Anteeksi, luulin sua vanteeksi!

Hei!

Pahoittelen kuukauden kestänyttä hiljaiseloa. Onko se tosiaan kestänyt niin kauan? Huh. Olen ollut yksinkertaisesti liian väsynyt päivittääkseni blogia. Olen nyt opetusharjoittelussa ja päivät ovat työntäyteisiä, mutta ilmeisesti vähän virkeämpi olo, kun jaksoin viimein tarttua myös vähän kameraan. Mitään fantastisia asukuvia ei kuitenkaan ole tarjota, vaikka vimmeaikoijen asuistani olenkin tykännyt tosi paljon. Harmitus harmitus. 

Vaatteiden sijaan kuvasin tämän hetken mielenkiintoisimpia kosmetiikkakokeilujani. Hankin itselleni suolasaippuan ja luomu argan-öljyä kokeiluun. Kasvoissa tuntui olevan epätasaisuuksia ja tummentumia, ja muutenkin iho näytti harmaalta ja elottomalta.

Molemmat hankinnat vetelevät viimeisiään, sen verran innokkaasti olen niitä käyttänyt. Aluksi ihoni totta tosiaan kirkastui, ero oli ihan selvä. En tiedä kumpi - öljy vai suola - on muutoksen takansa. Ensimmäiseksi suolasaippuan vaikutus näkyi käsissä. Ompelu- ja neulomisharrastus on jättänyt jälkensä sormenpäihini, joiden iho oli osittain kovettunut. Suolasaipuua kuori kaikki sormenpääni! Se oli ihan ihme juttu. Kasvojeni iho oli tosi hyvässä kunnossa viikkokausia, joten molempia tuotteita voin suositella. Nyt on kuitenkin alkanut ilmaantua ongelmia. Nenän alle/sivuille on ilmestynyt ihan kummallista pientä näppyä. Epäilen, että kyse on ennemminkin johtuvan ilmaston kylmenemisestä ja kosteutuksen riittämättömyydestä. Janne osti minulle syntymäpäivälahjaksi The Bodyshopin Vitamin E -sarjan voiteet eivätkä ne ilmeisesti ole olleet tarpeeksi kosteuttavia. Nyt ostin Lumenen Sensitive touchin päivävoiteen ja tuntuu, että iho alkaa palautua. En tiedä onko Lumenella tuosta samasta sarjasta enää myynnissä sellaista tehokosteuttajavoidetta (ei siis geeliä). Se oli aivan mahtava talvella! 

Lumenelta on tullut uusia tekstuurikynsilakkoja, joihin olen nyt täysin ihastunut. En yleensä innostu kynsilakoista, koska en saa niistä siistejä, lakkaukset eivät kestä ja en vain jaksa vaivautua. 

Lumenen gloss&care sarjan glitterilakat saivat minut innostumaan kynsien lakkaamisesta! Lakan levittäminen on tosi helppoa ja jälkeä on helppo korjailla. Minäkin saan lakkauksesta siistin. Ja siis, lakka näyttää siltä kuin olisin liimannut hilettä kynteeni! Ostin ensin hopeisen, ja innostuin niin, että säntäsin pian kauppaan saadakseni myös punaisen itselleni. Jos sitä vaikka pikkujouluihin...Hyvä juttu on se, että jos lakkaa lohkeaa, kohtaan voi vain sipaista pari kerrosta uutta lakkaa. Helppoa kuin mikä. Huonona puolena se, ettei lakka vaikuta kovin kestävältä. Minulla lohkeili etusormista jo ensimmäisen päivän jälkeen. Myös irroittaminen on hankalaa, eikä tahdo lähteä, mutta on se vain nättiä. Ajattelin, että punaisella saisi kivan manikyyrin häihin! Tai sitten laitan punaista varpaisiin ja kultaa sormiin. Sitten pitäisi vielä ostaa kultainen lakka ;).

Yritin ottaa kuvaa, mutta no...Punaisessa lakassa on pienemmät hileet kuin hopeisessa. Koululla ykkösluokkalainen poika on jo kolme päivää ihmetellyt kynsilakkojani :D.

Kukkuu! Kämppäkin on kyllä sen näköinen, ettei täällä voi mitään kuvia ottaa. Voi luoja...aikuinen ihminen ei saa edes asuntoa pidettyä järjestyksessä. Katselin tuossa myös blogin ulkoasua ja totesin, että kyllä se olisi varmaan aika jo vaihtaa banneri ja sitä rataa. Kunhan jaksan, niin rupean siihen hommaan.

UE Boom

Tänään on harmaa syyspäivä. Mikäs sen parempi sushille ja leffalle? Tänään on finnkinolla Superpäivä, ja leffaliput saa hintaan 6,50 euroa. Ajattelimme käyd katsomassa Oli aikakin -elokuva. Romantiikkaa syyspäivään ;). Nyt pitäisi vain saada itsensä sellaiseen kuosiin, että kehtaa lähteä ulos. Olen ollut eilisen päivän migreenissä ja maannut suurimman osan päivästä joko sängyllä tai lattialla. Niin käy, kun särkylääkkeet loppuvat kesken :D. Onneksi äiti kävi ostamassa lisää ja kaupassa myös niin sain ruokaa. On ne äidit kivoja!

Ajattelin esitellä kuukauden vanhan hankintani. Ultimate ears Boom -kaiutin ei ollut halpa. Se voitti taannoin Hifilehden pienien kannettavien kaiuttimien sarjan testivoittajatittelin. Kaiutin pitää tilata netistä, ja tietääkseni sitä saa oikeastaan vain yhdeltä valmistajan omalta sivulta. Tilaaminen oli kuitenkin suht helppoa, maksu eteni sujuvasti, eikä postikuluja tullut erikseen. Itseasiassa kuriirimies kantoi paketin ovelle asti. Kaiuttimia on monissa eri hauskoissa väreissä. Janne vähän nyrpisteli pinkille valinnalleni, mutta minä en välitä :).

 Pakkaus on tosi näpsäkkä!

 Plus ja miinus ovat äänen voimakkuuden säätimet.

Mukana tulleet laturi/usb-johto ovat yllättäen pirtsakan neonkeltaiset!

Kaiutin on suht pieni, roiskeenkestävä ja siinä on 15 tunnin akkukesto. Akku todella kestää niin kauan! Olen ladannut akkua kerran ostamisen jälkeen, ja takana on tunteja kuuntelua! Ääni on myös yllättävän hyvä ja voluumiakin irtoaa sylinteristä reilusti. Yhdistän kaiuttimen puhelimeen bluetoothin avulla ja soitan musiikkia spotifysta. Yhdistäminen omaan puhelimeen oli tosi yksinkertaista. Ongelma onkin ollut yhdistää kaiutin muihin laitteisiin, kun tuo tuntuu olevan uskollinen nyt omalle puhelimelle :D. Lukee se ohjeissa, en vain ole jaksanut selvittää, heh. Voin todella lämpimästi suositella! Kaiutin on ollut paras elektroniikkaostos pitkään aikaan. 

Kankaita.com arvostelu + EMO-kankaanpainantavärit

Tilasin kankaat siskontyttöni morsiustytön asuun ja sisareni asuun saksalaistaustaisesta nettikaupasta nimeltä kankaita.com. Vaikka sivusto on osittain vähän hutiloiden suomennettu, se toimii melko hyvin. Valikoima on suomalaisiin vastineisiinsa verrattuna iso. Kankaiden kuvaukset ovat kohtuullisia, paikoitellen huonoja, mutta materiaalit ja kankaan paino on merkitty täsmällisesti. Nettikaupasta saa tilata joka kuukausi viidestä eri kankaasta näytepaloja ilmaiseksi tai käytännössä, koska palat maksavat 3 euroa, mutta sen saa takaisin saman arvoisena lahjakorttina. Tietysti siinä tapauksessa ettei päädykään ostamaan nettikaupasta mitään, jää kolme euroa miinukselle. Kävin koluamassa paikalliset kangaskaupat ja toteamassa, ettei haluamiani kankaita ole tarjolla. Siispä aiemmin tilaamieni näytepalojen perusteella tilasin kankaat kankaita.comista. Samalla tilasin myös satiininauhaa ja puuvillapitsiä. Kankaiden toimitusajaksi arvioidaan sivustolla 8-10 päivää, mutta omani sain varmaan neljän päivän sisällä. Aika hyvin, ottaen huomioon, että kankaat saapuivat Saksasta asti. Toimitus maksoi 7 euroa, vaikka paketti painoi melkoisesti. Toimitus kävi näppärästi, kun DHL:n mies kantoi paketin ovelle asti :). 

Kankaiden hinnat ovat lähellä Suomen hintoja, ehkä vähän edullisempia. Jossakin kohtaa - jos tietää, mitä ostaa - voi säästää melkoisia summia. Minä ostin siis joustavaa puuvillasatiinia ja viskoosijerseytä. Puuvillasatiini on ainakin toistaiseksi vaikuttanut hyvältä. Väri oli ehkä nettisivujen kuvaa vähän kirkkaamman värinen, mutta tiesin sen näytepalan perusteella. Kangas on tiheää, ohuehkoa, mutta tukevaa. Pinta on juuri sopivan himmeästi kiiltävä. Hinta oli muistaakseni 12 euron kieppeillä metri, ei siis paha! Viskoosijerseytä jouduin tilaamaan yli 6 metriä, koska niin paljon sitä kaavan mukaan yhteen mekkoon menee, hehehee... Voitte siis kuvitella, että kangas sai olla melko huokeaa. Nettisivun kuva ei vastannut väriltään kankaan sävyä. Näytepala sen sijaan on ihan saman värinen. Kankaassa on kaunis "hohto", jota hainkin. Hinta oli metriltä noin 8 euroa, joten hinnaksi tulee noin 60 euroa per mekko, eli siedettävä summa. Vaan hitsit se viskoosi painaa! Painoa tulee varmaan yli kilo mekolle, huh! Molemmat kankaat ovat jo käyneet pesukoneessa ja ovat pitäneet kutinsa. 

Kaikenkaikkiaan ostokokemus kankaita.comista oli positiivinen. Maksusysteemikin oli hyvä, myös paypalilla pystyy maksamaan. Voin siis suositella, mutta kehoitan tilaamaan näytepaloja muun muassa värisävyn ja kankaan paksuuden selvittämisekse. Kuvat eivät kerro niin paljon.

Ja mitä sitten olen saanut aikaan tilaamistani kankaista? No, puuvillasatiini on jo leikattu ja olen ehtinyt painaa kuviotakin! Halusin sittenkin painaa osan kuviosta, koska se nopeuttaa työtä niin paljon, ja siten saa myös kuvioista samanlaisia. En keksinyt mistä muusta tekisin sabluunat kuin piirtoheitinkalvosta. Tiedättekö kuinka vaikeaa on löytää tänä päivänä piirtoheitinkalvoa? Ostin lopulta ylihintaisena yliopiston kirjastosta :D. Että jos teillä työpaikalla hankkiudutaan eroon piirtoheitinkalvosta, ottakaa askartelua varten talteen. Olen myrtsi, kun äiti heitti työpaikallaan omansa jo pois :(.

Piirsin siis ensin kuvat ruutupaperille. Auttaa muuten skaalauksessa ynnä muussa tuo ruutupaperi aika paljon. Sitten piirsin cd-tussilla useille kalvoille kuviot värien mukaan. Kuvassa piirrän mustaa salmiakkikuviota.  Sitten leikkasin kuviot askarteluveitsellä. Ja ei kun hommiin! Käytän muuten meikkisieniä värin tuputtamiseen. Ovat aika hyvän oloisia siihen hommaan. 

Testiprintti valmis.

Ja tässä pari kuvaa edistyvästäkuviosta oikealle kankaalle. 

Aika hieno, vaikka itse sanonkin! Tuli matkalla kylläkin mittavirhe, ja nyt printti ei täydellisesti mahdukkaan helmapaloille. No, ei auta. Printti tulee siis mekon helmaa kiertämään. Voin jo sieluni silmin nähdä kuinka suloinen lopputuloksesta tulee! Toivottavasti Roora tykkää :). Painoväreinä muuten EMO-värit. Jos lähdette tähän hommaan, ja teillä on tumma kangas, muistakaa ostaa peittovärejä. Peittopasta+väripigmentti on tehokas yhdistelmä, ja tosi riittoisa myös. Pari pisaraa pigmenttiä värjää tosi tehokkaasti. Muutenkin nämä värit vaikuttavat riittoisilta. Aika paksuja vain, mutta luulen sen johtuvan juuri tuosta tumman peitto-ominaisuudesta. Värit ovat vesiliukoiset, joten niitä voi vähän jatkaa tarvittaessa vedellä. Myyjän mukaan ei kannata kuitenkaan kauheasti, sillä muuten värein peitto-ominaisuus kärsii. Värit maksoivat noin 5 euroa puteli. Vähän halvemmalla saa netistä, mutta pitää tilata isompia eriä kerralla. Plussaa suomalaisuudesta!

Make way for a big parade

Ruusumekko on taannoinen huuto.net löytö. Se oli alunperinkin kooltaan aivan täydellinen, mikä on tosi harvinaista :). Pituus olikin sitten toinen juttu. Mekko oli midipituinen. Epäilen jonkun lyhentäneen sen maxista lyhyemmäksi. Pituus oli mekon mittasuhteisiin nähden melko epäimarteleva. Leveät hihat ja pohjepituus kadottivat kaikki vartaloni muodot. Siispä päätin ottaa asian omiin käsiin ja lyhentää helman sopivaksi. Olen lopputulokseen tosi tyytyväinen! Punainen väri on niin herkullinen (ja kovasti tulossa myös)! Jokohan olisi aika korkata lempikengät tälle syksylle?

The Lumineers - Big Parade

Isoja hihoja näkyi muuten tosi monissa mallistoissa tälle syksylle! Muutenkin muotimaailmassa kohistaan vähän löysemmästä siluetista. Että älkää ihmeessä vielä pienetäkö vintagelöytöjenne hihoja ;).

Burberry Prorsum

Valentino Couture

Chloé

Dolce & Gabbana

Stella McCartney

Nykyopiskelijan elämä rahall... ei kun makaronilla. Palopuheita nyt ja tulevaisuudessa.

Pakko osallistua on/off pyörivään köyhyyskeskusteluun näin opiskelijan näkökulmasta ja valottaa, mitä se opiskelijana ja nykynuorena oleminen oikeasti tarkoittaa.

Mistä opiskelijan rahat tulevat? Tai siis eivät tule. Suomi on opiskelijoiden näkökulmasta jakaantunut kahteen eri "osavaltioon": Helsinki ja muu Suomi. Helsinki on kulujen puolesta niin omaa luokkaansa, että en lähde edes perehtymään asiaan. Olisi eri asia, jos asuisin siellä. Asun kuitenkin paikkakunnalla, jossa esimerkiksi vuokrat ovat kaupungin kokoon nähden Suomen huokeimmasta päästä. Kiinteät kulut eivät siis ole suuri ongelma, vaikka ovatkin yksittäisenä menoeränä suuri kulu. Varmasti monien vanhemmilla on kertoa tarinoita, joissa opiskelijoina syötiin pelkkää makaronia ja kuinka asuttiin hetkellisesti halvoissa soluissa, "eikä meillä kuule silloin ollut mitään hienoja tavaroita/kalusteita/vaatteita/mitään". Uskon, että tarinoissa piilee ainakin totuuden siemen. Tässä kohtaa haluaisin kuitenkin painottaa, että ajat olivat kovin erilaiset. 

(Tai sitten eivät :D.)

Kulttuuri on muuttunut todella paljon esimerkiksi kulutuksen suhteen sitten 70-luvun. Niin sanottuina hippivuosina ei ollut edes saatavilla nykyistä tavaramäärää. Muotikin oli Suomessa paljon yksioikoisempaa kuin tänä päivänä. Ottakaamme myös huomioon silloisen trendin, jonka mukaan mitä naturaalimpi olemus, sen parempi. Kulutuskulttuuri oli niiin out! 

Tehtävä: Kuinka monta poolopaitaa näet kuvassa? Ja jos se ei ole poolopaita, onko se kauluspaita vai molemmat?

Kymmenen vuotta eteenpäin je elettiin Suomen kulta-aikaa. 80-luvulla elettiin nousukautta. Ihmiset saivat enemmän palkkaa, ja epäilen, että melkein kaikki oli suhteessa halvempaa kuin nykyään. Liha tosin oli kuulemma kalliimpaa... Ajatellaanpa vaikka terveydenhuoltoa. Silloin sai laadukasta terveydenhuoltoa kohtuullisessa ajassa ilmaiseksi. Nyt, jos haluaa hammaslääkäriin, lähes jokainen hakeutuu yksityiselle. Myös ne opiskelijat joilla ei ole mahdollisuutta käyttää opiskelijaterveydenhuoltoa. Esimerkiksi hammaslääkärin perusvastaanotto maksaa käsitykseni mukaan noin 80 euroa. Ja entä ruoka! Ruuan hinta on noussut vuodesta 2008 13%. Kenen opintotuki on noussut saman verran? Aivan, ei kenenkään. Liha, viljatuotteet ja kananmunat ovat kallistuneet 10-30%. Onko liha siis edelleen suhteessa halvempaa kuin 40 vuotta sitten? Tietääkö joku?

Hintakehitys tuntuu erityisesti pienituloisten kukkarossa. Tämä koskee viiltävällä tavalla opiskelijoita. Nyt saamme ostettua 20 eurolla 13% prosenttia vähemmän ruokaa kuin viisi vuotta sitten (ja kyllä, tämä koskee erityisesti "pitkänlinjan" opiskelijoita kuten minua :D). Noususuunnassa ovat olleet myös vuokrat. Monien vuokraa korotetaan vuosittain. Meidänkin asuntomme vuokraa on muistaakseni korotettu kahdesti. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin. Yksi merkittävä menoero on liikkuminen paikasta toiseen. Kaikki hinnta ovat kallistuneet! Juna on kallistunut, vaikka luojan kiitos opiskelijat saavat edelleen matkustaa opiskelijahinnoilla (pyyhkeitä vr:lle siitä, ettei ole olemassa erikseen hintaa myös työttömille ja eläkeläisille). Meillä linja-autot ovat kallistuneet niin usein ja niin paljon, etten edes jaksa muistaa! Nykyään yhden matkan hinta on 3,30 euroa. Eli jos käyn keskustassa ja maksan käteisellä, hinnaksi tulee 6,60 euroa! Ja sitten valitetaan, kun ei ole matkustajia! Suurin kuluttajakunta julkiselle liikenteelle ovat nuoret ja opiskelijat. On onneksi olemassa opiskelijalippuja (35,70 e/kk) ja matkalippuja (2,10 e/matka). Lisäksi on klo 23 sääntö, jonka mukaan kaikki hinnat tuplaantuvat kello yhdestätoista lähtien. Opiskelija- eli rälläyslippua sääntö ei koske. 

Anteeksi, oliko tämä juna 15 vai 45 minuuttia myöhässä?

Ja sitten ne tuet... Opintotuki voi kaiken kaikkiaan parhaassa tapauksessa olla verojen jälkeen 443,22 euroa kuukaudessa. Summa on naurettava, jos ajattelee, että sillä pitäisi maksaa kaikki. Jos nostaa täydet tuet kaikilta lukuvuoden yhdeksältä kuukaudelta, tulot eivät saa ylittää 11 850 euroa vuodessa eli noin 1300 euroa kuukaudessa. Minulla ei ole käsitystä siitä, mikä kuukausittainen ansaitsemista koskeva tuloraja on. Sitten on tietysti opintolaina, jota saa joka vuosi korkeintaan 300 euroa kuukaudessa. Näin kokonaistulot olisivat tukien puolesta vähän päälle 700 euroa kuukaudessa. Se kuulostaa jo kohtuulliselta (kaikkialla muualla, paitsi Helsingissä that is), mutta laina on aina laina. Jos nostaa joka vuosi täyden lainan, on viiden vuoden opintojen jälkeen veloissa noin 10 000 euron edestä, tietysti plus lainan korot. Tajusin juuri, että Suomessa köyhyysraja on 1080 euroa nettona kuukaudessa. 700 euron kuukausituloilla opiskelija on todella melko köyhä.

Kun tulee kesä, opiskelija ei opiskelematta saa penniäkään. Opiskelijalla ei ole edes mahdollisuutta hakea yleistä asumistukea. Jos rahaa ei todella ole, ainoa vaihtoehto on sossun luukku. Systeemissä toisin sanoen luotetaan siihen, että jokainen 1,23 miljoonasta opiskelijasta saa töitä ja käy töissä kesän. Tai opiskelee, mutta se kuluttaa opintotukikuukausia, joita on nykyään rajattu määrä. Kaikki eivät pysty opiskelemaan esimerkiksi siksi, että opinahjo ei yksinkertaisesti tarjoa kesällä tarpeeksi kursseja, jotta 5 opintopistettä per opintotukikuukausi kävisi toteen. 57% opiskelijoista käy töissä opintojen ohessa, eikä ihme, sillä vain harva kykenee elämään pelkällä opintotuella. Monet saavat tukea vanhemmiltaan tai muilta sukulaisilta. Osa säästää jokaisen kesällä ansaitsemansa pennin seuraavaa vuotta varten. Olen itse hakenut edellisinä vuosina kesätöitä juuri tästä syystä - saadakseni rahaa säästöön. Tässä kaupungissa kesätöiden saaminen on vain lähes mahdotonta. Pitäisi tuntea joku. Muistaakseni viime kesänä yhden  kesän hanttihomman hakuennätys oli 700 hakemusta. Melkoiset työnantajan markkinat, vai mitä? Eli siis en ole saanut kesätöitä kuin kerran kunnalta (enkä pidä itseäni edes kovin huonona hakijana). Voin sanoa, ettei paljon ole naurattanut. Tietysti olisi puhelinmyynti, sinne kyllä pääsee.

Kuva.

Ja sitten on nykykulttuuri, joka ei tue millään tavalla elämäntapaa, jossa istutaan kotona, ei osteta mitään, pureskellaan ajankuluksi tulitikkuja ja käydään metsässä heittelemässä keppejä. Puhutaan arjen luksuksesta ja downsiftaamisesta, antropologisen tutkimuksen tärkeydestä matkustelun yhteydessä sekä siitä, kuinka teatteri kuolee, kun nuorta sukupolvea ei näy tarpeeksi katsomossa. Pitäisi näyttää hyvältä ja voida hyvin, käydä kuntokeskuksissa ja syödä luomuruokaa. Ihan jo huomaavaisuuden vuoksi, koska nyky-yhteiskunnalla ei ole varaa hoitaa elintasosairauksia sairastavia. Köyhän on äärimmäisen vaikeaa elää köyhästi. Vai vieläkö joku ihmettelee pikavippien velkaannuttamaa nuorisoa? Me elimme nuoruutemme yltäkylläisyydessä, meistä monilla oli melkein kaikkea, vaikka 90-luvun lama tekikin aika ison loven monen vanhemman tuloihin. Opiskellessa kaikki yltäkylläisyys pitäisi kuitenkin unohtaa - kokonainen elämäntapa - siirtyä 70-luvulle ja syödä makaronia. Hyppy 70-luvulla köyhyydestä opiskelijaköyhyyteen oli paljon pienempi kuin hyppy yltäkylläisyydestä makaronidieetiille. Ainoa hassunhauska ironia tässä on se, että samaan loveen putoavat monet tulevaisuudessa eläkkeelle jäävät. 

Että kantakaa nuori polvi kortenne kekoon! Perustakaa yrityksiä, joilla saadaan hulluna velkaantunut valtio jaloilleen, mutta ai niin, verotamme teidät hengiltä! Kantakaa koko hullunkiilto silmissä kuluttaneen vanhemman ikäpolven eläketaakka. Ja ai niin, teille ei sitä eläkettä sitten riitä, koska jotkut kuluttivat kaiken mitä oli jäljellä. Kipinkapin valmistumaan ja opettajanduuniin siitä! Teikäläisistä on pulaa! Joo ja niin, nostamme luokkien koot 40 oppilaaseen, tungemme sekaan viisi erityistukea vaativaa oppilasta, väsyneet ja vaativat vanhemmat ja työhön nähden kohtuuttoman palkan. Olette samassa veneessä kuin sairaanhoitajat, että eipäs valiteta siellä!

Nyt, kun summaan kaiken tämän yhteen: opiskelijaelämän, velkaantumisen, yhteiskunnan vaatimukset ja odotukset... Kaikista pelottavin on kysymys entä jos se ei paranekaan tästä?

Fosforin värejä

Tämän syksyn ruskaretken teimme Ylläkselle viime viikonloppuna. En olisi ikinä uskonut, että pystyn kävelemään niin paljon! Ensimmäisenä päivänä kävelimme 12 kilometriä, josta viimeiset kilometrit kiipesimme jyrkkää rinnettä Ylläksen huipulle. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä idea jättää se kiipeäminen kiipeämättä, mutta ainakin tuli todistettua, että kyllä pystyy, jos on tarpeeksi epätoivoinen, heh. Ei siinä voinut oikein takaisinkaan kääntyä. Jälkikäteen oli aika jänniä jalkaoireita, eikä käveleminen luonnistunut ihan normaalisti. Ihan sellaista ei ole ollut koskaan ennen. Liikaa rasitusta. Jokaisena kolmena päivänä kävelimme jonkinmoisen reitin. Oma lempparini oli lapsille suunnattu Velhopolku :D. Siellä oli tosi kauniita tunturipuroja, värejä ja maisemia. Suosittelen lämpimästi, vaikka ei olisikaan lapsia. Olisi ollut kiva viedä Roora sinne, mutta hän ei äitinsä kanssa tällä kertaa päässyt mukaan.

Ruska oli kyllä kerrankin parhaimmillaan! Puut hohtivat fosforin väreissä ja maaruskaakin oli jonkin verran. Syysmyrskyt eivät olleet vielä repineet lehtiä puista. Olimme reissussa siis enoni vaimon ja tämän ystävättären, serkun, äidin ja Jannen kanssa.

Mukana kuvassa Janne ja serkkutyttö. 

Nuo värit!

Jaksoin siis koko reissun yllättävän hyvin, mutta nyt kotona onkin sitten väsyttänyt senkin edestä, heh. Näin se yleensä menee: lomat on niin rankkoja, että pitää levätä jälkikäteen. Onneksi ei ole oikeastaan mitään kouluhommia tässä vielä. Paitsi se gradu, joka ei edelleenkään ole edistynyt yhtään :(. No jaa, on tässä vielä aikaa.

Making my own circus

Viime päivinä olen todenteolla yrittänyt ratkaista pienen kukkaistyttömme asua ensi kesän hääpäivänä. Kaava ja malli on edelleen tämä:

Kankaanvalinta on ollut prosessi. Kyseessähän ovat kesähäät, joten mahdollinen helle täytyy ottaa huomioon, edes jollain tasolla. Ongelma vain on, että kankaan pitäisi olla tarpeeksi juhlava. Kesällä käytetään vaaleita ja kirkkaita värejä, eikö niin? No, meidän teemamme on (edelleen) sirkus/karnevaalit, ja haluan tuoda teemaa esille morsiusneitojen pukeutumisessa. Morsiusneitojen mekkojen väri on jo pitkään ollut mielessäni tummanpunainen. Tehdäkö Rooran mekko samaan linjaan sopivaksi, vai jotain ihan muuta? Kankaaksi valikoitui lopulta joustava puuvillasatiini. Se on mukavuuden ja juhlavuuden kompromissi. Lisäksi puuvilla on hengittävä materiaali, mutta tarpeeksi tukeva leveähelmaiseen mekkoon. Toivottavasti hääpäivänä ei ole ihan hirmuista hellettä! Toivon niin myös itseni takia, koska hääpuvussani tulee kuuma seistessäkin. Huh!

Mietin pitkään kukallisen ja punaisen kankaan välillä. Päädyin lopulta punaiseen pienen netti-inspiroitumisen jälkeen.

Nähtyäni tämän (ja muutaman muun lolita/sirkusaiheisen) kuvan keksin, että minäkin voisin luoda mekon helmaan jonkinlaisen sirkusaiheisen printin. Jos maalaan kuvat käsin, mekko on kuin taideteos! Toisin sanoen

ihana, uniikki muisto tärkeästä päivästä. Kävin jo hankkimassa EMO-kangasvärit, ja kyllä hokasasin ostaa peittovärit, jotka näkyvät tummalla pinnalla. Kuvioiden värit tulevat olemaan kulta, musta ja valkoinen (pidän sinistä varalla). Mekko on siis sävyiltään punaista, mustaa, kultaa ja valkoista. Ei kovin tyypillinen kolmevuotiaan väriskaala. Oikeastaan tämä suloinen kuva sai minut tekemään päätökseni.

Päätin siis, että pikkutytön voi pukea mustaan ja punaiseen. Nyt pitäisi sitten suunnitella se kuvio! Ei ihan pikkujuttu. Tuijottelen printtejä ja kuvia ja mietiskelen.