Perjantaina oli ihana sää! Aurinko paistoi, eikä festaripaikalla tuullut juuri nimeksikään. Tässä valmistellaan ensimmäistä esiintyjää.
Mirella Wagner oli minusta vähän kummallinen valinta avaamaan festivaaleja, koska hänen musiikkinsa on mollivoittoista ja sanoituksetkin melankoliset. Olisi sopinut paremmin illan esiintyjäksi.
Pärstää. Mikä ilme...
Räjäyttäjät vaatteissa...
...ja ilman.
Ihmeellisten ilmeiden sarja jatkuu. Olisi ollut t-paitakeli, jos olisi ollut t-paita. Piti pitää huivia hartioilla, koska tumma paita imi kaiken lämmön ja tuli liian kuuma.
Suomen tulli.
Tuntemattomien festariromantiikkaa.
Stig. Ihmebiisejä...
Satellite Storiesin pojat soittivat akustisena. Söpöjä nuorokaisia :).
Ihan tykkäsin Nordinin Reinosta.
Mutta Pertti Kurikan nimipäivät tarjosi kovimmat bileet!
Hailuoto on kaunis paikka. Maaseutua ja merimaisemaa. Jos sattuu hoodseille, kannattaa visiteerata. Reissu on lauttamatkan arvoinen.
Paluumatka oli kylmä, myrskyinen ja sateinen. Automme sai lautalla paikan lautan etupäästä ja aallot löivät reunan yli niin, että auto sai kunnon pesun. Mietimme pienessä kahvilassa lauttaa odotellessamme, että tunnelma on kuin kauhuelokuvasta, että kohta löydämme lautan henkilökunnan murhattuna ja murhaaja alkaa listiä meitä yksi kerrallaan... Tosin asetelma olisi oluut vielä uskottavampi, jos lautalle ei olisi jonottanut meidän lisäksemme kaksi bussia ja parikymmentä muuta autoa.
Olin aika kylmissäni ja väsynyt päästessäni kotiin eilen. Tänään väsyttää vielä lisää. Mutta tosi mukavat muistot jäi!
Videonpätkä lautalta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti