Innostun aina välillä jostakin pukeutumiseen ja muotiin liittyvästä asiasta niin paljon, että minulla menee mukavasti viikkoja selaten erilaisia lähteitä pakonomaisesti. Edellisiä syviä ihastuksen kohteita ovat olleet lolita-muoti ja 50-luku. Olen nyt tavallaan palannut juurilleni, sillä joskus yläasteikäisenä sydämeeni syttyi intohimoinen palo 1700-luvun muotia kohtaan. Olen ollut jo kauan kiinnostunut historiallisesta pukeutumisesta. Yritin tuolloin kaivaa infoa kirjastosta ja internetistä, mutta vielä silloin sitä ei ollut paljon saatavilla. En myöskään osannut englantia niin hyvin, että olisin erityisemmin jaksanut perehtyä englanninkieliseen kirjallisuuteen. Jotain hyötyä jälleen yliopisto-opinnoista, joiden aikana on ollut pakko lukea tekstejä myös englanniksi. Nyt se ei tununut enää niin pahalta, heh. Ajat (onneksi) muuttuvat.
Vanhan suolan janottaessa tilasin itselleni kasan kirjoja, joita jotkin bloggaajat olivat suositelleet. Nyt kirjahyllyäni täydentävät J. Arnoldin Patterns of fashion 1, E. Frienshipin Creating historical clothes sekä L. Baumgartenin ja J. Watsonin Costume close-up. Jos jotakuta kiinnostaa, ostin kirjat booky.fistä.
Ensimmäisenä iltana haettuani kirjat minulla meni melkein kuuteen asti aamulla, kun tutkin niitä ja rinnalla luin artikkeleita netistä. Hupsista. Erityisesti Costume close-up oli hyvä tietopaketti aloittelijalle, mutta tarvitsin kyllä kaikkia kolmea ymmärtääkseni ja hahmottaakseni pukuja sekä niiden ompelemista. Suurin haaste minulle on se, ettei valmiita kaavoja ole vaan kaikki pitää piirtää itse. Creating historical clothes antaa kaavojen piirtämiseen yksityiskohtaiset neuvot, mutta ei ohjaa niiden ompelemisessa. Patterns of fashion 1 on laaja katsaus 1660-1800 -lukujen muotiin ja tarjoaa myös kaavat pienoispiirroksina. Kokomuutokset täytyy osata tehdä itse. Eniten jäin kaipaamaan selkeää ja hyvää, ohjeellista kaavaa korsetin tekemiseen. Sekä Costume close-upissa että Creating historical clothes -opuksessa oli ohje korsettiin, mutta molemmissa ohje on 1700-luvun alkun korsettiin - tai pikemminkin ensiksi mainitussa on kaava ja ohjeet, ja toisessa vain kaava - kun itse kaipailin vuosisadan lopun korsettia. Nyt mennään sillä mitä on. Toisin sanoen minulla ei ole paljonkaan hajua siitä, mitä olen tekemässä :D. Yritin lukea blogeista vinkkejä, jotta pahimmat virheet jäisivät tekemättä. Epäilen silti suuresti, että kaavani on susi.
Tältä näyttää olohuoneen lattiani tällä hetkellä :D. Keltainen kangas ei muuten ole varsinainen korsettikankaani vaan teen tavoistani poiketen sovituskappaleen ensin. Tänään anoppi on tulossa käymään. Ehkä pitäisi tehdä tälle sotkulle jotain ennen sitä. Siivoaminen ei todellakaan tällä hetkellä ole vahvoja puoliani. Viime aikoina käveleminen ja seisominen ovat tuottaneet poikkeuksellista päänvaivaa, joten aika on mennyt pääsääntöisesti istuma-asennossa. Eilen en pystynyt tekemään oikeastaan mitään sen jälkeen, kun vaivaisesti linkutin yliopistolle ja takaisin hakemaan lukukausitarran. Joys of being me. Nooh, kyllä se tästä taas helpottaa.
Sitten minun pitäisi päättää, että minkälaisen puvun haluaisin tehdä. Vaihtoehtoja on vain niin paljon, enkä oikein osaa päättää. Sen verran olen ratkaissut, että puku tulee sijoittumaan 1700-luvun loppupuolelle. Ehkä 1770 tai 1780. Vaihtoehtoina olisivat robe à la Polonaise, robe à la Française tai robe à l'Anglaise. Eroja puvuissa on selkämyksessä, helmassa ja etukappaleessa. Myös näiden variaatioita ja yhdistelmiä on olemassa, mikä sekoittaa pakkaa entisestään.
Tämä on robe à la Polonaise. Tyylille ovat ominaisia helman pussittavat nostot. Olen itseasiassa alkanut mieltyä tällaiseen helmaan ja etuosan yksinkertaisuuteen.
Toisaalta robe à la Française on klassikko ja niin sanotu sack back on myös viehättävä. Mutta voi olla, että tällaisenaan malli on ihnasen klisee ja röyhelöinen.
Robe à l'Anglaise on ranskalaista sisartaan yksinkertaisempi. Tosin tämä puku näyttää vähän orvolta ilman asusteita. Suurin ero ranskalaiseen on kuitenkin puvun istuva takaosa.
Tässä onkin minulle sitten projektia täksi vuodeksi. Pitäisi vain ratkaista myös rahoitus, sillä näihin pukuihin menee kangasta, ja yleensä sen pitää olla silkkiä. Mistään halvasta harrasteesta ei siis ole kyse. Mutta jos saisin edes yhden asukokonaisuuden itselleni, se olisi unelman täyttymys. Lisäksi toki haaveilen 1800-luvun asusta, mutta se on jo eri luku tässä tarinassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti