Jotain uutta!

Häämatkakuvat senkun venyy, mutta onneksi jotain uutta tapahtuu. Janne hankki minulle uuden puhelimen, minkä siivittämänä päätin lopultakin liittyä Instagramiin! Ainakin toistaiseksi Instagram on vaikuttanut innostavalta. Jospa sitä viimeinkin saisi päivityksiä tihenemään ainakin jossain muodossa? Lisäksi uudessa puhelimessani pelaa bloggerin oma sovellus, minkä pitäisi myös helpottaa blogin päivittämistä.Vanha puhelimeni oli windows-pohjainen, enkä kyllä voi suositella. Uudessa kultaisessa Samsungin Galaxy A5 -mallissani on android-käyttöjärjestelmä. Instagramista minut löydät käyttäjätunnuksella @ohgloomysunday tai voit myös klikkailla sivupalkin linkkiä :).

Kevät Helsingissä

Meillä vappu meni mukavasti ja kiireettömästi. Kävin ystäväni Heidin ja hänen miesystävänsä kanssa katsomassa Kansallisbaletin Kesäyön unelman. Voin kyllä suositella! Koreografia on saanut palkintoja, eikä suotta. Ensimmäinen näytöksen kikattelin tyytyväisenä tuolissani.  Toinen näytös oli enemmän vain balettista hyppelyä. Kesäyön unelma on ehdoton Shakespearin suosikkini. Vielä olisi näkemättä suuren näyttämön teatterituotanto. Se on sitten seuraavaksi listalla. Ihmettelen kyllä vähän tuota nimen suomennosta, koska ei tarinassa kukaan erityisesti unelmoi vaan todellakin ennemminkin uneksii. Englannin kielinen nimihän on Midsummer night's dream, eli tulkinnanvaraa on.

Kuvassa muuten mieheni kanssa tekemiämme munkkeja. Niistä tuli aika hyviä siihen nähden, että teimme niitä ensimmäistä kertaa. Olen vältellyt munkkien tekemistä, koska näen sieluni silmin kauhuskenaariota öljyn syttymisestä tuleen. Onneksi ainakin tällä kertaa vältyttiin kaikilta palovahingoilta ;).

Uusi takki eka kertaa päällä kuvissa! Tai siis uusi tarkoittaa tässä viime syksynä hankittua. Tänään oli auringossa jo varsin lämmin.  Kuvasimme nämä kuvat Eirassa sen jälkeen, kun olimme käyneet brunssilla Sandrossa. Siellä on kyllä erittäin maittava ja tosi kattava brunssi. Emme menneet vappubrunssille, joten korvasimme sen mukavalla sunnuntaibrunssilla. Kävi se niinkin :).

 

Oli kyllä hauska vaaleanpunainen talo pienine kuisteineen. Väritkin olivat samaa harmaata ja vaaleanpunaista kuin sortsihaalarissani. Sortsihaalarista on tullut yksi luottovaatteistani, vaikka näissä kuvissa näytänkin ehkä vähän oudolta. Haalari oli itseasiassa yläosasta vähän iso, ehkä se tekee kuvista kummallisia. Tänään pienensin sen. Tosin ehkä pienensin ihnan liikaa... Löysin myös kirppikselta viidellä eurolla täydellisen raitakauluspaidan! Sekin tekee ensiesiintymisensä näissä kuvissa. Olen käyttänyt paitaa melkein nonstop yli viikon. Se on Kappahlin puuvillapaita. Oli kyllä löytö.

Sitten muutama tunnelmakuva kaupungista. Tuntui vähän siltä kuin olisi ollut ulkomailla, kun aurinko paistoi ja kivitalot seisoivat jylhinä.

 

Janne!

 

Ylihuomenna lähdenkin sitten Espanjan aurinkoon! Meillä siskon ja siskontytön kanssa on luvassa viikon reissu enon luo. Yllättäen siellä näyttäisi olevan helteitä! Viikon ajan voi blogin puolella olla aika hiljaista sillä aikaa, kun minä lepäilen auringon alla.

Kauan kadoksissa

Kevätaurinko uusilla kotihuudeilla.

Mmm...löysin kaupasta ramen-nuudeleita ja niistä syntyi mitäpäs muuta kuin ramenia. Tällä kertaa kylmäsavulohella.

Voi blogiparkaani! Se on jäänyt täysin ja totaalisen heitteille parin edellisen kuukauden aikana. Itseasiassa minulla ei ole tainnut olla näin pitkää totaalitaukoa sen jälkeen, kun perustin blogin. Ensin selitin tauon muutolla. Muutimme tosiaan Helsinkiin helmikuun lopussa. Muuttopuuhissa menikin paljon aikaa ja erityisesti energiaa. Eikä kuvausystävällisiä paikkoja enää ollut meidän asunnosamme yhtäkään ennen muuttoa - kiitos kaikenmaailman laatikoiden ja sekamelskan. 

Lushin kylpypallo värjäsi kylpyveden viininväriseksi. Toinen kerta omassa kylpyammeessa!

Paprikassa asusti alieni ;).

 Sittemmin aika meni uudessa asunnossa tavaroiden järjestelemiseen ainakin ensimmäisten kahden viikon ajan. Nyt kämppä alkaa olla esittelykunnossa eli kunhan tästä taas kunnostaudun niin esittelen aikaansaannokseni. Meillä on niin paljon enemmän tilaa ja ilmaa asunnossa! Se on ihanaa. Edellinen 47 neliön kämppä oli niin täyteen ahdettu, että hyvä kun itse mahtui liikkumaan tavaran keskellä. Nyt meillä on 13 neliötä lisää ja täällä voi sisustaa: saa lyödä tauluja seiniin ja maalata sydämensä kyllyydestä. Makuuhuone ja terassi ovat erityisesti vielä kehitysvaiheessa, mutta pikkuhiljaa tulee valmista. 

Pääsin kokeilemaan Hot Stones -hierontaa. Oli kyllä rentoutunut olo jälkikäteen rentoutushuoneessa!

Koira odotti äitiä kotiin, kun seurani ei kelvannut, heh.

Viimeiset viikot ovat menneet ompelemiseen, neulomiseen ja pääsiäislomailuun Vuokatissa. Äitini vuokrasi mökin viikoksi ja sinne sijoituimme viettämään kevyttä pääsiäislomaa. Pulahdin kylpylässä ja kävimme keilaamassa. Janne nautti kuntosalista ja saunomisesta. Ompelun puolesta olen pyrkinyt saamaan valmiiksi 1700-luvun asukokonaisuuttani tämän kuun Kevättanssiaisiin, joista olen innoissani! Ihan kaikkea en ole ehtinyt saada valmiiksi, mutta pyllytyyny, hame, mekko ja neulotut hanskat ovat viimeistelyjä vaille valmiita. Yritän vielä saada aikaiseksi lisäksi viitan ja hatun. Katostaan miten ehdin.

Ensimmäinen 1700-luvun neulehansikas valmis. Toinen on kämmenosaa ja peukaloa vaille tehty.

Sain väkerrettyä loman aikana myös pipon siskontytölle. Siihen pitää vielä tehdä rusetti, ohjeisti tyttö.

Summa summarum yritän taas kerätä itseni ja aktivoitua blogin parissa. Jospa uusi kaupunki ja uusi asunto inspiroisivat johonkin vähän uudenlaiseen. Ainakin sisustusjutut ovat nyt ruvenneet kiinnostamaan, kun on jotain, mitä sisustaa. Ehkäpäs sisustus voisi jossain muodossa olla blogissakin uusi aluevaltaus. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Muuttosuunnitelmia ja neuletakkeja

 San Cisco - RUN

Minulla on ollut viimeaikoina aika paljon ajateltavaa, koska hieman yllättäen kävi ilmi, että meidän pitää muuttaa Helsinkiin. Muuttoon on nyt alle kaksi viikkoa aikaa! Jonkin verran olemme käyneet tavaroita läpi, mutta vielä piisaisi tekemistä. Muutto jännittää, vaikka miellä onkin Helsingissä sukulaisia ja ystäviä. Se on kuitenkin aika iso muutos. Minun perheestäni kukaan ei ainakaan vielä asu Helsingissä, mutta onneksi Tampereelle on melko lyhyt matka. Uusi asunto tulee olemaan tosi kiva, mutta vähän jännittää, että kuinka syrjässä se on. Ilmeisesti kävelymatkan päässä ei ole esimerkiksi kunnollista ruokakauppaa - postista tai apteekista puhumattakaan. 

Tunteet muuton tiimoilta vaihtelevat toiveikkuudesta paniikkiin. Toisaalta on mukavaa vaihtaa vähän maisemaa. Asuminen ja oleminen täällä on niin nähty, ja olen pitkään kaivannut jonkinlaista muutosta. Uusi ja tuntematon kuitenkin vähän ahdistaa. Janne tulee olemaan ensimmäisen puolen vuoden ajan tiiviisti Kajaanissa, emmekä edes näe toisiamme kuin noin kolmen viikon välein parin päivän ajan, mikä on huono juttu. Siinä mielessä tulee olemaan yksinäistä, vaikka olenkin jo melko tottunut Jannen jatkuvaan poissaoloon. En voi väittää, että tällainen kaukosuhteilu olisi mikään toivetilanne. Ei auta kuin toivoa, että puoli vuotta menee nopeasti ja asiat järjestyvät. Ja jos eivät järjesty, sieltä pääsee aina pois.

Sitten huomattavasti yksinkertaisempaan aiheeseen. Sain vihdoin ommeltua itselleni hameen, johon ostin kankaat vuosi sitten! Kangas on tikattua, kiiltävää villasekoitetta. Itseasiassa mokasin ommellessani vetoketjun ja kekitaka-kohdan, joten ne pitää vielä jossain vaiheessa muokata. Hameen vetoketju on nimittäin nyt niin lyhyt, että hame pitää pukea yläkautta :D. Ei ehkä kaikista käytännöllisintä.

Toisekseen löysin aivan mahtavan englantilaisen nettikaupan, jossa myydään huokeaan hintaan perusneuleita aidoissa luonnonmateriaaleissa. Nettikauppa on Wool Overs. Ostin kuvien valkoisen Cable Crew Cardigan -lampaanvillaneuletakin ja se taisi maksaa 36 euroa, koska postikuluja ei tarjouksen takia tullut. Neule on yllättävän tiivistä ja ohutta neulosta ollaakseen lampaanvillaa eli neule ei ole paksu ja raskas päällä. Tiivis neulos tai langanlaatu tarkoittaa sitä, ettei neule nukkaannu niin helposti. Odotin ehkä hieman niukempaa mallia kuvien perusteella, mutta olen ollut kuitenkin ihan tyytyväinen ja käyttänyt neuletakkia paljon jo tähän mennessä. Koko on S (olen yläosasta kokoa 34). Maksoin PayPalilla ja postituksesa taisi mennä vähän alle kaksi viikkoa. Nettikaupan ainoa huono puoli on se, että jos haluaa palauttaa ostoksensa, takaisinlähetys pitää maksaa itse.

Nettikaupassa on paljon muitakin ihanuuksia, kuten perusneuleita merinovilla-kashmir-sekoitteina monissa eri väreissä. Samoissa materiaaleissa en ikinä löytäisi käypiä neuleita täältä, saati sitten vastaavilla hinnoilla. Eli hox hox ne, jotka arvostavat laatumateriaaleja neuleissaan. Itseasiassa tilasin jo toisen satsin neuleita, koska hinta-laatusuhde vaikuttaa niin hyvältä. Tilasin vielä kashmir-merinovillaisen V-aukkoisen neuletakin ja poolopaidan samassa materiaalissa. Tilasin myös Jannelle kaksi perusneuletta. Toivottavasti ovat hyviä! Voin vielä myöhemmin raportoida. Jos neuleet ovat yhtä laadukkaita kuin jo ostamani valkoinen neuletakki, en varmaan osta neuleita enää koskaan mistään muualta :D.

Tervetuloa 2015!

 

Yllättävää kyllä saimme valkoisen joulun, vaikka vielä alle viikko ennen aattoa oli plussaa ja musta maa. Lumi on tainnut pysyä joulusta asti, ja nyt ulkona on jo melkoiset hanget. Joulu meni ihmeen rauhallisesti äidin luona. Meitä ei ollut kuin minä, sisko ja äiti, että ei siinä sinänsä kauheaa vilskettä voinut odottaakaan. Edelliset joulut ovat olleet kyllä sellaista hulinaa, että oli ihan mukavaa vaihtelua viettää stressitöntä aattoa.

 

Sisko ja tämän poikaystävä kävivät hakemassa meille upean kuusen.  Saimme laittaa kuuseen arvokkaimmat ja herkimmät koristeet, kun pikkuinen siskontyttö ei ollut paikalla ;). Vaikka meitä oli vain kolme, kuusen alle kerääntyi kuitenkin melkoinen lahjakasa! Sisko toi mukanaan kolme kassia lahjoja. Tosin suurin osa niistä oli kavereiden ostamia lahjoja hänelle, heh.

 

Annoin äidille joululahjaksi yhden villasukan, koska toinen ei vielä ollut valmis. Kuvassa toinen sukka valmiina. Neuloin sen loppuun Jannen vanhempien luona ja kotona joulun jälkeen. Nyt se pitäisi vain antaa äidille. Kuvio on muuten varmaan hitaimmin neulottava, jonka olen koskaan tehnyt. Ensimmäistä sukkaa neuloeassani tuntui, että olin ehtinyt saada kolmessa tunnissa valmiiksi vain joitakin senttejä sukkaa! Onneksi seulominen nopeutui tehdessä. Kuvio muistuttaa mielestäni kelttiläisiä ornamentteja.

Meidän osittain katettu joulupöytämme. Vaikka tilaa oli runsaasti, pöytä tuli melkoisen täyteen jo pelkistä alkupaloista. Meillä alkupalat on se juttu ja niihin panostetaan joka joulu. Jopa siihen pisteeseen asti, ettei kukaan jaksa syödä pääruokaa, kun on jo ahtanut itsensä niin täyteen herkullisista alkupaloista. Äiti uskaltautui tänä vuonna tekemään perunalaatikkoa ja siskon kanssa yhdessä punajuurilaatikkoa. Se on iso juttu, koska äiti ei ole mikään keittiövelho. Minä yritän kyllä aina sanoa, ettei tarvitse muuta tehdä kuin seurata ohjetta ja keskittyä kärsivällisesti siihen, mitä tekee. Kyllähän se ruoka palaa pohjaan, jos sen unohtaa liedelle. Ida valmisti jälkiruuaksi panna cottaa, mutta söimme sen vasta iltamyöhällä, kun ruoka oli vähän ehtinyt laskeutua.

 

Vatsansa täyteen ahtanut kolmikko! Lähetimme kuvan Jannelle, kun olimme ensin saaneet kuvan häneltä ja vanhemmiltaan. Kokeilin niin sanottuja victory rollseja, hiuksiini siis. Vähän jotain erilaista tänä jouluna. Ruuan jälkeen olikin pakko kellahtaa sohvalle täyden vatsan kanssa. Vaikka tähtäsimme kello viiteen ruuan kanssa, kello taisi olla lähempänä seitsemää päästessämme syömään. Avasimme ruokailun jälkeen lahjat ja sitten pyhitimme lopun illan laiskottelulle. Joulupäivänä kävimme kävelemässä hautausmaalla, missä oli tuhansittain kauniita kynttilöitä. Sytytimme muistokynttilän äidin äidille. Minä ompelin valmiiksi Jannen siskon lahjaa. Siinä se päivä oikeastaan menikin. 

Tapanin päivänä lähdin Jannen vanhempien luo. Siellä söimme lisää ja saimme lisää lahjoja. Sain lahjakortin Stadiumiin, mistä ostin alunnusmyynneistä itselleni lenkkarit. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut ja omistanut oikeat lenkkarit! Siitä on jo aikaa. Ostin ne ihan vain kävelyä ajatellen, koska en pysty enää lenkkeilemään, vaikka haluaisinkin (en tosin ole koskaan edes ollut erityisemmin lajin ystävä). Ajattelin ottaa lenkkarit mukaan häämatkalle Barcelonaan ensi kesänä. Ehkä niillä jaksaa tallustella läpi kaikki kulttuurikohteet ja nähtävyydet.

 

Uuden vuoden vietimme ensimmäistä kertaa Jannen kanssa ihan kahdestaan. Teimme muutamia drinkkejä ja otimme rennosti. Kävimme keskiyön aikaan järven jäällä ihailemassa raketteja ja katsoimme Koskemattomat-elokuvan, jota voin lämpimästi suositella. On erittäin hyvä hyvän mielen elokuva olematta siirappinen. Oli mukavaa viettää aikaa ihan kahdestaan, koska edellisen kuukauden aikana olimme olleet kokonaisen yhden päivän kahdestaan. Meillä oli oikein mukavaa. Lupasin liittyä Jannen uuden vuoden lupaukseen karkkipäivästä. En ole ihan vielä lunastanut lupaustani... Liekö joulun ajan mässäily jättänyt jälkeensä sokeririippuvuuden, vai mitä. Lähden siitä liikkeelle, että ainakaan Jannen läsnäollessa herkkuja ei mässätä kuin karkkipäivänä.

 

 

Uusi vuosi tuo tullessaan monenlaisia muutoksia meidän elämäämme. Ei, en ole raskaana :D. Sen sijaan me muutamme Helsinkiin helmikuun lopussa. Tieto muutosta tuli meillekin melko lyhyellä varoitusajalla, mutta se näyttää nyt olevan kaikista järkevin ratkaisu. Jannekin valmistuu ensi kesään mennessä, joten johonkin olisi pitänyt muuttaa joka tapauksessa. Minua jännittää muutto, koska ystäviäni ja perheenjäseniäni jää Ouluun. Minulla on ystävä ja sukulaisia Helsingissä, että emme ihan tyhjän päälle jää. Minulla ei kylläkään ole töitä tai opiskelua tai paljon muutakaan luvassa Helsingin päässä, että saa nähdä miten tämä menee. Kaksi vuotta siellä pitäisi asua.

Treffit

Kävimme viikonloppuna Jannen kanssa syömässä Kentässä ja katsomassa elokuvan. Voisi kai sanoa, että olimme treffeillä, mitä ei siis tapahdu ihan hirveän usein. Kentässä oli kaikki kanansiivet eli wingsit - ja itseasiassa muutkin sapuskat - puoleen hintaan! Otimme sitten 30 kappaletta kanansiipiä ja korillisen ristikkoperunoita :D. Eipähän ainakaan jäänyt nälkä! 

 


Ainoa ongelma oli kanojen kastike, joka ilmeisesti perinteiseen tyyliin oli varsin etikkainen. Minä pidän etikkaisesta sinänsä, mutta kanoissa sitä oli liikaa. Janne söi sitten lopulta melkein kaikki kanat. Minä popsin lähinnä ristikkoperunoita. Oli se Jannella rankkaa! Kuvasta voi nähdä vasemmalla minun luukasani ja oikealla Jannen, melko paljon korkeamman, kasan. Ei voi kyllä väittää maailman terveellisimmäksi ateriaksi. No, ei siitä aina tarvitse niin välittää.

Ruokailtuamme hipsimme leffaan katsomaan Interstellar-elokuvan. Minä en itseasiassa tiennyt yhtään, mitä olimme menossa katsomaan. Janne oli hoitanut koko jutun. En myöskään tiennyt kyseisestä elokuvasta mitään etukäteen. Leffa oli intensiivisin kokemus vähään aikaan! Ensimmäinen kommenttini elokuvan jälkeen oli, että olipas stressaavaa :D. Elokuva ei ollut pelottava tai varsinaisesti ahdistava, mutta se oli jännittävä ja odotuksia herättävä, ynnä muuta. Todella hyvä elokuva ja voin suositella, mutta varautukaa intesiivisiin kahteen ja puoleen tuntiin. Vähään aikaan ei tarvitse katsoa samanlaista leffaa :D. 

Satunnaisuuksia

Muutamia satunnaisia kuvia kuluneilta viikoilta.

Janne ahkeroi opinnäytetyön parissa. Olut antaa tsemppiä.

Teimme ensimmäistä kertaa itse paistettuja ja leivitettyjä muikkuja! Teimme kastikkeenkin ihan itse. Jannen isä on kalastanut muikut ja poiminut puolukat itse. Olemme todella onnekkaista, koska saamme luomuherkkuja Jannen vanhemmilta.

Viime viikolla täällä oli Irlantilaisen musiikin ja kulttuurin festivaali. Älysimme tämän vasta festivaalin toiseksi viimeisenä päivänä. Saimme kuitenkin itsellemme liput vielä näytelmään ja illan konserttiin. Ystävämme Jonne oli myös mukana. Näytelmä jäi minulle vähän mysteeriksi, koska ensimmäistä kertaa minun oli oikeasti mahdotonta pysyä teatterissa täysin hereillä. Ei siksi, että näytelmä olisi ollut tylsä! Kehoni vain joskus menee sellaiseen sammumis- tai säästötilaan, ja silloin siirryn johonkin toiseen todellisuuteen, halusin tai en. Sinänsä tämä oli toinen kerta, kun näin käy julkisella paikalla, enkä voi asialle mitään. Kävinkin sitten äidin kämpässä nukkumassa 40 minuuttia ennen konsertin alkua. Konsertin pääesiintyjä oli hauskan niminen Socks in the frying pan. Musiikki oli hyvää ja irlantilaista :). Harmi vain, että olin edelleen melko väsynyt ja varsinkin konsertin loppupää meni pinnistellessä. Nykyään saa olla varovainen jaksamisen kanssa, kun lähtee yhtään mihinkään. Mistä tuli muuten mieleen, että lähden Tampereelle äidin kanssa tänään. Menemme ihan vain sukuloimaan. Tosin sisko pelotteli, että minun pitäisi mennä Tampereella akupunktioon :D.