Pakko osallistua on/off pyörivään köyhyyskeskusteluun näin opiskelijan näkökulmasta ja valottaa, mitä se opiskelijana ja nykynuorena oleminen oikeasti tarkoittaa.
Mistä opiskelijan rahat tulevat? Tai siis eivät tule. Suomi on opiskelijoiden näkökulmasta jakaantunut kahteen eri "osavaltioon": Helsinki ja muu Suomi. Helsinki on kulujen puolesta niin omaa luokkaansa, että en lähde edes perehtymään asiaan. Olisi eri asia, jos asuisin siellä. Asun kuitenkin paikkakunnalla, jossa esimerkiksi vuokrat ovat kaupungin kokoon nähden Suomen huokeimmasta päästä. Kiinteät kulut eivät siis ole suuri ongelma, vaikka ovatkin yksittäisenä menoeränä suuri kulu. Varmasti monien vanhemmilla on kertoa tarinoita, joissa opiskelijoina syötiin pelkkää makaronia ja kuinka asuttiin hetkellisesti halvoissa soluissa, "eikä meillä kuule silloin ollut mitään hienoja tavaroita/kalusteita/vaatteita/mitään". Uskon, että tarinoissa piilee ainakin totuuden siemen. Tässä kohtaa haluaisin kuitenkin painottaa, että ajat olivat kovin erilaiset.
(Tai sitten eivät :D.)
Kulttuuri on muuttunut todella paljon esimerkiksi kulutuksen suhteen sitten 70-luvun. Niin sanottuina hippivuosina ei ollut edes saatavilla nykyistä tavaramäärää. Muotikin oli Suomessa paljon yksioikoisempaa kuin tänä päivänä. Ottakaamme myös huomioon silloisen trendin, jonka mukaan mitä naturaalimpi olemus, sen parempi. Kulutuskulttuuri oli niiin out!
Tehtävä: Kuinka monta poolopaitaa näet kuvassa? Ja jos se ei ole poolopaita, onko se kauluspaita vai molemmat?
Kymmenen vuotta eteenpäin je elettiin Suomen kulta-aikaa. 80-luvulla elettiin nousukautta. Ihmiset saivat enemmän palkkaa, ja epäilen, että melkein kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyään. Liha tosin oli kuulemma kalliimpaa... Ajatellaanpa vaikka terveydenhuoltoa. Silloin sai laadukasta terveydenhuoltoa kohtuullisessa ajassa ilmaiseksi. Nyt, jos haluaa hammaslääkäriin, lähes jokainen hakeutuu yksityiselle. Myös ne opiskelijat joilla ei ole mahdollisuutta käyttää opiskelijaterveydenhuoltoa. Esimerkiksi hammaslääkärin perusvastaanotto maksaa käsitykseni mukaan noin 80 euroa. Ja entä ruoka! Ruuan hinta on noussut vuodesta 2008 13%. Kenen opintotuki on noussut saman verran? Aivan, ei kenenkään. Liha, viljatuotteet ja kananmunat ovat kallistuneet 10-30%. Onko liha siis edelleen suhteessa halvempaa kuin 40 vuotta sitten? Tietääkö joku?
Hintakehitys tuntuu erityisesti pienituloisten kukkarossa. Tämä koskee viiltävällä tavalla opiskelijoita. Nyt saamme ostettua 20 eurolla 13% prosenttia vähemmän ruokaa kuin viisi vuotta sitten (ja kyllä, tämä koskee erityisesti "pitkänlinjan" opiskelijoita kuten minua :D). Noususuunnassa ovat olleet myös vuokrat. Monien vuokraa korotetaan vuosittain. Meidänkin asuntomme vuokraa on muistaakseni korotettu kahdesti. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Yksi merkittävä menoero on liikkuminen paikasta toiseen. Kaikki hinnta ovat kallistuneet! Juna on kallistunut, vaikka luojan kiitos opiskelijat saavat edelleen matkustaa opiskelijahinnoilla (pyyhkeitä vr:lle siitä, ettei ole olemassa erikseen hintaa myös työttömille ja eläkeläisille). Meillä linja-autot ovat kallistuneet niin usein ja niin paljon, etten edes jaksa muistaa! Nykyään yhden matkan hinta on 3,30 euroa. Eli jos käyn keskustassa ja maksan käteisellä, hinnaksi tulee 6,60 euroa! Ja sitten valitetaan, kun ei ole matkustajia! Suurin kuluttajakunta julkiselle liikenteelle ovat nuoret ja opiskelijat. On onneksi olemassa opiskelijalippuja (35,70 e/kk) ja matkalippuja (2,10 e/matka). Lisäksi on klo 23 sääntö, jonka mukaan kaikki hinnat tuplaantuvat kello yhdestätoista lähtien. Opiskelija- eli rälläyslippua sääntö ei koske.
Anteeksi, oliko tämä juna 15 vai 45 minuuttia myöhässä?
Ja sitten ne tuet... Opintotuki voi kaiken kaikkiaan parhaassa tapauksessa olla verojen jälkeen 443,22 euroa kuukaudessa. Summa on naurettava, jos ajattelee, että sillä pitäisi maksaa kaikki. Jos nostaa täydet tuet kaikilta lukuvuoden yhdeksältä kuukaudelta, tulot eivät saa ylittää 11 850 euroa vuodessa eli noin 1300 euroa kuukaudessa. Minulla ei ole käsitystä siitä, mikä kuukausittainen ansaitsemista koskeva tuloraja on. Sitten on tietysti opintolaina, jota saa joka vuosi korkeintaan 300 euroa kuukaudessa. Näin kokonaistulot olisivat tukien puolesta vähän päälle 700 euroa kuukaudessa. Se kuulostaa jo kohtuulliselta (kaikkialla muualla, paitsi Helsingissä that is), mutta laina on aina laina. Jos nostaa joka vuosi täyden lainan, on viiden vuoden opintojen jälkeen veloissa noin 10 000 euron edestä, tietysti plus lainan korot. Tajusin juuri, että Suomessa köyhyysraja on 1080 euroa nettona kuukaudessa. 700 euron kuukausituloilla opiskelija on todella melko köyhä.
Kun tulee kesä, opiskelija ei opiskelematta saa penniäkään. Opiskelijalla ei ole edes mahdollisuutta hakea yleistä asumistukea. Jos rahaa ei todella ole, ainoa vaihtoehto on sossun luukku. Systeemissä toisin sanoen luotetaan siihen, että jokainen 1,23 miljoonasta opiskelijasta saa töitä ja käy töissä kesän. Tai opiskelee, mutta se kuluttaa opintotukikuukausia, joita on nykyään rajattu määrä. Kaikki eivät pysty opiskelemaan esimerkiksi siksi, että opinahjo ei yksinkertaisesti tarjoa kesällä tarpeeksi kursseja, jotta 5 opintopistettä per opintotukikuukausi kävisi toteen. 57% opiskelijoista käy töissä opintojen ohessa, eikä ihme, sillä vain harva kykenee elämään pelkällä opintotuella. Monet saavat tukea vanhemmiltaan tai muilta sukulaisilta. Osa säästää jokaisen kesällä ansaitsemansa pennin seuraavaa vuotta varten. Olen itse hakenut edellisinä vuosina kesätöitä juuri tästä syystä - saadakseni rahaa säästöön. Tässä kaupungissa kesätöiden saaminen on vain lähes mahdotonta. Pitäisi tuntea joku. Muistaakseni viime kesänä yhden kesän hanttihomman hakuennätys oli 700 hakemusta. Melkoiset työnantajan markkinat, vai mitä? Eli siis en ole saanut kesätöitä kuin kerran kunnalta (enkä pidä itseäni edes kovin huonona hakijana). Voin sanoa, ettei paljon ole naurattanut. Tietysti olisi puhelinmyynti, sinne kyllä pääsee.
Ja sitten on nykykulttuuri, joka ei tue millään tavalla elämäntapaa, jossa istutaan kotona, ei osteta mitään, pureskellaan ajankuluksi tulitikkuja ja käydään metsässä heittelemässä keppejä. Puhutaan arjen luksuksesta ja downsiftaamisesta, antropologisen tutkimuksen tärkeydestä matkustelun yhteydessä sekä siitä, kuinka teatteri kuolee, kun nuorta sukupolvea ei näy tarpeeksi katsomossa. Pitäisi näyttää hyvältä ja voida hyvin, käydä kuntokeskuksissa ja syödä luomuruokaa. Ihan jo huomaavaisuuden vuoksi, koska nyky-yhteiskunnalla ei ole varaa hoitaa elintasosairauksia sairastavia. Köyhän on äärimmäisen vaikeaa elää köyhästi. Vai vieläkö joku ihmettelee pikavippien velkaannuttamaa nuorisoa? Me elimme nuoruutemme yltäkylläisyydessä, meistä monilla oli melkein kaikkea, vaikka 90-luvun lama tekikin aika ison loven monen vanhemman tuloihin. Opiskellessa kaikki yltäkylläisyys pitäisi kuitenkin unohtaa - kokonainen elämäntapa - siirtyä 70-luvulle ja syödä makaronia. Hyppy 70-luvulla köyhyydestä opiskelijaköyhyyteen oli paljon pienempi kuin hyppy yltäkylläisyydestä makaronidieetiille. Ainoa hassunhauska ironia tässä on se, että samaan loveen putoavat monet tulevaisuudessa eläkkeelle jäävät.
Että kantakaa nuori polvi kortenne kekoon! Perustakaa yrityksiä, joilla saadaan hulluna velkaantunut valtio jaloilleen, mutta ai niin, verotamme teidät hengiltä! Kantakaa koko hullunkiilto silmissä kuluttaneen vanhemman ikäpolven eläketaakka. Ja ai niin, teille ei sitä eläkettä sitten riitä, koska jotkut kuluttivat kaiken mitä oli jäljellä. Kipinkapin valmistumaan ja opettajanduuniin siitä! Teikäläisistä on pulaa! Joo ja niin, nostamme luokkien koot 40 oppilaaseen, tungemme sekaan viisi erityistukea vaativaa oppilasta, väsyneet ja vaativat vanhemmat ja työhön nähden kohtuuttoman palkan. Olette samassa veneessä kuin sairaanhoitajat, että eipäs valiteta siellä!
Nyt, kun summaan kaiken tämän yhteen: opiskelijaelämän, velkaantumisen, yhteiskunnan vaatimukset ja odotukset... Kaikista pelottavin on kysymys entä jos se ei paranekaan tästä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti