Minulla on ollut vähän leipomisvimmaa viime aikoina. Pari viikonloppua sitten sain Jannen houkuteltua leipomaan yhdessä mustikkamuffinsseja. Selvisimme taikinan tekemisestä sen pahemmin riitelemättä ja ongelmitta. Mitä nyt vuokia piti täydentää, ja Janne vähän nyrpisteli, kun ohjeistus ei ollut tarpeeksi hyvä ensimmäisellä kerralla. Meillä on siis paha tapa saada aikaan riitaa ruuanlaiton ja leipomisen yhteydessä. Minä en jaksaisi selittää jokaista pikkuasiaa, ja Janne kyseenalaistaa kaiken mitä teen. Meillä on harvemmin mahdollisuus tällaisiin kotisleikkeihin, koska edelleenkään emme asu yhdessä. Janne on niin paljon poissa ja visiitit tuntuvat aina niin pikaisilta. Suurin osa ajasta menee ihan vain oleiluun. Tuntuu ettei ikinä oikein ehdi keksiä mitään järkevää tekemistä. Onneksi muffinssien leipominen on ihan järkevää tekemistä ;).
Hieman kärsimätön leipuri odotamassa valmiina uunin edessä :).
Än, yy, tee, nyt!
Kyllä niistä tuli kelvollisia! Kohosivat tosi nätisti, eivätkä lössähtäneet yhtään. Niistä tuli vain tosi isoja. Nyt meillä on pakastimessakin edelleen pussillinen jäljellä. Ohje on muuten täältä. En ehkä sanoisi kaikkien aikojen parhaimmiksi muffinsseiksi, mutta ihan hyviä oli. Paistoaika oli meidän muffareille muuten liian lyhyt. Piti tuplata, että tuli kypsiä. Olivat varmaan niin isoja. Jaa, ehkä pitäisi vielä äidille tuliaisiksi tänään, kun lupasin mennä sinne syömään. Äiti ei ole mikään jälkiruokavelho. Äiti on niin adhd keittiössä, että polttaa asioita pohjaan tai muuten vain mokailee. Ja sitten hän väittää, ettei osaa tehdä ruokaa, vaikka kysymys on lähinnä keskittymisen puutteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti