Olen kaksi edellistä viikkoa ollut kesätöissä. Hurraa sille! Töitä on niin pirun vaikea saada ja vaikka paikkani onkin kaupungin tarjoama, kaupungin palkalla, olen tyytyväinen. Saan duunista hyvää työkokemusta ja loistavia uusia oppeja. Pesti kestää siis vain tämän kuun. Mitä minä sitten käytännössä teen? Animaatioita ja lyhyitä elokuvia. Pääsääntöisesti opetan alakouluikäisiä lapsia tekemään erilaista animaatiota, kuten pala-, lego- tai vaha-animaatiota. Pala-animaatio on paperista tehtyä animaatiota (hahmot ja kaikki muukin leikataan paperista). Minua on jo kaksi viikkoa naurattanut ajatus siitä, että minulle maksetaan siitä, kun muovailen erilaisia ukkoja, otan valokuvia ja editoin.
Itseasiassa en ole mikään animaation asiantuntija. En ole tehnyt animaatiota oikeastaan koskaan aikaisemmin, aloitin kaksi viikkoa sitten. Lasten kanssa ei kuitenkaan tehdä mitään super monimutkaista ja animaatioista tulee vain noin minuutin mittaisia, joten viikon opastus ja alustus oli ihan riittävä, jotta sain kiinni punaisesta langasta. Eilen loppui ensimmäinen animaatioleiri. Lapset olivat tyytyväisiä kuin myös minä itse. Lapsilla on tosi kova kiire saada animaatio valmiiksi ja nähdä se itse. Siksi he eivät aina jaksa keskittyä yksityiskohtiin tai viilauksiin. Oma ryhmäni jaksoi editointia varsin hyvin, mikä usein on lapsista se tylsin osuus koko hommasta. Itse tykkään editoinnista, sopivien äänien etsimisestä esimerkiksi. Ensi viikolla meillä on teemana kauhu ja itse pääsen tekemään näytelmäelokuvia. Jännää!
Tässä meidän ohjaajaharjottelijoiden oman animaation hahmoja:
Herra italiaano on minun käsialaani.
Kanssaohjaajan bikinimimmi.
Samaisten kätten työstämä jamaikamän.
Tällaista se käytännössä on. Ei kovin hehkeää, vai mitä :D! Hahmoa liikutellaan vähän kerrallaan ja aina joka liikutuksen jälkeen otetaan kuva. Monista kuvista muodostuu yhteensä liikettä ja koko animaatio. Kärsivällisyys palkitaan.
Meidän päähenkilömme on myrtsi, koska hän joutuu lähtemään autiolta saareltaan, kun sinne rantautuvat bikinimimmi ja jamaikamän häiritsemään rauhaa.
Tämän viikon päänsärky on ollut tämä tuoli.
Ette usko kuinka paljon vaivaa olen nähnyt sen kokoamiseksi! Meidän entinen tietokonetuolimme oli auttamattoman rämä hajonneine pyötineen ja kuluneine istuinpehmusteineen. Äiti osti minulle uuden :). Ainoa ongelma oli se, etten millään saanut selkänojaa ruuvattua kiinni, sillä rei'iät eivät osuneet kohdilleen. Selkänoja oli kiinni kahdella ruuvilla ja istuinkelvoton. Luovutin jo kertaalleen, mutta tänään otin tuolin uuteen käsittelyyn, hikeä säästelemättä. Vasaran avulla muoviset osat lopulta taipuivat sopivaan asentoon ja sain kaikki ruuvit paikoilleen! Nyt tuoli on istumiskuntoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti