Yllättävää kyllä saimme valkoisen joulun, vaikka vielä alle viikko ennen aattoa oli plussaa ja musta maa. Lumi on tainnut pysyä joulusta asti, ja nyt ulkona on jo melkoiset hanget. Joulu meni ihmeen rauhallisesti äidin luona. Meitä ei ollut kuin minä, sisko ja äiti, että ei siinä sinänsä kauheaa vilskettä voinut odottaakaan. Edelliset joulut ovat olleet kyllä sellaista hulinaa, että oli ihan mukavaa vaihtelua viettää stressitöntä aattoa.
Sisko ja tämän poikaystävä kävivät hakemassa meille upean kuusen. Saimme laittaa kuuseen arvokkaimmat ja herkimmät koristeet, kun pikkuinen siskontyttö ei ollut paikalla ;). Vaikka meitä oli vain kolme, kuusen alle kerääntyi kuitenkin melkoinen lahjakasa! Sisko toi mukanaan kolme kassia lahjoja. Tosin suurin osa niistä oli kavereiden ostamia lahjoja hänelle, heh.
Annoin äidille joululahjaksi yhden villasukan, koska toinen ei vielä ollut valmis. Kuvassa toinen sukka valmiina. Neuloin sen loppuun Jannen vanhempien luona ja kotona joulun jälkeen. Nyt se pitäisi vain antaa äidille. Kuvio on muuten varmaan hitaimmin neulottava, jonka olen koskaan tehnyt. Ensimmäistä sukkaa neuloeassani tuntui, että olin ehtinyt saada kolmessa tunnissa valmiiksi vain joitakin senttejä sukkaa! Onneksi seulominen nopeutui tehdessä. Kuvio muistuttaa mielestäni kelttiläisiä ornamentteja.
Meidän osittain katettu joulupöytämme. Vaikka tilaa oli runsaasti, pöytä tuli melkoisen täyteen jo pelkistä alkupaloista. Meillä alkupalat on se juttu ja niihin panostetaan joka joulu. Jopa siihen pisteeseen asti, ettei kukaan jaksa syödä pääruokaa, kun on jo ahtanut itsensä niin täyteen herkullisista alkupaloista. Äiti uskaltautui tänä vuonna tekemään perunalaatikkoa ja siskon kanssa yhdessä punajuurilaatikkoa. Se on iso juttu, koska äiti ei ole mikään keittiövelho. Minä yritän kyllä aina sanoa, ettei tarvitse muuta tehdä kuin seurata ohjetta ja keskittyä kärsivällisesti siihen, mitä tekee. Kyllähän se ruoka palaa pohjaan, jos sen unohtaa liedelle. Ida valmisti jälkiruuaksi panna cottaa, mutta söimme sen vasta iltamyöhällä, kun ruoka oli vähän ehtinyt laskeutua.
Vatsansa täyteen ahtanut kolmikko! Lähetimme kuvan Jannelle, kun olimme ensin saaneet kuvan häneltä ja vanhemmiltaan. Kokeilin niin sanottuja victory rollseja, hiuksiini siis. Vähän jotain erilaista tänä jouluna. Ruuan jälkeen olikin pakko kellahtaa sohvalle täyden vatsan kanssa. Vaikka tähtäsimme kello viiteen ruuan kanssa, kello taisi olla lähempänä seitsemää päästessämme syömään. Avasimme ruokailun jälkeen lahjat ja sitten pyhitimme lopun illan laiskottelulle. Joulupäivänä kävimme kävelemässä hautausmaalla, missä oli tuhansittain kauniita kynttilöitä. Sytytimme muistokynttilän äidin äidille. Minä ompelin valmiiksi Jannen siskon lahjaa. Siinä se päivä oikeastaan menikin.
Tapanin päivänä lähdin Jannen vanhempien luo. Siellä söimme lisää ja saimme lisää lahjoja. Sain lahjakortin Stadiumiin, mistä ostin alunnusmyynneistä itselleni lenkkarit. En edes muista milloin viimeksi olisin ostanut ja omistanut oikeat lenkkarit! Siitä on jo aikaa. Ostin ne ihan vain kävelyä ajatellen, koska en pysty enää lenkkeilemään, vaikka haluaisinkin (en tosin ole koskaan edes ollut erityisemmin lajin ystävä). Ajattelin ottaa lenkkarit mukaan häämatkalle Barcelonaan ensi kesänä. Ehkä niillä jaksaa tallustella läpi kaikki kulttuurikohteet ja nähtävyydet.
Uuden vuoden vietimme ensimmäistä kertaa Jannen kanssa ihan kahdestaan. Teimme muutamia drinkkejä ja otimme rennosti. Kävimme keskiyön aikaan järven jäällä ihailemassa raketteja ja katsoimme Koskemattomat-elokuvan, jota voin lämpimästi suositella. On erittäin hyvä hyvän mielen elokuva olematta siirappinen. Oli mukavaa viettää aikaa ihan kahdestaan, koska edellisen kuukauden aikana olimme olleet kokonaisen yhden päivän kahdestaan. Meillä oli oikein mukavaa. Lupasin liittyä Jannen uuden vuoden lupaukseen karkkipäivästä. En ole ihan vielä lunastanut lupaustani... Liekö joulun ajan mässäily jättänyt jälkeensä sokeririippuvuuden, vai mitä. Lähden siitä liikkeelle, että ainakaan Jannen läsnäollessa herkkuja ei mässätä kuin karkkipäivänä.
Uusi vuosi tuo tullessaan monenlaisia muutoksia meidän elämäämme. Ei, en ole raskaana :D. Sen sijaan me muutamme Helsinkiin helmikuun lopussa. Tieto muutosta tuli meillekin melko lyhyellä varoitusajalla, mutta se näyttää nyt olevan kaikista järkevin ratkaisu. Jannekin valmistuu ensi kesään mennessä, joten johonkin olisi pitänyt muuttaa joka tapauksessa. Minua jännittää muutto, koska ystäviäni ja perheenjäseniäni jää Ouluun. Minulla on ystävä ja sukulaisia Helsingissä, että emme ihan tyhjän päälle jää. Minulla ei kylläkään ole töitä tai opiskelua tai paljon muutakaan luvassa Helsingin päässä, että saa nähdä miten tämä menee. Kaksi vuotta siellä pitäisi asua.
