Juhannus

Juhannusta vietin isän mökillä Savossa. Kelit olivat paremmat kuin vuosiin, sillä satoi melko vähän siihen nähden, mitä sääennusteet olivat luvanneet. Juhannus meni erittäin rauhallisissa merkeissä senkin takia, että olin sekä aaton että juhannuspäivän kammottavassa migreenissä. Valitettavasti juhannus meni siis minulta vähän ohi, kun makasin ja häälyin unen rajamailla suurimman osan juhannuksesta. Pääsin kuitenkin nauttimaan Saimaan järvimaisemista. Itseasiassa huomenna olisi tarkoitus lähteä uudestaan mökille, kun siskokin tulee. Jannekin tulee vasta heinäkuun alussa, joten miksipäs ei. Ajattelimme tehdä pienimuotoisen Etelä-Savo roud tripin huomenna: käydä katsomassa matkan varrella olevi nähtävyyksiä, kuten Orimattilan kotieläinpuistoa sekä Vanhan Kilkkilän idyllistä maalaispihaa ja puutarhaa.

 

  

Kevättanssiaiset 2015

Tehdäänpäs aikamatka toukokuun puolelle 1700-luvun kevättanssiaisiin Tampereelle. Tanssiaistenteema oli tänä vuonna naamiaiset tieteen ja taiteen siivittämänä. Käsittääkseni erilaiset naamiaistanssiaiset olivat varsin suosittua ajanvietettä 1700-luvulla. En tiedä johtuiko suosio naamion taakse piiloutumisen suomista mahdollisuuksista: siveettömyyksiä on helpompi suorittaa anonyymina. Näissä tanssiaisissa ei kuitenkaan tapahtunut (tietääkseni) paljonkaan siveettömyyksiä. Toki leidien vaatteidenvaihto tapahtui vain ohuen verhon suojissa, mikä saattaisi herättää joidenkin mielikuvituksen. Kuvista naamiomme jäivät pois, mutta alkuillasta kasvojani verhosi musta, hyvin simppeli puolinaamio, jonka itse tein sametista ja satiininauhasta.

Suosittuja naamiaisasuja 1700-luvulla olivat muunnelmmat tai tulkinnat esimerkiksi metsästyksen jumalatar Dianasta, harlekiinista, romanttisesta lammaspaimentytöstä sekä turkkilaisista kostyymeistä. Itse päätin ohittaa koko hahmoksi pukeutumisen ja tyytyä pelkkään naamioon. Minulla oli ensimmäisessä aikakausipuvussa ihan riittävästi hommaa muutenkin. Monet muut sen sijaan olivat panostaneet varsinaiseen naamiaisasuun. Löytyi turkkilaisia asuja ja jopa kuumailmapalloksi pukeutunut leidi.

Tässä asuni kokonaisuudessaan - lukuunottamatta naamiota. Kuvat on ottanut Sanna. Kiitos hänelle! Lopulliseen asuun olen tyytyväinen. Hiukset olisivat saaneet olla vielä suuremmatkin, samoin se pyllytyyny. Pitää avata se ja täyttää se reippaasti täydemmäksi. Kuten näissäkin kuvissa näkyy, takapuoli jää turhan pieneksi. Tein muuten hiusten kiharat pilleillä ja ne edelleen toimivat kelvollisesti. Olisi pitänyt ostaa vain isompia pillejä niin olisi tullut vielä parempi kihara. Hiuskoristeen kyhäsin noin kymmenessä minuutissa :D. 

Mekon selkä onnistui yllättävän hyvin. Pelkäsit, että hihat tulivat liian eteen moderniin tyyliin, mutta itseasiassa ne tulivat kuitenkin riittävän taakse. Sain puvusta muutaman kehunkin, mikä oli mukavaa :). Vielä enemmän kehuja sai Sanna hiuksistaan, jotka olivat minun käsialaani, joten kaipa ne kehut osittain kuuluvat minullekin ;). Olin kyllä tosi tyytyväinen Sannan tukkaan. Sanna näytti kokonaisuudessan ihastuttavalta. Hänen pukunsa, chemise á la Reine, oli suoranainen taidonnäyte! Meillä meni varmaan 20 minuuttia pukea se Sannan ylle.

 

Vaikka aloitimme pukeutumisen hyvissä ajoin päivällä, silti olimme lopulta puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Onneksi niin olivat lähestulkoon kaikki muutkin. Kaikessa kiireessä unohdin aluspaidan, joka minun oli tarkoitus lainata Sannalta. Sille ei voinut enää mitään siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei paita ollutkaan mukana. Onneksi siitä ei aiheutunut pahaa vahinkoa. Puin vain epäajanmukaisesti korsetin suoraan iholle. Saapuessamme meillä oli kiireen lisäksi kiljuva nälkä. Siispä kävi niin, että olimme molemmat liian nälkäisiä ja väsyneitä sosiaalisoituaksemme tilaisuuden alussa sen ihmeemmin. Sitten kun ruoka lopulta katettiin pöytään, ahnehdin lautaseni täyteen ja mussutin ruokaa niin hartaasti, etten tajunnut lopettaa ajoissa. Säädin korsetin ennen juhlia kireämmälle kuin se oli minulla vielä koskaan ollut. En sitten älynnyt ajoissa, ettei kannata syödä ihan niin paljon yhdellä kertaa. Tuntui, että ruoka tukehduttaa minut sisäkautta. Ei mikään maailman miellyttävin olo. Tuskastelin 40 minuuttia ja olin jo lähdössä takahuoneeseen riisuutumaan ja löysäämään korsettia, kun olo onneksi helpottui. Kaipa se tämäkin piti pukuharrastajana kokea. 

 

Ruokailun lisäksi ohjelmassa oli luentoja, musiikkia, myyntipöytiä ja tanssia. En rahan puutteessa ostanut mitään, vaikka myynnissä olisi kyllä ollut monenlaisia ihanuuksia. Heittäydyimme illan edetessä mukaan tansseihin. Tällä kertaa tansseja ei kuitenkaan aluksi kerrattu, kuten aiemmin, joten olimme hieman hukassa. Aikaisemmin päivällä olisi ollut tanssityöpaja, johon minun oli tarkoitus alunperin mennä. Päättelin kuitenkin, että päivä tulisi olemaan ihan riittävän raskas ja pitkä jo muutenkin, joten jätin työpajan väliin. Sinänsä ihan hyvä, koska meillä kului se aika oikein hyvin laittautuesa. 

Ilta meni mukavasti, joskin olimme molemmat, minä ja Sanna, melko väsyneitä koko illan. Tällaiset juhlat voivat olla aika kaaoottisia tapahtumia, kun ihmisiä tulee ja menee ja keskustelut loppuvat usein lyhyeen. Vaatii melkoisia sosiaalisia taitoja ja energiaa pysyä kärryillä ja heittäytyä uuteen keskusteluun kymmenen minuutin välein. Huh! Olisin ehkä kaivannut jotain pidempijännitteistä yhteistä tekemistä - vaikkapa kortin peluuta - jonka aikana olisi voinut syventyä kunnolla keskustelemaan ihmisten kanssa. Tanssiminen oli kuitenkin hauskaa ja ruoka hyvää. Mitähän sitä keksisi seuraavaksi?

Kesäruutuja

Barcelonan reissuun on enää noin puolitoista viikkoa! Kylläpä aika lentää. Reissua silmälläpitäen ompelin itselleni extempore mekon. Tai no, suunnittelin sitä jo jonkin aikaa, mutta tekemisen aloitin vähän lennosta. 

Inspiraationa toimi tämä Diane von Furstenbergin ruudullinen Riviera-kietaisumekko. Alunperin oli tarkoitus tehdä kuvanmukainen helma, mutta kävi ilmi, että kankaat, joita olin mekkoon ajatellut, eivät väreiltään sopineetkaan yhteen. Sitten piti soveltaa. 

 

Vähän jäi mietityttämään, että teinkö helmasta liian pitkän. Toisaalta se on mittasuhteiden puolesta aikalailla sopiva. Helma jää vähän polven yläpuolelle. Alkuperäinen mekko taitaa olla silkkitrikoota ja -sifonkia. Minun versioni on puuvillaa, jossa on muutama prosentti elastaania, eli kyseessä ei ole trikoo. Pohdin jonkin aikaa, että tarvitseeko ja jaksanko väsätä helmaan vuoren, jotta helma ei sukkahousujen kanssa kiipeäisi reisiä ylös. Onneksi päätin tehdä vuoren. Yleensä se pieni ylimääräinen ponnistus kannattaa, ja lopputuloksesta tulee parempi. Odotan jo, että pääsen yhdistämäämn mekon jompiin kumpiin näistä kengistä :).

Ohimennen

Olisihan se hienoa, jos voisi elättää itsensä esimerkiksi blogia kirjoittamalla tai tekemällä satunnaisia stailauskeikkoja. Tai keksimällä jotakin niin yksinkertaisen täydellistä, että sillä keksinnöllä saisi tuloja koko loppuelämänsä, kuten esimerkiksi kännykän suojakalvon. Harvemmalle meistä kuitenkaan käy näin. Suurin osa saa tehdä kahdeksantuntista päivää (tai tulevaisuudessa pidempäänkin, nyt kun työaikoja pidennetään) jossain ihan tavallisessa duunissa. Teoreettisesti olisi mahdollista, että rikastuisin omalla blogillani. Ajatus alkaa varmasti naurattaa jokaista, kun katsoo lukijamäärääni. Minun ongelmani on muun muassa se, että minulla on edelleen vaikeuksia sitoutua blogiini. Elän jatkuvan ristiriidan keskellä sen kanssa, etten halua paljastaa elämästäni liikaa tai olla riippuvainen muiden mielipiteistä tai näkemyksistä. On vaikeampaa olla vapaa, jos on vastuussa tekemisistään tai tekemistensä päivittämisestä jollekin ihmisryhmälle. Saatan olla vastaamatta ihmisten puheluihin ja tekstiviesteihin päiväkausien ajan tai jättää kokonaan vastaamatta, jos minusta tuntuu siltä. Läheiseni onneksi tietävät tämän ja sen, etten tarkoita sitä loukkauksena. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on Facebook-tili, mutta jotka päivittävät kuulumisiaan kuukauden välein, jos silloinkaan. Käytän Facebookia lähinnä yhteydenpitoon. En myöskään omista Instagram- tai twitter-tiliä. Blogin kannalta toinen tai molemmat olisi itseasiassa välttämätön. Olen kuitenkin aina mieluummin elänyt ja nauttinut hetkistä ja tapahtumista ennemmin kuin kuvannut ja taltioinut niitä. Minun näkökulmastani kamera tulee minun ja elämän väliin. 

Miksi ihmeessä sitten aloitin bloggaamisen? Lueskelin vuosia sitten muiden blogeja aikana, jolloin blogit eivät olleet läheskään niin ammattimaisia kuin nykyään. Ajattelin tuolloin, että pystyn vähintään samaan ellen parempaankin. Blogin pitäminen näytti helpommalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Nyt blogien taso on noussut niin paljon, että bloggaamista voi useissa tapauksissa pitää työnä. Tämä oma satunnainen päivittely ei ole ollenkaan samalla linjalla, mutta kuten sanottu en ole halunnut sitoutua blogiini niin vakavasti, että siitä olisi tullut ammattimainen. Blogia perustaessani halusin lähinnä taltioida omia asujani. Blogi onkin edelleen eräänlainen henkilökohtainen historiikki, jonka avulla voi matkustaa ajassa taaksepäin. Minusta on aina ollut mielenkiintoista verratta mennyttä nykyisyyteen ja reflektoida tehtyjä valintoja ja elämää ylipäätäänkin. Siinä oppii paljon itsestään ja elämästä. Nyt kun minulla olisi aikaa, olisi mukavaa panostaa blogiin enemmänkin, mutta se tuntuu vaikealta.

Ehkä sitä pitää ihmisen keskittyä niihin asioihin, jotka ovat olennaisia. Tänä päivänä olennaisinta on hyvinvointi, ystävät, perhe ja ompeluharrastus. Ehkä olennaisten listaan tulee tulevaisuudessa jatkoa, mutta vielä toistaiseksi näillä mennään. Blogi säilynee edelleen harrastuksen tasolla, oman jaksamisen ja intressien mukaan.

Turn into something beautiful

Coldplay - Yellow

Näyttää siltä kuin puu ja pensas räjähtäisivät keltaisina.

Ihan inkkarina

Tänään tuntuu, että pitäisi vain unohtaa kesäpastellit ja pukeutua reippaisiin väreihin ja kuoseihin. Olen yllättänyt itseni parina edellisenä vuonna hankkimalla värikkäitä kuoseja ja neonvärejä kesäksi. Mikä muu huutaa yhtä selkeästi kesää, lämpöä ja aurinkoa? Paitsi ehkä kukkakuosi, pitsi, farkkusortsit...

 

Kuva, kuva, kuva, kuva, kuva.

Lämmin Espanja

Espanjan loman jäljiltä on nyt jo purettu matkalaukut ja auringon lämpökin on hiipunut iholta. Kolea, mutta keväinen Helsinki on jälleen kotipaikka. Onneksi koko loman paistoi aurinko ja oli hellettä. Saavuimme hyvään aikaan, sillä saapumisestamme helteet oikeastaan alkoivat. Koko loman pyrimme ottamaan aika rennosti, emmekä tehneet mitään etukäteissuunnitelmia. Mielessä oli kohtuullisesti aktiviteetteja ja riittävästi lepoa.

 Tämä on 4-vuotiaan siskontytön ottama potretti minusta ja äidistään!

Vietimme ison osan aikaa enon talolla. Roora rakasti uima-altaassa polskuttelemista ja kovasti opetteli uimaan uimalasit päässä. Oli hauska seurata typykkää, kun hän uiskenteli pitkin poikin allasta kuin sammakko - tosin pää ei ihan vielä pysynyt pinnalla, muuten elkeet olivat oikeat. Itse uskaltauduin pulahtamaan altaaseen kerran loppuviikosta, kun vesi oli helteiden ansiosta lämmennyt. Mitä vänhemmaksi tulen, sitä enemmän inhoan kylmää vettä. Istuimme terassin varjossa ja nautimme lämmöstä ja kyyhkysten kujerruksesta. Kyyhkyset olivat ottaneet pihapuun kotipuukseen.

Teimme rentoja retkiä lähialueille. Nämä kuvat ovat Tarifasta, joka on pieni kaupunki lähellä Gibraltaria. Meri oli vielä niin kylmää, etten uskaltautunut uimaan. Rannalla myös tuuli melko navakasti, mutta siitä lautailijat osasivat ottaa ilon irti. 

Äitienpäivää vietimme nauttimalla terassilla tekemäämme lime-juustokakkua, mansikoita ja vesimelonia. Serkkuni koristeli yhdessä tekemämme kakun oikein tyylikkäästi. (Hieno kuva on siskon ottama, niin kuin muutama muukin otos.)

Kotimatka oli oma lukunsa. Matka oli aika pitkä, koska heräsimme aamulla viiden aikaan ja olimme perillä Helsingissä seuraavan vuorokauden puolella yökahden aikoihin. Meillä oli välilasku Lontoossa ja siellä kymmenen tuntia aikaa ennen jatkolentoa. Käytimme ajan hyväksemme ja piipahdimme keskustassa. Kävimme syömässä ja Natural History Museumissa. Halusin näyttää siskontytölle dinosauruksia!

 

 

Ravintola, johon päädyimme, oli positiivinen yllätys! Halusimme hampurilaisia. Ravintolan listalla kyllä oli niitä, mutta ne olivat kaikki kanahampurilaisia, mikä vaikutti epäilyttävältä. Positiivista sen sijaan oli se, että rafla oli portugalilaishenkinen. Portugalissa osataan meinaan tehdä kanaa! Enkä ole koskaan syönyt parempaa kanahampurilaista! Oli meinaan hyvää. Paikan nimi oli Nando's. Voin suositella. Paikka, jossa söimme, sijaitsi Victorian aseman lähettyvillä.

 

Natural History Museum on muun muassa siitä kiva nähtävyys, että se on kokonaan ilmainen. Meillä ei ollut aikaa, eikä kyllä energiaakaan koluta museosta mitään muuta kuin dinosaurusosasto, mutta se ei haitannut. Meidän pikkuinen matkalainen oli mielettömän kiinnostunut. Olen käynyt katsomassa näyttelyn kerran aikaisemmin ja tykkäsin siitä silloinkin. Voiko olla paljon coolimpaa kuin dinosaurusten luurangot ja dinorobot?

Huipputiukasta budjetista huolimatta tein muutamia ostoksia, koska säästimme ruuassa odotettua enemmän, kun söimme oikeastaan lähinnä enon ruokapöydässä. Kiitokset vain enolle anteliaisuudesta! Kaksi kesätoppia js yksi t-paita, joka oli kuvanottohetkellä pesukoneessa. Vasemman puoleinen neuletoppi oli aika hintava (29e), mutta se on niin ihanan pehmeää puuvillaa ja kivan mallinen, etten voinut vastustaa. Ei tällaisia vaatteita saa Suomesta. Neuletoppi on Hollisterista ja raitatoppi Bershkasta. Itseasiassa vähän yllätyin siitä kuinka kivoja vaatteita oli tarjolla. Olen selvästi ollut liian kauan Suomen tyylitynnyrissä... Lempikaupakseni valikoitui Stradivarius mallistonsa perusteella, vaikka en sieltä lopulta ostanutkaan yhtään mitään. Olisin toki voinut ostaa, mutta rahan kanssa saa nyt olla todella tiukkana. Pitää keskittyä tekemään itse. Ehdin itseasiassa lähtöä edellisenä iltana väsätä itselleni raidalliset sortsit (jotka ihan ensimmäisessä kuvassa), jotka minun on ollut tarkoitus tehdä jo pari vuotta. Olisi ehkä kannattanut tehdä ne vähän aikaisemmin mielummin kuin paniikissa juuri ennen matkaa, mutta onneksi kuitenkin sain ne valmiiksi. Käytin niitä viikon aikana paljon. Ne pääsevät ihan varmasti mukaan myös Barcelonaan. 

Reissu oli mukava ja lämpö sekä aurinko ihanaa. Nyt on uupunut olo, mutta niin minulla aina on reissaamisen jälkeen. On oikeastaan tosi kiva, että matkustaminen ei jää tähän, vaan tämä oli ikään kuin esimakua Barcelonasta. Aah! Toivottavasti myös silloin on lämmin. Jannen siskon poikaystävä pointtasi tänään hyvin, että kahdeksan päivää ihan kahdestaan tekee varmaan tosi hyvää. Uskon niin!