Yllättäen näissä kuvissa on mielestäni 30-40-luvun tunnelmaa, siksi lainasin musiikin Kirjava huntu -elokuvasta. Jannen minulle ostama (kolme euroa :D), koon 42 kasarimekko sai käsissäni uuden elämän. Jouduin käytännössä purkamaan mekon alkutekijöihinsä etupaneelia lukuunottamatta. Hihat olivat alunperin varsin suuret ja jouduin tekemään ne kolme kertaa ennen kuin saavutin sen, mitä halusin. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Tämä on varmaankin onnistunein tuunaukseni. Vai mitä sanotte? Mekko on toki yltiöromanttinen, mutta miksei romantiikkaakin silloin tällöin :). Pidän erityisesti kauluksesta, vyöstä, pienistä pyöreistä helminapeista ja kauniisti laskeutuvasta helmasta. Kangas on tosi tekokuitua ja siksi siinä on se hyvä puoli, ettei se rypisty lainkaan. Voin kuvitella pakkaavani tämän mukaan matkaan johonkin lämpimään kohteeseen. Kengät ovat jo vuosia vanha hankinta Saksasta. Voin vain ihmetellä miksen ole käyttänyt kenkiä enemmän. (Olisin ottanut lähikuvia, mutta kamerasta loppui "sopivasti" akku.)
Minulla on ollut nyt kesän lopulla useita ompeluprojekteja. Olen saanut enemmän aikaan kuukaudessa kuin kahdessa vuodessa! Olen ommellut mekon, hameen ja toinen mekko on loppusuoralla. Yritän saada aikaiseksi esitellä tulokset. Ei se ompeleminen mitään helppoa hommaa kuulkaas ole! Tai tietysti riippuu mitä tekee, mutta jos ompelee vähän haasteellisempia juttuja ilman varsinaisia kaavoja, kuten minä olen nyt tehnyt, joutuu ompelemaan ja purkamaan ja ompelemaan ja...havaitsette varmasti kaavan :D. Tänään ompelin yhdenkin vetoketjun kolme kertaa. Epäonnistumisten kautta voittoon! Inhoan kaikkia pikkuvirheitäni, mutta olen toisinaan liian laiska korjaamaan sellaisia juttuja, jotka eivät näy silmään, jos ei rupea oikein katsomaan. Epätäydellisyyden sietämisen harjoituksia näihin päiviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti