Oli kiva nähdä ystävääni Monmonia täällä Helsingissä ennen pääsiäislomalle lähtöä. Kävimme harrastamassa kulttuuria Didrichsenin taidemuseossa, joka tässä ihan lähellä. Paikka on entinen kotitalo, joka on sittemmin muutettu museoksi. Talossa oli todella viehättävä olohuone (josta en uskaltanut ottaa kuvaa, koska en tiennyt oliko kuvaaminen sallittu), josta oli upeat näkymät merelle. Kyllä ajattelin, että on varmasti ollut hieno paikka asua. Näytteillä oli Pauno Pohjolaisen töitä. Työt itsessään olivat ihan näkemisen arvoisia. Museossa pyöri myös video, jossa taiteilija kertoi töiden synnystä ja filosofiastaan. Se oli suorastaan kauheaa kuunneltavaa, koska puhe mystifioi taiteen tekeimistä ja sai taoteilijan kuulostamaan todella hörhöltä. Kukin tavallaan.
Kuva, kuva, kuva.
Pohjolaisen lisäksi näytteillä oli myös ilmeisesti Didrichsenien omia keräilykokoelmia. Ihastuimme Monmonin kanssa Etelä-Amerikan intiaanien veistoksiin. Jaksan aina inspiroitua alkuperäiskansojen keramiikasta. Keramiikka on samalla niin taidokasta ja kuitenkin maanläheistä. Kannattaa käydä itse katsomassa! Muutenkin museo ja sen ympäristö on viehättävää aluetta.
Museon jälkeen piipahdimme läheiseen Maja Coffee Roasteryyn Lehtisaaren ostarilla. Paahtimo/kahvilaa pitää Japanista Suomeen miehensä kanssa muuttanut mukava nainen. Kahvila on japanilaiseen askeettiseen tyyliin sisustettu. Jotenkin tosi sympaattinen paikka.
Kavilassa on pieni valikoima, mutta todella hyvää oli kahvi ja tee.
Maistoimme myös banaani-kinuskimuffinssia, joka paljastui yhdeksi
parhaista syömistäni muffinsseista. Siinä oli mukava banaanin ja
kinuskin maku, eikä se ollut liian makea, mikä oli eirttäin positiivinen
yllätys. Kahvilassa saattoi lueskella japanilaisia lehtiä kahvin
lomassa. Ostari ei tosiaan ole mikään maailman esteettisin paikka, mutta
kahvilassa piipahtaminen kannattaa siitä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti