Olen ehkä maailmankaikkeuden huonoin bloggari, koska siitä huolimatta, että otin kameran mukaan viime viikonlopun Tukholman risteilylle, en ottanut juuri yhtään kuvaa. Jostain syystä en vain muistanut! Asiaan varmasti vaikutti se, että mukana oli yksivuotias sisarentyttöni ja aika meni hänen viihdyttämisessään :D. Kävimme siis tukholman risteilyllä koko perheen ja Jannen voimin, ainoastaan nuorin sisareni ei päässyt mukaan.
Junassa Helsinkiin. Lähdimme täältä puoli seitsemän junalla, joten herätys oli aika aikainen. Jotenkin onnistuin näyttämään koko junamatkan ajan pöhöttyneeltä ja epäsiistiltä. Äidin kamerassa on minusta parempia kuvia, taas kerran. Janne ei koskaan kuvaa minua, joten meidän omalle kameralle ei oikein tallennu minusta otoksia, joiden seassa saattaisi olla jokunen julkaisukelpoinen kuva. Jannesta kyllä on, koska minä taas otan kuvia hänestä.
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Perhepotretti kahvilasta.
Uskokaa tai älkää, mutta tämä on ainoa kuvani Tukholmasta :D. Mielestäni kasinon katos oli kuvattava kohde. Ilma oli pilvinen ja viimainen, luntakin sateli jossain vaiheessa. Kiertelimme ensin vähän, koska kaupat aukesivat vasta keskipäivällä. Yhdellä torilla oli antiikki/kirpputori myyjiä, joilta Janne osti villapaidan ja jalkalampun. Kyllä, jalkalampun. Onneksi saimme jättää lampun myyjälle ja hakea myöhemmin niin ettei tarvinnut kantaa sitä koko aikaa mukana. Lamppu oli hieno ja maksoi vain 12 euroa! Suomessa kaikenmaailman halpislamput ovat tuota kalliimpia kirppareilla. Aivan törkeissä hinnoissa suoraan sanottuna.
Olin ehdottanut Jannelle, että suunnittelisimme etukäteen mitä tekisimme Tukholmaan päästyämme. No, se sitten unohtui eli meillä ei ollut mitään suunnitelmaa. Kun ei ole suunnitelmaa, homma menee helposti shoppailun puolelle. Kävimme siis läpi erinäisiä basic kauppoja. Janne kivasti painosti minua vähän, mutta riittävästi siitä kuinka vähän meillä on aikaa, joten podin aikamoista stressiä suurimman osan maissaoloaikaa. Tuntui ettei mitään ehdi kaupoissakaan katsoa. Löysin itselleni yhden tosi kivan topin kesäksi ja siinä se. Jannelle sen sijaan ostimme vielä edellisten löytöjen lisäksi kolme ohuempaa paitaa lisää.
Paluu takaisin laivalle oli farssi. Minä luulin, että emme palaisi bussilla, vaan taksilla, joten en pitänyt kiirettä. Yhtäkkiä joku kuitenkin keksi (todennäköisestä isä), että meidän pitää kiirehtiä bussiin. Puolijuoksimme bussille, jossa kuski antoi 50 sekuntia aikaa kaikkien nousta bussiin ja hyvä ettei isän pää räjähtänyt stressin määrästä. Kyllä sen tietää, mistä minä olen perinyt nopeasti kuumenevat ominaisuuteni, vaikka isä kuvitteleekin olevansa varsinainen viilipytty. Lopputulema oli se, että ehdimme bussiin ja niin ikään myös laivaan ajoissa.
Jannen kohokohta koko reissulla oli tax freestä alkoholin haaliminen. Erityistä innostusta aiheutti viskihylly, onhan Janne viskiharrastaja. Kyseinen hirvittävä litku oli kuulemma erinomaista.
Meidän pikkuinen harjoittelee kovasti kävelemistä ja innostui minun innostamani kävelemisharjoituksiin kuvan tavoin, tosin tässä kävelyttäjänä äitinsä. Portaat ovat erittäin kova juttu ja pikkuinen haluaisi ravata niitä ylösalas kunnes voimat loppuvat. Olen joutunut jälleen toipumaan "lomastani" useamman päivän ajan, koska oli se vain hulinaa ja vilskettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti