30.10.2009

90´s flashbacks


Eilinen kirpparilöytö  muuntui eilen illalla ja tänä aamuna juuri sellaiseksi ysäritakiksi, jota olen etsiskellyt. Vanhasta hennesin takista lähti parikymmentä senttiä pituutta. 



Olisin jo ihan kympillä käyttämässä takkia, mutta...tattadaa! Tänään pitää verhoutua synkemmin, sillä keksin sittenkin pitää pienet illanistujaiset halloweenin synkeissä tunnelmissa tänään (ainakin olen tarpeeksi valkoinen esittämään vaikkapa kuollutta). Ystäväpariskunta tulee käymään ja tarkoituksena olisi juoda punaviiniä (ne jotka siitä pitävät eli en minä :D), napostella, pelata lautapeliä, katsoa leffaa ja saattaisin jopa kaivaa tarot-korttini esiin...


Toisaalta, tämäkin look saattaisi toimia halloweenasuna: vasta sängystä kömpinyt minä ilman meikkiä, hiukset kuin ihmissudella.


Takki siis kirpparilta, samettimekko myös kirpparilta, kengät huuto.net, sukat h&m, leggingsit ginatricot, rusetin ostopaikkaa en muista, lasit punanaamio. Aika seconhandia! Olen suorastaan ylpeä itsestäni :D.





28.10.2009

Halloween?


Kuva.


Virallisesti halloween on amerikkalainen, markkinatalouden ja kepposten täyteinen juhla, jolle Suomessa ei juuri korvia - tai mitään muutakaan - lotkauteta. Vaikka meille on merkitty pyhäin miesten päivä kalenteriin, se ei kuitenkaan ole kovin hyvä ryyppypäivä, joten suomalaiseen tapaan nimenomainen juhla on jäänyt juhlimatta.

Epävirallisesti kaikkia kiehtoo halloweenin synkeä mystisyys kynttilöineen, kauhuhahmoineen, naamiaisineen, hämähäkin seitteineen ja niin edelleen. Itse olen törkeästi useiden vuosien ajan pitänyt yllä tätä amerikkalaista soopaa. Kuten joku saattaa viime vuodelta muistaakin.



Kuva.


Olen aina pitänyt naamiaisista ja teemajuhlista. Valitettavasti Suomessa (ainakin minun kokemukseni mukaan) ollaan äärimmäisen huonoja teemailijoita. Tänä vuonna minulla on erityinen ongelma: en tiedä kenelle juhlani järjestäisin. Tänään olisi koulun puolesta jotain "aikuisten" juhlintaa paikallisessa onnelassa, mutta jotenkin ei nappaa taas yhden juhlan vääntäminen tekosyyksi oksennella pitkin vessoja (tällä lähinnä viitaten kanssaopiskelijoihin).




Kuva.


Jos ei nyt, niin ehkä ensivuonna? Suunnittelukin on päässyt nyt kokonaan unohtumaan. Ehkä mähöän sohvalla ja katson aiheeseen sopivan Saksikäsi Edwardin, suunnitellen valmiiksi ensi vuoden kemuja.



27.10.2009

Boots

Ah niin! Pakko vilauttaa uusia nahkasaappaitani! Äitini toi nämä tuliaiseksi Itävallasta, tai jostain sieltä päin. Pehmeää mustaa mokkanahkaa parin sentin platolla.







Kuvat eivät taaskaan tee oikeutta totuudelle. Saappaat ovat muuten varsin lämpimät tuon pitkän varren ansiosta. Huiminta tässä on, että saappaat jopa sopivat jalkaani vaikken ollut niitä ostettaessa kokeilemassa. Kengät on koeajettu koulussa tänään :). Ainoastaan reisilihakseni pistivät kävellessä vastaan. Jumppasin sunnuntaiaamuna kakkosen jumppaohjelman tahdissa ja nyt jalat ovat hirmu kipeät, vaikkei treeni ihan hirmuista ollutkaan. Ehkä minulla on sittenkin huonompi kunto kuin luulin :D?





Random

Kaivelin vähän kamerani sisältöä ja sain idean uuteen postaukseen. Aiheena tänään randomeimmat kuvat kamerassani! Valitettavasti en voi julkaista kuvia ystävistäni tai perheenjäsenistäni, joista olisi ollut mojovia kuvia :D.














Mukavasti vinksahtanutta tiistaita itse kullekin!





26.10.2009

Ruutua, ei raitaa


Tämän syksyn etsintä on päättynyt! Löysin viimein sen flanellisen, punaskottiruutuisen tunikan, jota olen etsinyt! Kaupat tarjoavat kyllä harmaita ja violetteja ja ruskeita...kaikkea muuta paitsi punaista. Tämän neppariyksilön bongasin sattumoisin Seppälästä noin 25 eurolla. Nyt pitää vain kaivaa bikerbuutsini varastosta ja bueno! Löysin myös harmaat collegehousut, joita alunperin olin metsästämässä.




Hennesiltä tarttui mukaan myös muutama hiuskoriste, mukaan lukien sulilla koristeltu panta.







Olen alkanut tosissani lämmetä sulkatrendille. Erityisesti hiushommissa. 





Lomailen viimeista syyslomapäivää. Hyviä ystäviä oli kylässä ja yökylässä kahteen otteeseen, pelasimme lautapelejä, olen auttanut matkalta palannutta äitiäni hieman kotinsa siivoilemisessa, ja eilen kävimme Jannen kanssa katsomassa Up-animaation. Suosittelen!



19.10.2009

A Present

Voiko olla ihan täpinöissään löytäessään jotain jollekulle toiselle? Voi! Löysin huuto.netistä ekstrahienot nilkkurit Janskulle!! Ehkä voin antaa ne vuosipäivälahjaksi? Huomenna tulee täyteen seitsemän yhteistä vuotta :).




Dresstalk




Monille on sanomattakin selvää, että olen hame- ja mekkoihminen. Viime vuonna jalassani ei nähty housuja kertaakaan. Kaikki alkoi vuodesta, jona opin puhumaan. Pystyessäni ilmaisemaan omia mieltymyksiäni pukeutumisen suhteen, sanoin äidilleni: "Mekko ja ripsejä!" Ripsit olivat ilmeisesti sanayhdistelmä rimpsuista ja pitsistä - aika ovelaa, eikös!




Vaatteet, joita yhä muistelen lapsuudestani kaiholla, ovat kaikki mekkoja. Tämä on kummallista, sillä äitini ei todellakaan ole ollut mikään hameihminen. Vanhempani päätyivät ostamaan minulle mitä rimsuisempia hamosia, vaikka toisaalta viihdyin hyvin myös simppeleissä vaatteissa. Oikeastaan kaikki hienot helmat olivat erikoistilaisuuksia varten. Muistan viisi- tai kuusivuotissyntymäpäiväni, jolloin pukeuduin kevyestä kankaasta valmistettuun kukkamekkoon. Kävelin talomme pihalla solisevan ojan vieressä kuin prinsessa puutarhassaan.




Itseasiassa toiveammattini oli pitkään kuninkaallinen. Halusin pukeutua kruunuun, olla hieno ja tärkeä. Ja sitten toisaalta taas halusin olla yhtä vapaa ja pystyvä kuin kuka tahansa poika. Yhdistelmä on varmasti ollut ristiriitainen identiteetilleni :D.





Murrosiässä viimeistään hameet ja mekot ja ripsit jäivät. Eihän kukaan käyttänyt koulussa hameita kuin kevätjuhlassa! Säilytin kuitenkin viehtymykseni omituisiin asuyhdistelmiin ja vaaleanpunaiseen. Ja korkokenkiin! Niihin rakkauteni syttyi, kun kengänkokoni oli alle 30. Salaa kuolasin korkeita kenkiä, sillä äitini ei ole koskaan viihtynyt korkkareissa, eikä pitänyt niitä sopivina minun ikäiselleni tytölle. Enkä pitänyt minäkään, mutta oih!




Tapasin Jannen ensimmäisiä kertoja ollessani yläasteikäinen. Yksille treffeille saavuin suuresti rakastamassani farkkuhameessa. Sen tapaaamisen jälkeen yhteydenpito oli entistä tiiviimpää. Lieneekö hameellani ollut jotain tekemistä asian kanssa?




Rakkauteni puhkesi uuteen kukoistukseen vasta lukion viimeisellä luokalla. Housuissa ahdistus oli syystä ja toisesta niin kova, että siirryin yhä enemmän yksilahkeiseen vaihtoehtoon, joka ei kiristänyt ja puristanut haaroista. Tunsin vapautta! 




Välivuoden aikana en koskenut housuihin suunnilleen pitkällä tikullakaan. Hiihdin hameissani kovimmatkin lumimyrskyt ja lisäsin sukkahousua ja polvisukkaa toisen päälle. Kehittelin kaikenlaisia ratkaisuja, joita täytyy kyllä sanoa luoviksi. Yksi huvittavimmista oli Lindexiltä löytämäni villasortsit! Mutta ne toimivat eikä takamukseni tarvinnut palella. Ompelin valkoisiin sortseihini valkoista pitsiä ja silkkinauhaa vaaleanpunaisella langalla.



Aloittaessani yliopistossa ensimmäistä vuottani, kaapissa ei majaillut enää kuin parit housut, joita en käyttänyt koskaan. Ainoastaan verkkarit näyttelivät liikunnassa hyvin osansa, samoin toppahousut vihlovimpina -20 asteen pakkasina. Hyvän takin ja korkokenkien metsästys tosin jatkui, jotta vaatekaappini hipoisi täydellisyyttä.



Kaupat eivät tarjonneet vielä kolmisen vuotta sitten sellaisia mekkoja, joita kuolasin. Olin rakastunut 50-luvun isoihin helmoihin. Toivoin iltaisin, että herätessäni aamulla koko maailma olisi palannut puoli vuosisataa taaksepäin. Päädyin ompelemaan näppäränä tyttönä itse, vaikkei oikeanlaisia kaavojakaan oikein ollut tarjolla. Lopulta hoksasin huuto.netin ja kuolasin ebayssä ihanuuksia läkähtyneenä.




Ebaystä en tähänkään päivään mennessä ole ostanut mitään, mutta huuto.net on tullut hyvin tutuksi. Vaatekaappini, vai pitäisikö sanoa mekkokaappini pursuaa vintageostoksia omien luomusten lomassa. Toisaalta on erittäin tyydyttävää, että kaupoistakin voi nykyään tehdä löytöjä ja markkinat helmoille ovat kasvaneet.



Erityisesti tänä vuonna olen ruvennut kriiseilemään vaatekkaappini sisällöstä. Olen alkanut kaivata rennompaa ja simppelimpää vaatekirjoa. Kiristävät vyötäröt ja vaikeasti yhdisteltävät vaatteet ovat alkaneet ottaa pannuun. Olen jopa tyhjentänyt hyllyjäni pussikaupalla. Tosin kiertoon laitetut vaatteet eivät pääasiassa ole olleet mekkoja eivätkä hameita. Moniin niistä minulla on niin tiivis suhde, että olen ollut kykenemätön luopumaan. 




Ihmiset alkoivat viime keväänä ihmetellä, kun saavuin paikalle housuissa. Siis minä! En toki farkuissa, vaan leggingseissä tai löysähköissä housuissa. Aloin kyllästyä siihen ainaiseen sukkahousuongelmaan ja järellisten yläosien puutteesseen. Olen äärimmäisen helposti paleleva, eikä lämpimien, vyötäröpituisten villatakkien tai paitojen tarjonta ole erityisen laaja. Kaikki yltää nykyään pyllyyn asti. Onneksi leggingsit ovat mahdollistaneet mekkojen tai paitojen ja "housujen" yhdistelmän. 




Ultimate housuihin en ole vielä pystynyt eli farkkuja en ole suostunut juuri käyttämään. Viimeksi yrittäessäni jaksoin viettää denimissä kokonaiset viisi minuuttia, eikä minulla ole tarvetta pidentää aikaa. Todellinen rakkauteni lepää yhä vain mekoissa. Mieltymykseni ovat siirtyneet modernimpaan ja käytännöllisempään, mutta yhä kaivan matkoiltani mekkorekkejä ja kauniit helmat nettisivustoilla saavat henkeni salpautumaan, ensimmäiseksi katson aina dresses-osastot. En osaa kuvitella, että minusta koskaan tulisi farkkukansaa :).


Kuvat ModCloth.





15.10.2009

A flu

Räkää ja taas räkää. Puhkumista ja puhaltamista, sitähän se flunssa. Olimme Janskun kanssa viime viikonlopun Rovaniemellä, missä Jannen äiti oli sairaana. Enköhän minä saanut köhätaudin. Sitten viime kevään hengitystieni eivät ole kunnolla parantuneet ja nyt saan ilmeisesti jokatoisen taudin. Toissapäivänä oli vähän heikko olo aamulla, enkä siis mennyt ensimmäiselle tunnille, toiselle olikin sitten pakko mennä. Olimme vierailulla erityiskoulussa ja siellähän sitä tulikin huono olo jo ihan eri tavalla selkälihassärkyineen! Ajattelin, että on varmaan vähän lämpöäkin. Ponnistuksin pääsin isäni kämpälle (jossa isäni on parantumassa pienestä selkäleikkauksesta ja minne minun ei siis sairaana olisi kannattanut mennä, näin jälkikäteen ajatellen), sänkyyn ja kuumemittari kainaloon. Pää oli siinä vaiheessa tykyttävä sulatusuuni ja kuumemittari näytti 39 astetta "lämmön" sijaan. En ole ollut kuumeessa varmaan neljään vuoteen, siksi näin tarkka reportaasi aiheesta :D.

Mutta älkää toki kuvitelko, että olisin pitämässä loppuviikon sairastupaa! Itseasiassa sain sairastaa noin puolitoistapäivää, koska tänään piti jo raahautua takaisin kouluun, tosin onneksi vain 90 minuutiksi. Meillä kun on tuo läsnäolopakko, ja poissaolot täytyy korvata kirjallisesti. Minä, jolla on jo rästejä muille jakaa, en travitse yhtään lisää kirjallisia töitä jatkamaan listaani. Näin se sitten on, kostoksi koululle tartuttamaan kaikki muutkin ja räkimään luennoitsijan puheen päälle.

Ah, ensiviikko onkin sitten taas lomaa! Ainakin saan kunnolla aikaa parantua.

Palataan asiaan, kun pääni on vähän vähemmän täynnä räkää.


9.10.2009

Sekalaista





Erään päivän hiuskokeilu.




Tietääkseni minulla on jälleen vapaapäivä :D. Tällä viikolla siis yksi päivä koulua. Yritän kylläkin saada tänään yhden koulutyön lopuun, joten pitäkää peukkuja. 

Täällä leijuu poikkiksen hajusteiden tuoksu ja uusi Tiede-lehtikin (11/2009) putosi eilen postiluukusta. Kyllä alkoi kiehua, kun luin artikkelia Varo hullun leimaa! Käsiteltävänä aiheena on mielenterveys/lääkäritietojen luovuttaminen pankeille, armeijalle, vakuutusyhtiöille, kouluille jne. Tällä hetkellä ainoastaan armeija saa käyttöönsä potilastietoja, mutta käsittelyssä eduskunnassa on tietojen luovuttaminen muillekin, tietyille tahoille. Että kohta eletään yhteiskunnassa, jossa ei koskaan tiedä mitkä tiedot estävät esimerkiksi opiskeluun pääsyn. Jos on joskus ollut vaikka psykologilla, ei välttämättä katsota tarpeeksi tasapainoiseksi ja luotettavaksi opiskelijaksi. Pahimmillaan. Että huhhuh! Tiedä mihin tietojärjestelmiin tämä bloginikin ajan myötä päätyy.

Asiasta kahdenteensataan. Haluan esitellä perimäni upean vintagetakin! Kuva voisi olla parempikin, mutta takki on hieno. Vähän violettiin vivahtavaa sinista villaa ja mustaa samettia, vain kauluksessa on napit. Ei ehkä paras vaate tuulisella säällä, mutta hieno. Tosin lyhensimme tätä äitini kanssa viime vuonna, enne takki oli reilusti yli polven. Hartiat ovat aika reippaat :).




Jatkoksi vielä yksi päivän asu ja jonkin aikaa sitten hennesiltä ostamani ihanan pehmoinen raitatrikoo.

´





Olen alkanut miettiä pitäisikö siirtää tyyliäni simppelimpään suuntaan. Jo jonkin aikaa olen ollut hukassa vaatekaapissani, eli toisin sanoen en löydä sieltä mitään päälle pantavaa. Joskus haluan, että vaatekokonaisuuteni näyttää tietynlaiselta, mutta päällä se ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Mikä kummallinen mielen ristiriitaisuus?! Olen tästä johtuen karsinut vaatekkaappini sisältöä pussikaupalla viimeaikoina, laittanut jopa kenkiä pois! Se on helpottanut, mutta aika nopeasti olen täyttänyt tilaa siskoilta saamillani vaatteilla ja uusilla hankinnoilla. Pitäisi löytää jokin selkeämpi linjaus tähän kaikkeen. 


P.S. Minun täytyy keksiä joku keino saada kuvistani parempia. Parempi paikka, parempi valo. Rakeinen laatu alkaa todella ottaa aivoon.



8.10.2009

Festivalfever!

Kuuden päivän lomaputki on nyt ohi. Minulla sattui vain olemaan kalenterissa tyhjää. Mihin käytin aikani? Ööh, nukkumiseen, ulkoiluun, shoppailuun (äks), irkkumusiikin vestivaaleihin, muutamaan koulutehtävään. Ihan ok saldo, vaikka olisin voinut ahkeroida koulun suhteen huomattavasti enemmänkin.

Irlantilaisen musiikin festivaalit olivat aika rock. Kävimme kuuntelemassa jamittelua, katsomassa muun muassa bändejä The soap pig ja Kíla, sekä perhetapahtumassa lauantai-iltapäivällä.






Tapahtumassa oli mukana irlantilaisten koirarotujen esittelyä ja agilitya.


Hop.










Näitä, ilmeisesti vehnäterriereitä, oli paljon ja ne myös olivat sen mukaan äänekkäitä.




Meillä oli kauan sitten tällainen irlanninsusikoira nimeltä Tiina! Se oli ihana koira. Ja nämä isot möllit olivat aivan rauhallisia. Yksi kiinnostui Janskun makkarasta :).





Armas pikkusiskoni oli jättänyt edellisen yön nukkumatta varoitteluistani huolimatta. Oli vähän aneeminen tapaus sinä päivänä...


Live-musiikkia.





Konserttipaikalta.



Minä ja äärimmäisen outo asento.




The soap pig.


Suosittelen lämpimästi Kílan tuotantoon tutustumista. Keikka olisi ollut aivan fantastinen, ellei äänentoisto olisi ollut niin surkea. Ovatko kaikki äänisäätäjät kuuroja, vai mikä on homman nimi!? Kaiuttimet olivat aivan liian kovalla, siis niin kovalla, että ääni kiersi ympäri huonetta ikään kuin kaikuna niin ettei kaikkia soittimia enää edes kuullut, puhumattakaan laulusta! Välillä ääni kuulosti niin pahasti joltain tilttaavalta tietokoneelta, että tuntui kuin itse olisi tulossa hulluksi. Poistuimme ennen keikan loppumista, harmi, sillä bändi oli tosi hyvä. Todellakin  toivoisin, että nämä äänihommat saataisiin paremmin hallintaan. Minua kiinnostaa enemmän musiikiin kuuleminen kuin mahdollisimman kova, rääkyvä ääni. Seuraava keikka olikin ääneltään parempi, koska se oli eri tilassa.

Kaiken tämän lisäksi olen ehtinyt käväistä hulluilla päivilläkin. Ryysis ei ollut eilen niin paha kuin olisin odottanut! Tein myös yllättäviä löytöjä, nimittäin villasta tehdyt neuletakki ja paita pääsivät kotiin asti. Yhteishinta oli jonkun muutaman euron yli 50. Molemmat olivat juuri sellaisia, kuin olen etsinytkin! Edullista ja mukiinmenevää! Tänään käyn hakemassa vielä yhden perusmustanperusvillaneuleen benettonin alesta ja sitten  on kaappi päivitetty tätä talvea varten. Minä en yksinkertaisesti pärjää ilman villavaatteita! Nyt kouluun käy matka.