5.11.2009

Black dress problem solved

Ostin huuto.netistä varmaan vuosi sitten aidon 50-luvun samettimekon. Mekon vyötärö oli oikean kokoinen, mutta rintavarustukseksi olisin tarvinnut säkillisen perunoita lisää. Tämä ihanainen maksoi kuitenkin entisen omistajansa muokkailuista johtuen niin vähän, että päätin omistaa sen. Olin kieltämättä peyytynyt etuosan lerputukseen saadessani mekon ylleni. Mekko päätyi muokattava-listan jatkoksi.

Halloweenpäivänä tiesin tarkalleen, mikä asu minun tulee kaapista kaivaa. Otin esille uuden ompelukoneeni ja ryhdyin töihin. Päädyin yllättäviin ratkaisuihin: sivusuunnassa kaventamisen sijaan lyhensin yläosaa pituussuunnassa, jatkoin vanhoja muotolaskoksia melkein kaula-aukkoon asti, suurensin kaula-aukon, irrotin hihat ja muokkasin kainaloaukot uudestaan ja sain vielä hihat muokkaamatta takaisin paikalleen!



Kuvat eivät paljon imartele...Sametti on ihanan paksua, ylellistä ja pikimustaa!




Lopputulos on istuvuudeltaan yllättävän hyvä, mutta minulla ei ollut mitään millä viimeistellä hihansuut ja kaula-aukko :D. Epäsiisteys sopi kummitusjuhliin, mutta nyt hieman mietityttää, sillä palan halusta ottaa mekko mukaan Helsinkiin, jonne olen lähdössä tänään tai huomenaamulla! Aika extempore, mutta Janne ilmoitti viettävänsä kolme päivää vanhempiensa luona Rovaniemellä koneita korjailemassa, joten  täytyi keksiä jotain. Menen tapaamaan ystävääni ja nyhväämään hänen nurkkiinsa neljäksi päiväksi. Jee!!

Eilinen päivä meni taas totaalisella nyhväyksellä. Jannen tullessa töistä, pelasimme uutta Wii-peliä. Suosittelen jos pitää aivottomasta zombie-räiskinnästä. Meillä on muoviset pistoolit ja niillä ammuskelu on hauskaa :).




Tarkoitukseni olisi Helsingissä nähdä vähän vaatetatarjontaa, käydä muutamassa taidenäyttelyssä ja hengata ystävän kanssa, sekä muuta sellaista kivaa, mitä mieleen juolahtaa. Mukavaa viikonloppua kaikille! 





4.11.2009

Kun kamera ei pysy kädessä...

Katsoessani edellistä postausta aloin miettiä kannattaisiko minun ryhtyä kuvaamaan itseni sijaan avokkiani... Vaikuttaa siltä, että hänestä on usein huomattavasti edustavampia kuvia kuin minusta. 




Tässä viimekesäinen kuva benettonin raitamekostani in action....katselen tätä ja muistelen kaiholla kesää ja sen lämpöä. Hiukseni ovat tosin olleet paremminkin :D. Ah, se pirullinen takavalo. En osaa päättää onko tämä yksi esimerkki minusta otettujen huonojen vai hyvien kuvien kansiossa... 20 vuoden päästä ihailen tätä kuvaa ja ajattelen, että olinpas hehkeä. Että ehkä tämänhetkisellä mielipiteelläni ei pitkässä juoksussa ole kovinkaan paljon merkitystä, heh.


3.11.2009

Muahhahaa!!


Olipa kerran...

kerrostalohuoneisto, jonka nurkissa vihelsi viima ja ikkunoista näki lehdettömien puiden ruoskivan ilmaa. Juuri tässä asunnossa asui eräs pariskunta. Lokakuisena, pimeänä iltana he sytyttivät ulko-ovelle roihuavan lyhdyn merkiksi vieraille ja valmistelivat keittiössä raakaa illallista. Ilmassa leijui omituinen suitsukkeiden tuoksu...






Pöytä oli katettu tummin sävyin, mielialaan sopivaksi.



Nainen mustassa samettimekossaan asetteli aineksia vihreän kääreen päälle. Ilmassa haiskahti raaka kala ja vetinen kurkku. Tarkkanenäinen saattoi tuntea wasabin pistävän tuoksun.



Vieraat saivatkin syödäkseen sushia, tuota ruoka-asioissa uskaliaiden japanilaisten sapuskaa!



Myöhemmin illalla pusut saivat osansa väkivallasta. Ne silvottiin kuin kurpitsat ikään ja kahta kertaa miettimättä ahmittiin yhtenä suupalana!




Lopuksi palasimme menneisyyten ja syvennyimme vampyyrien maailmaan kuin opintomatkalle katsoessamme Bram Stokerin Draculaa.


Eikä heitä sittemmin nähty. Ainoastaan naapurit voivat yhäkin kuulla kolinaa ja huokailua tuosta asunnosta. Loppu!