30.1.2014

Mielen matkoja

Ay caramba! Tällä hetkellä turhauttaa niin paljon! Ei siis mikään sen ihmeempi kuin arki vaan. Tai sitten sen järjellisen arjen puute, en tiedä. Kaipaan sitä, että saisi oikeasti aikaiseksi ja pääsisi elämässä eteenpäin. Toisaalta olisi ihanaa lähteä johonkin ulkomaille nauttimaan lämmöstä ja uimisesta ja pitkistä kävelyistä uusissa kaupungeissa... En kuitenkaan tule pääsemään Tamperetta kauemmas reissailemaan varmaankaan pitkään aikaan. Ellemme saa häälahjaksi rahaa häämatkaa varten. Se olisi varsin mukavaa.

Viikon editoriaali edustakoon matkakuumeiselle intialaista eksotiikkaa. Olen aina fanittanut intialaista estetiikkaa. Napapaidat, kirjailut, pitkät hameet,  hiuskorut ja hennatatuoinnit kiehtovat. Kuvat kertovat itseasiassa intialaisen hääperinteen tarinaa modernilla tvistillä. Harmi sinänsä, että täkäläisestä televisiosta tulee niin harvoin bollywood-elokuvia. Ne ovat nimittäin aina kiehtoneet minua. Ehkäpä minulla on neito pulassa -neuroosi :D. Kuvat Vogue India.















 


24.1.2014

Parempi päivä, vaikka aurinko ei paista

Mainitsinko jo, että minulta poistettiin tällä viikolla toiselta puolelta suuta viisaudenhampaat? Operaatio itsessään ei sattunut yhtään ja kesti vain puoli tuntia. Eli poisto ei tuntunut missään. Toipuminen onkin ollut ikävämpää. Leuka on edelleen vähän kipeä ja hampaita vihloo, vaikka turvotuksetkin ovat laskeneet malkein kokonaan. On outoa, että kivut tuntuvat edempänä leuassa ja poskiluussa niiden kohtien sijaan, mistä hampaat poistettiin. Hiljaa hyvä tulee.

Muistatte varmaan, että olin jo hankkinut hääkengät, ja olin niihin melko tyytyväinenkin. Tarkoitus oli ostaa niihin kenkäkorut koristeiksi, mutta mitään sopivaa ei tahtonut löytyä. Sitten näin kaupassa aivan ihanat punaiset, strasseilla koristellut kengät. 




Näytin kengät äidille, joka oli sitä mieltä, että nämä uudet olivat paljon paremmat. Lopulta äiti päätyi kustantamaan minulle hääkengät numero kaksi. Ne vain ovat kauniit kuin korut, pysyvät tosi hyvin jalassa ja ovathan ne juhlavammat kuin ne, joita alunperin ajattelin. Nyt yritän kotona käveleskellä näillä, jotta ne istuisivat häissä sitten jalkaan kuin hanskat, eikä tarvitsisi kärsiä rakoista. Yritin innoissani näyttää kengät Jannelle, mutta hän ei halunnut nähdä niitä. Ilmeisesti haluaa pitää kengätkin yllätyksenä.

Tämän päivän kuteet ovat jotain vanhaa, jotain käytettyä ja jotain uutta. Housut ovat hennesiltä joskus kauan sitten hankitut, neule on äidin vanha ja rusettipaidan tein itse tänä syksynä puuvillasilkistä. Olen käyttänyt sitä ihan tosi paljon!








Ei ollut tarkoitus näyttää kuvissa ihan noin väsähtäneeltä. Minulla on itseasiassa ollut pari ihan hyvää päivää ja on jaksanut tehdäkin jotain. Vihdoin! On tässä taas kuukausi vierähtänytkin nukkuessa! Tänään ajattelin tehdä ensimmäisen koulujutun pitkästä, pitkästä aikaa, siivoilla vähän, koska Janne tulee tänään kotiin ja ehtiä käydä kangaskaupassakin. Ja äidillä ompelemassa ne napinlävet siihen Rooran takkiin!

Lehdettömät puut

Viikon editoriaalissa Lottie Moss poseeraa Dazed & Confusedin helmikuun numerossa. Ilmeisesti tämä Lottie on Kate Mossin siskopuoli. Olen ihan pihalla tällaisista uutisista, mutta kuvat kolahtivat. Näissä kuvissa näkyy jo henkäys kevättä. Ja vaalenapunainen kissatakki!










23.1.2014

Käsityön riemua?

Ompelen siskontytölleni 3-vuotis syntymäpäivälahjaksi kaksirivistä villakangastakkia. Ompelu ja kaavat ovat olleet yllättävän yhteistyökykyisiä pääsääntöisesti. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Ompelukoneeni on ruvennut sylttäämään alalankaa, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Tämä surettaa minua, koska minulla on ollut niin monia hyviä vuosia koneideni kanssa - ilman yhtään sylttyä! Mutta nyt, ihan yhtäkkiä, kone vihoittelee. Paksun villakankaan ompelu on tietysti haastavaa koneelle, mutta en tiedä mikä sille on varsinaisesti tullut. Lankojen sylttääminen on varmaan ompelussa kaikista ärsyttävin asia. Jos en saa konetta kotona kuntoon, se on pakko vielä huoltoon, koska ei tästä tule mitään. En pysty esimerkiksi ompelemaan takkiin napinläpiä ollenkaan.







Toinen asia, joka minua jaksaa ottaa päähän kerta toisensa jälkeen, ovat kaavojen ongelmat. En muista olenko valittanut tästä aikaisemmin, mutta kaikissa käyttämissäni kaavoissa mitat eivät yhtään kohtaa kaavojen kokoa. Burda, Vogue, Joka tyypin kaavakirja...kaikissa mitat ovat aivan päin hanuria. Tämä tarkoittaa sitä, että jos minä esimerkiksi tekisin itselleni alaosan, mittaisin itseni ja valitsisin kaavan koon mittojeni perusteella, saattaisin päätyä kaksikin kokoa liian isoon vaatteeseen. Itseasiassa burdan tapauksessa mitat ovat kohtuullisesti paikkansa pitävät, mutta voivat silti johtaa harhaan. Järkevintä on vain valita se koko, jota kaupasta itselleen ostaa. 






Koon määrittämisen lisäksi ongelmia aiheuttavat kaavojen suunnittelukummallisuudet. Burdan (joita siis käytän melko usein, tuleehan minulle Burda style -lehtikin) kaavoissa esimerkiksi kaikki yläosaltaan kietaisumalliset kaavat ovat AINA liian pitkiä. Ristikkäin menevät etukappaleet jäävät pussittamaan aivan ihmeellisesti. Siksi olenkin oppinut poistamaan aina kietaisuvaatteiden kaavojen etureunasta 3-4 cm pituutta. Vasta sitten vaate toimii ja istuu. Ongelmia esiintyy joskus myös yläselän leveydessä ja muotolaskoksissa, mutta ne on helppo korjata. Raivostuttavimmat ongelmat tulevat vastaan hihoissa. Hiha-aukot ovat lähestulkoon poikkeuksetta aivan liian pieniä, jotta vaate ei olisi epämukava ja kiristäisi päällä. Joka tyypin kaavakirja on tästä loistava esimerkki. Siinä kainaloaukot ovat aivan hävyttömän pieniä ja siksi kaavat sellaisenaan käyttökelvottomia. Olen kovasti yrittänyt opetella suurentamaan kainaloaukkoja, mutta jos kaavaan kuuluu hihat, asia ei todellakaan ole yksinkertainen, koska myös hihan kaavoja pitää muuttaa. En tiedä mikä niissä hihoissa on, mutta niissä tulee helposti ongelmia kaavojen uudelleen piirtämisen jälkeen. 






Purkaminen. Se jaksaa ottaa aivoon, mutta on yleensä itseaiheutettua. Joskus en jaksa lukea kunnolla tai aivoni eivät jaksa ymmärtää ohjeita. Sitten oion ja tulee tehtyä mokia. On myös käynyt lukuisia kertoja niin, että olen kuvitellut olevani ohjetta fiksumpi, että eihän tämä näin voi mennä, tässä on varmaan virhe. No, sitten olen myöhemmin tullut siihen tulokseen, että olisi vain pitänyt seurata ohjetta, eikä sooloilla. Sen siitä saa, kun kuvittelee olevansa liian fiksu.






Jos pitäisi mainita yksi vaihe ompelussa, jota inhoan eniten, se saattaisi hyvinkin olla vetoketjun ompelu. Minulla meni vuosikausia, kun yritin keksiä sellaista tapaa, jolla minun ei tarvitsisi ommella vetoketjua kolmea kertaa. Nykyään minulla on aika hyvä tekniikka. Kiroilen silti niin sanottuja piilovetoketjuja, sillä en koskaan saa niitä ommeltua niin kuin ne olisi tarkoitus ommella. Toinen inhokki voisi olla kappaleiden huolittelu. Toisin kuin voisi luulla tykkään kaikenlaisesta käsin ompelusta. Sitä voi tehdä sohvalla ja katsoa samaan aikaan telkkaria. Se sitäpaitsi rauhoittaa. 






Nyt on valitettu! On ompelemisessa paljon mukaviakin puolia. Miksi sitä muuten harrastaisin? Parasta on ehdottomasti se, että saa juuri sellaisia vaatteita, joita haluaa ja useimmiten ne myös istuvat päälle paremmin kuin valmisvaatteet. Eikä hintakaan ole yhtä paha kuin jos samantyyppisiä yrittäisi ostaa valmiina. Valmiita vaatteita voi myös ommellen näppärästi muokata istuviksi, sopivan kokoisiksi tai pituisiksi. Ompelu on haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Aina oppii jotain uutta. On ihan mahtavaa viimeistellä valmiiksi tullut vaate silittämällä. Ompelussa ei voi koskaan tulla valmiiksi, eli aina on lisää opittavaa. Minulla on esimerkiksi häiden puolesta se massiivinen projekti ommella morsiusneitojen mekot itse. Kaava on tosi haastava ja kangas on trikoota, jota en ole oikeastaan koskaan ommellut. Pidän sormet ristissä! Tarkoitus on myös delegoida osa ompelemisesta äidille, eikä tehdä kaikkea itse. Toivon, että ensimmäisen mekon jälkeen alkaa sujua jo paljon paremmin ja loput menevät kuin vettä vain. 

18.1.2014

Kovaa ja korkealta

Pahoittelen viikon editoriaalien uupumista (siinä missä muunkin sisällön puutetta). Elämme keskellä kovinta ja terävintä talvea. Pakkasta riittää, valo on lisääntynyt, mutta antaa silti odotuttaa itseään ja kevät tuntuu vielä kaukaiselta, vaikka lähestyykin. Viikon editoriaali toistaa samaa kovaa ja terävää. Pidän paljon käytetyistä kultatehosteista. tekstuureista ja kerroksellisuudesta. Miksi minulle tulee näistä kuvista mieleen Harry Potter? Henrietta Hellberg mallaa Plaza Kvinnalle.













Vilauksia


Löysinhän minä muutaman kuvan uudesta vuodesta! Meillä oli todellinen sushibuffet, kuten kuvasta näkyy. Joimme kuohuviiniä, söimme, valvoimme, pleasimme Jannen joululahjaksi saamaa Menolippu-lautapeliä ja saunoimme. Mukavastihan siinä meni kolmisen päivää.



Eikö ole suloinen tuo Jannen pilkkupaita? Ostin senkin hänelle joululahjaksi. Itsellä oli päällä itse tekemäni 20-luvun satiinimekko ja tuttu paljettijakku. Yhtään järjellistä kuvaa ei kylläkään ole, minulla siis.


Tässä on vilaus Jannen hääasustuksesta. Puku liiveineen on teetetty Thaimaassa. Taskuliivin ja kravatin hankimme Tampereen stockalta alennusmyynnistä. Oli muuten siitä huolimatta melko hintavat, kun olivat bossin. Mutta päätimme, että kerrankos sitä naimisiin mennään, ja olivathan nuo 40% alennuksessa kuitenkin. Saimme postissa jokin aika sitten myös vintage-solmioneulan, vaikka se ei kuvassa hirveän hyvin erotukaan. Minun mielestäni tosi tyylikäs kokonaisuus. Jannesta on "ihan jees". En kyllä tiedä miten sen miehen saisi sanomaan, että on tosi hyvä. Epäilen nyrpeyden johtuvan siitä, että asu on hänen päällään. Aina yhtä kriittinen...



17.1.2014

Salaa iltaisin meistä haaveilin

Kyllähän se tuli se pakkanen sitten kumminkin! Olen melko vakuuttunut, että pakkasta riittää varmaan reilusti huhtikuuhun asti :D. No, minä olen varautunut kylmään, hähää. Ompelemalla itselleni viimeinkin valmiiksi tämän paksun, villakankaisen mekon. En ole oikeastaan mitään muuta edelliseen viikkoon käyttänytkään. Pääsin mekon ompelussa yllättävän vähällä, vaikka tuntui, että kesti ihan hirveän kauan. Ompelin mekon 60-luvun kaavoilla. Sydämen muotoisen taskut olivat oma lisäykseni. Väri on tumma burgundinpunainen, vaikka joissain kuvissa näyttääkin ruskealta. Ihme kuvia tulee tämänhetkisen valon kanssa, ja vielä kun muokkaa kuvaa koneella, lopputulos ei ole aivan originaalin veroinen. 














Olo ei ole ollut kauhean kehuttava taaskaan uuden vuoden jälkeen. Opiskeluista on tällä hetkellä turha haaveilla ja päivät kuluvat kotona telkkaria katsellen ja päiväunia nukkuen. Toisipa se kevätaurinko mukanaan energiaa ja hyvinvointia minullekin! Kaipaisin niin kovasti herätystä elämään.

9.1.2014

Vuodelta 2013

Toivottavasti kaikilla on ollut rentouttava ja virkistävä loma joulun ja uuden vuoden merkeissä. Mukavaa on ollut minullakin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että loma tappaa minut :D. Viime ja tällä viikolla on ollut huonompi olo kuin harjoittelun aikana! Lomilla aktivoidun, näen ystäviä, reissaan ja puuhastelen monenmoista, kun taas arkena yleensä istun kotona yrittäen väkertää erinäisiä koulujuttuja. Se on paljon rauhallisempaa. Nytkin olen kolmen viikon aikana matkustanut Tampereelle ja takaisin, viettänyt kolmipäiväistä uuden vuoden juhlaa ja käynyt pyörähtämässä Rovaniemellä. Alkaa hikoiluttaa jo pelkkä ajatteleminenkin! Viimeinen niitti on kuitenkin tainnut olla valvominen. Vaikka nukkuisin tunneissa riittävästi, se ei auta, jos menen kahdelta yöllä nukkumaan. Tänään tulin takaisin Rovaniemeltä. Nukuin siellä päässä ensin puolen tunnin päikkärit ja junassa vielä kaksi tuntia. Olo on suorastaan ihan hirveä, on kuin olisin pahemmassakin krapulassa eikä vetoa yksinkretaisesti ole. Päätäkin särkee ja huimaa sen verran, että otin särkylääkettä. On tämä vain niin ironista, heh. 

Kaiken puuhastelun lomassa olen viitannut kintaalla blogille, eikä minulla taaskaan ole edes kuvia lomasta tai juhla-asuistani. Bad, bad blogger... Jospa sitä pääsisi hiljalleen johonkin arkiseen aika-avaruuteen, ja saisi bloginkin käynnisteltyä vuodelle 2014. 


Kuluneen vuoden 2013 asukavalkadi

Tammikuu 


Kylläpäs vuosi alkoi suttuisella kuvalla! Mekon sain valmiiksi jouluun mennessä ja sitä on käytetty aika paljon sen jälkeen. Yksi vuoden lemppareista ehdottomasti.



Helmikuu


Helmikuu edustaa second handia. Mekko on äidin vanha ja neule kirppikseltä keräilty. Tajusin, etten ole muistanut käyttää neuletta tänä talvena vielä ollenkaan! 



Maaliskuu


Olihan se aika traumatisoivaa palata Thaimaasta Suomen pakkasiin. Onneksi vaatekaappi on villapaitojen kansoittama. 



Huhtikuu


Minua näkee erittäin harvoin tämän tyyppisessä asussa. Viihdyin kuitenkin erittäin hyvin, ja kevättäkin oli rinnassa :).



 Toukokuu


Toukokuussa inspiroiduin japanilaisesta pop-kulttuurista ja aloitin kampausvuoden. Tästä lähtien olen pitänyt hiuksiani paljon enemmän kiinni ja tehnyt erilaisia kampauksia. 



Kesäkuu


Sain vihdoin ja viimein tämänkin mekkoprojektin loppuun viime kesänä. Käytin mekkoa itseasiassa aika paljon kesän aikana. Erityisesti ihastuin palloneuleen ja mekon yhdistelmään.



Heinäkuu


Heinäkuu oli kiireinen teatteriesitysten takia, eikä vaatteisiin voinut samalla tavalla kiinnittää huomiota. Esiinnyin pojan yöpuvussa. Kokovalkoinen oli yksi kesän kiinnostavista trendeistä.



Elokuu


Elokuun asusta tykkään tosi paljon. Kuvatkin onnistuivat parhaiten tälle vuodelle. Neule on ehdottomasti talven suosikkini ja myös uusin luottovaatteeni.



Syyskuu


Vintage-löytöäni olen käyttänyt melko paljon vuoden aikana. Olen ilmeisesti tänä vuonna ihastunut erityisesti punaisen eri sävyihin, niin kuin olenkin.



Marraskuu


Mararskuu oli itseasiassa melko aktiivinen pukeutumiskuukausi harjoittelusta huolimatta. Valitettavasti se ei kuitenkaan näkynyt blogissa. Samasta syystä joulukuun asu puuttuu kokonaan. Lokakuukin uupuu. 


Vuoden aikana olen täydentänyt vaatekaappia uusilla hankinnoilla ja ommellut uutta, mutta myös pyrkinyt hyödyntämään olemassa olevaa kokoelmaa mahdollisimman paljon. Blogissa eivät ole näkyneet vielä joulun ajan lemppariostokseni: vaaleanpunainen raitaneule ja farkkuhaalarit. Eivätkä järkytyksekseni myöskään silkkipaitani ja rusettikauluksinen ompelemani pusero. Molempia olen käyttänyt lähes viikottain. Nyt täytyy kyllä herätellä kameraa!