5.1.2012

Vuosi 2011 kuvina

































































Promokuva: Antti Leimi







































































4.1.2012

Mummoasento

 Kiertelin kirppareilla ystäväni Din kanssa maanantaina. Kukkahame oli yksi kolmesta mukaan tarttuneesta löydöstä. Lisäksi kassalle päätyi 50-luvun pillerihattu ja käyttämättömät sukat. Ei siis mitään liian jännittävää.

Ihan pakko ihmetellä tuota seuraavaa kuvaa. Miten olen onnistunut saamaan itseni näyttämään laiheliinilta mummolta? Näyttää kuin tissini olisivat tipahtaneet 2012 vuoden kunniaksi vyötärölle asti. Voin rauhoittaa lukijoita sanomalla, että kyllä ne tissit ovat ihan siellä missä aina ennenkin.



Tässä näytän kuoliaaksi tylsistyneeltä. Nyt on hei pakko tehdä jotain tälle lavaesiintymiselle, ei tästä tule enää mitään!

Luulin muuten menettäneeni vattupaitani ja kuvittelin jo pitäväni sille itkuiset hautajaiset roskakorin yllä. Erehdyin nimittäin pesemään paidan. Enkä hoksannut, että pesulapussa käskettiin kiikuttaa pusero kemialliseen pesuun, mikä on kyllä aika jännä juttu ottaen huomioon, että paita maksoi noin 25 euroa. Pesussa paita hieman kutistui. Venyttelin ja vanuttelin sitä ja olin hätää kärsimässä, että ei, ei lempipaitaani! Hihat ovat yhä hieman naftit, mutta kyllä se päälle menee. Onnistuin kaltoinkohtelemaan neuleen kaula-aukkoa, joka vaatisikin nyt neulatyöskentelyä...

Eilen ja tänään olen viettänyt laatuaikaa itseni kanssa neuloen villasukkaa ja katsoen Poirot-sarjaa. Hetkinen...sen lisäksi, että alan näyttää mummolta, käyttäydyn kuin jonkun säyseä isoäiti! Pitäisikö tästä huolestua? Ai niin, leivoin minä myös leipää uudella leipäkoneellani ja tein italialaista ruokaa. Olen sitten varmaan italialainen mummo.




Ruoka ei kuvassa näytä aivan niin herkulliselta kuin mitä todellisuus oli. Sovelsin vähän ohjetta ja tein pekoni-aurinkokuivattu tomaatti-kerma - kastiketta ja spagettia, sekä balsamico marinoituja päärynöitä salaattipedillä sinihomejuuston kera. Oli hyvää! Mainitsinko myös, että minulla on paha tapa syödä ruoka olohuoneessa televisiota katsellen?

Kirjoittelin tänään työhakemusta. Nyt paljastan itsestäni jotain pöyristyttävää: en ole koskaan ollut kesätöissä. Meidän isän mielestä on ollut tärkeämpää, että kierrämme ympäri Eurooppaa kuin että "istuisimme kaupan kassalla". On kiva todeta 24-vuotiaana, että minulla on niin vähän työkokemusta, että kukaan ei varmaan enää ota minua töihin mihinkään. Koska olen näin vanha. Ja kudon villasukkia. Ja leivon leipää leipäkoneella. Voisin oikeastaan suoraan siirtyä eläkkeelle.

3.1.2012

Sävy sävyyn



Maay Ni Kenun Aakhaan Dard Vichhorry Da Haal







Ostin vilan mekon alennusmyynneistä puoleen hintaan. Mekossa on kaikki, mitä toivon hyvältä talvikäyttöön tarkoitetulta mekolta.

Talvimekon täytyy olla

  • pitkähihainen (tai 3/4 hihainen)
  • tarpeeksi pitkähelmainen
  • venyvää, miellyttävää, talvikuosista kangasta
  • minulle sopivan värinen
  • mielellään taskullinen
  • mukava ja
  • lämmin.

Vilan mekko täyttää kaikki kriteerit! En enää nykyään osaa oikein pukeutua mekkoihin, jotka on valmistettu tavallisesta villakankaasta esimerkiksi. Ehkä minusta on tullut röhnöttäjä, enkä enää jaksa istua suorassa ja siististi (en kyllä ole ikinä jaksanut), tai minusta on tullut mukavuudenhaluisempi (tämä on todennäköisesti oikea syy). Kovakankaiset mekot alkavat yleensä hiertää kainaloista tai alkavat syömisen jälkeen kuristaa vyötäröstä. Trikoomekot antavat periksi joka suunnasta taaten täydellisen mukavuuden :). Nyt kaupoissa on ollut tosi paljon trikoosta ommeltuja mekkoja, joten niitä kannattaa aleista metsästää, suosittelen todella lämpimästi.

Hätättapauksessa talvimekko voi myös olla hihaton, mutta sitten päälle pitää pukea neule tai alle pitkähihainen paita, mikä on sitten taas eri juttu. Monet lyhythihaiset mekot ovat ongelmallisia siksi, että hihojen reunet näkyvät usein esimerkiksi neuletakkien alla, mikä näyttää mielestäni hölmöltä. Eikä lyhythihaisen mekon alle oikein voi pukea pitkähihaista paitaa, koska se sekin näyttää hölmöltä. Joten, to keep it simple, pitkähihainen on varmin ratkaisu. Eikä tule vilu :).

Olen muuten nyt ihastunut tuohon kaulakoruun! En ole aiemmin tajunnut yhdistää riipusta ja tuota nimenomaista ketjua toisiinsa. Vanhoista saa uutta, kun vain hoksaa yhdistää uudella tavalla.

1.1.2012

Uusi vuosi toisen kengissä


Hyvää Uutta Vuotta!





Kuvassa amerikkalaiset mykkäfilminäyttelijät Mary Pickford ja Douglas Fairbanks. Äidin uuden vuoden pirskeissä oli nimittäin teema: Hollywoodin elokuvatähdet. Tarkoitus oli siis pukeutua joksikin Hollywood-näyttelijäksi. Etsiskeltyäni aikani netistä vaihtoehtoja valitsin nämä kaksi näyttelijää, lähinnä siitä syystä, että heiksi olisi hauska pukeutua vuosikymmenen takia. Valitessani Marya itselleni ja Douglasta Jannelle, en ollut tietoinen siitä, että kyseiset näyttelijät olivat naimisissa keskenään, mikä olikin hauska sattuma. Pariskunta tosin erosi aviomiehen naisjuttujen tähden...











Emme onnistuneet saavuttamaan täydellistä yhdennäköisyyttä, mutta aika lähelle meni kuitenkin, vai mitä? Jannen parta oli ekstraa, mutta ei sitä voinut poiskaan ajaa :).

Meillä siis oli kuin olikin tuplabuukkaus eilen. Olimme alkuillan äitini luona, mistä siirryimme kaverilleni katsomaan raketteja ja pelaamaan zombie-lautapeliä. Ilta venyi melkein viiteen, ja nyt hieman unettaa. Äiti oli löytänyt kauan hukassa olleita kotivideoitamme, joita innostuin eilen katsomaan niin, että olimme myöhässä seuraavasta paikasta tunnin verran :D.

Maryksi pukeutuneena tuntui melkein kuin olisi palannut 80 vuotta ajassa taakse päin. Kun ajoin autoa, melkein saatoin kuvitella ajavani 30-luvun Suomessa!