Eikö ole ihana merihevoskuosi? Sain tämän mekon tehtyä viime kesän lopussa. Käytössä tajusin yläosan kuitenkin liian pitkäksi. Sadattelin ja jätin mekon korjattavien kasaan. Talven aikana sain mekon purettua, ja eilen sain mekon tehtyä loppuun. Eihän siinä mennyt kuin melkein vuosi :D. Kengät löysin huuto.netistä vuosia sitten. Ne ovat nyt melkoisen muodikkaat, koska niissä on sellainen leveä ja matala korko. Ulkona on 21 astetta, mutta tulee. En tiedä onko siellä kylmä vai lämmin, pitäisikö pukea sukkahousut vai ei ja riittääkö neule.
Sain neuleen äidiltä, joka oli alunperin ostanut sen itselleen. Onneksi se oli äidistä liian kutittava ;). Mandariini on uusi kiinnostuksen kohteeni sävyjen maailmasta, ja neuletakissa on mandariininvärisiä pilkkuja sekä napit.
Nyt, kun kesän juhlakausi on alkanut, minua ärsyttää. Suomalaisilla on erittäin paha tapa tavallistaa kaikki juhlapukeutuminen, eli saapua paikalle arkivaatteissa. Kuulemma tämä kehitys alkoi 70-luvulla, kun tuli kulttuurivallankumous ja pyrittiin irti pönöttämisestä. Vallankumous ei auttanut pönöttämiseen mitään, siihen olisi tarvittu koko kansakunnan käytöskoulua, mutta pukeutumiseen se teki lähtemättömän vaikutuksensa. Rentoilu on johtanut siihen, että melkein mihin tahansa juhlaan saavutaan trikoovaatteissa aivan kuin rennot vaatteet olisivat avain rentoon oloon ja mukaviin juhliin. Minä väitän, että arkivaatetuksella ei saada aikaan rentoutta, vaan pliisu, mitäänsanomaton tunnelman. Mietitäänpäs asiaa tältä kantilta: juhlien järjestäjä panostaa omiin juhliinsa, tekee päiväkaupalla ruokaa, siivoaa, suunnittelee kattauksen, tilaa mahdollisesti kukkiakin ja panostaa omaan ja perheensä ulkoasuun. Kun vieraat saapuvat, he tulevat kuin olisivat tulossa viettämään koti-iltaa ja katsomaan telkkaria. Tunnelma tulee rytinällä alas. Juhlasta tulee arkea.
Juhlan tulisi olla aikaa, jolloin arkipäivistä erotetaan hauskoja, tunnelmallisia ja merkityksellisiä hetkiä. Jos emme panosta edes ulkoasuumme tehdäksemme juhlasta erityisen, myös juhalasta tulee "rentoa" arkipäivää. Kaikki päivät ovat toisin sanoen samanlaisia, samaa arkista massaa. Mitä iloa tai syytä on edes järjestää juhlia, jos niiden ei edes haluta olevan mitenkään erityisiä? Kenties suomalaiset yhdistävät mielessään juhlapukeutumisen ikävään tunnelmaan ja toivovat pukeutumisen ollessa normaalia, myös tunnelman kevenevän. Mutta kuten sanottu, pukeutuminen farkkuihin ei tee kenestäkään sosiaalisempaa ja ihmisläheisempää persoonaa. Tunnelman luominen vaatii panostusta sekä ulkoiseen olemukseen että ulosantiin. Minä tahdon erikoisia päiviä, joista muistaa, että ne olivat erilaisia kuin muut päivät ja joista voi sanoa, että ne olivat upeita ja myös ihmiset olivat upeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti