Kokkisotaa

Aurinko paistaa ja linnut laulaa ja minä...istun kotona väkertämässä kuviksen työtä ja matematiikan tehtäviä. Onneksi minua matematiikassa huomattavasti lahjakaampi pikkusiskoni oli auttamassa minua laskujen kanssa. Suoranainen ihme, jos saisin senkin kurssin läpi! Tällä hetkellä tuntuu, etten pääsisi roikkuvista tehtävistä ja niskaan läähättävästä kelasta eroon edes kuolemalla.

Meikitön nassu ja uudet aurinkolasit.

Viimeviikolla olin keskiviikkona käymässä siskoni luona ottamassa joitakin valokuvia. Oli tarkoitus käväistä, mutta huomasin pyöräileväni kotiin perjantantai-iltana. Torstaihin minut suostuteltiin jäämään lupaamalla päästää minut tuomaroimaan kokkisotaa! Kuka muistaa Sikke Sumarin juontaman kokkiohjelman? Kokkisotailin itsekin yläasteiässä ja kieltämättä se oli hauskaa :).

Räspin kuvia sisäistäen paparazzin sielunelämää muiden kokkaillessa. Kyseessä siis pikkusiskoni ja hänen kaverinsa.

Kuvassa poltetaan sokeria ;).

Pikkusiskoni ja hänen kaverinsa. Jauhelihaa pannulla.

Koko viiden kopla. Kuka sanoi, että monta kokkia samassa keittiössä on pahitteeksi?

Lopputulokset olivat aika jännittäviä, mutta aivan hyviä. Toinen joukkue teki kolme jälkiruokaa :D ja toinen pääruuan ja jälkkäriä.

Riisi-jauheliha-fetajuusto -sörssöllä täytetty paprika. Koristeltuna ananaksen lehdillä...

Persikka-papaija-omena-vadelma-rahka -hedelmäsalaatti.

Tytöt olivat ostaneet liian vähän ruokaa, sillä kaikki jäivät nälkäisiksi, heh. Ensikerralla isommat annokset, kiitos. Voittajan päättäminen oli ihan hirveän vaikeaa, mutta yhdessä toisen tuomarin kanssa valitsimme joukkueista toisen hyvän yhteistyön perusteella.

Eilen päädyin tietokoneen ääressä istumisen sijaan äidin ja samaisen systerini kanssa kirpputorille. Tein joitain löytöjä, kuten ulkoilutakin, T-paidan, 80-luvun sortsimekon ja neulemekon. Jälkeenpäin kävimme syömässä ja bongasin hennesista alennusrekistä nilkkapituisen trikoomekon. Haluan sellaisen nimittäin Hollantiin mukaan. 20 euroa oli hyvä hinta.

Ilmoittauduin tänään kolmen tunnin taiji-leirille! Hiihaa! Otti niin paljon päähän parin viikon takainen unohdus mennä viimeiselle kerralle, että tässä tulee vähän otettua takaisin. Ohjaajaksi tulee joku kiinalainen herra, joka on harrastanut lajia 3 vuotiaasta! Mielenkiintoista!

Pakko vielä mainita, että asos.com on kamala kauppa! Kamalan kamalan ihania mekkoja, eikä minun korttini toimi siellä (vielä, muahhahhaa). Missään ei ole kivampia mekkoja. Vielä minä...

Yes yes

Tällainen omituisuus on nyt sitten päässäni. En ole vielä testannut kihartamista tai mitään muutakaan oikeastaan, että saisivat hapsut rentoutua. Vähän tuli vaalennetuista osioista hamppua latvasta, mutta yritän tehohoitaa niitä kuntoon. Todella outo fiilis, kun hiuksista löytyy takkuja! Yleensä minun ei tarvitse edes harjata.

Eksyin jälleen kerran alennusmyynteihin (tämä tapahtui ennen kampaajakäyntiä!) kaikesta uhoamisesta ja pistelevästä omastatunnosta huolimatta. En vain voinut olla ostamatt tätä takkia, alennus oli liian hyvä. Alkuperäinen hintalappu näytti 169 euroa, mutta alennuksen jälkeen hintaa jäi 35 euroa! Chanelmainen takki istuu kuin nakutettu, siinä on villaa, tulipunainen vuori ja napit ylös asti. Alkuperäiset napit vaihdoin tavallisempiin, sillä ne olivat erittäin muoviset ja kiiltävät. Vähän liikaa minun makuuni ottaen huomioon, että takissa on kiiltonahkakanttaukset. Ihanuus on ollut jo kovassa käytössä. Koeajoin teatterissa. Vaatepojan ilmeestä päätellen takki on nappiostos :D.

 

Aveee Mariiii-iiiaaa...

Olen ruvennut ihmettelemmän bloggareiden ja lukijoiden keskuudessa vallitsevaa kommenttipaniikkia. Miksi ihmeessä bloggarin pitää vastata jokaiseen kommenttiin? Ja haukut tulee niskaan jos ei vastaa tarpeeksi nopeasti? Mitä ihmettä voi vastata kommenttiin "kiva takki"? Paitsi kiitos? Mutta kun samoja kommentteja on 20, miksi niihin kaikkiin pitää vastata henkilökohtaisesti? Kysymykset ja keskustelu ovat asia erikseen, mutta niitä harvemmin näkee. Olen itse sitä mieltä, että bloggareiden stressitaso laskisi huomattavasti ja aikaa jäisi postausten tekemiseen, jos kaikkien pikkutärkeiden kommenttien kirjoittajien olemassaoloa ei tarvitsisi pönkittää. Eivät ne "joo, niinpä" vastaukset niin hulppeita ole, että maailma ilman niitä kovin paljon kärsisi :). 

New hair

Kuva.

Siispäs. Kampaajalla tuli käytyä ja rahaa tuhlattua niin paljon, että meinaa hampaatkin tippua suusta. Kyllä on hinnat nousseet sitten 2000-luvun alun...huhhuh. En saanut Duffin hiuksia, koska niin isoja rullia ei ole eikä tule eikä näin pitkään tukkaan onnistu. Sitä päivää odotellessa... Sain enemmänkin Sonia Rykielin näytöksen mukaisen tukan, mutta älkää ymmärtäkö väärin, sillä tämä oli b-vaihtoehtoni :). Ei tämä ihan noin krepatun näköinen ole, eikä ihan niin tasainenkaan vanhojen vaallennusten ja huonohkojen latvojen takia, mutta hyvä kesätukka ja pohja muulle kihartamiselle. Olen tyytyväinen, vaikka menetetyt pennoset kuristavat kurkkua vieläkin. Taidan elää kaurapuurolla toistaiseksi :D.

Summer hair!

Milloinkas se olikaan, kun viimeksi jollain asteella kriiseilin hiuksistani? Viimeksi vuosi sitten selvisin kauheimmasta värjäyskatastrofista ikinä ja sittemmin hiukseni ovat saaneet lisää pituutta noin 20 cm. Aika kohtuullinen vuosisaldo. Hiukseni ovat olleet onnensa nojassa jo aika kauan, ajoittaisia värjäyskäsittelyjä lukuunottamatta. Ja n. 3 kertaa viikossa tapahtuvia hiusten kähertämisiä. Lämpörullilla saan kuontaloni pysymään jokseenkin kurissa, mutta uusia haasteita häämöttää edessä päin: kesä. Aurinko ja lämpö tuovat mukanaan uimarannat ja sateet, joista hiukseni lässähtävät auttamattomaan, päätämyötäilevään asentoon. Tuntuu myös turhauttavalta raahata laitteita ulkomaille, vaikka minulla onkin matkarullat. Siispä permis kuulostaa jälleen erittäin houkuttelevalta. Puolitoista vuotta sitten minulla oli hiusten pehmennys, joka sekin oli ihan ihan ok, mutta haluaisin ehkä hieman enemmän kiharaa. 

Lähes kaikki hiuslehtien kuvat kiharoista ovat joko antipermanentteja tai lampaan turkkeja. Niinpä kulutin monta tuntia aikaa tutkien nettiä saadakseni selville onko mahdollista toteuttaa mielikuvani. Ja törmäsin sattumoisin ultimate kesätukkaan by Hilary Duff:

Vaikka kuontaloni ei olekaan aivan näin pitkä ja permis lyhentäisi hiuksiani noin 5 cm, tämä olisi unelmatukkani.

Nicole Kidman versio on pituudeltaan lähempänä omaani. Ah! Nyt pitäisi vain päästä yli netin kauhutarinoista ja varata aika uhkarohkeasti joltain kampaajalta. Se se on aina venäläistä rulettia! Varsinkin pelottaa ottaen huomioon kuluneen vuoden huonot, kipeästi maksaneet kokemukseni.

Katse tulevaisuuteen! Tämänkin asun kanssa voisin jo nähdä pitkät kiharat, heh hee! Hame Lindexiltä ja sukat jännittävästi hennesiltä, muu vanhaa kamaa.

EDIT: Aika varattu torstaille eli kolme päivää aikaa panikoida!

Takautuva vappu

Joensuun vappu meni aurinkoisissa merkeissä laiskotellen lähes laittoman paljon sisällä ja jätskiä lipittäen ulkona. Teimme ystäväni kanssa horjuvan päätöksen olla puhutamatta you know mistä stressiä aiheuttavasta asiasta, josta toivon mukaan kohta pääsee eroon. Rentoilimme ulkona, asteita oli uskomattomat 18-21 astetta. Istuin kylläkin ihanan vappuaaton kokonaan junassa, joten missasin kaiken sekoilun. Nyt siis esitän sekoilukuvasarjan  kompensoidakseni tätä puutetta.

"Ah, tätä kevätpäivää!"

"Ensimmäinen todellinen  mahdollisuus käyttää hohtavanvalkoista ylioppilaspäähinettä..."

"Mitenkäs tämä toimii???"

"Antakaas, kun selitän miksi tämä homma meni persikalleen..."

(Mainittakoon, että paita on joku vanha hennesin perusrytky, hame ja kengät huuto.netin löytöjä ja rannekoru sekä ilmeisesti aito Diorin huivi äitini sukulaisten peruja.)

Reissaten ja rälläten

Lunta ei ole kohta enää ollenkaan. Jyväskylässä oli lämmintä, kun kävin siellä koulun puolesta opintomatkalla. Puolessa tunnissa ehdin napata siitä kirotusta Gina Tricotista nämä:

Ihanan pahmoinen college. Ja maailman rumimmat sukkikset (hennesistä aikoinaan ostetut, siis). Nuo näyttävät pesusta tulleina käyttökelpoisilta, mutta päivän päätteeksi järkyttävät polvipussit ovat ehtineet ilmaantua... Alla Goshan mekko.

Kuten kuvista näkee, tänään ei ole minun päiväni.

Erivänkä varjo. Sillä on ilmeisesti hauskempaa kuin minulla :).

Jotain pelottavaa meininkiä...

Mekko, jota ensin dissasin, mutta joka päätyi vaatekkaappiini. Noin parin kympin hintakaan ei kirpaissut. Vyö äidin vanha. Pitsiunelma päätynee vappumekoksi :). Vietän vapun hyvän ystäväni luona Joensuussa. Olen niin onnellinen a) päästessäni tapaamaan ystävääni ja b) pois tästä kaupungista.

Seilorihenkinen mekko ensikesää odottelemaan. Kuvassa etumus näyttää jotenkin huonosti istuvalta, mutta oikeasti tämä on aika buubidress.

Mekon takana on yllätys, jonka takia koko vermeen ostinkin. Yleensä en pidä tämmöisistä nyörityksistä, joten poikkeus vahvistakoon säännön.

Palatessani koulukaverin kanssa Jyväskylästä nukahdin takapenkille. Herätessäni ehdotin pissataukoa ja palatessani huoltsikan vessasta toverini ilmoitti, että olimme ajaneet kaksi tuntia väärään suuntaan. Hieman hymy hyytyi. Sain hyvitykseksi ilmaiset pitsat ja limpparin, joten en varsinaisesti valita :).

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

P.S. Toimitin tekemäni mekon pikkusiskolleni ja se kuulemma istuu täydellisesti. Hän on tyytyväinen, eli olen minäkin :).

A bird

Viimein melankolia on hellittänyt hippusen. Maailma näyttää taas astetta valoisammalta paikalta. Ilmeisesti sain eilen jonkin energiabuustin ja hiihtelin näissä kamppeissa kahdeksasta aamulla puoli yhteentoista illalla suorittamassa erinäisiä asioita. Ensinnäkin olin neljään koulussa. Kuulin joskus keskipäivän aikoihin, että minun pitää jälleen käydä pimputtamassa yksi lastenlaulu soittotilaisuudessa opiskelijatovereille. Hoidin asian viidessä minuutissa ja rynnistin kasvisruokakurssille, josta onnistuin tahdikkaasti olemaan myöhässä vartin sutjakkuudestani huolimatta. Kurssilla väänsimme ihan ihme ruokia,  joista osasta pidin ja osasta en. Näin valaisevasti sanottuna. Ehkä suurin osa ruuista oli vähän liian pureskeltavia. 

Ruoanlaitosta kiisin kotiin vaihtamaan vaatteet ja vispasin supernopeasti taiji-harjoituksiin. Onnistuin myöhästymään vain viisi minuuttia. Siellä väänsin ja käänsin itseäni puoli kymmeneen, vispasin taas kotiin ja luin yhtä koulukirjaa puoli yhteentoista. Onnistuin vääntäytymään sänkyyn yhdeksitoista! Olin niin rätti poikki etteivät silmät enää pysyneet auki.

Spurtin kunniaksi otin käyttöön uuden mekkosen. Olen langennut huonoihin tapoihin viimeaikoina. Johtuu varmaankin melankoliasta. Ehkä olen yrittänyt kompensoida sitä kivoilla asioilla.

Mekko siis vilan. Paidat vanhoja. Minun kerrospukeutumiseni ei johdu siitä, että pitäisin siitä varsinaisesti - vaikka en voi väittää etten pitäisi - vaan syy piilee kylmyydessä. Minun pitää käyttää paljon miettimisaikaa siihen, miten selviän palelematta koko päivän :D. Toisaalta olisi kiva, jos voisi aina vain heittää niskaan mekon ja neuletakin, mutta ei. Pitää olla toppi ja paksut sukkahousut, parhaimmillaan myös alushame, toinen neuletakki ja itse mekko. Täytyy olla jonkin verran mielikuvitusta, että saa haalittua palapelin sekavasta vaatekaapista kokoon. Aina palapeli ei ole kovin onnistunut :D.

Olen inspiroitunut viimeaikoina veistoksellisuudesta pukeutumisessa. Tämä mekko on yksi arkistettu esimerkki siitä. Näin tämän mekon punaisena Trendissä jokin numero sitten ja olisin halunnut koltun itselleni. Törmäsin tähän vahingossa paikallisessa loppuunmyynnissä -20% ja eikun kassalle. Väri on vaaleanvioletti, mutta suorastaan parempi kuin punainen.

Riipus on pikkusiskoni kirppislöytö. Olen ihmetellyt, miksen käytä enemmänkin tällaisia hentoja koruja. 

Kaiken tämän lisäksi olen pyöritellyt viimepäivinä mielessäni sukupuolisuus asioita, kuten mikä on nainen, mikä on mies ja niin edelleen. Osittain siksi, että koulun puolesta olen lukenut ruumiinfenomenologista kirjaa Tyyli, ele ja sukupuoli. Vanhoja juttuja minulle, mutta olen saanut muutaman uudenkin ajatuksen.Olen pohdiskellut, onko kukaan ihminen sisimmässään sukupuolinen. Minun ydinpersoonani ei ainakaan määrittäydy siitä lähtökohdasta, että olen nainen, vaan kokemuksistani, ajatuksistani ja siitä, että minulla ylipäätään on ruumis/vartalo. En minä varsinaisesti tunne olevani nainen, vaan elävä, lihaa ja verta oleva olento. Olento, joka sittemmin määritellään ja luokitellaan naiseksi.