :D.

Nyt on sitten liput Chileen ostettu! Ei vielä tunnu oikein todelliselta. Lähtö on helmikuun ensimmäisenä. Äiti vähän muistutteli, että sisareni vauvan laskettu aika on 5. päivänä, joten se menee vähän ohi. Vähän harmittaa jälkikäteen, silllä - niin uskomatonta kuin se onkin - en muistanut asiaa ollenkaan. Ja olen poissa helmikuun loppuun, että vauva on jo kuukauden ikäinen tullessani takaisin. Nyt sille ei enää valitettavasti voi mitään. Äiti saa lähettää minulle kuvia :).

Otoskoon arviointi

2010-11-03T23:54:00.000+02:00

Edellinen tentti tutkimuskurssin saralla meni yllättävän putkeen. Ongelmaksi onkin käymässä toinen tentti, joka sisältää soveltavia laskuja asioista, joita en ymmärrä 8o. Kuten keskiarvon estimointia ja sen luottamusvälin kaavoja. En ymmärrä miten ikinä voin päästä tentin läpi. Olin niitä, jotka kävivät tukiopetuksessa matikassa koko yläasteen ja ainoastaan siitä syystä selvisitvät lukion lyhyestä matematiikasta. Huomenna saan tuta.

Mukavampaa asiaa! Olen viimein saanut takkini! Se on niin hieno!
Minun oli siis pari vuotta sitten tarkoitus ommella itselleni villakangastakki, sillä en löytänyt sellaista kuin halusin mistään. No, nyt päätin toteuttaa projektin vähän eri tavalla ja tuin suomalaista pienyrittäjyyttä teettämällä itselleni liian haastavan työn ammattilaisella. Olen niin tyytyväinen lopputulokseen! Pitää näyttää, kunhan ehtii ja pääse tentin yli.

Öitöit!

Kuolleiden päivä

2010-11-02T13:19:00.002+02:00

Juhlimme kuolleiden päivää lauantaina äitini uudella asunnolla, joka on toistaiseksi vielä pintaremontin kourissa. Miljöö oli sinänsä sopiva. Kalusteita ei vielä juuri ollut ja lattioilla oli remonttipaperit. Samalla juhlistimme äidin tupaantuliaisia. Koska pippaloimme niin lyhyellä varoitusajalla, emme kutsuneet ketään perheen ulkopuolelta. No, pikkusiskoni kaveri oli mukana ainoana ulkomaailman edustajana (Janne lasketaan jo perheenjäseneksi).

Minä loihdi meille verisiä lihapullia spagetin kera. Lisäksi tarjosimme salaattia, patonkia, lettuja ja muuta mässyä. Asunnossa ei vielä ole tietokonetta eikä televisiota, mikä oli oikein virkistävää nörtin kanssa asustelevalle :D. Pelasimmekin yhdessä uudehkoa zombi-lautapeliämme. Isällä ja äidillä oli vähän totuttelemista, sillä peli on kokonaan englannin kielinen.

Namnam

Äiti tahtoi pitää naamiaiset. Siispä minä olin kissa ja Janne oli joku...epäkuollut. Heh, vaikkapa sarjamurhaaja, Jokeri, vampyyri...kukin päättäköön itse. Joka tapauksessa Janne oli aika karmaiseva hiippaillessaan yhtäkkiä jostain kulman takaa... Äitini oli ruma noita, isäni ikuinen ylioppilas ylioppilaslakki päässä ja pieni rusetti kaulassa :D. Pikkusiskoni oli sitten kaunis noita tai jotain, ja tämän kaveri itämainen tanssija. Että sellainen kööri.

Ohjelmassa oli myös keittiön kaappien paljastaminen. Äiti halusi lastensa taiteilevan kaappeihin "jotain". Päädyimme tekemään kaappeihin "kaikkea". Taiteellisen tuotoksen nimeksi tuli Tämä tuli niin äkkiä.

Tullessamme kotiin kuvasin videon oudosta ilmiöstä tietokonekoppamme tietämillä. Ehkä meidän asuntomme on kuin onkin riivattu....Havunneulanen pyöri vinhaa vauhtia ympäri itsekseen...

Original Video - More videos at TinyPic

Tämän päivän häiritsevin kuva

2010-10-27T22:57:00.007+03:00

Tiedättekö mistä tietää tulleensa vanhaksi (eikä sillä ole mitään tekemistä tuon häiritsevän kuvan kanssa, joka on nyt Jannen tietokoneen taustakuvana)?
Siitä että ulkomaille lähteminen on hermostuttavaa. Olen kiertänyt Eurooppaa pienen ikäni, mutta ehkä juuri siinä onkin se ongelma: en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Nyt olisi elämäni tilaisuus lähteä Chileen neiti Hukan luokse, ja olenkin menossa. Mutta jossain mielessä vastentahtoisesti. Siellä vallitsee kieli, josta minä hallitsen ilmauksen hola. En tiedä mitään Chilestä ja mielikuvani on aika painajaismaisesti värittynyt. Olen myös alkanut ajatella ötököitä. Yök. Tai aloin ajatella nyt. Taas. Tätä hetkeä ennen olin autuaana unohtanut koko asian. Eniveisselismeisselis (Eikä millään tavalla taaskaan viitaten tuohon kuvaan. Mistä lähtien vauvaöljyllä kasteltu mies on ollut seksikäs? Vauvaöljyn keksimisestä asti?) olen kuitenkin lähdössä. Vaikka se lentokonematka piinaa minua jonkin verran. Se on pitkä ja huonolla tuurilla se sisältää 15 tuntia odottelua erinäisillä kentillä. Minä olen huono odottamaan yksin lentokentällä. Sitäkin on tullut tehtyä. Ongelmaksi siinä muodostuu tekemisen puute, sillä ajattelin roudata mukaan vain sopivan repullisen tavaraa, koska aiomme liikkua ympäriinsä, eikä sinne taida mahtua kovin montaa kirjaa ja lehteä ja sen sellaista. Läppäristä puhumattakaan, joka btw painaa niin paljon, ettei reppuun muuta painon puolesta mahtuisikaan.

Pahoittelen tätä järjetöntä...Okei, pahoittelen sitä vasta huomenna tai ensi viikolla. Olen tänään käynyt aamulla zumbassa (Joka oli aika kivaa! Lukuunottamatta sitä, että unohdin ottaa sisäkengät mukaan ja nyt molemmat pottuvarpaani ja päkiäni ovat rakoilla) ja lukenut sittemmin koulukirjoja, poiminut sitaatteja ja kirjoittanut puolet esseestäni murehtien samalla ensiviikon tutkimuskurssi osa 2 tenttiä ja siihen liittyvää vammausta. SItten ajattelin keventää etsimällä lentolippuja Chileen muun muassa ruotsalaisilta sivustoilta. No, se ei ollut kovin hyvä kevennys. Ne, jotka ovat yrittäneet metsästää lippuja normaalia halvemmalla jostain netinkolosta, voivat hyvin ymmärtää. Jotenkin päälle on iskenyt pieni hepuli. Nukkumaanmenon aika on tullut. Tai ainakin iltapala-aika.

P.S. Olen tänään yrittänyt opettaa Jannelle miksi kahden saman konsonantin väliin yhdyssanoissa tulee viiva. Esim. tähti-ilmiö. Janne yrittää aina laittaa väliviivoja muihinkin yhdyssanoihin niin että lopputulos on tyyliin katto-lamppu. Yritin saada Jannea lukemaan kahden saman vokaalin yhdyssanaa ilman viivaa, koska silloin kielikorva sanoo, että jotain puuttuu. Ensinnäkin Janne ei osannut, vaan korjasi sanan oikein. Hetki sitten yritin uudelleen (viittaan seuraavassa itseeni termillä "minä"):

Minä: Janne, lue tämä: iltapaalaika.
Janne: Iltapaala-aika.
Minä: Ei, sinä et osaa. Se on iltapalaaika. Mihin kohtaan tässä välimerkki tulee?
Janne: Mitä tässä edes lukee? Ei tämä ole mikään iltapala-aika!
Minä: (Repeilyä) Joo, tähän tulee tällainen välimerkki: iltapaal'aika.

Randoms

2010-10-22T13:01:00.000+03:00

On suuri vääryys järjestää luentoja aikavälille 17-20. Kolme päivää peräkkäin kolmen tunnin tutkimuskurssiputkea. Loma alkaa tämän päivän jälkeen ja lintsaamisen houkutus on suuri. Toisaalta, jos jään pois, käsiteltävät asiat menevät ohi. Tentti on jo loman jälkeisellä viikolla.

Tässä pieni vilaus viimeisimmästä hankinnastani.

Juhlimme kahdeksatta vuosipäiväämme tiistaina. Varasin meille yön hotellin executive-huoneesta, tosin emme edes vaihtaneet kaupunkia :D. Oli kuitenkin mukavaa vaihtelua arkeen, kun pääsimme pulahtamaan uimaan ja saunaan ja aamulla oli runsas buffet. Kävimme siinä välissä katsomassa myös Napapiirin sankarit, mikä oli aika hupi raina. Naureskelin suunnilleen yksikseni salissa. Ihmettelenpä vain, että mikä muita riivasi :). Leffaan oli saatu hyvin vangittua pohjoisen poikien tyyli ja vammaus.

Myös tällainen vintage-tapaus on ilmaantunut vaatekaappiani täydentämään. Tosin tuo vyöasia on pieni ongelmanpoikanen, sillä se jää löysäksi päällä. Olin myös yllättynyt siitä kuinka tiukka tämä on kylkiluiden kohdalta :D. Noh, mitä sitä turhaan puuskuttaa muutenkaan.

Pakko näyttää myös leipomani kakkunen jätskilisäkkeen kera. Nämä ovat vähän niin kuin muffineja, mutta taikina on murotaikinaa oikeastaan, joten kutsun niitä kakkusiksi. Sisällä on marjatäyte, nam! Ohje löytyi yhdestä pirkka-lehtisestä. Nämä ovat niin helppoja etten edes minä ole epäonnistunut.

Tällaista täysin sattumanvaraista tällä kertaa. Palaillaan!

1940s

2010-10-15T23:14:00.001+03:00

Kiitos ompelukoneen kaapin epäilyttävistä koltuista saattaa kuoriutua lempparimekkoja. Kuten tästä kirpparilta ostetusta 70-luvun mekosta. Mekko ostettiin alunperin 70-luku teemaisiin pirskeisiin jonnekin. Sittemmin olen käyttänyt mekkoa toisinaan, sillä pidän sen kuosista, kankaasta ja mallista. Ainoa ongelma olivat pitkät, isot puhvihihat. Olin myös pienetänyt mekon mittoihin, joissa olin kolme senttiä sitten. Kaivoin koneen ja muutin hihat istuviksi ja isonsin vyötärön. Tässä lopputulema:

Pidän erityisesti mekon helmasta. Plus, tämä on mukava päällä! Tänään oli 40-luku päivä :). Kesän jälkeen tuntuu muuten vihdoin oikealta käyttää mustaa! Se tuntuu kesällä niin väärältä, mutta tähän vuodenaikaan se taas tuntuu sopivan. Sinänsä mukavaa, koska minä, kuten kaikki muutkin, omistan kasan mustia vaatteita.

Käväisin näissä kamppeissa katsomassa oopperaa. Ei ehkä ihan yhtä hyvää kuin Savonlinnassa kesällä, mutta nautittavaa viihdettä siitä huolimatta. Olin tällä kertaa positiivisesti yllättynyt siitä, että ihmiset olivat panostaneet ulkoasuunsa. Ehkä olen alkanut suhtautua suomalaiseen pukeutumiseen tarpeettoman kyynisesti. Ainakin toivon niin.

Sortsit syksyllä

2010-10-11T20:20:00.003+03:00

Olen saanut tentin siirrettyä tehtävistä tehtyjen asioiden listalle! Ensin pyörittelin tenttipaperia epätoivoisesti, mutta jonkin ajan kuluttua kysymys alkoi aueta minulle. Uskallanko sanoa pääseväni todennäköisesti läpi?

Kaivoin sortsit kesävaatteista kokeiltavaksi villasukkisten kanssa. Toimii ihan hyvin, vaikka olen epäillyt kombinaatiota.

Takki pääsi ulkoilemaan ekaa kertaa tänä syksynä.

Tänään sayoi räntää, kun äiti heitti minut kotiin. Ei se sinänsä mitään, minulla oli uusi pipo. Olin isän luona haukkaamassa sapuskaa ja katsomassa vanhempien kanssa kuvaton.comin kuvia :D. Siinä minun päiväni.

Hymyä huuleen!

2010-10-09T18:22:00.001+03:00

Olin juuri herännyt päiväunilta tätä kuvaa otettaessa :D. Asetelma herättää useampia kysymyksiä, kuten miksi otin kuvan juuri päikkäreiden jälkeen? Tai miksi en viitsinyt siistiä pehkoani? Hwo knows.

Mekko on ihanan käytännöllinen, koska se on kokonaan paksua, venyvää trikoota. Pitkähihaisena mekko on varsin lämmin ja alle voi pukea useamman kerroksen tarvittaessa. Ohuen nahkavyön ostin jonkin aikaa sitten 3,50 eurolla suutarilta. Jalassani olevat kengät harmittavat minua jonkin verran, sillä ne ovat periaatteessa vähän liian kapeat erityisesti oikeaan jalkaani. Jostain syystä olen kyllä pystynyt kävelemään näillä ilman ongelmia kokonaisia koulupäiviä. En tiedä miten se on ollut mahdollista. Ehkä pitäisi testata uudestaan. Nämä ovat ainoat kengät, joista olen saanut miespuoliselta henkilöltä kehuja koululla.

Olin tänään hoivailemassa Eeva-vauvaa sillä aikaa kun hänen äitinsä oli kasvihoidossa oman äitinsä ja sisarensa kanssa. Se on muuten suhteellisen väsyttävää puuhaa, vaikka Eeva onkin niin helppo ja oli tänään hyvällä tuulella. Minä vain ilmeisesti väsähdän kaikesta höpöttämisestä ja leikkimisestä. Palkaksi kävimme osatamassa hulluilta päiviltä vielä kolmea eri herkkujuustoa ja suklaata! Nam nam!

Kyseenalaistamista

2010-10-07T20:05:00.002+03:00

Tänään on epäonnistumisen kultapäivä. Tentti, johon olen pala kurkussa lukenut koko viikon oli tänään. Tai olisi ollut. Jos ovi ei olisi ollut tiiviisti kiinni, lukossa siinä vaiheessa, kun yritin päästä oman paperini ääreen. Siis MITÄ? En edes tiedä milloin tentti alkoi. Tasalta? Akateemisella vartilla yli? Tosin olin paikalla kymmentä yli, että edellistä epäilen. Olisiko minun pitänyt hakata epätoivon raivossani ovea? Eikö rynkyttäminen riitä? Olisiko pitäny hakea kirves ja murtautua sisään? Minulla ei ole aavistustakaan missä meni vikaan. Minulla on ilmeisesti nyt motivaation puutteen lisäksi huono opiskelukarmakin... Onneksi on uusintapäivä. Olisi vain ollut niin kiva saada tuo pois alta. Seuraava tentti kun on joskus kahden viikon päästä.

Ennen tätä tenttifeilausta kävimme hulluilla päivillä. Tuntuu, että ne olivat jollain tavalla vähemmän hullut kuin viime vuonna. Ostin kylpymaton. Väänsimme Jannen kanssa vähän kättä koosta :). Minä olin pienemmän puolella. Kotona halusin heti laittaa uuden lattialle. Matto näytti lattialla käsipyyhkeen kokoiselta. Otetaanko lauantaina uudestaan?

Mustat nilkkurit. Onko se niin vaikeaa? Perusmustat, ei solkia, ei rypytyksiä, pieni plato, jotta varpaat eivät jäädy. On se juuri niin vaikeaa.

Mielenkiintoisin...tai siis hämmentävin kenkätrendi meneillään ovat mielestäni kengät tähän tyyliin:

Olen nimennyt nämä esinahkakengiksi, koska erityisesti perusnahkaisina nämä näyttävät siltä, kuin kengän päälle olisi vetäisty...no. Erityisesti ylipolvensaappaat näyttävät epäilyttäviltä.

Kuvat ovat linkkejä kenkien alkuperäiseen lähteeseen.

P.S. Janne ei koskaan saanut niitä sukkia. Ne olivat niin isossa kokohaarukassa ja näyttivät valtaisilta, että päätimme jättää ne sikseen. Siis, miksi laittaa kooksi 40-45? Ne ovat kuitenkin pienimmälle koolle aivan liian isoja ja isoimmalle pieniä.

Pää täynnä vieraita sanoja

2010-10-05T20:04:00.002+03:00

Miksi jotkut kirjat ovat niin vaikeita? Tämäkin yksilö on kuin täynnä piilomerkityksiä ja hieroglyfien joukkoja. Olen tehnyt melkein kaksi openoffice-sivua termilistausta. Onneksi materiaalit saa ottaa tenttiin mukaan, mutta minulla on silti tästä huono fiilis. Voin sanoa, että olen tyytyväinen jos pääsen läpi tämän kurssin, se riittää.

Huomenna alkavat hullut päivät. Olemme Jannen kanssa tehneet listan kaikista asioista, joita sieltä pitäisi käydä hakemassa. Kuulostaako tämä vain minun korvissani porvarilliselta :D? Ajattelimme mennä aikaisin aamulla, ehkä silloin ei olisi niin suurta tunkua. Janne haluaa sukkia, ne ovat varmasti haluttuja, heh hee. Jotain ihanaa juustoa olisi kiva käydä haalimassa. Olemme muuten Janskun kanssa miettineet meille jotain yhteistä harrastusta. Ruoanlaitto voisi olla yksi...voisimme ryhtyä kulinaristeiksi :).

Olemme soittaneet toistolla Joose Keskitalon levyä Tule luokseni, kulta. Häröä, aika mahtavaa underground-musaa.

"Ja jos on onni myötä
eikä katkeroiduta suotta
minä sinua suutelen suuttumatta."
- Joose Keskitalo, Pimeydestä pimeyttä vastaan

Joose Keskitalo - Viis tyttöä

Raitabaskeri pakkasille

2010-10-04T18:11:00.000+03:00

Voi olla, että olen ylisuhatutunut näihin yhdeksään lämpöasteeseen jo jonkin aikaa. Ongelma on se, että jos pukeudun lämpimästi jo tässä vaiheessa, miten ihmeessä meinaan tarjeta talven pakkaset. Joista on ennustettu kovimpia tuhanteen vuoteen. Hyi, miten puistattavaa! Toisaalta meillä on täällä sisällä yhtä kylmä kuin parinkymemnen pakkasessakin...

Emme muuten voittaneet lotossa, mekään :D. Olisihan se ollut kiva saada vähän tuohta taskuun.Onneksi sain kuvan 109 euron housut 5 eurolla alennusrekistä.

Minulla on vastassani pahin koulueste toistaiseksi tänä vuonna: tutkimuskurssin tentti. Minä en tajua yhtään mitään, en edes sitä mitä minun pitäisi kurssikirjasta lukea. On vähän sormi suussa.

Sivuhuomioita

2010-09-24T12:50:00.001+03:00

Monmon kävikin eilen meillä ja pelasimme Red November lautapeliä, jossa juopot tontut yrittävät pitää sukellusveneensä kunnossa. Vähän jäivät säännöt vielä hämärään... Ensi viikolla Mon lähtee Prahaan neljäksi kuukaudeksi. Pitäisiköhän minun harkita vaihtoon lähtemistä jonnekin? Kenties? En sinänsä perusta kovin paljon Yhdysvalloista, mutta siellä voisi olla opiskelun kannalta mielenkiintoisia näkökulmia. Plus pärjäisin englannilla. Muita ylimääräisiä kieliä en sitten osaakaan.

Hmm. Mistä tuo pöydänkulma tuli? Hain sellaista Chloemaista fiilistä... Äh tämä on kyllä blogikuvauksen pohjanoteeraus tähän mennessä. Sain harmaan, villaisen neuletokin Monilta eilen :)).

Aivojumppaa

2010-09-23T10:49:00.003+03:00

Liikaa kirjoja, liian vähän aikaa. Siinä opiskelijan mottolause.

Meillä on jokseenkin villiintynyt ikkunalauta.

Tänään on tarkoitus mennä Monmonin kanssa kuuntelemaan sinfoniaa tai sitten katsomaan teatteria. Kulttuuria vaihteeksi! Mistä tulikin mieleen ettei ole enää montakaan viikkoa, kun kuun kuun lopussa täällä on irlantilaisen musiikin festivaali! Viime vuonna oli sen arvoista käydä kuuntelemassa :), että otetaan tänä vuonna uudestaan. Pitäisi jo ryhtyä suunnittelemaan mitä aikoo käydä kuuntelemassa. Tunnelmallisinta on ehkä käydä kuuntelemassa jamittelua baarissa.

Kíla oli kova! (Tai olisi ollut jolleivät äänimiehet olisi olleet niin lohduttoman ammattitaidottomia.)

Ruska

2010-09-21T11:33:00.005+03:00

Kävimme Luostolla ihailemassa syksyn värejä Jannen ja hänen vanhempiensa kanssa. Minä ja Janne olemme ottaneet kuvat, paitsi sen joka on otettu meistä, sen otti Jannen isä.

Priceless ilme.

Alankoillaan

2010-09-20T22:24:00.000+03:00

Ismo Alanko Teholla: Puupää

Rusettisortsit!

2010-09-17T17:15:00.002+03:00

Minä olin ensin!
Ekassa kuvassa The cherry blossom girlin versio.

Vaikka Alix voittaa tyylikkyydessä, enkös saa itse pisteitä trendinenästä?

The bad and evil

2010-09-17T15:48:00.007+03:00

Kysyin tänä aamuna pukeutumisahdistuksen vallassa Jannelta mitä pukisin päälleni (turvaudun tähän ainoastaan hätätapauksessa masentavina aamuina, jolloin ei jaksaisi panostaa, mutta toisaalta haluaisi ulkonäön tuovan tiettyä varmuutta mälsään päivään). Janne kehotti pukemaan farkut. Minä mutristin. En käytä farkkuja. Ne on ihan varmasti kehitelty ihmisten kidutusvälineeksi. Kaapin edessä jonkin aikaa pyörittyäni päätin, että kai sekin on sitten kokeilemisen arvoinen vahtoehto, ehkä.

Viisi syytä olla käyttämättä farkkuja:

1. Ne ovat kovat, vetävät haaruksista ja puristavat polvista kyykistyessä niin ettei veri kulje.
2. Takapuoli. Jossain lehdessä joku kirjoitti, että leggingsien tulosta lähtien ihmiset ovat iloisesti pyöristyneet, leggingsit kun menevät jalkaan kumminkin. Ehkä se pitää paikkansa. Vaikka pyöristymiseni kriittinen kohta ei olekaan takapuoli.
3. Farkut kadottavat vyörätön ja istuessa maha auttamatta tunkee farkkujen reunaa pidemmälle ( kiristys saattaa saada aikaan mahakipua tai ilmavaivoja:D). Tämä efekti alkaa kyllä näkyä jo seisoessanikin... Oi, niitä nuoruuden aikoja, kun asiat vielä olivat toisin. Mahatosiasia asettaa haasteita yläosalle.
4. Farkut eivät ole söpöt. Se tietysti loppujen lopuksi riippuu siitä mitä niiden kanssa pukee.
5. Farkut ovat osa lähes jokaisen arkiuniformua. Niissä ei siis ole juuri mitään kiinnostavaa. Tai erityisen inspiroivaa.

Vaihtoehto A: Kyllä sen naamasta näkee. Kuten sanottu, aika paljon on kiinni yläosasta. Ja tässä olen onnistunut valitsemaan yhdistelmän, joka saa minut näyttämään siltä kuin minulla ei olisi rintoja ollenkaan. Ruskea paita on kyllä yleensä todella kiva, olen käyttänyt sitä paljon (ostetta kesällä Luleån reissulta).

Vaihtoehto B: Päättelin, että lienee parempi peittää kuin näyttää, kun pylly kumminkin keikkuu kaikkien katseltavana. Siispä hain hieman löysempää yläosaa päätyen mohair-villaiseen neuleeseen. Vaaleanpunainen väri lisää söpöysefektin ;). Villasukat ovat vähän ekstraa (meillä on kylmät lattiat), mutta huomatkaa yhteen sointuvat sävyt. Tällä siis. Paita on muuten ostettua Roomasta ja ollut yksi lemppareistani viimeaikoina. Tämä trendi jatkuu luultavasti vahvana talven yli.

Viisi syytä käyttää farkkuja:

1. Paljastavat jalat ja voivat saada ne näyttämään pitkiltä.
2. Takapuoli. Se näkyy. Jotkut saattavat tykätä.
3. Farkut ovat helppo pohja erilaisten kokonaisuuksien luomiseksi.
4. Ovat suhteellisen lämpimät ja niillä on helppo pyöräillä. Kestävät myös aika kauan käytössä.
5. Mahdollistavat löysien yläosien käytön, sellaisten jotka ovat liian lyhyitä leggingsien kanssa käytettäväksi.

Olen yhä sitä mieltä, että hame/mekko on ollut tarkoituksellisesti käytössä läpi ihmisen historian: se piilottaa erinaiset turpoilut, korostaa vyötäröä, on ilmava ja mukava. Hameella en silti lähtisi ratsastamaan ;).

Hippaisen pidennetylle viikonlopulle Rovaniemelle ruskaa ihailemaan! Mukavaa vikkonloppua!

BTW

2010-09-14T20:24:00.003+03:00

Kuva.

Minä haluan tuon hatun! Ärinmurin.