Kevät Helsingissä

Meillä vappu meni mukavasti ja kiireettömästi. Kävin ystäväni Heidin ja hänen miesystävänsä kanssa katsomassa Kansallisbaletin Kesäyön unelman. Voin kyllä suositella! Koreografia on saanut palkintoja, eikä suotta. Ensimmäinen näytöksen kikattelin tyytyväisenä tuolissani.  Toinen näytös oli enemmän vain balettista hyppelyä. Kesäyön unelma on ehdoton Shakespearin suosikkini. Vielä olisi näkemättä suuren näyttämön teatterituotanto. Se on sitten seuraavaksi listalla. Ihmettelen kyllä vähän tuota nimen suomennosta, koska ei tarinassa kukaan erityisesti unelmoi vaan todellakin ennemminkin uneksii. Englannin kielinen nimihän on Midsummer night's dream, eli tulkinnanvaraa on.

Kuvassa muuten mieheni kanssa tekemiämme munkkeja. Niistä tuli aika hyviä siihen nähden, että teimme niitä ensimmäistä kertaa. Olen vältellyt munkkien tekemistä, koska näen sieluni silmin kauhuskenaariota öljyn syttymisestä tuleen. Onneksi ainakin tällä kertaa vältyttiin kaikilta palovahingoilta ;).

Uusi takki eka kertaa päällä kuvissa! Tai siis uusi tarkoittaa tässä viime syksynä hankittua. Tänään oli auringossa jo varsin lämmin.  Kuvasimme nämä kuvat Eirassa sen jälkeen, kun olimme käyneet brunssilla Sandrossa. Siellä on kyllä erittäin maittava ja tosi kattava brunssi. Emme menneet vappubrunssille, joten korvasimme sen mukavalla sunnuntaibrunssilla. Kävi se niinkin :).

 

Oli kyllä hauska vaaleanpunainen talo pienine kuisteineen. Väritkin olivat samaa harmaata ja vaaleanpunaista kuin sortsihaalarissani. Sortsihaalarista on tullut yksi luottovaatteistani, vaikka näissä kuvissa näytänkin ehkä vähän oudolta. Haalari oli itseasiassa yläosasta vähän iso, ehkä se tekee kuvista kummallisia. Tänään pienensin sen. Tosin ehkä pienensin ihnan liikaa... Löysin myös kirppikselta viidellä eurolla täydellisen raitakauluspaidan! Sekin tekee ensiesiintymisensä näissä kuvissa. Olen käyttänyt paitaa melkein nonstop yli viikon. Se on Kappahlin puuvillapaita. Oli kyllä löytö.

Sitten muutama tunnelmakuva kaupungista. Tuntui vähän siltä kuin olisi ollut ulkomailla, kun aurinko paistoi ja kivitalot seisoivat jylhinä.

 

Janne!

 

Ylihuomenna lähdenkin sitten Espanjan aurinkoon! Meillä siskon ja siskontytön kanssa on luvassa viikon reissu enon luo. Yllättäen siellä näyttäisi olevan helteitä! Viikon ajan voi blogin puolella olla aika hiljaista sillä aikaa, kun minä lepäilen auringon alla.

Muuttosuunnitelmia ja neuletakkeja

 San Cisco - RUN

Minulla on ollut viimeaikoina aika paljon ajateltavaa, koska hieman yllättäen kävi ilmi, että meidän pitää muuttaa Helsinkiin. Muuttoon on nyt alle kaksi viikkoa aikaa! Jonkin verran olemme käyneet tavaroita läpi, mutta vielä piisaisi tekemistä. Muutto jännittää, vaikka miellä onkin Helsingissä sukulaisia ja ystäviä. Se on kuitenkin aika iso muutos. Minun perheestäni kukaan ei ainakaan vielä asu Helsingissä, mutta onneksi Tampereelle on melko lyhyt matka. Uusi asunto tulee olemaan tosi kiva, mutta vähän jännittää, että kuinka syrjässä se on. Ilmeisesti kävelymatkan päässä ei ole esimerkiksi kunnollista ruokakauppaa - postista tai apteekista puhumattakaan. 

Tunteet muuton tiimoilta vaihtelevat toiveikkuudesta paniikkiin. Toisaalta on mukavaa vaihtaa vähän maisemaa. Asuminen ja oleminen täällä on niin nähty, ja olen pitkään kaivannut jonkinlaista muutosta. Uusi ja tuntematon kuitenkin vähän ahdistaa. Janne tulee olemaan ensimmäisen puolen vuoden ajan tiiviisti Kajaanissa, emmekä edes näe toisiamme kuin noin kolmen viikon välein parin päivän ajan, mikä on huono juttu. Siinä mielessä tulee olemaan yksinäistä, vaikka olenkin jo melko tottunut Jannen jatkuvaan poissaoloon. En voi väittää, että tällainen kaukosuhteilu olisi mikään toivetilanne. Ei auta kuin toivoa, että puoli vuotta menee nopeasti ja asiat järjestyvät. Ja jos eivät järjesty, sieltä pääsee aina pois.

Sitten huomattavasti yksinkertaisempaan aiheeseen. Sain vihdoin ommeltua itselleni hameen, johon ostin kankaat vuosi sitten! Kangas on tikattua, kiiltävää villasekoitetta. Itseasiassa mokasin ommellessani vetoketjun ja kekitaka-kohdan, joten ne pitää vielä jossain vaiheessa muokata. Hameen vetoketju on nimittäin nyt niin lyhyt, että hame pitää pukea yläkautta :D. Ei ehkä kaikista käytännöllisintä.

Toisekseen löysin aivan mahtavan englantilaisen nettikaupan, jossa myydään huokeaan hintaan perusneuleita aidoissa luonnonmateriaaleissa. Nettikauppa on Wool Overs. Ostin kuvien valkoisen Cable Crew Cardigan -lampaanvillaneuletakin ja se taisi maksaa 36 euroa, koska postikuluja ei tarjouksen takia tullut. Neule on yllättävän tiivistä ja ohutta neulosta ollaakseen lampaanvillaa eli neule ei ole paksu ja raskas päällä. Tiivis neulos tai langanlaatu tarkoittaa sitä, ettei neule nukkaannu niin helposti. Odotin ehkä hieman niukempaa mallia kuvien perusteella, mutta olen ollut kuitenkin ihan tyytyväinen ja käyttänyt neuletakkia paljon jo tähän mennessä. Koko on S (olen yläosasta kokoa 34). Maksoin PayPalilla ja postituksesa taisi mennä vähän alle kaksi viikkoa. Nettikaupan ainoa huono puoli on se, että jos haluaa palauttaa ostoksensa, takaisinlähetys pitää maksaa itse.

Nettikaupassa on paljon muitakin ihanuuksia, kuten perusneuleita merinovilla-kashmir-sekoitteina monissa eri väreissä. Samoissa materiaaleissa en ikinä löytäisi käypiä neuleita täältä, saati sitten vastaavilla hinnoilla. Eli hox hox ne, jotka arvostavat laatumateriaaleja neuleissaan. Itseasiassa tilasin jo toisen satsin neuleita, koska hinta-laatusuhde vaikuttaa niin hyvältä. Tilasin vielä kashmir-merinovillaisen V-aukkoisen neuletakin ja poolopaidan samassa materiaalissa. Tilasin myös Jannelle kaksi perusneuletta. Toivottavasti ovat hyviä! Voin vielä myöhemmin raportoida. Jos neuleet ovat yhtä laadukkaita kuin jo ostamani valkoinen neuletakki, en varmaan osta neuleita enää koskaan mistään muualta :D.

Plans to make me blue

Nahkahame. Vintagea. Basics.

Marvin Gaye - I heard it trough the grapevine

Baby don't you holler

Olen edelleen ja enenevissä määrin innostunut 60-luvun vaikutteista. Jos pitäisi nimetä yksi vuosikymmen suosikikseni, se oli todennäköisesti juuri 60-luku. Miksi? Koska silloin naisilla oli pukeutumisen suhteen paljon erilaisia vaihtoehtoja. Hameen helmansa saattoi valita pitkiksi, polvipituisiksi tai minimittaisiksi. Oli leveitä ja tyköistuvampia siluetteja, tratitionaalista ja modernia. Modernista vallankumouksesta huolimatta naiset olivat usein naisellisia. Oli rusetteja, peter pan -kauluksia ja korkokenkiä. Meikin painopiste oli silmissä ja hiukset uhmasivat painovoimaa. 

Velvet Underground - I'm waiting for my man

Kaikki kuvat eivät ole alkuperäistä 60-lukua, mutta inspiraatio on selkeä. Olen myös hiljalleen alkanut innostua tuon ajan kenkämuodista, mikä hämmästyttää hieman itseänikin. Edelleen haaveilen kuvien mukaisesta minimekosta. Vielä minulla on muita projekteja kesken, joten menee todennäköisesti hetki ennen kuin pääsen pyörittelemään minimekon kaavoja. 

 

Sillä aikaa voin varioida omaa vaatekaappiani. Mekon olen ommellut itse noin neljä koko liian suuresta kotelomekosta. Asu on itseasiassa kuvattu jo jonkin aikaa sitten, kun säät vielä sallivat kuvien korkokenkien käytön. Nyt alkaa olla jo vähän viileää avonaisille kengille. Tosin pärjäsin vielä eilen loafereissa. 

60's

Tänä syksynä 60-luku on tulossa räminällä muotiin. Yleisilme on hieman rock-henkisempi kuin minun toteutukseni, mutta inspiraationlähde on joka tapauksessa sama. Paidan olen ommellut itse jo viime vuonna, ja sitä on käytetty ihan hirveästi. Hame on vanha tuttu tältä kesältä. Sukat ovat itseasiassa äitini perintöä, joten en voi kuin arvailla niiden ikää :D. Haaveilen nyt myös 60-luvulle tyypillisestä A-linjaisesta minimekosta. Onneksi sellainen on suhteellisen helppo ommella ja kaavojakin minulla on. Kangaskin saattaisi ehkä löytyä jostain kaapin perukoilta. 

Edelleenkään kitten heelit ei houkuta, mutta saappaat, laatikkomalliset takit, hamepuvut ja minimekot voisivat hyvinkin löytää tien kaappiini. Miksipäs ei? Myös mustia silmänrajauksia pitää edelleen treenata.

Petite Fleur

Nyt se on sitten minullakin. Saman mekon olet voinut bongata Meganin ja Toshikon yllä. Mekko matkusti minulle Hongkongista asti ja se on ostettu chicwish.comista. Ostokokemus oli hyvä, maksu helppoa paypalilla ja tuote, kuten kuvattu. Näin ohimennen sanottuna. Ihastuin mekkoon nähdessäni sen Toshikon päällä. Ostopäätös oli melko harkitsematon, ja mietin kyllä jälkeenpäin oliko tässä mitään järkeä. Mekko on kaunis, vaikka maailman mukavin vaatekappale se ei ole, sillä se kinnaa kainaloista, jos käsiä ojentaa eteenpäin. Juhlamekoksi hepene kuitenkin sopii, koska eihän juhlissa kovin suuria liikeratoja tarvitse tehdä.

Jill Barber - Petite Fleur

Minulla oli hyvä tekosyy pukeutua mekkoon sunnuntaina, kun äiti tarjosi meille sikoni syntymäpäivän kunniaksi päivällisen.Yhdistin mekon harmaisiin sukkahousuihin ja itse ompelemaani jakkuun. Jakku oli alunperin laatikkomaisempi ja kokoa 42. Ainoastaan jäi harmittamaan, että muuton kaula-aukon v-malliseksi. Olisi pitänyt pitäytyä alkuperäisessä o:ssa. Äiti kommentoi, että jotkut pirtsakamman väriset sukkahousut olisivat olleet paremmat, mistä olen samaa mieltä periaatteessa. Minulla ei kuitenkaan ole värikkäitä sukkahousuja ja toisaalta ajattelin, että harmaa menee jakun kanssa yksiin. 

Mekon ostopäätökseen vaikutti merkittävästi se, että mekko on brodeerattu. Olen nyt ollut jo pipdemmän aikaa innostunut erilaisista kirjailuista, ja tarkoitukseni on opetella ainakin perinteinen lankakirjonta. Myös helmi- ja silkkinauhakirjonta kiinnostavat. En vain ole oikein löytänyt kivoja malleja. Jospa saisin tilaamani kirjontakirjans niin tämäkin ongelma kenties ratkeaisi. Tosin joitain kaavoja löysin täältä ja täältä. Olen myös alkanut harjoitella pitsin virkkaamista. Se on kyllä hidasta hommaa! On minulla nyt kuitenkin varmaan noin metri tehtynä ensimmäistä pitsiä. Välineet löytyivät äidin mökiltä ja kuuluivat hänen tädilleen, joka sekä virkkasi että nypläsi pitsejä. Meillä taisi olla samoja intressejä. Hän oli muuten ranskan kielen opettaja, heh.

Mustavalkoista

Mikään muu ei ole mustavalkoista kuin asu. Ainoa aika vuodesta, kun minulla tekee mieli käyttää mustaa on kesä. Musta ei näytä tai tunnu niin tukahduttavalta ruskettunutta ihoa vastan kirkkaassa auringonvalossa. Tämä asu oli todella extempore, minkä voi päätellä muun muassa siitä, että olen vetänyt tukan vain sekaiselle sykerölle. Epätyypillistä minulle ainakin siinä mielessä, että en yleensä lähde ulos tuollaisella tukalla. No, en minä nytkään kovin kauas ulos lähtenyt. Kävin pienen kävelylenkin vain. 

Topilla on hauska, pieni tarina. Olin muistaakseni Helsingissä siskojeni ja perheeni kanssa, kun kävimme Zarassa. Minä olin päättänyt sinä kesänä löytää itselleni jonkin seksikkään paidan. Seksikäs on harvoin adjektiivi, jota käytän vaatteistani. Tämä toppi sopi mielestäni tuohon kategoriaan ja ostin sen omakseni. Sisareni muistaa aina, että tämä on seksikäs-paitani. Häntä jäi harmittamaan ettei ostanut itselleen samanlaista.

Hame on alunperin perusmusta, mutta koska en käytä mustaa juurikaan, lisäsin siihen valkoista pitsiä mielenkiinnoksi ja pehmentämään ilmettä. Itseasiassa tässä asukokonaisuudessa on mielestäni dolce & gabbana henkeä. Kengät, jotka näkyvät kuvissa huonosti, ostin Kreetan matkalta pari vuotta sitten. Sudenkorentokorviksista on tullut yksi lempikoruni. Jo en mitään muuta keksi tai jaksa laittaa, pujotan pleksikorennot korviini. 

Neon + pastellit

Ihmiset, miten te voitte käyttää helteillä farkkusortseja? Tai siis olen minäkin käyttänyt (tai ainakin yrittänyt), mutta tsiisus. Tuntuu siltä, että alushousut ovat päivän päätteeksi ihan hiestä märät. Pyöräily farkkusortseissa on esimerkiksi ihan tuskaa. Minä viihdyn paljon paremmin ilmavissa hameissa. Huh huh. Nyt saa kyllä olla melkoinen mielikuvitus pukeutumisen suhteen. Toisaalta on ihanaa, kun voi oikeasti vihdoin käyttää ihan kaikkia vuosien aikana kaappiin kerääntyneitä hellevaatteita! Yleensä vuodessa on vain pari päivää, ja silloin tulee aina päätösahdistus, kun haluaisi käyttää mahdollisimman montaa vaatekappaletta lyhyessä ajassa.

Toisaalta mietin tässä yhtenä päivänä, että nyt piisaa sitä kesää, jota on kaksi vuotta saanut odotella. Tässä asussa piipahdin brunssille äitini, hänen miesystävänsä ja siskoni kanssa. Jazzmusiikkia ja New Orleansilaista ruokaa. Musiikki oli jees, ruoka melko keskinkertaista. Oli kuitenkin mukavaa päästä pois kotoa, mikä on ollut nyt viimeaikoina melkoinen haaste. Tosin pelkkä kävely bussipysäkiltä ravintolaan väsytti minut niin, että hyvä kun en nukahtanut naama lautasella. 

Ei ole varmaan vaikeaa arvata, että tästä hameesta on tullut ykkössuosikkini? Malli, pituus ja tekstuuri vain ovat täydelliset. Jos ihan rehellinen olen, niin toppi vaihtui saman sävyiseen T-paitaan viime metreillä. Puuvilla houkutteli sitten loppujen lopuksi enemmän. Hoksasiko joku kuvissa pilkottavat uudet kenkäni? Ostin ne appivanhemmiltani saamillani syntymäpäivärahoilla yoox.comista. Nahkaa ovat ja kustansivat alesta postikuluineen noin 68 euroa, joka ei mieletäni ollut paha. Sitäpaitsi etsin vastaavia kenkiä jo vuosi sitten. Sydämeni hypähti, kun nämä tulivat vastaan! Sekä kengissä että asussa on color block -meininkiä. Yllättävän hyvin neon ja pastellit menevät yksiin. 

I've got some new shoes on and everything is all right...