Matka Koh Lantalle meni erittäin hyvin: oli aurinkoa, lämmin meri, lämmintä kuumuuteen asti ja rauhaa, mutta ei kuitenkaan tylsää. Emme sairastuneet, emmekä nähneet kauheita ötököitä, vain rapuja. Voin lämpimästi suositella paikkaa niille, jotka eivät niinkään välitä biletyksestä, vaan haluavat rennon rantaloman, jonka aikana voi tehdä erilaisia päiväretkiä ympäristöön, esimerkiksi lähisaarille. Näin itse teimme. Oman säväyksensä paikkaan tuo se, että väestö on muslimeja. Tämä tarkoittaa käytännössä lähinnä sitä, ettei melkein missään myydä sianlihaa ja että tuntuu epäsovinnaiselta kulkea minisortsit ja toppi päällä, kun muilla naisilla on vähintään T-paidat ja pitkät housut, joskus sortsit. Tietysti monet turistit tekevät mitä lystäävät väestöstä piittaamatta, ottavat esimerkiksi aurinkoa rannalla yläosattomissa (joka suoraan sanottu vaivaa jopa hieman itseänikin, varsinkin jos tissit pomppivat yllättäen vastaan), ja sitä katsotaan sormien läpi, mutta itsestäni sellainen välinpitämättömyys ei tuntunut luonnolliselta.
Tässä meidän lähirantamme:
Auringonlasku Sunset-ravintolasta.
Näkymä kansallispuiston rinteeltä.
Kuvia saaren toiselta puolelta, Lanta Old Townista.
Kalastusalus.
Muistomonumentti Thaimaan kuninkaalle.
Eräs osittain veden päälle rakennettu ravintola/perheen koti.
Voin lämpimästi suositella myös Long Beach Chalet -hotellia, hotellia, jossa elelimme kaksi viikkoa! Henkilökunnasta osa on hämmästyttävän englanninkielentaitoista ja kaikki ovat tosi mukavia, bungalowit ovat miellyttäviä ja ilmastoituja, ranta on lyhyen kävelymatkan päässä ja hotellin ravintolasta saa todella maukasta ruokaa edulliseen hintaan. Ja ai niin, aamiaiselta ei kyllä lähde nälkäisenä pois!
Ja totta kai tuk tuk! Jotka muuten ovat varmaankin saarella kalliimpia kuin joissain muissa paikoissa (ajaminen taksilla Bangkokissa oli paljon edullisempaa).
Yritän edelleen sopeutua arkeen matkan jälkeen. Miksi minusta tuntuu, ettei minulla ollut melkein mitään terveysongelmia reissunpäällä, mutta kotona olen taas niin voimaton, että hyvä jos jaksan kävellä 200 metriä kouluun? Ehkä se tästä tämän viikon aikana helpottaa. Takaisin matkustaminen oli paljon raskaampaa jo aikaeron takia kuin etelään pääseminen. Tässä reissun ensimmäinen reportaasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti