16.2.2014

Happivajausta

Olin viikko sitten siskon luona Tampereella. Lauantaina oli siskon tytön 3-vuotissynttärit. Vieraita oli aika paljon, ja juhlat jatkuivat pitkälle iltaan. Roora oli aiva riemusta soikeana kaikista lahjoista, erityisesti tarroista. Myös tekemistäni mekoista hän selvästi piti, ja tanssahteli ne yllään ympäri olohuonetta. Vieraatkin kehuivat kovasti ompeluksiani.









Olin niin tyytyväinen, kun löysin tuon ilmapallokankaan Eurokankaasta. Se oli juuri täydellinen. Tämä on pinafore-mekko, jonka alle tein puhvihihaisen, helmenharmaan mekon. Ne Rooralla oli päällään.




Itse olin vähän väsähtänyt ja pääsääntöisesti välttelin sosiaalisia tuokioita. Saatoin vaikuttaa vetäytyvältä, mutta se olisi kai totta :D. En vain tahtonut jaksaa käydä keskusteluja. Olin siinä vaiheessa jos siivonnut ja auttanut siskoani sisustamaan asuntoaan, johon he olivat vastikään muuttaneet. Säädin muun muassa pari lamppua kattoon. Se on hupi, että toisen luona jaksaa siivota ja järjestellä, mutta kotona ei niin yhtään.

Alkuviikosta olin paikallisella klinikalla pari yötä kokeilemassa hapen hengittelyä. Minulla on ollut vaikeuksia kävelyn kanssa, ja hapen olisi tarkoitus auttaa siinä ja monissa muissakin asioissa. Hämmästyttävintä oli huomata toisena aamuna kasvoja pestessä, että kasvoistani - tarkemmin sanottuna poskista - oli lähtenyt senttejä. Se tarkoittaa sitä, että kasvoni ovat jatkuvasti turvonneet. Olen epäillyt asiaa ja nyt se tuli todistettua. Turvoitus selittää ainakin osan läskinaamavalokuvista, joita minusta saa. Nyt on ärsyttänyt niin paljon, kun ilman happea kasvojen turvotus on palannut. Pakko kyllä saada happea ennen häitä! Nyt harkitsen muutenkin happirikastimen hommaamista. Ainoa ongelma on raha. Ne eivät nimittäin ole ilmaisia, vaikka netin kautta saakin edullisesti verrattuna Suomen hintoihin. Myös kävelyn kannalta olisi järkevää omistaa happirikastin. 

Olen saanut nyt aloitettua morsiusneitojeni mekkoja. Olen saanut esimmäiset kaavat piirrettyä. Totesin, että on pakko varmaan mennä äidin luo leikkaamaan kankaat, koska meillä ei vain ole tarpeeksi lattiatilaa, kaavat ovat niin valtavia.

Vielä ehtii viikon editoriaalin, vai mitä! The roaring twenties! Kuviin on saatu onnistuneesti 20-luvun tunnelmaa, vaikka vaatteet ovat aivan selvästi moderneja. Ottaisin strutsin sulilla koristellun neuleen heti itselleni. Fia Ljungström poseeraa Ruotsin Ellelle.











Ei kommentteja: