Hiusmallina osa 2. Päivä oli yhtä pitkä kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa olin varannut kirjan (Miehet, jotka vihaavat naisia) mukaan, joten aika meni nopeammin. Minun hiukseni saivat astetta radikaalimman käsittelyn kuin viimeksi. Minulle laitettiin kahta eri väriä. Taisivat olla pastellivärejä, joten en usko niiden kestävän kovin kauaa. Joka tapauksessa hiuksissani on nyt otsalla punainen (oranssi) osio ja lisäksi koko tukassa violetin/vaaleanpunaisen vivahdetta. Kuten tavallista, kuvat eivät toista värejä ollenkaan oikeina, sillä ilta-aurinko näemmä muutti kaiken normaalia keltaisemmaksi. Mutta siis pelkkää väriä. Ihan kiva vaihteeksi tällainenkin muutos. Viimeksi katselin vähän salaa kateellisena kuinka muille tehtiin värejä ja leikkauksia. Pääsinpähän tällä kertaa itsekin osalliseksi muutosleikkiin :).
Nyt paikalla oli ammattilaismeikkaaja, ja tuloskin on sen mukainen. Minulla oli jopa irtoripsitupsuja! Meikkaaja kiinnitti ne niin nopeasti ja simppelisti, että en ymmärrä! Kun itse viimeksi yritin nyhrätä niiden kanssa, en saanut niitä kiinni kuin pari ja sitten luovutin... Pitää varmaan jatkaa opettelua, sillä ne näyttivät kivoilta. Lookki oli tällä kertaa erittäin suora ja sileä; täysin päivästoin kuin miten hiukseni yleensä stailaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut ollenkaan huono. Ehkä salaisuus on föönaamisessa, suoristusraudassa ja meikissä. Itse en edes omista suoristusrautaa, koska piikkisuoran tukan suoristaminen on tuntunut ajan hukalta, mutta ehkä siinä on joku jippo.
Tämän päivän esitys oli kokoluokaltaan vähän suurempi kuin edellinen. Kampaajia oli enemmän, malleja oli enemmän, samoin yleisöä. Ja oli myös se oikea meikkaaja :). Vaatteina meillä oli taas perus mustat farkut/leggingsit ja mustat topit/t-paidat. Minulla oli musta verkkopaita :D. Lavan takana oli melko paljon odottelua ja tiloissa oli tosi inhottavan viileää. Kyllähän se on aika jännittävää kipsutella korkkareissa satapäisen yleisön eteen poseeraamaan. Minä kun en ole todellakaan mikään poseeraaja (mutta ei se yleisö sitä tiedä)! Yritin ajatella, että hiuksiahan he ovat tulleet katsomaan, eivät sinänsä minua. Yritin hymyillä edes vähän ja olla reipas. Hehhee, kuulostaapas joltain, mitä sanotaan viisivuotiaalle. Tilaisuus oli mielenkiintoisempi kuin viimeksi, mutta minä oli vähän poissaoleva ja ehkä vähän huonolla tuulella. Ehkä se johtui hyppimisestä kirjan fiktiivisen maailman ja värjäysten, föönausten ja meikkileikkien välillä.
Oranssi osio on päällimmäisen, vaalean osion alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti