Vaaleanvioletit

Tätyy kyllä myöntää, että tälläkin pikkupaikkakunnalla on liikaa houkutuksia. Erityisesti kenkien saralla. Liian monissa näyteikkunoissa liian monia liian kauniita kokeilemisen arvoisia pareja. Erityisesti liian paljon nirunarukorkkareita, joita kai sandaleteiksikin kutsutaan... Kyllä tulee itku palatessani takaisin kotimaahani ja katsellessani paikallisia kenkähyllyjä. Ei kukkia, ei vaaleanviolettia nahkaa...







Veronalaista käsityötä ja blaa blaa, minähän en edes tarvitse tällaisia. No, käytännössä kukaan ei tarvitse, mutta korkkareita on todistetusti ollut olemassa jo satoja vuosia eli kulttuurihistoriaa. Ja onhan tämä järjettömyys kuitenkin paljon terveempää ja käytännöllisempää kuin kiinalaiset lootusjalat, ja niihin liittyvät perverssiot (ei sillä etteikö korkokenkiinkin voi liittyä perverssioita). Haasteeksi itselleni kipitän ja raahaudun näillä ylös ja alas kapeita mukulakivikatuja.

Volcano?!?

Kaikista niistä todennäköisistä syistä, kuten takatalvi, lumimyrsky, vesivahinko, terroristi.... Ja lentoliikenteen pysäyttää Islannissa purkautuvan tulivuoren tuhka!? Siis Suomessa! Ei sillä, ongelma on kyllä melkein koko Euroopan yhteinen. Minä olen yhä Italiassa. Tosin olen palaamassa vasta kahden viikon päästä, että siihen mennessä saattaisi olla todennäköistä, että tuulet kääntyvät. Mutta. Ystäväni oli tarkoitus tulla tänne Spoletoon pitkäksi viikonlopuksi, mutta juuri perjantaiaamuna Helsingin lentokenttä suljettiin. Sisareni olisi tarkoitus matkustaa tänne tiistaina. Se on huomenna. Tulivuori on vain lisännyt aktiivisuuttaan.

Vähän on sellaisen huonon karman fiilis. Rajoja ylittävä postikaan ei ilmeisesti kulje, joten on turha lähetellä postikortteja. Tuhkapilvi on muuttanut sääennusteitakin. Meillä hyvä, sillä sateet ja viileät päivät vaihtuivat 20 asteeseen. Toisaalta Suomen kesästä ennustetaan viileämpää. Kirous.

Tässä muutamia kuvia Roomasta. Spoleton kuvia en ole vielä saanut ladattua koneelle.

Eräs kirkko.

Forum Romanumilta.

Sillalta.

Eräästä kirkosta.

Erityisesti Roomalaiset tuntuivat olevan paikalla mutteivät läsnä. Kaipa sellainen kehitys on väistämätöntä, eikä maalaiskulttuuri säily kovin kauan, edes itsepintaisessa Italiassa. Äiti väittää, että saan paljon seuraavia katseita, mutta minä en juuri huomaa. Toisaalta, en ole ollut kovin innokas olemaan huomion keskipisteenä. Se hyvä puoli vanhempien kanssa matkustamisessa on: saa olla rauhassa kaikenlaisilta lirkuttelijoilta. Ja äiti tekee ruuat :D. Ja ihan hyviä italialaisia kokeiluja vieläpä. Meidän äiti ei ole mikään kotikokki.

Olen pistänyt merkille pari italialisille tyypillistä trendiä. Ensinnäkin poolokaulukset ovat täällä suosittuja kaikenikäisillä. Toisekseen täällä käytetään ihan älyttömästi lenkkareita! Ei olisi uskonut. Joka kolmannella roomalaisella naisella oli lenkkarit jalassa...Käytetään täällä enemmän korkokenkiä kuin meillä, jopa täällä vuoren rinteeseen rakennetussa kaupungissa, jossa on vain ylä- ja alamäkiä ja mukulakivikatuja, mutta lenkkarit ovat niitä suositumpia. Kolmas suuri trendi on kiiltäväpintainen, lyhyt toppatakki. Niitä on kaikilla. Ja niitä myös käytetään + 15. Äiti oli eilen ihan täpinöissään, kun auringossa, tuulettomassa paikassa lämpötila nousi 25 asteeseen. Paikalliset istuivat saman puiston penkillä villakangastakeissa, missä minä riisuin jopa neuletakkini ja istuksin T-paidassa.

Lähdemme käymään lähikaupungissa Perugiassa kohtapuoliin. Junat saattavat olla kätevä matkustustapa. Saa nähdä, tänään kokeillaan :).

In Spoleto

Terveiset Italiasta!

Yllä poseeraan Colosseumin sisällä. Colosseum ei kylläkään ollut läheskään niin mielenkiintoinen kuin olin ajatellut. Se on itseasiassa hienompi ulkoa päin. Olen jo siirtynyt Roomasta pikkukaupunki Spoletoon ja ehtinyt rentoutua muutaman päivän. Tänään nukuin yhteensä kolmen tunnin päikkärit kahdessa erässä. Että ilmeisesti Roomassa juoksentelu verotti jonkin verran. Kaikki on tapahtunut sen verran nopeasti, että sulattelen itsekin vielä koko Roomaa. Olen nyt päässyt netin äärelle, sillä täällä on langaton yhteys.

Olen yrittänyt välttää ostosten tekemistä ja onnistunutkin kohtuullisen hyvin, vaikka täällä on turmiollisen paljon kenkäkauppoja. Ostin jo yhdet sandaalit, mutta ne olivat ostoslistallani. Lisäksi olen kaapannut yhden cashmere-villapaidan, huivin, valkoisen t-paidan ja pitsipaidan (ylläri kyllä). Sortseja en ole vielä löytänyt vaikka olen etsinyt ahkerasti.

Älkää turhaan kadehtiko, sillä ilmat täällä eivät ole kovin leppoisat. Roomassa oli kyllä välillä ihan lämmin, mutta täällä vuoristossa asteet kieppuvat 10 tienoilla. Bikinikeliksi tämä tuskin muuttuu ihan lähipäivinä :D. Tänään kävimme kiertelemässä kaupunkia. Kaikki on niin vanhaa! Monet talot 1600-luvulta ja sitä vanhempia! Paikallisen katedraalin aukio on ihana paikka. Voisin muuttaa sinne, siis jonhonkin aukiota reunustavista taloista. Kaupungin kaava on aivan mielettömän sokkeloinen! Mistään ei pääse suoraan mihinkään eikä täällä ole varsinaisia kortteleita. Emme ole saaneet kunnollista käsitystä pohjakaavasta vieläkään ja kuljemme ympäriinsä kartan kanssa päätyen vähän väliä väärään paikkaan :).

Ihanaa kevään alkua muillekin!

Samaa sävyä

Annan vinkin: jos yrittää olla ostamatta mitään, ei mene huuto.netin sivuille.

Ja äärimmäinen paluu 80-luvulle.









Siinä missä minihameet ovat tämän kesän in-juttu, minä olen alkanut metsästää pitkiä helmoja. Tässäpä aitoa ja alkuperäistä suoraan kasarilta. Saa nähdä näytänkö kesällä tämän kanssa hajuttomalta ja mauttomalta, omaan ihonväriin pukeutuneelta erkiltä. Onneksi olen vähän pinkimpi, kun vertaa käsiä taskuissa ja hameen väriä. Joka tapauksessa olen alkanut saada enemmän viboja polven ylittävistä kuin alittavista pituuksista.

Päivän friikkauksena porkkanahousut ala nude:






Ostin pökät eilen 4,20 eurolla kirppikseltä. Pohdin vielä tänä aamuna ovatko housut käyttökelpoiset (aina niistä voi leikata sortsit jos siltä alkaa tuntua). Taidan kuitenkin diggailla näistä. Aika häröt, mutta ah niin mukavat! Äiti kuolee nauruun nähdessään nämä. Olen pyhästi vannonnut, etten koskaan käytä kasarihousuja...joopa joo. Samoin kävi leveälahkeisten housujen kanssa joskus silloin kun olin ala-asteella... Äiti kuittailee välillä siitäkin.

Hame ja muu asu kuuluvat tämän päivän pääsiäisvarusteluun. Hiippailemme äitini luo pääsiäisaterialle, jolla saamme maiskutella lammasta. Muusta menusta minulla ei ole tietoa. Ei voi kuin arvuutella onko äiti piilottanut suklaamunia ympäri kämppää tänä vuonna. Se on jokseenkin sadistista hommaa, koska pienenä meillä (erityisesti minulla) ei ollut kovinkaan paljon kärsivällisyyttä etsiä munia. Joskus meillä oli vihjeitä ja aina marmatin vihjeiden surkeasta ulosannista. Kysymys oli vain siitä että munien piilottelu löytämättömissä otti liian suuresti aivoon. Auktoriteettivammani saattoi tosin näkyä jo tuolloin... Kapinoin äidin mielivaltaisia vihjeitä vastaan. Heh, kyllä se suklaa sitten lepytti nopeasti, kun sen vihdoin löysi. En yhäkään ole kovin kärsivällinen munien etsimisessä.

Huomasiko kukaan hiusten sävyn muutosta?? Sanoinhan päiväunelmoivani punaisista hiuksista, mutta huomasin olevani kykenemätön luopumaan vaaleasta pehkostani. Joten tein kompromissin: vaaleaa punertavalla käänteellä. Olen aika tyytyväinen. Tämä aamupäivä menikin värjäillessä, sillä samalla piti värjätä myös pidennykset.






Pitää esitellä minun ja Jannen huippuruoka. Tämä on parasta, mitä kykenemme valmistamaan (mikä ei siis toisaalta ole paljon)! Tässä siis jälleen jättikatkaravunpyrstö-kirsikkatomaatti-kerma-pinaattipasta. Ja raastettua parmesaanijuustoa. Mmm.

Flower power

Hips hei! Vapaapäivä ja ensimmäiseksi sain piikin vasempaan käteen... Hepatiitin toinen vahvistusrokotus. Oli aika hulabaloo aamulla, kun en löytänytkään reseptiä. Soitin jo paniikissa yths:lle vain löytääkseni paperin pöydältäni puhelun aikana. Käsi on tällä kertaa kipeämpi kuin viimeksi.

Viimein sain kuvatuksi erään kirppismekon, jossa on housuhamehelma ja jonka ostin viime kesänä parilla eurolla.

Ennen:



Alkuperäinen mekko ehtaa ysäriä. Olihan tässäkin versiossa oma viehätyksensä, mutta avainsanat iso, leveä, pitkä yläosa, rumat, roikkuvat hihat.


Jälkeen:




Ja tässä lopputulos hampaiden kiristelyn jälkeen ( väri vastaa tässä kuvassa aitoa). Poistin hihat, lyhensin miehustaa, leikkasin kainaloaukkoja suuremmiksi, auoin vuötäröä jne. Lopputuloksesta ei juurikaan huomaa, että mekkoa on muokattu ainoastaan käsiaukot ehkä kielivät. Vanhat hihat olisin voinut laittaa takaisin paikalleen joko sellaisinaan tai muokattuina, mutta lopulta päätin jättää ne kokonaan pois.






Mekko on tosi kätevä esimerkiksi pyöräillessä, koska helma koostuu siis kahdesta lahkeesta. Voisin melkein väittää tätä mekkoa power-vaatteekseni. Silloin kun tuntuu, ettei mikään sovi eikä näytä hyvältä, kukat ja leveä helma yleensä pelastavat päivän, ja tunnen taas oloni itsekseni.


Suorastaan kaipaan tuunailua. Minulla olisi mekko- ja sortsikankaitakin vaikka kuinka odottamassa. Erityisesti ne sotrsit olisi tietty kiva tehdä, jotta saisi matkalle mukaan. Hmm...


Ja sitten tämän päivän kohokohta! Uudet kenkäni saapuivat postista.




Kuka muistaa nämä?

No, tadaa!












Omat köyhänmiehenversioni samoista kengistä! Hiki kihosi otsalle ärtymyksen myötä, kun totesin näiden 75 euron kenkien olevan nahkaa vain päältä. Olin ihan varma, että näin kalliiden on pakko olla kokonaan nahkaa. Nettikauppa brandos.fi ei nimittäin joko kerro materiaaleja tai minä en vain löytänyt tietoja sivuilta (EDIT: Jaa...Ilmeisesti, jos asiat on mainittu liian selkeästi ne jäävät huomaamatta, ei voi syyttää kuin itseään). Mutta materiaalipuute on ehkä pakko antaa anteeksi, sillä nämä ovat täydelliset räpyläjaloilleni! Ainakin sukkikset jalassa. Saa nähdä miltä tuntuvat paljaissa jaloissa. Nämä kengät niin lähtevät mukaan Italiaan!


Kaiken hömpän lisäksi minun oli pakko tehdö käyttöesineinvestointi. Vanha puhelimeni on nimenomaan vanha, eikä se oikeastaan edes ole minun vaan Janskun siskon. Uusi perheenjäsen on siis kärrätty kotiin.






Ahdistelin jälkikäteen, sillä tämän nimenomaisen mallin ostopäätös oli aika extempore. Valitsin tämän toisen sijaan viidessä minuutissa. Rumemmasta mallista olin lukenut arvosteluja ja verrannut hintoja netissä. Tästä en tiennyt mitään ja keiken lisäksi hinta meni 45 euroa yli budjettini, joka oli sata euroa. Enpä ole hirveästi vielä surrut ostopäätöstä. Saa nyt nähdä, jos puhelin osoittautuukin ihan haloksi.

Haluun, haluun...

Minä haluan:



Kuva.





Kuva.


Kyseessä Ann Demeulemeesterin 2009 kevätkokoelman nilkkurit. Hinta on hieman liian kallis, siinä 800 dollaria, tai jotain. Haluaisin kengät kylläkin tässä värissä:










Tylsä päivä tänään. Päivän viihde kiteytyy hyvin vankilavierailuun ja päättömään kaupungilla kiertelyyn. Janne on taas serkkunsa luona. Olen kohta serkkuleski.

Ketsuppia.







En yleensä löydä mitään jänniä kosmetiikka- tai hiustuotteita. Edellinen löytöni oli Cutrinin chooz sarjan muotoilusuihke (loistava kihartamisen alle). Etsiessäni helpotusta taannoiseen hiuskatastrofiin sain ilmaisnäytteen tästä:




Aivan ihanan tuoksuinen, silkkiä sisältävä hiusöljy. Siloittaa hiukset ja latvat takuttomiksi! Aivan mahtava kampaamotuote, suosittelen! Hinta oli kampaamosta tämän tänään ostaessani 27 euroa, joka kyllä kirpaisee vähän. Mutta on tosi riittoisa! Näytepulloni, joka oli tätä pienempi, taisi kestää puoli vuotta.

Nyt saunaan!

Eettinen probleema

Yksi ainut vaatekappale löysi tiensä matkalaukkuuni Madeiralta. Tämä neule, joka on pitkä, lämmin, villainen, erilainen, hyvin tehty...mutta myös kaninkarvainen. Jos lentokuljetusta kotimaahan ei lasketa ;), neule oli varsin halpa kustannettuaan 15 euroa alennuksien jälkeen. Olen aivan ihastunut tähän vaatekkappaleeseen. Ainoa ongelma neuleen suhteen on eettinen: puput. Vasta ostamisen jälkeen hokasasin, että vaate onkin valmistettu...kiinassa, glup. Jotenkin ja jostain syystä ajattelin neuleen olevan portugalilainen tai jotain... Minun on toisaalta vaikeaa tuntea huonoa omaatuntoa ja toisaalta minuun iskee syyllisyyskohtauksia, jolloin tekisi mieli leikellä koko takki palasiksi. Se, että puput ovat kuolleet ei niinkään vaivaa minua, ennemminkin mieleeni nousee kauhukuvia siitä miten jussikat ovat mahtaneet kuolla. Hirvittävän riipivän ristiriitaista. Varsinkin, kun minun ei koskaan ikinä ollut tarkoitus tukea turkisteollisuutta millään tavalla.








Banda do Casaco - Paísportugal










Mitä muuta tähän voi todeta, kuin että synnillistä touhua miten päin tahansa asian kääntää. Sovitusmahdollisuuksia niin että saisin yhä pitää neuleen?


Tai sitten voin yrittää sallia itselleni yhdän lipsahduksen. En sentään polta tupakkaa ja tuhoa samalla puolta amazonista. Se olisi eettisesti raskauttavampi teko. Ja taas toisaalta...