Janne lähti tänään takaisin Kajaaniin. Minulle jää käteen ikävä ja muutama suukko. Etäsuihteessa vaikeinta on itseasiassa pitkä yhdessäolo, koska sen jälkeen eroaminen on vaikeampaa. Lyhyet viikonloput ovat niin nopeita, että yksin pyöritettävään arkeen palaa nopeasti. Lyhyissä viikonlopuissa taas on vaikeaa se, että ensimmäinen päivä menee totutellessa siihen, että toinen on taas paikalla. Asiat tulee tehtyä eri tavalla kahdestaan kuin yksin. Onneksi olemme sen verran vanhoja, että kinastelu ei enää pilaa koko viikonloppua - otamme rennommin kuin silloin joskus.
Olen ollut puolikuntoinen siitä asti, kun kävimme joulukuussa äidin kanssa Tampereella. Nyt viime päivät olen ollut taas vähän huonommassa kunnossa: väsynyt, huonovointinen. Vaikka sinänsä mitään flunssan oireita ei ole puhjennut. Plääh, olisi tosi jees olla taas lähempänä 100% valmiutta. Tämäkin päivä on tullut tosiaan vietettyä kollarihaalarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti