Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

15.5.2015

Lämmin Espanja

Espanjan loman jäljiltä on nyt jo purettu matkalaukut ja auringon lämpökin on hiipunut iholta. Kolea, mutta keväinen Helsinki on jälleen kotipaikka. Onneksi koko loman paistoi aurinko ja oli hellettä. Saavuimme hyvään aikaan, sillä saapumisestamme helteet oikeastaan alkoivat. Koko loman pyrimme ottamaan aika rennosti, emmekä tehneet mitään etukäteissuunnitelmia. Mielessä oli kohtuullisesti aktiviteetteja ja riittävästi lepoa.



 Tämä on 4-vuotiaan siskontytön ottama potretti minusta ja äidistään!




Vietimme ison osan aikaa enon talolla. Roora rakasti uima-altaassa polskuttelemista ja kovasti opetteli uimaan uimalasit päässä. Oli hauska seurata typykkää, kun hän uiskenteli pitkin poikin allasta kuin sammakko - tosin pää ei ihan vielä pysynyt pinnalla, muuten elkeet olivat oikeat. Itse uskaltauduin pulahtamaan altaaseen kerran loppuviikosta, kun vesi oli helteiden ansiosta lämmennyt. Mitä vänhemmaksi tulen, sitä enemmän inhoan kylmää vettä. Istuimme terassin varjossa ja nautimme lämmöstä ja kyyhkysten kujerruksesta. Kyyhkyset olivat ottaneet pihapuun kotipuukseen.








Teimme rentoja retkiä lähialueille. Nämä kuvat ovat Tarifasta, joka on pieni kaupunki lähellä Gibraltaria. Meri oli vielä niin kylmää, etten uskaltautunut uimaan. Rannalla myös tuuli melko navakasti, mutta siitä lautailijat osasivat ottaa ilon irti. 


Äitienpäivää vietimme nauttimalla terassilla tekemäämme lime-juustokakkua, mansikoita ja vesimelonia. Serkkuni koristeli yhdessä tekemämme kakun oikein tyylikkäästi. (Hieno kuva on siskon ottama, niin kuin muutama muukin otos.)

Kotimatka oli oma lukunsa. Matka oli aika pitkä, koska heräsimme aamulla viiden aikaan ja olimme perillä Helsingissä seuraavan vuorokauden puolella yökahden aikoihin. Meillä oli välilasku Lontoossa ja siellä kymmenen tuntia aikaa ennen jatkolentoa. Käytimme ajan hyväksemme ja piipahdimme keskustassa. Kävimme syömässä ja Natural History Museumissa. Halusin näyttää siskontytölle dinosauruksia!




Ravintola, johon päädyimme, oli positiivinen yllätys! Halusimme hampurilaisia. Ravintolan listalla kyllä oli niitä, mutta ne olivat kaikki kanahampurilaisia, mikä vaikutti epäilyttävältä. Positiivista sen sijaan oli se, että rafla oli portugalilaishenkinen. Portugalissa osataan meinaan tehdä kanaa! Enkä ole koskaan syönyt parempaa kanahampurilaista! Oli meinaan hyvää. Paikan nimi oli Nando's. Voin suositella. Paikka, jossa söimme, sijaitsi Victorian aseman lähettyvillä.


 







Natural History Museum on muun muassa siitä kiva nähtävyys, että se on kokonaan ilmainen. Meillä ei ollut aikaa, eikä kyllä energiaakaan koluta museosta mitään muuta kuin dinosaurusosasto, mutta se ei haitannut. Meidän pikkuinen matkalainen oli mielettömän kiinnostunut. Olen käynyt katsomassa näyttelyn kerran aikaisemmin ja tykkäsin siitä silloinkin. Voiko olla paljon coolimpaa kuin dinosaurusten luurangot ja dinorobot?





Huipputiukasta budjetista huolimatta tein muutamia ostoksia, koska säästimme ruuassa odotettua enemmän, kun söimme oikeastaan lähinnä enon ruokapöydässä. Kiitokset vain enolle anteliaisuudesta! Kaksi kesätoppia js yksi t-paita, joka oli kuvanottohetkellä pesukoneessa. Vasemman puoleinen neuletoppi oli aika hintava (29e), mutta se on niin ihanan pehmeää puuvillaa ja kivan mallinen, etten voinut vastustaa. Ei tällaisia vaatteita saa Suomesta. Neuletoppi on Hollisterista ja raitatoppi Bershkasta. Itseasiassa vähän yllätyin siitä kuinka kivoja vaatteita oli tarjolla. Olen selvästi ollut liian kauan Suomen tyylitynnyrissä... Lempikaupakseni valikoitui Stradivarius mallistonsa perusteella, vaikka en sieltä lopulta ostanutkaan yhtään mitään. Olisin toki voinut ostaa, mutta rahan kanssa saa nyt olla todella tiukkana. Pitää keskittyä tekemään itse. Ehdin itseasiassa lähtöä edellisenä iltana väsätä itselleni raidalliset sortsit (jotka ihan ensimmäisessä kuvassa), jotka minun on ollut tarkoitus tehdä jo pari vuotta. Olisi ehkä kannattanut tehdä ne vähän aikaisemmin mielummin kuin paniikissa juuri ennen matkaa, mutta onneksi kuitenkin sain ne valmiiksi. Käytin niitä viikon aikana paljon. Ne pääsevät ihan varmasti mukaan myös Barcelonaan. 

Reissu oli mukava ja lämpö sekä aurinko ihanaa. Nyt on uupunut olo, mutta niin minulla aina on reissaamisen jälkeen. On oikeastaan tosi kiva, että matkustaminen ei jää tähän, vaan tämä oli ikään kuin esimakua Barcelonasta. Aah! Toivottavasti myös silloin on lämmin. Jannen siskon poikaystävä pointtasi tänään hyvin, että kahdeksan päivää ihan kahdestaan tekee varmaan tosi hyvää. Uskon niin!

3.5.2015

Kevät Helsingissä





Meillä vappu meni mukavasti ja kiireettömästi. Kävin ystäväni Heidin ja hänen miesystävänsä kanssa katsomassa Kansallisbaletin Kesäyön unelman. Voin kyllä suositella! Koreografia on saanut palkintoja, eikä suotta. Ensimmäinen näytöksen kikattelin tyytyväisenä tuolissani.  Toinen näytös oli enemmän vain balettista hyppelyä. Kesäyön unelma on ehdoton Shakespearin suosikkini. Vielä olisi näkemättä suuren näyttämön teatterituotanto. Se on sitten seuraavaksi listalla. Ihmettelen kyllä vähän tuota nimen suomennosta, koska ei tarinassa kukaan erityisesti unelmoi vaan todellakin ennemminkin uneksii. Englannin kielinen nimihän on Midsummer night's dream, eli tulkinnanvaraa on.

Kuvassa muuten mieheni kanssa tekemiämme munkkeja. Niistä tuli aika hyviä siihen nähden, että teimme niitä ensimmäistä kertaa. Olen vältellyt munkkien tekemistä, koska näen sieluni silmin kauhuskenaariota öljyn syttymisestä tuleen. Onneksi ainakin tällä kertaa vältyttiin kaikilta palovahingoilta ;).




Uusi takki eka kertaa päällä kuvissa! Tai siis uusi tarkoittaa tässä viime syksynä hankittua. Tänään oli auringossa jo varsin lämmin.  Kuvasimme nämä kuvat Eirassa sen jälkeen, kun olimme käyneet brunssilla Sandrossa. Siellä on kyllä erittäin maittava ja tosi kattava brunssi. Emme menneet vappubrunssille, joten korvasimme sen mukavalla sunnuntaibrunssilla. Kävi se niinkin :).






Oli kyllä hauska vaaleanpunainen talo pienine kuisteineen. Väritkin olivat samaa harmaata ja vaaleanpunaista kuin sortsihaalarissani. Sortsihaalarista on tullut yksi luottovaatteistani, vaikka näissä kuvissa näytänkin ehkä vähän oudolta. Haalari oli itseasiassa yläosasta vähän iso, ehkä se tekee kuvista kummallisia. Tänään pienensin sen. Tosin ehkä pienensin ihnan liikaa... Löysin myös kirppikselta viidellä eurolla täydellisen raitakauluspaidan! Sekin tekee ensiesiintymisensä näissä kuvissa. Olen käyttänyt paitaa melkein nonstop yli viikon. Se on Kappahlin puuvillapaita. Oli kyllä löytö.






Sitten muutama tunnelmakuva kaupungista. Tuntui vähän siltä kuin olisi ollut ulkomailla, kun aurinko paistoi ja kivitalot seisoivat jylhinä.




Janne!
 




Ylihuomenna lähdenkin sitten Espanjan aurinkoon! Meillä siskon ja siskontytön kanssa on luvassa viikon reissu enon luo. Yllättäen siellä näyttäisi olevan helteitä! Viikon ajan voi blogin puolella olla aika hiljaista sillä aikaa, kun minä lepäilen auringon alla.

13.4.2015

Neighborhood

Oli kiva nähdä ystävääni Monmonia täällä Helsingissä ennen pääsiäislomalle lähtöä. Kävimme harrastamassa kulttuuria Didrichsenin taidemuseossa, joka tässä ihan lähellä. Paikka on entinen kotitalo, joka on sittemmin muutettu museoksi. Talossa oli todella viehättävä olohuone (josta en uskaltanut ottaa kuvaa, koska en tiennyt oliko kuvaaminen sallittu), josta oli upeat näkymät merelle. Kyllä ajattelin, että on varmasti ollut hieno paikka asua. Näytteillä oli Pauno Pohjolaisen töitä. Työt itsessään olivat ihan näkemisen arvoisia. Museossa pyöri myös video, jossa taiteilija kertoi töiden synnystä ja filosofiastaan. Se oli suorastaan kauheaa kuunneltavaa, koska puhe mystifioi taiteen tekeimistä ja sai taoteilijan kuulostamaan todella hörhöltä. Kukin tavallaan.






Kuva, kuva, kuva.

Pohjolaisen lisäksi näytteillä oli myös ilmeisesti Didrichsenien omia keräilykokoelmia. Ihastuimme Monmonin kanssa Etelä-Amerikan intiaanien veistoksiin. Jaksan aina inspiroitua alkuperäiskansojen keramiikasta. Keramiikka on samalla niin taidokasta ja kuitenkin maanläheistä. Kannattaa käydä itse katsomassa! Muutenkin museo ja sen ympäristö on viehättävää aluetta.






Museon jälkeen piipahdimme läheiseen Maja Coffee Roasteryyn Lehtisaaren ostarilla. Paahtimo/kahvilaa pitää Japanista Suomeen miehensä kanssa muuttanut mukava nainen. Kahvila on japanilaiseen askeettiseen tyyliin sisustettu. Jotenkin tosi sympaattinen paikka.  





Kavilassa on pieni valikoima, mutta todella hyvää oli kahvi ja tee. Maistoimme myös banaani-kinuskimuffinssia, joka paljastui yhdeksi parhaista syömistäni muffinsseista. Siinä oli mukava banaanin ja kinuskin maku, eikä se ollut liian makea, mikä oli eirttäin positiivinen yllätys. Kahvilassa saattoi lueskella japanilaisia lehtiä kahvin lomassa. Ostari ei tosiaan ole mikään maailman esteettisin paikka, mutta kahvilassa piipahtaminen kannattaa siitä huolimatta.

20.11.2014

Treffit

Kävimme viikonloppuna Jannen kanssa syömässä Kentässä ja katsomassa elokuvan. Voisi kai sanoa, että olimme treffeillä, mitä ei siis tapahdu ihan hirveän usein. Kentässä oli kaikki kanansiivet eli wingsit - ja itseasiassa muutkin sapuskat - puoleen hintaan! Otimme sitten 30 kappaletta kanansiipiä ja korillisen ristikkoperunoita :D. Eipähän ainakaan jäänyt nälkä! 





 


Ainoa ongelma oli kanojen kastike, joka ilmeisesti perinteiseen tyyliin oli varsin etikkainen. Minä pidän etikkaisesta sinänsä, mutta kanoissa sitä oli liikaa. Janne söi sitten lopulta melkein kaikki kanat. Minä popsin lähinnä ristikkoperunoita. Oli se Jannella rankkaa! Kuvasta voi nähdä vasemmalla minun luukasani ja oikealla Jannen, melko paljon korkeamman, kasan. Ei voi kyllä väittää maailman terveellisimmäksi ateriaksi. No, ei siitä aina tarvitse niin välittää.









Ruokailtuamme hipsimme leffaan katsomaan Interstellar-elokuvan. Minä en itseasiassa tiennyt yhtään, mitä olimme menossa katsomaan. Janne oli hoitanut koko jutun. En myöskään tiennyt kyseisestä elokuvasta mitään etukäteen. Leffa oli intensiivisin kokemus vähään aikaan! Ensimmäinen kommenttini elokuvan jälkeen oli, että olipas stressaavaa :D. Elokuva ei ollut pelottava tai varsinaisesti ahdistava, mutta se oli jännittävä ja odotuksia herättävä, ynnä muuta. Todella hyvä elokuva ja voin suositella, mutta varautukaa intesiivisiin kahteen ja puoleen tuntiin. Vähään aikaan ei tarvitse katsoa samanlaista leffaa :D. 

18.9.2014

Kotisleikkejä



Minulla on ollut vähän leipomisvimmaa viime aikoina. Pari viikonloppua sitten sain Jannen houkuteltua leipomaan yhdessä mustikkamuffinsseja. Selvisimme taikinan tekemisestä sen pahemmin riitelemättä ja ongelmitta. Mitä nyt vuokia piti täydentää, ja Janne vähän nyrpisteli, kun ohjeistus ei ollut tarpeeksi hyvä ensimmäisellä kerralla. Meillä on siis paha tapa saada aikaan riitaa ruuanlaiton ja leipomisen yhteydessä. Minä en jaksaisi selittää jokaista pikkuasiaa, ja Janne kyseenalaistaa kaiken mitä teen. Meillä on harvemmin mahdollisuus tällaisiin kotisleikkeihin, koska edelleenkään emme asu yhdessä. Janne on niin paljon poissa ja visiitit tuntuvat aina niin pikaisilta. Suurin osa ajasta menee ihan vain oleiluun. Tuntuu ettei ikinä oikein ehdi keksiä mitään järkevää tekemistä. Onneksi muffinssien leipominen on ihan järkevää tekemistä ;). 





Hieman kärsimätön leipuri odotamassa valmiina uunin edessä :).





Än, yy, tee, nyt! 






Kyllä niistä tuli kelvollisia! Kohosivat tosi nätisti, eivätkä lössähtäneet yhtään. Niistä tuli vain tosi isoja. Nyt meillä on pakastimessakin edelleen pussillinen jäljellä. Ohje on muuten täältä. En ehkä sanoisi kaikkien aikojen parhaimmiksi muffinsseiksi, mutta ihan hyviä oli. Paistoaika oli meidän muffareille muuten liian lyhyt. Piti tuplata, että tuli kypsiä. Olivat varmaan niin isoja. Jaa, ehkä pitäisi vielä äidille tuliaisiksi tänään, kun lupasin mennä sinne syömään. Äiti ei ole mikään jälkiruokavelho. Äiti on niin adhd keittiössä, että polttaa asioita pohjaan tai muuten vain mokailee. Ja sitten hän väittää, ettei osaa tehdä ruokaa, vaikka kysymys on lähinnä keskittymisen puutteesta.