Sain muutaman surkean kännykkäkameravalokuvan sisareltani edellisten kertojen hääpukusovituksista. Kaksi ensimmäistä ovat Helsingin liikkeestä ja kaksi viimeistä ostamastani puvusta.
Tällainen malli minulla oli alunperin mielessä. Mekko on ihan kiva ja nimenomaan ihan kiva. Se ei korosta minussa oikeastaan mitään, vaan piilottaa kaiken. Toisin sanoen hylkäsin tässä vaiheessa oikeastaan kokonaan ballgown-malliset puvut. Niistä ei ollut tarpeeksi siroja malleja esillä missään.
Tässä mekossa tykkäsin pitsipuvun päälle laskostetusta ohuesta ja pehmeästä tyllistä. Mekossa oli myös kaunis ja vähän epätyypillinen tyllilaahus. Malli olikin sitten toinen juttu. Periaatteessa tällaiset kapeat mallit ovat ylläni ihan okei, mutta ne eivät ole minun tyyliäni. Halusin kuitenkin näyttävämpää ja muhkeampaa helmaa, mutta niin, että yleisilme säilyisi sirona ja minun figuurini voisi nähdä puvusta huolimatta.
Tässähän se minun pukuni jo sitten onkin. Tykkäsin puvun istuvan yläosan ja kauniisti levenevän helman yhdistelmästä. Puku ei tosiaan ihan istu, koska se on niin iso, myyjä kuroo kangasta takana. Ja helma on minulle aivan liian pitkä, seison kuvissa korokkeella. Olinko oikeassa väittäessäni, että puku sopii minulle paremmin kuin valmistajan kuvien mallille? Yllättävää kyllä Monmon ja Ida olivat sitä mieltä, että ehkä huntu ei olisikaan niin huono idea, kun sellaista kokeilin. Itse olen ajatellut koko ajan, että ei huntua, ei ole minun juttu, en ole mikään neitsyt :D. Mutta oli se sitten kaunis, kun sen laittoi päähän. Onneksi tässä on runsaasti aikaa miettiä yksityiskohtia. Hääthän ovat kesällä 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti