Tiedän, että on hieman aikaista ruveta intoilemaan itse hääpäivästä, kun kihlajaisiinkin on vielä melkein kuukausi. Kesähäät ovat luvassa sitten vuoden tai parin päästä. Mutta jos menisimme naimisiin jo ensi kesänä, olisiko hypetys silti liian aikaista? Olen totta kai perehtynyt ensisijaisesti morsiuspuvun hankintaan, mikä on varmasti monelle morsiamelle se kaikista tärkein juttu (itse avioliittoon astumisen jälkeen). Olen selaillut aika paljon nettiä selvittääkseni omaa makuani pukujen suhteen: mistä mallista tykkään, mistä materiaalista, mitä en ainakaan halua ja niin edelleen.
Alunperin ajattelin, että hankkisin puvun, joka ei ole hääpuku. Jonkin erilaisen ja kauniin iltapuvun. Tajusin kuitenkin pian, että en koskaan tule löytämään oikeanlaista minun budjetillani. Toisaalta, olen toivon mukaan menossa naimisiin vain kerran, joten mitä jos siitä ottaisi kaiken irti ja hoitaisi homman ihan kunnolla. Hääpuku se siis on. Sitten mietin, että ehkä se voisi olla jonkun muun värinen kuin valkoinen. Tässä kohtaa törmäsin kuitenkin valinnanvaran niukkuuteen. Äitini sitä paitsi toivoo valkoista pukua, joten ehkä voin olla hänelle mieliksi. Seuraavaksi ajattelin, että vintage-puku voisi olla oikein hyvä ja ekologinen vaihtoehto. Selasin paljon etsyä, jos vaikka oikea olisi osunut kohdalle. Vaikka löysin useita periaatteessa kauniita pukuja, jäin aina miettimään, ettei kuitenkaan minulle, ei ole minun pukuni.
Tämä on harvinaisen kaunis vintage-puku 1950-luvulta. Yleensä en ole suuri satiinin ystävä, enkä varsinkaan satiinin ja pitsin yhdistelmän ystävä, mutta tämä puku on kai poikkeus sääntöön. Pitsi on yhdistetty satiiniin hienostuneesti. Kaula-aukkokin miellyttää silmääni, vaikka muuten vähän kaihdan pieniä kaula-aukkoja hääpuvuissa. Pienet kaula-aukot ovat nykyajan näkökulmasta vähän tätimäisiä noin yleisesti ottaen. Pidän myös siitä, miltä laahus näyttää nostettuna ylös. Ehkä juuri siksi, että tällöin mekko muistuttaa 1800-luvun pukua. Yllätin itseni haluamalla kuitenkin mieluummin modernin hääpuvun.
Moderneissa puvuissa onkin sitten enemmän valinnanvaraa. Ensin ratkaisin helmakysymyksen. Monenlaiset helmat ovat kauniita, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että tyyliäni ja vartaloni mallia tukevat parhaiten A-linjaiset tai prinsessamaiset helmat (kuten vintage-puvussakin on). Seuraavaksi pitäisi ratkaista kaula-aukon tyyli. Nykyään on olemassa värikäs kirjo erilaisia vaihtoehtoja, mutta olkaimeton taitaa olla kaikista suosituin. Olkaimettomaanhan voi aina lisätä olkaimet tai hihat tai laittaa päälle boleron tai jakun tai whatever. Olkaimeton puku tuntuu siis aivan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ensimmäisen etsinnän jälkeen Elie Saabin Provonias'lle suunnittelema Aglaya-puku nousi kuitenkin lempparikseni.
Pidän kukkakoristellusta yläosasta, yläosan mallista ja helmaan jatkuvista pitsikoristeluista. Tämä hääpuku on vain...jokusen euron arvioinen ja vanhaa mallistoa eli ei käsittääkseni enää varsinaisesti myynnissä. Sitä on siis mahdoton ostaa ainakaan aitona. Lisäksi rupesin epäröimään hihojen kanssa, että jos ne ovatkin epämukavat. Tajusin myös, että ehkä haluankin jotain vähän kevyemmän oloista. Saabin puku näyttää nimittäin aika raskaalta ja massiiviselta helman osalta.
Seuraava löytöni oli Amy Michelsonin Grace-puku. Mekko on kevyt ja ilmava ja naisellinen. Erityisesti selkä on kaunis.
Mekko on ollut myös erittäin suosittu ja se on kallis. Jo tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, että makuni hääpukujen suhteen on hintava. Jotenkin onnistun aina ihastumaan niihin yli 4000 euron pukuihin. Etsittyäni pukua jonkin aikaa, totesin sen ylittävän budjettini kertaheitolla. Katseltuani pukua ajan kanssa se alkoi näyttää minusta vähän turhankin keijumaiselta kulmikkaine helmoineen. En myöskään pidä kovin paljon etuosan rypytyksestä. Joten bye bye grace. Päädyin gracen jälkeen siihen, että pidän taftia ja satiinia pehmeämmistä ja liikkuvammista materiaaleista.
Olen hoksannut jonkin aikaa sitten, että ehkä minun kannattaakin sekä aatteellisista että ekonomisista syistä etsiä omaa pukuani käytetyistä hääpuvuista! Siirryin suoraan ulkomaisiin sivustoihin, sillä suomalainen valikoima ei ole kovinkaan paljon mieleeni (paljon taftia, satiinia ja strasseja). Hyväksi ovat osoittautuneet preownedweddingdresses.com, recycledbride.com ja oncewed.com. Suosittelen perehtymään eri suunnittelijoiden/valmistajien tyyleihin, koska omien lemppareiden löytyminen helpottaa etsimistä tosi paljon, sillä kaikilla edellä mainituilla sivustoilla pukuja voi hakea suunnittelijan mukaan. Yleensä myös hääpukusuunnittelijoilla on mallistoissaan jonkinlainen yhteinen linja, joten se helpottaa mieleisen tyylin löytymistä.
Itse ihastuin Vera Wangin pukuihin, vaikka olin alunperin ennakkoluuloinen kyseisen suunnittelijan suhteen. Pidin Wangia perinteisen tyylin edustajana, koska merkki on niin suosittu ja kuuluisa - enkä olisi voinut olla paljon pahemmin metsässä. Wang tunnetaan nimenomaan erilaista etsivien morsianten merkkinä. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta löysin unelmapukuni Vera Wangin mallistosta (enkä edes halvemmasta vera wang white sisarmallistosta).
Fairy princess -puku on vähän niin kuin kahden edellisen puvun risteymä. Se on kevyttä silkkiorganzaa, mutta kuitenkin siinä on massaa. Helma on moderni ja yläosa taas romanttinen herkkine kukan terälehtineen. I'm in love! Fairy princess on vuoden 2009 mallistosta ja voitti aikanaan vuoden hääpuku -palkinnon (mistä luin vasta myöhemmin). Täytyy kyllä sanoa, että minulla on ilmeisesti hyvä silmä...mutta kehno budjetti :D. Tätä pukua on myyty nimittäin alunperin noin 10 000 dollarin hintaan.
Mikäli ostaa pukua netin kautta, suosittelen etsimään puvusta kuvia "oikeiden" ihmisten päällä sen sijaan, että katselisi vain promokuvia. Monet puvut näyttävät nimittäin varsin erilaisilta jonkun päällä kuin kuvissa. Fairy princess on mielestäni todellisuudessa vielä kauniimpi kuin catwalk-kuva antaa ymmärtää. Näin ei kuitenkaan ole läheskään kaikkien pukujen kohdalla.
Nyt se on sitten alkanut! Oh, gloomy sundaysin häähypetys! Joitakin vuosia sitten en olisi ikinä uskonut, että tämä päivä joskus koittaa. En meinannut lukioikäisenä koskaan edes mennä naimisiin. Nyt olen kuitenkin innoissani! On ihanaa järjestää juhlat, pukeutua oikein kunnolla kerran elämässään, julkistaa rakkautensa läheisten ihmisten länsäollessa ja luvata ainakin yrittää viettää koko loppuelämä rakastetun kanssa. Koittakaa kestää, kuten meidän isä sanoo ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti