Takkitaika

Nyt kun talvi ainakin kovasti väittää tulleensa, lunta on maassa ja pakkastakin melkein kymmenen astetta, ajattelin olevan hyvä hetki tehdä vanha kunnon takkiesittely. Halusin näyttää teille vintage-takkikokoelmani. Olen nimittäin täydentänyt kokoelmaani viime talvena ja tänä syksynä. Voisin väittää tehneeni jopa todellisia löytöjä.

On asiallista aloittaa perusteluilla sille, miksi minulla riippuu kaapissa useita yli 30 vuotiaita takkivanhuksia. Eivätkö ne ole kauhtuneita, kuluneita, käytettyjä, haisevia? Eivät. Ostan vintage-takkeja erityisesti villaknkaisina, koska ne ovat moninkerroin laadukaampia kuin nykyvalmisteiset villakangastakit. Ikivanha takki voi näyttää käyttämättömältä tai lähes uudelta siinä missä nykytakit voivat olla käyttökelvottomia parissa vuodessa. Jos vintage-takkia on käytetty, vuori on yleensä se heikoin lenkki ja erityisesti kainaloiden saumat saattavat vuoresta aukeilla. Onneksi ongelma on usein helposti paikattavissa neulalla ja langalla. Tunkkaista hajua voi myös olla, mutta siitäkin pääsee usein eroon pelkällä tuulettamisella. Monet vintage-takit ovat kestäneet aikaa käsittämättömän hyvin. Kankaat, joita takkeihin on käytetty, ovat moninkerroin laadukkaampia kuin nykyään, koska ennen takit tehtiin kestämään. Nykyään kaikki suunnitellaan hajoavaksi viimeistään viiden vuoden sisään, jotta saadaan enemmän myyntiä. Nykyiset villakankaat ovat myös ohuempia eivätkä täten niin lämpimiä tai tuulenpitäviä kuin vanhat. Kankaiden ja laadun lisäksi vintage-takit ovat verraten halpoja, suorastaan puoli-ilmaisia. Uusi, laadukas takki voi maksaa satoja euroja. Saan samaa laatua useimmiten alle 30 eurolla, kun ostan itselleni vintagea.

Violetti takkikaunokainen oli todellinen löytö. Olin pitkään etsinyt helmaan levenevää, turkissomisteista takkia (tosin tässä somisteet ovat tekokarvaa), joka ei mielellään olisi musta. Kun näin tämän takin etsy.comissa, olin myyty. Tästä ei takki enää paljon täydellisemmäksi muutu, ajattelin. Oli karvaa, oli aivan ihana väri ja myyjä lupaili takin olevan lämmin. Luulin vain, että takki olisi liian iso. Myös noin 60 euron hinta oli normaalia korkempi. Ajattelin takin olevan jossain jenkeissä ja postikulut olisivat olleet tähtitieteelliset. Siispä aluksi luovuin takinostoajatuksesta. Takki jäi kumminkin kummittelemaan mieleeni ja palasin vertaamaan mittoja ja tarkistamaan postikulut. Takki ei ollutkaan niin iso, ja yllätyksekseni takin myyjä olikin suomalainen! Ostin takin oitis, enkä ole katunut. 

Pastellinen takki on uusin lisäys kokoelmaani. Olin jo jonkin aikaa katsellut itselleni sekä lyhyemmän mallista villakangastakkia että pastellin svyistä takkia. Löytäessäni tämän 80-luvun luomuksen etsy.comissa ihastuin nimenomaan pastellisävyihin. Tämä on suorastaan sellainen My Little Pony -henkinen takki, heh. Rahatilanteeni on sen verran heikko, että alkuperäinen 30 euron hinta postikuluineen oli liikaa. Pyörittelin takin ostoa mielessäni viikkokaupalla. Lopulta takin hintaa alennettiin alle 20 euroon, mikä tarkoitti, ettei tarvitsisi maksaa veroja. Postikulut Yhdysvalloista ovat korkeat, joten takin hinta käytännössä tuplaantui, mutta en voinut silti vastustaa kiusausta. Janne sanoo, että tämä näyttää vähän katkaistulta kylpytakilta, mutta on silti kuulemma ihan söpö. Takin on ommellut aikanaan ompelija nimeltä Carolyn. Takki on siis käsityötä. Se on ihanan pehmeää ja pörröistä kangasta. Ainoa ongelma ovat ihnan liian lyhyet hihat, mutta sen saisi korjattua ompelemalla hihojen suihin resorit.

Sherlock Holmes -takkini on myös tämän syksyn hankintoja. Nyt kun 60-luku on tullut kovasti muotiin, alkoi minua suorastaan himottaa 60-luvun tyylinen, A-linjainen takki. Tarvitsin välikausitakin, jota voisi käyttää, kun on vähän plussaa. Sattumalta selasin läpi huuto.netin ilmoitukset ja tämä kaunokainen putkahti silmieni eteen. En ollut uskoa tuuriani! Arvioisin takin olevan aitoa 60-lukua tai 70-luvun alkua. Se oli myyntikuvissa ryppyinen, eikä edustavammillaan. Saatoin kuitenkin nähdä hiomattoman timantin, tingin ja ostin takin omakseni. Takki maksoi postikuluineen vähän päälle 20 euroa. Se oli käytännössä lähes ilmainen. Yllättäen takki oli vähän pieni rinnanympäsykseltään, vaikka koon olisi pitänyt olla oikea. Ongelma oli helposti ratkaistavissa sillä, että siirsin nappeja hieman.  Viitake (vai miksi sitä voisi sanoa) on kiinni neppareilla ja irrotettava. Takki on käytännössä kuin uusi, myös vuori näyttää ihan käyttämättömältä. Epäilen, että takki on aikanaan jäänyt käyttämättä ja päätynyt odottamaan jonkun vaatekaappiin. Vähän niin kuin takki olisi aikakoneella päätynyt nykyaikaan.

Itseasiassa jokainen näistä takeista taitaa olla nettilöytö. Minulle ei ole käynyt kovin hyvä tuuri takkien suhteen kirpputoreilla. Myös tämä hupullinen, pohjepituinen villakangastakki on huuto.netistä. Takki on ehtaa 70-lukua. Ostin takin mallin ja värin, mutta erityisesti hupun takia. Tämä on ainoa villakangastakkini, jossa on huppu. Takki on sen verran napakka, ettei alle mahdu kovin paksuja villapaitoja, joten takin käyttö rajoittuu pikkupakkasiin. Myös tässä hihat ovat vähän liian lyhyet, joten ne vaatisivat myös resorit. En pidä siitä, että kylmä ilma pääsee hihansuista kylmettämään ranteita ja käsiä. Olen melko herkkä kylmälle ja erityisesti viimalle. Tämä takki, jos joku, näyttää vähän kylpytakilta :D. En ollut aluksi varma, oliko takin hankkiminen sittenkään järkevää, mutta lämpenin takille käytettyäni sitä. Siinä on oma, rento viehätyksensä.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, ikivanha, paksu villakangastakkini. Tämä on näkynyt blogissa joskus ennenkin. Eikä ihme, sillä olen ostanut takin ollessani lukiossa. Mistä on siis jo kymmenen vuotta. Siihen nähden, että takki on alunperin jo 30 vuotta vanha ja minä olen käyttänyt takkia vielä 10 vuotta lisää, takki on todella hyvässä kunnossa. Vuori vetelee viimeisiään ja yksi nappi on kadonnut, mutta ei takista edelleenkään muuten näe kuinka käytetty se on. Tässä takissa kangas on paksu ja pitää erittäin hyvin tuulta. Alunperin hihat olivat tässäkin liian lyhyet, mutta kuten voi huomata, olen ratkaissut asian mielestäni ihan hyvin ompelemalla hihansuihin jatkopaloiksi resorit. Käytän takki monenlaisella säällä, mutta pärjään sillä myös paukkupakkasilla. Vaikkakaan suuret kaulukset eivät ole suursuosikkini, takki on saanut vakipaikan vaatekaapistani. Tykkään tosi paljon siitä, että takki on värikäs. Suomessa käytetään liikaa mustaa ja harmaata. Useampi viisissäkymmennissä oleva nainen on pysäyttänyt minut kaupungilla ja sanonut, että hänellä oli samanlainen takki nuorena. Se on täysin mahdollista, koska takki on suomalaista tekoa. Ihan hauska ajatella, että takki on saanut uuden sukupolven myötä uuden elämän.

Kun nyt vintagesta kerran oli puhetta, räpsäisin kuvan myös vintage-kaavojen kokoelmastani. Tässä ei tosin taida olla ihan kaikki. Osan olen jo tehnyt, kuten sen siskontytön hääjuhlamekon ja synttärimekon ja oikeimmanpuoleisen liivimekon, mutta osa odottaa edelleen vuoroaan. Kauluspaita olisi periaatteessa seuraavana listalla. Kankaatkin on jo olleet varmaan kohta kaksi vuotta olemassa, mutta en ole saanut aikaiseksi.Tuo vasemmanpuoleinen mekko houkuttaa myös aika paljon. Ainoa ongelma on, että siihen menee viisi metriä kangasta, eikä minulla ole niin paljoa. Eikä myöskään rahaa tällä hetkellä ostaa. Toivoisin, että saisin joltakulta joululahjaksi lahjakortin kangaskauppaan. Se on kyllä minulle ehdottomasti niitä parhaita lahjoja. Sainkin itseasiassa viime jouluna sellaisen appivanhemmilta, mutta se on nyt jo kulutettu.