25.4.2012

Otan takaisin

...sen, ettei mistään löydy sopivia biksuja. Kyllä löytyy, mutta ne ovat liian kalliita tai toisella puolella maapalloa. Kuten nämä täydelliset yksilöt, jotka kaivoin Victoria's secretin sivuilta. Bikinit olisivat muuten hyvän hintaiset, mutta matkakustannukset Suomeen tuplaavat kulut 50 euroon. Hitto! Victoria'sin sivuilla oli muitakin kivoja bikinejä. Harmituksen harmitus niillä on niin kovat postituskulut!





Melkein täydelliset löytyisivät Asoksen alesta. Tällaisina hetkinä kiroan sitä, etten omista luottokorttia, jolla ostaa nettikaupoista. Se nostaa sopivasti kynnystä, enkä siten juuri koskaan tilaa mitään netistä. Mutta tällaisina hetkinä, kun vastaavaa ei löydy tosielämästä, harmittaa.



Uikkarimietintöjä

On se jännä miten erilaiselta tukka näyttää iltapäivällä verrattuna aamupäivään. Näin se vain on, muutoksia tapahtuu. Olen käyttänyt tämän päivän kaikkeen sellaiseen kehittävään kuten työhaastattelussa käymiseen (joo, tämä tuli ihan puskasta itsellenikin - paikka on jees, palkka huono, jos saan paikan), lasten leikkikerhon vetämiseen, kaupungilla laahustamiseen ja päämäärättömään datailuun. Jälkimmäinen osuus ei pidä ihan paikkaansa, koska ei datailu ole ollut varsinaisesti päämäärätöntä. Olen nimittäin jälleen kerran selannut nettikauppojen uutuuksia bikinien/uikkarin varalta. Kysymys ei ole siitä ettenkö omistaisi bikineitä, koska minulla on varmaan viidet tai kuudet. Ongelma on siinä, etten ole löytänyt niitä täydellisiä. Olen kuluttanut paljon rahaa väärän mallisiin, väärän kokoisiin tai huonosti istuviin bikineihin. Uimapukua minulla ei ole ollut sitten yläasteen alun. Paitsi nyt on! Ostin hennesiltä tänään tämän uimapuvun, mutta mustana:




Voin ihan rehellisesti sanoa, että puku näyttää paremmalta minun päälläni kuin hennesin malleilla :). Ajattelin, että on pakko ostaa uimapuku, joka saa minut tuntemaan itseni hyvännäköiseksi pukukopissa. Ihmeiden aika ei ole ohi. Toisaalta harmi, ettei uikkarista ole muita värejä, koska olisin ihan hyvin voinut ostaa jonkun puna- tai sinisävyisen version tästä samasta mallista. Tuon vihreän kanssa näyttäisin varmaan kuolleelta (eikä sitä myyty täällä). Pitää kehitellä jotkut olkaimet tuohon, koska se ei muuten pysy ylhäällä luotettavasti. Mutta se on pikku juttu. 

Minun ongelmani bikinien suhteen on se, etten osta sitä mallia joka sopii minulle parhaiten. Lappubiksut ja bandeaut ovat hirvityksiä, koska ne korostavat sitä, että lantioni on suhteessa leveämpi kuin rintavarustukseni, eli olen pieni päärynä. Sitten pylly näyttää normaalia isommalta. Omistan yhdet molempia malleja. Miksi? Koska toisissa oli kiva kukkakuosi ja hauska röyhelöinen alaosa (joka itseasiassa vain korostaa päärynäisyyttä) ja toisissa oli punainen sydän ja - taas - röyhelöitä. Sitten ovat kaarituelliset liivit. Ihan jees, jos ne istuvat. Painotan tässä sanaa jos. Minulla on yhdet liian isot ja yhdet, jotka painavat kivuliaasti rintalastan kohdalta. Ja yhdet ihan hyvät, mutta jotka eivät sovellu uimiseen kovin hyvin, koska ne saattavat paljastaa tissit minä hetkenä hyvänsä :D. Paras malli olisi halterneck. Eli tällainen:



Ongelma on vain se, että jostain mystisestä syystä, mitä minä en lainkaan ymmärrä, mallia valmistetaan lähes pelkästään mustana! Eli värikkäitä ja kivoja on todella vaikea löytää. En ymmärrä miksi, koska mielestäni malli on aika imarteleva ja käytännöllinen. Omistan yhdet bikinit tätä laatua. Olen ostanut ne yläasteikäisenä ja palaan käyttämään niitä kerta toisensa jälkeen, koska ne ovat mukavat, pysyvät päällä uidessa ja näyttävät hyvältä. Ehkä minun pitäisi pitäytyä tiukemmin tämän mallin etsinnässä ja yksinkertaisesti unohtaa kaikki muut. 

Sittenpä sitä väsynyttä naamavärkkiä. Tajusin tänään katsellessani joitain vanhoja kuvia, että olen vanhentunut. Jokin pärstässä on muttunut niin, että olen vanhemman näköinen kuin kolme vuotta sitten. Vaikkei minulla ole edes ryppyjä! Ehkä se on ihon väri ja laatu. Alan varmaan kriiseillä tästä seuraavaksi.








12.4.2012

Pilkkuja

Minua on viimeaikoina laiskottanut sen verran, etten ole jaksanut panostaa kovin paljon. Ei minulla toisaalta ole ollut aikaakaan ihan hirveästi, koska yritän nyt tosissani saada kandin valmiiksi tämän kuun loppuun. No, yritin tänään inspiroitua vähän kanssabloggaajien tyyleistä. Ja sitten tajusin, että monet suosikeistani asustavat maapallon lämpimämmillä  alueilla, eli hyvää inspistä kesäksi, mutta ei aikana, jolloin taivas on harmaa, maa täynnä loskaa ja taivaalta tulee epämääräistä tavaraa. Eikä täällä nyt vielä kovin lämmintäkään ole. Lämpötilan pyöriessä nollan ympärillä minulla on ollut ongelmia varustautumisen kanssa. Pitäisikö laittaa vielä toppatakki? Ohuemmasta villakangastakista tuulee läpi...Välikausitakki on vielä liian kylmä? Lisäksi tukkani on ollut pitkään poikkeuksellisen yhteistyökyvytön. Se vain makaa pitkin päälakea leikkien kuollutta.

Koska vedin Tukholmassa vesiperän (toppia lukuunottamatta), annoin  itselleni luvan ostaa kotikaupungista joitain juttuja. Hennesin alesta löytyi pilkulliset housut, joiden istuvuus on yllätyksellisen hyvä! Tulee vähän sirkus mieleen. Lisäksi ostin pari paitaa. Ajattelin, että pinkki neule ratkaisisi kaikki pukeutumisongelmani...no, eihän se ihan niin mennytkään.












Olisiko kellään muuten heittää hyviä ideoita koskien tuota tukkaa? Haluaisin tehdä sille jotain, joka tekisi siitä helpomman, mutta en kuitenkaan mitään kovin radikaalia. Toisin sanoen en kovinkaan vaihtaa väriä tai pituutta. En sitten tiedä mitä siihen jää jäljelle...

6.4.2012

Piipahdus Tukholmassa


Olen ehkä maailmankaikkeuden huonoin bloggari, koska siitä huolimatta, että otin kameran mukaan viime viikonlopun Tukholman risteilylle, en ottanut juuri yhtään kuvaa. Jostain syystä en vain muistanut! Asiaan varmasti vaikutti se, että mukana oli yksivuotias sisarentyttöni ja aika meni hänen viihdyttämisessään :D. Kävimme siis tukholman risteilyllä koko perheen ja Jannen voimin, ainoastaan nuorin sisareni ei päässyt mukaan.


Junassa Helsinkiin. Lähdimme täältä puoli seitsemän junalla, joten herätys oli aika aikainen. Jotenkin onnistuin näyttämään koko junamatkan ajan pöhöttyneeltä ja epäsiistiltä. Äidin kamerassa on minusta parempia kuvia, taas kerran. Janne ei koskaan kuvaa minua, joten meidän omalle kameralle ei oikein tallennu minusta otoksia, joiden seassa saattaisi olla jokunen julkaisukelpoinen kuva. Jannesta kyllä on, koska minä taas otan kuvia hänestä.



Meillä oli sen verran aikaa ennen laivan lähtöä, että ehdimme käydä kahvilla ja leivoksilla Fazerin kahvilassa. Siellä oli pääsiäismeininki. Siskontyttöni olisi halunnut koskea kaikkea, mitä näki ja häntä harmitti kovasti, kun ei päässyt imeskelemään kaikenmaailman karkkeja papereissaan :D.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!



Perhepotretti kahvilasta.



Uskokaa tai älkää, mutta tämä on ainoa kuvani Tukholmasta :D. Mielestäni kasinon katos oli kuvattava kohde. Ilma oli pilvinen ja viimainen, luntakin sateli jossain vaiheessa. Kiertelimme ensin vähän, koska kaupat aukesivat vasta keskipäivällä. Yhdellä torilla oli antiikki/kirpputori myyjiä, joilta Janne osti villapaidan ja jalkalampun. Kyllä, jalkalampun. Onneksi saimme jättää lampun myyjälle ja hakea myöhemmin niin ettei tarvinnut kantaa sitä koko aikaa mukana. Lamppu oli hieno ja maksoi vain 12 euroa! Suomessa kaikenmaailman halpislamput ovat tuota kalliimpia kirppareilla. Aivan törkeissä hinnoissa suoraan sanottuna.

Olin ehdottanut Jannelle, että suunnittelisimme etukäteen mitä tekisimme Tukholmaan päästyämme. No, se sitten unohtui eli meillä ei ollut mitään suunnitelmaa. Kun ei ole suunnitelmaa, homma menee helposti shoppailun puolelle. Kävimme siis läpi erinäisiä basic kauppoja. Janne kivasti painosti minua vähän, mutta riittävästi siitä kuinka vähän meillä on aikaa, joten podin aikamoista stressiä suurimman osan maissaoloaikaa. Tuntui ettei mitään ehdi kaupoissakaan katsoa. Löysin itselleni yhden tosi kivan topin kesäksi ja siinä se. Jannelle sen sijaan ostimme vielä edellisten löytöjen lisäksi kolme ohuempaa paitaa lisää.

Paluu takaisin laivalle oli farssi. Minä luulin, että emme palaisi bussilla, vaan taksilla, joten en pitänyt kiirettä. Yhtäkkiä joku kuitenkin keksi (todennäköisestä isä), että meidän pitää kiirehtiä bussiin. Puolijuoksimme bussille, jossa kuski antoi 50 sekuntia aikaa kaikkien nousta bussiin ja hyvä ettei isän pää räjähtänyt stressin määrästä. Kyllä sen tietää, mistä minä olen perinyt nopeasti kuumenevat ominaisuuteni, vaikka isä kuvitteleekin olevansa varsinainen viilipytty. Lopputulema oli se, että ehdimme bussiin ja niin ikään myös laivaan ajoissa.



Jannen kohokohta koko reissulla oli tax freestä alkoholin haaliminen. Erityistä innostusta aiheutti viskihylly, onhan Janne viskiharrastaja. Kyseinen hirvittävä litku oli kuulemma erinomaista.



Meidän pikkuinen harjoittelee kovasti kävelemistä ja innostui minun innostamani kävelemisharjoituksiin kuvan tavoin, tosin tässä kävelyttäjänä äitinsä. Portaat ovat erittäin kova juttu ja pikkuinen haluaisi ravata niitä ylösalas kunnes voimat loppuvat. Olen joutunut jälleen toipumaan "lomastani" useamman päivän ajan, koska oli se vain hulinaa ja vilskettä!