Käsityötä kerrakseen!

Huhhuh! Kylläpäs se aika rientää ja kiirettä pitää. Koulu on kyllä jäänyt nyt vähän taka-alalle, kun on ollut perheasioita hoidettavana. Siskontyttöni ja sisareni olivat käymässä viime viikon ja lähtivät sunnuntaina kotiinsa. Olin mukana hoitamassa Auroraa ja pitämässä seuraa. Eilisen olin äidillä tekemässä mekkoa Idalle, joka pääsee tänä keväänä ylioppilaaksi :). Oikeanlaista ei löytynyt, joten minä ajattelin astua areenalle ja tehdä sopivan mekon. Olemme käyneet ostamassa kankaat: valkoista pitsiä ja hento persikanvärinen aluskangas. Mekon mallia inspiroi tämä australialaisen Lover-merkin mekko:

Mekko on siis väreiltäänkin jotain taaimmaisen mekon tapaista. Hihoista ja helmasta tulee vähän lyhyempi. Ja pitsi on tietysti vähän erilainen. Se on kukkaa ei paisleytä.

Toivottavasti saan mekon onnistumaan. Kankaat maksoivat 80 euroa, joten uusia ei oikein voi hankkia. Jaiks. Nyt on jo ollut ongelmia kaavojen kanssa. Onneksi tajusimme tehdä sovituskappaleet lakanakankaasta. Tein kaavat kolme kertaa ennen kuin onnistui. Ida lähtee tänään kahdeksi viikoksi Itävaltaan, joten minulla ei ole mallia tänä aikana. Pitäisi silti saada mekkoa tehtyä, että ehtii.

Kankaista puheenollen. Eurokankaassa oli kaikista kankaista -20%, myös jo valmiiksi alennetuista. Olihan sinne sitten pakko mennä katsomaan. Mona minut kutsui mukaansa. Ostimme hänelle ihanan mandariinin värisen ruutukankaan! Itsekään en voinut poistua kaupasta tyhjin käsin, vaikka aluksi tuntui, etten löydä mitään.

Voisiko paljon tämän hempeämpiä sävyjä olla? Ensimmäinen kangas on satiinia, toinen superedullista tweediä. Maksoi vain noin 3 e/m alennusten jälkeen! Sain sitä yli kaksi metriä. Valkoinen brodyyrikangas on valkoista puuvillaa. Tämän osti minulle äiti, sillä se oli alennuksesta huolimatta kallis. Ajattelin tehdä siitä kauluspaidan <3 br="" nbsp="">

Kankaiden väreihin sopivat myös uudet, ihanat kenkäni (jotka ostin jossain mielenhäiriössä, koska ei minulla olisi ollut niihin varaa...).

Tiedoksi muuten käsityöihmisille, että jonkin aikaa sitten ilmestynyt suomen kielinen Burda style on tilaamisen arvoinen. Ainakin minun mielestäni vaatteet ovat paljon enemmän tätä päivää ja mielenkiintoisempia kuin esimerkiksi Suuren käsityölehden kaavat. Lehden plus-koon mallistot ovat myös tosi kivoja! Joskus kivampia kuin normikokojen kaavat.

Ostin tosiaan myös uusimman Modan siksi, että siinä oli vihdoin ja viimein muutama käytettävä neulepaidan kaava. Minulla on ollut langat kohta kaksi vuotta, mutta sopivaa ohjetta en ole löytänyt kuin vasta nyt. On ollut tosi hankala löytää ohjetta peruspaitaan, jossa on pyöreä pienehkö kaula-aukko.  Jompikumpi näistä siis:

Vappu

Kajaanissa. Janne kutsui minut luokseen vapuksi. Olihan se aika...sateista :D. Oli se sitäkin, mutta vappuaatto oli ihan mukava. Kävimme syömässä vappulounaan Jannen koululla. Kröhöm...se oli juuri sitä, mitä pelkäsin eli nakkeja, perunasalaattia, liian makeaa simaa ja pieni munkki. Illalla hengasimme Jannen koulukavereiden kanssa kaupungilla, kävimme katselemassa paikallisia nähtävyyksiä ja pelasimme tunnin biljardia. Janne osti meille mustikkashotitkin, heh.

Alkuilta keskustassa oli kyllä ihan kuollut. Yksi yksinäinen keltainen ilmapallo edusti vappukoristeluita.

  Yöllä otettu räpsy.

Janne grillillä. Jannen haalarit ovat keltaiset, omani mustat.

Jannella oli vappupäivänä tyypilliseen tapaansa koulu/työjuttuja, emmekä käyneet ollenkaan keskustassa. Toisaalta ei minulla ollut ihan hirveää hinkuakaan. Teimme herkkuruokaa: karitsan karetta ja artisokka-valkoviini-risottoa. Ja oli meillä herkkusieni-kermakastikettakin! Jannen asunto haisi tosi voimakkaasti lampaanlihalta jälkikäteen. Haju tarttui itseasiassa vaatteisiinkin ja sänkyyn. Mukava reissu oli kuitenkin, vaikka vappu sinänsä menikin vähän ohi.

Pastelliväri

Hiusmallina osa 2. Päivä oli yhtä pitkä kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa olin varannut kirjan (Miehet, jotka vihaavat naisia) mukaan, joten aika meni nopeammin. Minun hiukseni saivat astetta radikaalimman käsittelyn kuin viimeksi. Minulle laitettiin kahta eri väriä. Taisivat olla pastellivärejä, joten en usko niiden kestävän kovin kauaa. Joka tapauksessa hiuksissani on nyt otsalla punainen (oranssi) osio ja lisäksi koko tukassa violetin/vaaleanpunaisen vivahdetta. Kuten tavallista, kuvat eivät toista värejä ollenkaan oikeina, sillä ilta-aurinko näemmä muutti kaiken normaalia keltaisemmaksi. Mutta siis pelkkää väriä. Ihan kiva vaihteeksi tällainenkin muutos. Viimeksi katselin vähän salaa kateellisena kuinka muille tehtiin värejä ja leikkauksia. Pääsinpähän tällä kertaa itsekin osalliseksi muutosleikkiin :). 

Nyt paikalla oli ammattilaismeikkaaja, ja tuloskin on sen mukainen. Minulla oli jopa irtoripsitupsuja! Meikkaaja kiinnitti ne niin nopeasti ja simppelisti, että en ymmärrä! Kun itse viimeksi yritin nyhrätä niiden kanssa, en saanut niitä kiinni kuin pari ja sitten luovutin... Pitää varmaan jatkaa opettelua, sillä ne näyttivät kivoilta. Lookki oli tällä kertaa erittäin suora ja sileä; täysin päivästoin kuin miten hiukseni yleensä stailaan. Lopputulos ei kuitenkaan ollut ollenkaan huono. Ehkä salaisuus on föönaamisessa, suoristusraudassa ja meikissä. Itse en edes omista suoristusrautaa, koska piikkisuoran tukan suoristaminen on tuntunut ajan hukalta, mutta ehkä siinä on joku jippo. 

Tämän päivän esitys oli kokoluokaltaan vähän suurempi kuin edellinen. Kampaajia oli enemmän, malleja oli enemmän, samoin yleisöä. Ja oli myös se oikea meikkaaja :). Vaatteina meillä oli taas perus mustat farkut/leggingsit ja mustat topit/t-paidat. Minulla oli musta verkkopaita :D. Lavan takana oli melko paljon odottelua ja tiloissa oli tosi inhottavan viileää. Kyllähän se on aika jännittävää kipsutella korkkareissa satapäisen yleisön eteen poseeraamaan. Minä kun en ole todellakaan mikään poseeraaja (mutta ei se yleisö sitä tiedä)! Yritin ajatella, että hiuksiahan he ovat tulleet katsomaan, eivät sinänsä minua. Yritin hymyillä edes vähän ja olla reipas. Hehhee, kuulostaapas joltain, mitä sanotaan viisivuotiaalle. Tilaisuus oli mielenkiintoisempi kuin viimeksi, mutta minä oli vähän poissaoleva ja ehkä vähän huonolla tuulella. Ehkä se johtui hyppimisestä kirjan fiktiivisen maailman ja värjäysten, föönausten ja meikkileikkien välillä. 

Oranssi osio on päällimmäisen, vaalean osion alla. 

Kirsikanpunainen

Mitä se tarkoittaa, kun rahaton tyttö ostaa uuden mekon? Heikkoa itsehillintää ja vieraantumista todellisuudesta :D. Ja uskoa siihen, että juuri tämä yksilö on sentin venyttämisen arvoinen. Sen voin sanoa puolustuksekseni, että mekko on vintage ja huuto.netin kautta hommattu. Se oli alunperin 20 cm pidempi. Pohjemitta oli kuitenkin sen verran haasteellinen, että päätin lyhentää helmaa. Olin eilen Monmonilla ja käytin helman lyhentämiseen hänen iskemätöntä, uutta ompelukonettaan. Hyvin toimi! Hämmentävää kyllä, helmaa lukuunottamatta mekko istuu kuin se olisi tehty minulle. Sekin on harvinaista, että kerrankin on mukavat kainaloaukot :D.

Näytän ihan väsähtäneeltä näissä kuvissa varmaankin siksi, että en nukkunut toissayönä yhtään. Valvoin kolmeen asti yöllä, koska luulin, ettei minulla ollut seuraavana päivänä koulua. Päätin kuitenkin ennen nukkumaanmenoa tarkistaa kalenterin ja niinhän siinä kävi, että seuraavana aamuna oli koulua kahdeksalta. Jäi siis neljä tuntia aikaa nukkua, enkä sitten syystä tai toisesta nukahtanut ennen kellon soittoa. Usein nukkumattomuus tuntuu vasta myöhemmin eli tänään. 

Viime perjantaina kutsuin Monmonin viettämään tyttöjen iltaa. Jannen oli tarkoitus olla viskiliigansa kokouksessa, mutta se peruuntui. Halusin kokeilla Korianteri-ruokablogin minihampurilaisia! Tein purilaisia jauhelihapihveillä ja röstiperunapihveillä. Röstiperunaversiot oli tosi, tosi hyviä! Leivoin muuten itse myös sämpylät. Onnistui tosi hyvin nekin. Kaikki menivät viikonlopun aikana. Mutta perjantaina siis mässäsimme näitä, jälkiruuaksi valkosuklaa-pannacottaa, drinkkejä suun kostukkeeksi ja viihteeksi uusimmat Game of Thrones jaksot ja Sinkkuelämää-boxi. Oli tosi mukavaa :). Muuten viikonloppu meni niin ja näin, koska olin väsynyt ja kireä syystä, jota en tiedä. Onneksi en ollut suunnitellut viikonlopulle noin muuten mitään ohjelmaa. Saimmepahan molemmat, minä ja Janne, levätä.

Hampparikuvat Monmonin ottamat :).

Hiusmallina

Tässä se, mitä saatiin aikaan eilen 11 tunnin aikana - tai se, mitä siitä oli jäljellä bussimatkan ja tentin jälkeen.

Päivä oli siis varsin pitkä. Ja sisälsi paljon odottelua. Että jos hiusmalliksi lähtee, suosittelen lämpimästi ottamaan esimerkiksi kirjan mukaan. Olihan se ihan mielenkiintoista seurata mitä kaikkea muille tehtiin, mutta silti aika tuli pitkäksi. Minä olin siis kampausmallina, ja toivoin, että pysyisin blondina. Minulle laitettiin raidoituskammalla lisää raitoja, lähinnä latvaan. Sen jälkeen joku värimousse teki jotain asiaa X hiuksilleni. Kai sen oli tarkoitus kirkastaa ja tuoda kylmiä sävyjä tukkaan. Näistä kuvista ei näy originaali väri, koska valaistus oli niin huono, ja muokkasinkin kuvia. Hiukseni föönattiin, minkä jälkeen oli pitkään, että häh, tässäkö se oli. Tarjoillun lounaan ja välipalan jälkeen hiukseni kiharrettiin ja tupeerattiin. Meikkiin olin pettynyt, sillä jostain syystä odotin, että paikalla olisi ollut ammattimeikkaaja. Sen sijaan kampaajien assisstentit tekivät meille meikit vähän niin kuin harjoituksena. Ei lopputulos ollut mitenkään huono, mutta ei se ollut monien kohdalla mitenkään erityisen hyväkään. Meille laitettiin ohut meikkipohja, kulmat, yläluomenrajaus (ja ripsari, totta kai) ja huulikiilto. Hygieniassa olisi totisesti ollut parantamisen varaa, koska melkein kaikki käytimme esimerkiksi samaa ripsiväriä harjoineen.

Minä olin aikalailla edelleen, että häh, kun tukka oli vain sinne päin, kunnes minulle selvisi, että loppu kampaus tehdään lavalla. Stailauksen puolesta mentiin erittäin yksinkertaisella linjalla: mustat pillifarkut ja T-paita, sekä mustat korkkarit. Olin röhönauraa lavalla, kun kampaaja selosti inspiraatiotaan kampaukseeni. Edustin 60-luvun mallistoa, ja kuulemma näytinkin Brigitte Bardot'lta :D. Ehkä hyvin, hyvin kaukaisesti. Tykkään kyllä 60-luvun tyylistä, joten tukka oli ihan jees. Vaikka vähänpä siitä ehdin nähdä, kun salissa ei ollut peilejä. Illalla kiharat olivat jo hävinneet, mikä ei yllätä, kun pohjana oli vain muotovaahto ja päällä lakkaa. Saimme mallipalkkioksi Swartzkopfin tuotteita: hiuspuuterin, volume boost mönjän, shampoon ja hoitoaineen. Tosin pesuaineet olivat iäkkäille hiuksille :D. Hiuspuuterin lahjoitin jo eteenpäin, sillä minulla on itselläni olemassa yksi avaamaton purkki. Mielenkiintoisimmaksi jäi siis voluumia lupaileva aine. 

Kyllähän tekijät olivat ammattilaisia, ja mielestäni kaikki työt olivat onnistuneita ja sopivat kantajilleen, mikä on jo paljon. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta pitkäveteinen. Yksi jätkä joi varmaan 20 kuppia kahvia päivän aikana! Oikeasti! Ilmainen ruoka oli plussaa :D. Toisaalta oli kiva olla huollettavana. Minun hiuksiani tai meikkejäni ei ikinä laita kukaan, kun minä olen se, joka osaa laittaa. Siksi on kiva joskus antaa työ muiden tehtäväksi ja itse vain nauttia. Menisinkö uudestaan? Ehkäpä. Mutta en kyllä samana päivänä tentin kanssa. Huhhuh! Tentin sain tehtyä, mutta saa nähdä mitä siitä tuli. Vaikeudet eivät johtuneet kylläkään hiuspäivän sattumisesta samalle päivällä, vaan siitä, että luin vääriä asioita ennen tenttiä. Toivottavasti se menee läpi, se olisi pääasia. Heh, pääasia.

Ja sydämeni oli missä lie

Olen lukenut kaksi päivää tutkimuskurssin tenttiin: laaudullista tutkimusta, etnografiaa, fenomenografiaa, ontologiaa, epistemologiaa...Pitäisikö minun ymmärtää näistä jotain? :D On minulla sellainen kokonaismielikuva. Tentti on huomenna ja sen voi tehdä netissä, mikä on huomisen päiväohjelman takia erittäin käytännöllistä. Ilmoittauduin nimittäin kampausmalliksi huomiseen hiustapahtumaan! Tapahtuma kestää aamusta iltaan (voin olla kahdeksan jälkeen vähän pihalla, kun tulen kotiin ja rupean tekemään tenttiä...). En kuitenkaan raaskinnut jäädä pois, koska se kuulostaa niin mielenkiintoiselta ja kyllähän noita tenttejä tulee ja voi tarvittaessa uusia. Siellä tehdään koko look meikistä vaatteisiin! Toivottavasti homma on kivaa :). Kerron sitten miten meni ja millaista oli.

Punainen neuletakki on omaa käsialaani. Ensimmäinen aikuisen kokoinen vaate, jonka olen neulonut! Siitä tuli melkein hyvä. Ainoa ongelma on reunus niskan kohdalla, se on liian löysä. Pitää jotenkin jossain vaiheessa kiristää se, jos jaksaa. Kyllähän siinä jokunen kuukausi meni!  Jälkeen olen tyytyväinen. Mekko on viime kesän kirppisostos, jonka tuunasin napeilla ja pitsillä.

Scandinavian music group - Ota minusta puolet

En ole nähnyt tätä kierrejoustinnneuletta missään muualla aikaisemmin. Harmi, koska se on minun mielestäni tosi nätti ja yksinkertainen tehdä.

Silkkipaita ja nahkahame

Olen ihan just lähdössä syömään äidin ja siskon kanssa. Raxin pizzabuffet odottaa...tosi gourmet. Piipahdan siis vain esittelemässä vähän paremmin Thaimaassa teettämääni  silkkipaitaa. Pelkäsin, että värivalinta meni sittenkin metsään, mutta se taitaakin olla ihan hyvä :). Kaivoin myös jo pitkään kirpparikassissa olleen mokkanahkahameen käyttöön. Miksiköhän minä olen tätä ollut myymässä? Se istuu tosi hyvin.

Pains of being pure at heart - Heart in your heartbreak