Olipa kerran...
kerrostalohuoneisto, jonka nurkissa vihelsi viima ja ikkunoista näki lehdettömien puiden ruoskivan ilmaa. Juuri tässä asunnossa asui eräs pariskunta. Lokakuisena, pimeänä iltana he sytyttivät ulko-ovelle roihuavan lyhdyn merkiksi vieraille ja valmistelivat keittiössä raakaa illallista. Ilmassa leijui omituinen suitsukkeiden tuoksu...
Pöytä oli katettu tummin sävyin, mielialaan sopivaksi.
Nainen mustassa samettimekossaan asetteli aineksia vihreän kääreen päälle. Ilmassa haiskahti raaka kala ja vetinen kurkku. Tarkkanenäinen saattoi tuntea wasabin pistävän tuoksun.
Vieraat saivatkin syödäkseen sushia, tuota ruoka-asioissa uskaliaiden japanilaisten sapuskaa!
Myöhemmin illalla pusut saivat osansa väkivallasta. Ne silvottiin kuin kurpitsat ikään ja kahta kertaa miettimättä ahmittiin yhtenä suupalana!
Lopuksi palasimme menneisyyten ja syvennyimme vampyyrien maailmaan kuin opintomatkalle katsoessamme Bram Stokerin Draculaa.
Eikä heitä sittemmin nähty. Ainoastaan naapurit voivat yhäkin kuulla kolinaa ja huokailua tuosta asunnosta. Loppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti