It's been awhile again. I'm having busy time being kind of an intern at local elementary school. It's faboulous being with kids but I'm oh so tired when I get home!
My boyfriend went to Netherlands few weeks ago for six months. Sigh. I've been planning a lot of things to do so I wouldn't feel so sad. I've coped fine until now, thanks to my friends.
But still I don't have any reasonable posts. I'm staying at my mother's this weekend to spend some time with my little sister.
my dear sisley gardigan bought from Berlin before christmas!
Have to say I've been wearing this day after day. Here are only three variations. It also looks nice with a belt!
I'm very rearly seen with braids, but here I have 'em.
This gray thing makes it possible to wear dresses when it's cold. It has a removable collar which I'm not wearing in here but in the two other pictures. And ofcourse this is my favourite picture of these. I've been having trouble finding a good place to take pictures. This is one of my experiments with mirror.
Tiedättehän sen leikin, jossa kirjoitetaan paperille tarinaa siten että jokainen kirjoittaa kaksi riviä, joista toinen peitetään ja toinen jatkaa? Kokeilimme tarinankirjoittamista ystävieni kanssa siinä uuden vuoden korvilla.
"Lord Henry tunki marengin suuhunsa ja painoi sen kitalakea vasten, sillä paha maku oli vellova. Jos vain löytyisi jotain maukkaampaa eikä mitään tosikko kurppaa, joka yrmyilee nurkassa ja kiukuttelee kuin pikkupoika, vaikka hänelle luvattaisiin kuu taivaalta, jos hän vain vaivautuisi kohottamaan katseensa. Selvinpäin me olisimme fiksumpia. Päätän soittaa poliisit paikalle, että tulisivat äkkiä luokseni, kun en jaksa enää kirjoittaa. Elämä on sentään ihanaa ja kevyttä kuin mustikkavaahdon päälle ripoteltu marenkimurska kutitti nenässä. Onneksi tukehtumisvaaraa ei ole. Minä haluan takaisin luoksesi. Oi tulinen sinappini, makkarasi on tulossa! Kunhan vain jaksat odottaa minua ja tulet minua vastaan asemalle, suljet sateenvarjon ja irvistät niin kuin aina. Voi, miten kauniit ovat valkoiset hampaasi. Voi, miten pyöreät huulesi. Amorin kaaresi kuin persikan vako."
Näihin tunnelmiin.Argh. Onneksi en ole blogimaailman ainoa, jonka postaustahti on näin joululomalla himmennyt. Aika on kulunut sellaisessa joulukoomassa. Kuvat eivät ole löytäneet tietään koneelleni, joka on saanut lähtöpassit työpöydältä poikkiksen uuden turboläppärin (joka tosin jo nyt uutuuttaan kiiltävänä aiheuttaa harmaita hiuksia, kiitos Vistan, fanitamme kybällä XP:tä) tieltä. Niin, nyt tässä pöydällä on kaksi HÄNEN konettaan, joilla molemmilla voi pelata ja vaikka halutessaan valloittaa maailman.
Joulu meni kivasti perheen ja sukulaisten kanssa, vaikka myönnettäköön ettei tämä joulu ollut aivan sieltä parhaimmasta päästä. Vaikuttaa siltä, että vuosi vuodelta meidän on vaikempi viettää kolmea päivää saman katon alla. Jospa sitä keksisi jotain muuta ensi vuodelle. Lahjojen vuori oli valtava, ihme että kuusi mahtui niiden keskelle: meillä on nykyään tapana kasata lahjat kuusen alle jossain vaiheessa jouluaattopäivää, kuusen koristelun jälkeen. Availlessani paketteja sain yllättyä useaan otteeseen. Ensinäkin rakas poikkikseni oli väsännyt aivan ihanan söpöt paketit ja rustannut niihin sydäntä lämmittävät kortit! Lahjan saivat myös pikkusiskoni ja vanhempani. Sain Janskulta suklaata ihanssa vaaleanpunaisessa paketissa, Kikin lähettipalvelu -elokuvan, kaivatun jalan kameralle (jota en ole vieläkään edes avannut paketista, huomaa kuvausintoni olleen korkealla), Coldplayn uuden cd:n ja...olikohan se siinä? Itse olin hankkinut hänelle kauan metsästämäni villapaidan Berliinistä, nenäkarvojen leikkurin :D ja suklaata. huomatkaa, ettei listani ole läheskään yhtä hyvä. Villapaita on ollut kuitenkin todella kovassa käytössä, joten se oli nappiosuma :).
Uusivuosi meni kahden hyvän ystäväni, poikkiksen, nuoremman pikkusiskoni ja hänen kaverinsa seurassa. Halusin jotain erilaista tänä vuonna, joten järkkäsin ringette-turnauksen läheiselle luistelukentälle. Myrskytuulta uhmaten kävimme pelaamassa ja lopulta katsomassa raketteja. Tosin rakettisaldo jäi tänä vuonna vähäiseksi, olisiko johtunut tuulesta. Tästä voi päätellä, että mitään hienoja asukuvia ei ilmaannu nyhjättyäni päivän villapaidassa, kalsareissa ja toppahousuissa :D. Söimme tekemäni padallisen lämmintä ja tulista keittoa ja kokeilimme yllätyslahjaani numero yksi: Wii:tä. Heitin äidilleni vitsillä, että hankkisi sen minulle, jotta voisin osaa Wii Fit:n. Sieltähän se paketista kuoriutui ja minä olin puulla päähän lyöty! Laite on todella pienikokoinen, joka sekin oli positiivinen yllätys. Poikkikseni kun on varsinainen elektroniikan hamstraaja ja kaikenlaista vekotinta on olohuone niin täynnä ettei uutta mahdu. Konsoli on kuitenkin vain paksun kirjan kokoinen, joten kaikki ok. Oli mukavaa huomata kuinka paljon kyseinen laite pistääkään liikkumaan, minun käsilihakseni ovat varmaan jo kasvaneet rahtusen :).
Uuden vuoden jälkeen eksyin alennusmyynteihin, joista onnistuin bongaamaan aivan ihanan villapaidan Benettonilta! Liukuvärjätty, harmaa pehmeys on viettänyt ylläni enemmän aikaa kuin muuta vaatteet yhteensä, ainakin tämän vuoden puolella, heh. Kiitos äidille maksumiehenä toimimisesta, vaikka kassalle asti luulin maksavani paidan itse :). Toinen löytöni oli...kröhöm...musta villakangas...takki. Nyt niitä on kolmetoista. Mutta se oli ihan viimeinen ja yksinäinen siellä rekissä ja minun kokoani ja 30% alennuksessa... Ja se oli sitä kallimpaa 60-lukuisen oloista mallistoa jota niin innolla odottelin kauppoihin...puh. Huono omatunto painaa vähän vieläkin vaikka hankinnasta on jo viikko. Löysin kirpputorilta sellaisen ihanan, valkoisen ja pehmoisen karvajutun, jonka oletan kaulukseksi, jossa on sellaiset pallot. Sekin sopi niin täydellisesti takin kanssa, että itsekurini petti. Näytän kaiken kunhan saan itseeni jotain eloa ja tämän kaamosmasennuksen viimein hellittämään. Epäsovelias unirytminikään ei ole auttanut asiaa, kahdelta nukkumaan ja kahdeltatoista ylös. Ensi maanantaina alkaa ikaan kuin koulu, joten eiköhän se pistä vipinää punttiin. Sitten voinkin ryhtyä surkuttelemaan kaikkia niitä rästitöitä jotka olisi loman aikana pitänyt tehdä, mutta joille en uhrannut minuuttiakaan aikaa.
Ja koska jollain tasolla ylitsepääsemätön identiteettikriisini pukeutumisen suhteen jatkuu - erityisesti syytän purevaa pakkasta, jossa en voi liikkua kuin toppapuvussa, se hieman rajoittaa luovuuttani - tänäänkään ei nähdä yhtään päivan asu -kuvaa.
Mukavaa loman loppua niille, jotka saavat vielä siitä nauttia, ja uutta vuotta kaikille :)!
