1700-luvun asu valmis!

Huomenna olisi lähtö Kevättanssiaisiin Tampereelle! 1700-luvun naamiais tanssiaiset järjestetään Haiharan kartanossa. En ole koskaan vielä ollut kevättanssiaisissa, enkä Haiharan kartanossa. Olen innoissani reissusta! Onneksi ennen itse tanssiaisia on tanssityöpaja. Minä olen vielä ihan noviisi! Joulubaalissa minulla oli niin hauskaa, että jäin kyllä koukkuun tanssimiseen ja hauskanpitoon.

Asunkin olen lopulta saanut kasattua! Ajattelin näyttää osaset pääpiirteittäin nyt vielä ennen lähtöä. Tosin väsyttää niin paljon, että en varmaan jaksa pitkiä kuvauksia kirjoitella.

Pääinspiraatiokuvana puvulleni toimi tämä maalaus naisesta sinisessä leningissä. Itseasiassa kuvassa on maalari Marie-Gabrielle Capet. Ajattelin melko surutta kopioida myös kampauksen.

 

Yläosan kanssa kävin pitkällisen taistelun, että sain etukiinnityksen kohdilleen. Se aina irvisti! Käytin hakasnauhaa, mikä ei kylläkään tietääkseni ole kovin periodi ratkaisu, mutta halusin oikaista. En tiedä kuinka paljon se lopulta oikaisi, mutta oli ainakin helpompi mallata yläosaa hakasnauhan kanssa kuin yksittäisten hakasten kanssa. Laitoin luut eteen ja luulen, että se auttoi aika paljon. Harmittaa vain vähän, että kangas kärsi sovituksissa jo aikaisemmin niin, että langat lähtivät liikkumaan. No, sille ei voi mitään. Muuten olen tyytyväinen istuvuuteen, mutta oikealta puolelta kaula-aukko jäi löysäksi.

 

Hame! Se on tehty Erokankaan palalaarin kankaasta. Oletan, että se on puuvillasatiinia. On ehkä maailman tiivein kangas. Minulla oli vaikeuksia saada nuppineuloja useamman kerroksen läpi. Leikkasin ensin kankaan väärin, joten helma jäi vähän liian lyhyeksi. siksi minun oli pakko laittaa helmaan röyhelö, vaikka olin kyllä suunnitellut röyhelöä muutenkin. Nyt hameessa on niin paljon volyymiä, ettei alushametta oikeastaan tarvitse. Hameen alla on uusi pyllytyynyni! Mielestäni otin siitäkin kukvia, mutta en löytänyt niitä tähän hätään. No, voin laittaa ne myöhemmin. Pelkäsin, että siitä tuli liian iso, mutta sen sijaan se olisi voinut olla vielä isompikin.

 

 

Olin tyytyväinen, kun lopulta sain kaikki pitsitkin paikoilleen. Arvoin päiväkaupalla miten koristelen hihat. Lopultaa päädyin tuplapitseihin ehkä vähän epätyypilliseen tyyliin. Jos jotakuta kiinnostaa, ostin pitsit etsy.comin myyjältä kohtuuhintaan. Tilasin viisi metriä ja melkein kaikki meni. Ihan pieni pätkä jäi jäljelle. Alunperin minun oli tarkoitus laittaa eteen napit, kuten inspiraatiokuvassani on, mutta hylkäsin ajatuksen, koska halusin pukuun vyön. Napit olisivat olleet vyön kanssa liikaa ja myös ahtaat. Voin lisätä napit tähän halutessani myös myöhemmin. Vyön soljen ja sen parin ostin etsy.comista muistaakseni hong kongilaiselta myyjältä. Hän ainakin väitti soljen olevan peräisin 60-luvulta. Ei sen niin väliä, ne eivät maksaneet paljon kymppiä enempää.

 

Tein helmaan taakse nostot saadakseni aikaan polonaise-helman. Nostot oli tosi simppeli tehdä: ommeltiin vain neljä nauhanpätkää helmaan, kaksi ylemmäs, kaksi alemmas helmaan. Nauhat solmitaan kiinni ja nostot ovat valmiit. Koska kangas ei ole oikeaa silkkiä, se laskeutuu vähän liikaakin. Kunnollinen puff-efekti jäi ehkä puuttumaan, mutta tykkään helmasta silti.

 

 

Halusin tehdä itselleni myös viitan, sillä eihän puvun päälle voi ahtaa modernia takkia. Se pilaisi kokonaisuuden. Tein viitan Costume close-upin ja internetin ohjeiden mukaan. Eniten meni aikaa kaavojen väkertämiseen. Itse ompelemiseen tuskin meni paria tuntia kauempaa. Hirveän simppeliä itseasiassa! Ompelin melkein kaiken koneella. Aloin ommella koneella myös hupun laskoksia, mikä oli virhe. Olisi pitänyt vain tyytyä ompelemaan kaikki laskokset käsin. No, sain laskokset korjattua jotenkuten jälkikäteen. Ostin ohjeiden mukaista villaa, joka ei rispaannu, joten reunoja ei tarvinnut huolitella lainkaan. Se on ihan ajanmukaista. Viitan väri sen sijaan ei ole ihan tyypillinen. Sen olisi pitänyt olla punainen, mutta eihkän punaista villakangasta saa mistään. Seuraavat vaihtoehdot olisivat olleet sininen tai harmaa, ehkä ruskeakin olisi käynyt. Ostin kankaan kuitenkin Eurokankaan palalaarista, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Se on plussaa, että tuo vihreän sävy sopii minulle ja pidän siitä. Joten miksi murehtia :).

Nyt väsyttää, joten painun pehkuihin. Mukavaa viikonloppua!

Neighborhood

Oli kiva nähdä ystävääni Monmonia täällä Helsingissä ennen pääsiäislomalle lähtöä. Kävimme harrastamassa kulttuuria Didrichsenin taidemuseossa, joka tässä ihan lähellä. Paikka on entinen kotitalo, joka on sittemmin muutettu museoksi. Talossa oli todella viehättävä olohuone (josta en uskaltanut ottaa kuvaa, koska en tiennyt oliko kuvaaminen sallittu), josta oli upeat näkymät merelle. Kyllä ajattelin, että on varmasti ollut hieno paikka asua. Näytteillä oli Pauno Pohjolaisen töitä. Työt itsessään olivat ihan näkemisen arvoisia. Museossa pyöri myös video, jossa taiteilija kertoi töiden synnystä ja filosofiastaan. Se oli suorastaan kauheaa kuunneltavaa, koska puhe mystifioi taiteen tekeimistä ja sai taoteilijan kuulostamaan todella hörhöltä. Kukin tavallaan.

 

Kuva, kuva, kuva.

Pohjolaisen lisäksi näytteillä oli myös ilmeisesti Didrichsenien omia keräilykokoelmia. Ihastuimme Monmonin kanssa Etelä-Amerikan intiaanien veistoksiin. Jaksan aina inspiroitua alkuperäiskansojen keramiikasta. Keramiikka on samalla niin taidokasta ja kuitenkin maanläheistä. Kannattaa käydä itse katsomassa! Muutenkin museo ja sen ympäristö on viehättävää aluetta.

Museon jälkeen piipahdimme läheiseen Maja Coffee Roasteryyn Lehtisaaren ostarilla. Paahtimo/kahvilaa pitää Japanista Suomeen miehensä kanssa muuttanut mukava nainen. Kahvila on japanilaiseen askeettiseen tyyliin sisustettu. Jotenkin tosi sympaattinen paikka.  

Kavilassa on pieni valikoima, mutta todella hyvää oli kahvi ja tee. Maistoimme myös banaani-kinuskimuffinssia, joka paljastui yhdeksi parhaista syömistäni muffinsseista. Siinä oli mukava banaanin ja kinuskin maku, eikä se ollut liian makea, mikä oli eirttäin positiivinen yllätys. Kahvilassa saattoi lueskella japanilaisia lehtiä kahvin lomassa. Ostari ei tosiaan ole mikään maailman esteettisin paikka, mutta kahvilassa piipahtaminen kannattaa siitä huolimatta.

Kauan kadoksissa

Kevätaurinko uusilla kotihuudeilla.

Mmm...löysin kaupasta ramen-nuudeleita ja niistä syntyi mitäpäs muuta kuin ramenia. Tällä kertaa kylmäsavulohella.

Voi blogiparkaani! Se on jäänyt täysin ja totaalisen heitteille parin edellisen kuukauden aikana. Itseasiassa minulla ei ole tainnut olla näin pitkää totaalitaukoa sen jälkeen, kun perustin blogin. Ensin selitin tauon muutolla. Muutimme tosiaan Helsinkiin helmikuun lopussa. Muuttopuuhissa menikin paljon aikaa ja erityisesti energiaa. Eikä kuvausystävällisiä paikkoja enää ollut meidän asunnosamme yhtäkään ennen muuttoa - kiitos kaikenmaailman laatikoiden ja sekamelskan. 

Lushin kylpypallo värjäsi kylpyveden viininväriseksi. Toinen kerta omassa kylpyammeessa!

Paprikassa asusti alieni ;).

 Sittemmin aika meni uudessa asunnossa tavaroiden järjestelemiseen ainakin ensimmäisten kahden viikon ajan. Nyt kämppä alkaa olla esittelykunnossa eli kunhan tästä taas kunnostaudun niin esittelen aikaansaannokseni. Meillä on niin paljon enemmän tilaa ja ilmaa asunnossa! Se on ihanaa. Edellinen 47 neliön kämppä oli niin täyteen ahdettu, että hyvä kun itse mahtui liikkumaan tavaran keskellä. Nyt meillä on 13 neliötä lisää ja täällä voi sisustaa: saa lyödä tauluja seiniin ja maalata sydämensä kyllyydestä. Makuuhuone ja terassi ovat erityisesti vielä kehitysvaiheessa, mutta pikkuhiljaa tulee valmista. 

Pääsin kokeilemaan Hot Stones -hierontaa. Oli kyllä rentoutunut olo jälkikäteen rentoutushuoneessa!

Koira odotti äitiä kotiin, kun seurani ei kelvannut, heh.

Viimeiset viikot ovat menneet ompelemiseen, neulomiseen ja pääsiäislomailuun Vuokatissa. Äitini vuokrasi mökin viikoksi ja sinne sijoituimme viettämään kevyttä pääsiäislomaa. Pulahdin kylpylässä ja kävimme keilaamassa. Janne nautti kuntosalista ja saunomisesta. Ompelun puolesta olen pyrkinyt saamaan valmiiksi 1700-luvun asukokonaisuuttani tämän kuun Kevättanssiaisiin, joista olen innoissani! Ihan kaikkea en ole ehtinyt saada valmiiksi, mutta pyllytyyny, hame, mekko ja neulotut hanskat ovat viimeistelyjä vaille valmiita. Yritän vielä saada aikaiseksi lisäksi viitan ja hatun. Katostaan miten ehdin.

Ensimmäinen 1700-luvun neulehansikas valmis. Toinen on kämmenosaa ja peukaloa vaille tehty.

Sain väkerrettyä loman aikana myös pipon siskontytölle. Siihen pitää vielä tehdä rusetti, ohjeisti tyttö.

Summa summarum yritän taas kerätä itseni ja aktivoitua blogin parissa. Jospa uusi kaupunki ja uusi asunto inspiroisivat johonkin vähän uudenlaiseen. Ainakin sisustusjutut ovat nyt ruvenneet kiinnostamaan, kun on jotain, mitä sisustaa. Ehkäpäs sisustus voisi jossain muodossa olla blogissakin uusi aluevaltaus. 

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Hedgehog-kampaus

Minulle on tuottanut päänvaivaa keksiä, miten saada aikaiseksi 1700-luvun niin sanottu hedgehog-kampaus. Hedgehog on 1780-90-luvun "luonnolisempaa" tyyliä edustava muhkea kiharakampaus, jossa käytettiin aikaisempaa vähemmän koristeita tai täytteitä (kuten kehikoita yms.). Hiukset leikattiin aikaisempaa lyhyemmäksi, jotta saatiin luotua kasvoja kehystävä kiharapilvi. Aiheeseen voi perehtyä lisää esimerkiksi lukemalla tämän blogipostauksen.

Kyseisen kampauksen tekoa vaikeuttaa se, että kiharoiden pitäisi olla todella napakoita, jotta ne pitävät muotonsa. Olen kokeillut tähän mennessä erilaisia rautoja ja sormikiharoita. Kummillakaan tekniikoilla ei saanut aikaiseksi riittävä spiraalimaista, napakkaa kiharaa. Youtubea selaillessani löysin ohjeen tavallisilla muovisilla pilleillä tehtävistä kiharoista ja päätin kokeilla niitä. Hiukset siis kierretään kosteina pillin ympärille, solmitaan kiinni ja annetaan kuivua. Itse nukuin pillit päässä, mikä oli hieman epämukavaa, mutta ei kuitenkaan kovin paha. Pillit ovat onneksi pehmeitä, joten ne eivät kovin paljon haitanneet nukkumista. Myös tämä ohje lyijykynän ja suoristusraudan yhteistyöstä voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Aamulla näytin tältä:

Kihara oli todellakin napakkaa! Jos joku muuten ihmettelee tummentunutta kuontaloa, voin sanoa, että hieman ihmettelen minäkin. Laitoin eilen hiuksiini kevytvärin, jonka olisi pitänyt olla vaalea kuparikulta (Lorealin casting crème gloss 8043). Ajattelin, että väri vaalentaisi vähän juuria ja koko tukka olisi enemmän samaa sävyä. No, kyllähän se nyt on enemmän yhtenäistä väriä juuresta latvaan, mutta sävy ei ole kyllä vaalea kuparikulta! Tai siis tuntuu, että koko tukka meni enemmän ruskean saävyiseksi kuin vaaleaksi. Paketin kuva ei näytä yhtään samalta kuin omat hiukseni :D. Joka tapauksessa ei kun availemaan kiharoita!

 

Suosittelen, että kiharat avaa latvasta alkaen, muuten latva on yhtä takkupalloa. Tuntuu, että hiuksia lähti vähän turhan paljon, kiitos takkuuntumisen. Eli maailman hellävaraisimmaksi tavaksi kihartaa tukkaa en tätä luokittelisi. Lopputuloksena oli todellakin kiharapilvi, suoranainen afro! En pystynyt oikeastaan lainkaan harjaamaan tukkaa ja kiharat olivat muutenkin hankalat käsitellä. Kiharaa kuitenkin oli ja se pysyi. Asettelin tukkaa muutamilla pinneillä ja koristelin sinisellä nauhalla.

 

Lopputulos on kohtuullinen. Joskin edestä mielestäni hieman liian epäsiisti. Tukkaa olisi todennäköisesti pitänyt myös tupeerata, jotta sitä olisi edestä katsottuna ollut riittävästi. Varsinkin leveys jäi vähän vaillinaiseksi. Tämän tyyppisessä kampauksessa pitäisi olla enemmän leveyttä kuin korkeutta. Niskahiukset olisi pitänyt tehdä esimerkiksi sormikiharoilla, koska nyt niistä tuli liian kiharat. Jos olisin tehnyt kampauksta "oikeasti", olisin kihartanut ne erikseen suuremmiksi kiharoiksi, mutta laiskotti. 

Kihara on ehkä vähän liian pientä. Toisin sanoen pillit ovat vähän turhan kapeita. Pitäisi käyttää papiljotteja, pötköjä tai tehdä itse foliosta oikean kokoisia. Näissä edellämainituissa on vain se vika, että niillä on tuskaista nukkua. Olen vihdoin oppinut tekemään kiharaa myös suoristusraudalla, joten sitäkin voisi kokeilla. Suoristusraudalla kiharan saa nimittäin alkamaan lähempää juurta kuin tavallisella kihartimella. Kuitenkin pillitekniikalla saa helposti aikaiseksi riittävästi pöyheää kiharaa, eikä latvoja tarvinnut kuin vähän asetella pinneillä niin kampauksesta sai melko asiallisen. Tämä on siis mielestäni ihan käypä tekniikka sellaiselle, jolla on hiustenlaitossa vähän peukalo keskellä kämmentä. Aikaa meni lähinnä hiusten kieputtamiseen pillien ympärille, muuten kampauksen tekoon ei mennyt kuin varmaan 10 minuuttia. Tietysti hiuksia kannattaisi asetella paremmin ja käyttää siihen vähän enemmän aikaa. Etuhiusten kieputtamisessa pillien ympärille kannattaa olla erityisen tarkka, koska edestä kiharoiden olisi hyvä olla mahdollisimman symmetriset, jotta lopputulos olisi siistimpi.

Muuttosuunnitelmia ja neuletakkeja

 San Cisco - RUN

Minulla on ollut viimeaikoina aika paljon ajateltavaa, koska hieman yllättäen kävi ilmi, että meidän pitää muuttaa Helsinkiin. Muuttoon on nyt alle kaksi viikkoa aikaa! Jonkin verran olemme käyneet tavaroita läpi, mutta vielä piisaisi tekemistä. Muutto jännittää, vaikka miellä onkin Helsingissä sukulaisia ja ystäviä. Se on kuitenkin aika iso muutos. Minun perheestäni kukaan ei ainakaan vielä asu Helsingissä, mutta onneksi Tampereelle on melko lyhyt matka. Uusi asunto tulee olemaan tosi kiva, mutta vähän jännittää, että kuinka syrjässä se on. Ilmeisesti kävelymatkan päässä ei ole esimerkiksi kunnollista ruokakauppaa - postista tai apteekista puhumattakaan. 

Tunteet muuton tiimoilta vaihtelevat toiveikkuudesta paniikkiin. Toisaalta on mukavaa vaihtaa vähän maisemaa. Asuminen ja oleminen täällä on niin nähty, ja olen pitkään kaivannut jonkinlaista muutosta. Uusi ja tuntematon kuitenkin vähän ahdistaa. Janne tulee olemaan ensimmäisen puolen vuoden ajan tiiviisti Kajaanissa, emmekä edes näe toisiamme kuin noin kolmen viikon välein parin päivän ajan, mikä on huono juttu. Siinä mielessä tulee olemaan yksinäistä, vaikka olenkin jo melko tottunut Jannen jatkuvaan poissaoloon. En voi väittää, että tällainen kaukosuhteilu olisi mikään toivetilanne. Ei auta kuin toivoa, että puoli vuotta menee nopeasti ja asiat järjestyvät. Ja jos eivät järjesty, sieltä pääsee aina pois.

Sitten huomattavasti yksinkertaisempaan aiheeseen. Sain vihdoin ommeltua itselleni hameen, johon ostin kankaat vuosi sitten! Kangas on tikattua, kiiltävää villasekoitetta. Itseasiassa mokasin ommellessani vetoketjun ja kekitaka-kohdan, joten ne pitää vielä jossain vaiheessa muokata. Hameen vetoketju on nimittäin nyt niin lyhyt, että hame pitää pukea yläkautta :D. Ei ehkä kaikista käytännöllisintä.

Toisekseen löysin aivan mahtavan englantilaisen nettikaupan, jossa myydään huokeaan hintaan perusneuleita aidoissa luonnonmateriaaleissa. Nettikauppa on Wool Overs. Ostin kuvien valkoisen Cable Crew Cardigan -lampaanvillaneuletakin ja se taisi maksaa 36 euroa, koska postikuluja ei tarjouksen takia tullut. Neule on yllättävän tiivistä ja ohutta neulosta ollaakseen lampaanvillaa eli neule ei ole paksu ja raskas päällä. Tiivis neulos tai langanlaatu tarkoittaa sitä, ettei neule nukkaannu niin helposti. Odotin ehkä hieman niukempaa mallia kuvien perusteella, mutta olen ollut kuitenkin ihan tyytyväinen ja käyttänyt neuletakkia paljon jo tähän mennessä. Koko on S (olen yläosasta kokoa 34). Maksoin PayPalilla ja postituksesa taisi mennä vähän alle kaksi viikkoa. Nettikaupan ainoa huono puoli on se, että jos haluaa palauttaa ostoksensa, takaisinlähetys pitää maksaa itse.

Nettikaupassa on paljon muitakin ihanuuksia, kuten perusneuleita merinovilla-kashmir-sekoitteina monissa eri väreissä. Samoissa materiaaleissa en ikinä löytäisi käypiä neuleita täältä, saati sitten vastaavilla hinnoilla. Eli hox hox ne, jotka arvostavat laatumateriaaleja neuleissaan. Itseasiassa tilasin jo toisen satsin neuleita, koska hinta-laatusuhde vaikuttaa niin hyvältä. Tilasin vielä kashmir-merinovillaisen V-aukkoisen neuletakin ja poolopaidan samassa materiaalissa. Tilasin myös Jannelle kaksi perusneuletta. Toivottavasti ovat hyviä! Voin vielä myöhemmin raportoida. Jos neuleet ovat yhtä laadukkaita kuin jo ostamani valkoinen neuletakki, en varmaan osta neuleita enää koskaan mistään muualta :D.

Tervetuloa 2015!

 

Yllättävää kyllä saimme valkoisen joulun, vaikka vielä alle viikko ennen aattoa oli plussaa ja musta maa. Lumi on tainnut pysyä joulusta asti, ja nyt ulkona on jo melkoiset hanget. Joulu meni ihmeen rauhallisesti äidin luona. Meitä ei ollut kuin minä, sisko ja äiti, että ei siinä sinänsä kauheaa vilskettä voinut odottaakaan. Edelliset joulut ovat olleet kyllä sellaista hulinaa, että oli ihan mukavaa vaihtelua viettää stressitöntä aattoa.

 

Sisko ja tämän poikaystävä kävivät hakemassa meille upean kuusen.  Saimme laittaa kuuseen arvokkaimmat ja herkimmät koristeet, kun pikkuinen siskontyttö ei ollut paikalla ;). Vaikka meitä oli vain kolme, kuusen alle kerääntyi kuitenkin melkoinen lahjakasa! Sisko toi mukanaan kolme kassia lahjoja. Tosin suurin osa niistä oli kavereiden ostamia lahjoja hänelle, heh.

 

Annoin äidille joululahjaksi yhden villasukan, koska toinen ei vielä ollut valmis. Kuvassa toinen sukka valmiina. Neuloin sen loppuun Jannen vanhempien luona ja kotona joulun jälkeen. Nyt se pitäisi vain antaa äidille. Kuvio on muuten varmaan hitaimmin neulottava, jonka olen koskaan tehnyt. Ensimmäistä sukkaa neuloeassani tuntui, että olin ehtinyt saada kolmessa tunnissa valmiiksi vain joitakin senttejä sukkaa! Onneksi seulominen nopeutui tehdessä. Kuvio muistuttaa mielestäni kelttiläisiä ornamentteja.

Meidän osittain katettu joulupöytämme. Vaikka tilaa oli runsaasti, pöytä tuli melkoisen täyteen jo pelkistä alkupaloista. Meillä alkupalat on se juttu ja niihin panostetaan joka joulu. Jopa siihen pisteeseen asti, ettei kukaan jaksa syödä pääruokaa, kun on jo ahtanut itsensä niin täyteen herkullisista alkupaloista. Äiti uskaltautui tänä vuonna tekemään perunalaatikkoa ja siskon kanssa yhdessä punajuurilaatikkoa. Se on iso juttu, koska äiti ei ole mikään keittiövelho. Minä yritän kyllä aina sanoa, ettei tarvitse muuta tehdä kuin seurata ohjetta ja keskittyä kärsivällisesti siihen, mitä tekee. Kyllähän se ruoka palaa pohjaan, jos sen unohtaa liedelle. Ida valmisti jälkiruuaksi panna cottaa, mutta söimme sen vasta iltamyöhällä, kun ruoka oli vähän ehtinyt laskeutua.

 

Vatsansa täyteen ahtanut kolmikko! Lähetimme kuvan Jannelle, kun olimme ensin saaneet kuvan häneltä ja vanhemmiltaan. Kokeilin niin sanottuja victory rollseja, hiuksiini siis. Vähän jotain erilaista tänä jouluna. Ruuan jälkeen olikin pakko kellahtaa sohvalle täyden vatsan kanssa. Vaikka tähtäsimme kello viiteen ruuan kanssa, kello taisi olla lähempänä seitsemää päästessämme syömään. Avasimme ruokailun jälkeen lahjat ja sitten pyhitimme lopun illan laiskottelulle. Joulupäivänä kävimme kävelemässä hautausmaalla, missä oli tuhansittain kauniita kynttilöitä. Sytytimme muistokynttilän äidin äidille. Minä ompelin valmiiksi Jannen siskon lahjaa. Siinä se päivä oikeastaan menikin. 

Tapanin päivänä lähdin Jannen vanhempien luo. Siellä söimme lisää ja saimme lisää lahjoja. Sain lahjakortin Stadiumiin, mistä ostin alunnusmyynneistä itselleni lenkkarit. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut ja omistanut oikeat lenkkarit! Siitä on jo aikaa. Ostin ne ihan vain kävelyä ajatellen, koska en pysty enää lenkkeilemään, vaikka haluaisinkin (en tosin ole koskaan edes ollut erityisemmin lajin ystävä). Ajattelin ottaa lenkkarit mukaan häämatkalle Barcelonaan ensi kesänä. Ehkä niillä jaksaa tallustella läpi kaikki kulttuurikohteet ja nähtävyydet.

 

Uuden vuoden vietimme ensimmäistä kertaa Jannen kanssa ihan kahdestaan. Teimme muutamia drinkkejä ja otimme rennosti. Kävimme keskiyön aikaan järven jäällä ihailemassa raketteja ja katsoimme Koskemattomat-elokuvan, jota voin lämpimästi suositella. On erittäin hyvä hyvän mielen elokuva olematta siirappinen. Oli mukavaa viettää aikaa ihan kahdestaan, koska edellisen kuukauden aikana olimme olleet kokonaisen yhden päivän kahdestaan. Meillä oli oikein mukavaa. Lupasin liittyä Jannen uuden vuoden lupaukseen karkkipäivästä. En ole ihan vielä lunastanut lupaustani... Liekö joulun ajan mässäily jättänyt jälkeensä sokeririippuvuuden, vai mitä. Lähden siitä liikkeelle, että ainakaan Jannen läsnäollessa herkkuja ei mässätä kuin karkkipäivänä.

 

 

Uusi vuosi tuo tullessaan monenlaisia muutoksia meidän elämäämme. Ei, en ole raskaana :D. Sen sijaan me muutamme Helsinkiin helmikuun lopussa. Tieto muutosta tuli meillekin melko lyhyellä varoitusajalla, mutta se näyttää nyt olevan kaikista järkevin ratkaisu. Jannekin valmistuu ensi kesään mennessä, joten johonkin olisi pitänyt muuttaa joka tapauksessa. Minua jännittää muutto, koska ystäviäni ja perheenjäseniäni jää Ouluun. Minulla on ystävä ja sukulaisia Helsingissä, että emme ihan tyhjän päälle jää. Minulla ei kylläkään ole töitä tai opiskelua tai paljon muutakaan luvassa Helsingin päässä, että saa nähdä miten tämä menee. Kaksi vuotta siellä pitäisi asua.