25.3.2011

Traumojen jakamista



Minun on mitä ilmeisimmin saatava jakaa tämä kauhistuttava uutuustrendi, tai ainakin sen kauhistuttavuus. Siis miksi? Olen koko pienen ikäni kaivanut näitä kenkiä milloin mistäkin alelaarista.





Miksi ne ovat muodissa? Miksi vagabond on tehnyt näistä on oman, hulppeat 69 euroa maksavat, versiot? Jos joku ihmetteli, mistä näitä saa, siinä vastaus. Ja miksi vielä tuossa värissä? Tuossa viiden euron halpalaatuvärissä? Vagabond olisi voinut edes yrittää hämätä meitä alelaarien traumatisoimia tekemällä kengät mokkanahasta, mutta ei! Se ei olisi tarpeeksi autenttista! Näin kengät Tampereella näyteikkunassa ja olin pudottaa silmät päästäni, viimeistään hintalapun kohdalla. Ehkä minun on pakko mennä psykoanalyyttiseen terapiaan pohtimaan, miten äitisuhteeni saa minut asennoitumaan näihin kenkiin näin vihastuttavan negatiivisesti...

You can see the sun again





Image and video hosting by TinyPic





Image and video hosting by TinyPic





Image and video hosting by TinyPic





Image and video hosting by TinyPic





Image and video hosting by TinyPic

22.3.2011

Kjäh kjäh ja köh köh

Ei inspanneet muistelot vielä toistaiseksi. Sen sijaan voin kertoa, että olimme edellisen viikonlopun Tampereella orjatyövoimana sisareni lapsen nimiäisissä. Olimme kivasti ajatelleet, että menemme sinne juhlimaan ja syömään kakkua. Saavuimme perille torstai-iltana, juhlien ajankohta oli lauantaipäivä. Sisareni paljasti ettei ollut suunnitellut juuri mitään etukäteen, vain paikka oli hankittu. Paikka oli ylioppilastalo keskustassa, mikä olikin kyllä aika mahtava. Ruuat oli hankimatta ja tekemättä, juuri mitään ohjelmaa ei ollut, lapsen isän sijainnista ei ollut varmuutta...Sisareni luotti, että asiat etenevät omalla painollaan. No, tavallaan, mutta se paino kyllä tuli meidän niskaamme :D. Ahersimme koko perjantain ja lauantaiaamun ruokien kimpussa. Budjetti oli 200 euroa 50 ihmiselle. Rahat eivät loppuneet kesken, ruoka kylläkin. Janne ei edes saanut omaa palaa tekemäämme fantastista feta-kesäkurpitsa-tomaattipiirakkaa! Piirakka on sisareni bravuuri, ja toistaiseksi kaikki maistaneet ovat pitäneet siitä :). Ohje on pirkka :D.

Äiti lähti illalla juhlimaan ystäviensä kanssa ja me saimme Aurora-vauvan hoidettavaksemme. Aurora nukkui yön hyvin, minä en. Olin liian levoton nukkuakseni kunnolla, vaikka syötinkin Auroraa oikeastaan neljän ja viiden välissä ja uudestaan puoli kahdeksalta. Aika hyvin puolentoista kuukauden ikäiseltä. Toisaalta juhlat, joissa vauva oli kiertänyt vieraasta sylistä toiseen ja joissa oli häslinkiä, varmaan väsyttivät lapsosen. Huh huh, vieläkin toivumme koettelemuksesta :D.

Tänään olen jopa saanut jotain aikaiseksi kandin saralla. Edistystä! Mutta tämä on vasta alkua. Juu, ei ole mitään hajua sen valmistumisesta, että tapahtuuko se tänä lukuvuonna, kesällä, syyslukukaudella... Riippuu.


Image and video hosting by TinyPic


Näissä kledjuissa tänään. Sininen mekko on kyllä ollut yksi luottovaate kautta tämän kokoisen historiani. Minusta tuntuu kuin Chile olisi imaissut pari kiloa mukanaan, mutta ainakaan puntari ei suo todisteita... 

Mutta nyt, kun kevät lähenee, samalla kesä, ja kerran sitä ollaan jo bikinikunnossakin, päädyin kävelemään kotiin tällaiset kassissa...



Image and video hosting by TinyPic


Soittaako kellään kelloja? Tunnistautuuko? Piipahdimme äitini kanssa eräässä pienessä alusvaateliikkeessä, koska kyseinen putiikki myy hollantilaisen Marlies Dekkers -merkin alusvaatteita. Kyseinen merkki on viimevuosina ollut suosittu julkkisten keskuudessa, ja kuuluisa nauhakoristeista sekä siitä ettei merkki käytä pitsiä laisinkaan. Olin siis kiinnostunut vain hypistelemisestä, sillä totta kai Dekkers on melkein yhtä arvokas kuin suosittu.


Image and video hosting by TinyPic


Hypistelimme ja ihailimme ja olimme jo lähdössä, kun jokin satunnainen uikkari pisti äidille silmään. Minä palasin katsomaan alennuksessa olevia tuotteita, vaikka värit eivät vaikuttaneet oikein omilta. Rekissä oli useita bikineitä, joista suurin osa oli mustia. Vierastan kesällä mustaa ja mustat bikinit ovat mielestäni erityisesti kaarituellisina liian alusvaatemaiset. Sitten löysin nämä! Ja minun oli pakko kokeilla. Kuosi ja väri muistuttavat minua uimapuvusta, joka minulla oli 11-vuotiaana, ja jota suuresti rakastin niin kuin vain uikkaria voi rakastaa. Se puku näki monet tyrskyt ja uima-altaat...käytin sen aivan puhki ja vielä silloin, kun se oli minulle jo liian pieni. Oi, niitä muistoja! Ja niinhän siinä sitten kävi. Tosin lopulta äiti osti bikinit minulle lahjaksi :). Kokeilin myös punaisia rintaliivejä, jotka olivat aikasta huikeat...Täytyy varmaan käydä uudestaan katsomassa, sillä ilmeisesti liikkeessä myydään nyt vanhaa mallistoa -50%. Kjäh kjäh... Niin, siis hinnat pyörivät liiveissä jossain 85-115 euron tienoilla. Alkkarit tietty halvempia. Löysin myös hollantilaisen sivuston, jossa oli hyvässä alessa useampia malleja. En tosin tsekannut ainakaan vielä toimittavatko he Suomeen.



Image and video hosting by TinyPic


16.3.2011

Aurora borealis

Tässäpä tädin kuukauden vanha silmäterä :).



Image and video hosting by TinyPic

Chile

Päivät kuluvat eikä kandini edisty. Mikä ei kyllä pidä täysin paikkaansa, koska olen käynyt ohjaajalla, kirjastossa monta kertaa ja jopa löytänyt muutaman ehkä käyttökelpoisen opuksen. Miksi kirjojen lukemisen täytyy olla niin vaikeaa? Unelmoin siitä päivästä, jolloin oppiminen hoidetaan kuten matrixissa: piuha päähän ja latautumaan.

Opintotuskissani voin vain muistella levillisen turhuuden täyttämiä päiviä, jotka miellyttävyydessään rentouttivat suomalaisen ilmaston kovasti koulimaa ihmisressua. Palataanpas hetkeksi niihin muistoihin.


Image and video hosting by TinyPic


Chilen pääkaupunki Santiago sijaitsee laaksossa, jonne erityisesti talvisin tulee vähän uutta ilmaa. Tämä aiheuttaa sen, että kaikki miljoonien autojen, kotien ja monien tehtaiden tuottamat päästöt jäävät pitkisi ajoiksi paikoilleen. Kiivetessämme Santiagoa reunustavalle kukkulalle maisemat olivat savusumusta utuiset. Kuvassa mässäilen paikallisella viileällä välipalalla, joka sisältää pehmeitä, keitettyjä vehnän alkioita, mehuasiaa ja säilöttyjä persikoita. Mässy näyttää erittäin epäilyttävältä, mutta olis itseasiassa todella hyvää. Ja loistava välipala siinä vaiheessa, kun on kiivennyt tunnin mäkeä ylös. Kroteskin ulkomuodon takia söin mössöä vain kerran, mikä harmittaa näin jälkikäteen.



Image and video hosting by TinyPic


Tässäpä sitä savusumua kyseiseltä kukkulalta.



Image and video hosting by TinyPic



Kaupungin vilinää. Ja kulkukoira. Koirat olivat aivan uskomattomia, sillä ne mätkäyttivät nukkumaan aivan minne tahansa! Yleensä keskelle katua :D. Eräskin oli parkkeerannut marketin ovien eteen. Kuvan koira ei korvaa lotkauttanut tai silmää raottanut pikkutytön astuessa yli. Santiagon varoiteltiin useaan otteeseen olevan erityisesti turisteille vaarallinen kaupunki. Kolme eri tätiä pysäytti meidät varoittamaan ystävääni käsilaukustaan. Ihan ystävällistä sinänsä, mutta tädit olivat laukusta aika hysteerisen epäuskoisia. Aivan niin kuin me säilyttäisimme käsilaukussa jotain arvokasta. Rahat tungetaan rahavyöhön, camoon! Matkakumppanini oli muutenkin varsin varuillaan koko ajan, lopulta minuakin alkoi koko ajan epäilyttää kaikki keskellä vilkasta katua ja kirkasta päivää. Huh, stressi poistui kyllä niskasta siirtyessämme eteenpäin. Sitä paitsi, jos joku väittää että vaalea nainen saa huomiota Italiassa, hän ei tiedä mitä huomio on! Erityisesti Santiagossa liikkuminen oli jokseenkin ahdistavaa, koska huutelua, tööttäilyä ja viheltelyä kuuli koko ajan. Yksi mies jopa tökkäsi minua sormella ohi kulkiessaan ja kysyi olenko kierinyt jauhoissa. Ystäväni kuvaili tilannetta hyvin: olin kuin strutsi keskellä ihmisvilinää. Sen jälkeen ymmärtää paremmin tummaihoisia Suomessa. Vaikka olisin näyttänyt kuinka ryvettyneeltä, likaiselta, paiseiselta (yhteen vaiheeseen minulla oli viisi komeaa, allergisoitunutta hyttysen pistoa naamassa) huutelua kuuli silti, ihan pelkän ihon värin takia. Tuntui kuin minussa ei mitään muuta olisi ollutkaan kuin ihon- ja hiustenväri, ei persoonaa ollenkaan.



Image and video hosting by TinyPic



Todella hienoja seinämaalauksia oli tehty jokaisessa kaupungissa vaikka minne. Teokset olivat vaihtuvia, sillä vanhojen päälle maalattiin jatkuvasti uusia. Sinänsä piristävää, koska chileläinen esteettinen silmä ei muuten ole kovin esteettinen ja monet talot ovat varsin rapistuneita. Siinä kohtaa Santiago ei ollut lainkaan pahimmasta päästä.



Image and video hosting by TinyPic


Siirryimme lepuuttamaan hermojamme pieneen rantakaupunki Isla Negraan. Vaikka Chilellä on runsaasti rantaviivaa, uimakelpoisia rantoja on vähän. Voimakkaat merivirrat ja Antarktikselta tuleva kylmä vesi haittavaat rentoa pulikointia. Vaikka aallot olivat kyllä rannassa fantastiset! Pieniä poukamia, joissa paikalliset kävivät poulahtamassa, löytyi kyllä tältäkin rannalta. Kylmyys lähinnä oli meidän esteemme. Siinä missä Santiagossa oli ollut reippaasti yli 30 astetta, Isla Negrassa pyörittiin +20 tienoilla. 



Image and video hosting by TinyPic


Heti ensimmäisenä päivänä saavuttuamme hostellillemme, meidät kutsuttiin katsomaan laivataloa ja punkmusiikkiesitystä sen katolla. Keltapaitainen mies oli rakentanut taloa viisi vuotta itsekseen. Pieni poika on hänen poikansa. Olin aivan haltioissani, kun pääsin sisätiloihin!


Image and video hosting by TinyPic


Värilliset lasipullot seinissä olivat todella vänkä ratkaisu!



Image and video hosting by TinyPic


Maalattia ja kaikki! Laivassa oli myös oma pieni ja sotkuinen keittiö! Ja liukumäki!



Image and video hosting by TinyPic


Pucon oli seuraava matkakohteemme senkin takia, että sieltä pääsimme kansallispuistoon ja siellä sijaitsevaan hostelliin. Tämä kuva on itseasiassa vasta kansallispuistosta palattuamme, mutta halusin kertoa jotain chileläisestä rakentamisesta. Chileläiset rakentavat maanjäristysvarmoja rakennuksia. Santiagossa tapahtuneessa viimevuoden järistyksessä rösähtäneistä taloista monet oli rakennettu tahallaan huonosti, ilmeisesti säästösyistä. Tämä kuva on eräästä hostellistamme (huomatkaa myös äärimmäisen tyylikäs matka-asuni). Kaikki näyttää ihan ok... Tarkemmalla tarkastelulla voi huomata, että seinät on päällystetty pahvilla, katon vaaleat kohdat ovat paikoilleen niitattua säkkikangasta, eikä yksi ikkuna mennyt kiinni lainkaan. Vasemman reunan puuhökötys suojaa paljasta kamiinan putkea. Valkoiset hökötykset tolpissa ovat valokatkaisijoita ja pistorasioita, jotka olivat muuten erittäin sähköturvallisia. Chileläiset ovat mukavia, sosiaalisia, vieraanvaraisia ja ystävällisiä, mutta myös laiskoja ja vastuuttomia.



Image and video hosting by TinyPic



Image and video hosting by TinyPic


Jokseenkin tutunnäköisiä maisemia kansallispuistosta, jonka nimeä en nyt millään muista. Järven vesi olisi ollut lämmintä, mutta paikka oli kuin tuulitunneli! Josten sekin jäi välistä. Mutta kun kiipesimme vuorille ja näimme siellä (kylmän) järven, olin niin hikinen ja aurinko paistoi niin lämpimästi eikä tuulta juuri ollut, että uskaltauduin pulahtamaan. Se oli kyllä todella kaunis paikka! Missäs minun kuvani siitä mahtavat lymytä?!


Muistelot olivat tältä erää tässä. Jannen pitää päästä tekemään opinnäytetyötä ja sen sellaista. Palaillaan :).

5.3.2011

Kotiinpaluu

Matka Madridista Helsinkiin oli neljän tunnin kidustussessio. Onnistuin sairastuttamaan itseni chileläiseen oksennustautiin kahta päivää ennen kotiinlähtöä. Vastani on heikko kohtani. Olin jo sen verran tolpillani kähtöpäivän aamuna, että kykenin pakkaamaan rinkkani, matkustamaan Valparaisosta kahden tunnin matkan Santiagoon ja kipuamaan lentokoneeseen. Tosin uskoni loppui nähdessäni jonot lentoyhtiön check-in tiskille. Jono oli pitkä kuin nälkävuosi ja minulla oli aikaa 45 minuttia. Tirautin muutaman kyyneleen jonottaessani ja chileläiset ihmettelivät turistityttöä. Onnekseni ehdin kuitenkin jopa niin hyvin, että ehdin vastata yhden nuoren miehen matkailututkimukseen. Helsinkiin päästyäni yhden lentokoneen vessassa suoritetun oksennussession ja kahden tunnin kuumeilun jälkeen, päätin etten lähde enää junalla mihinkään. Jäin enoni luo pariksi yöksi kunnes tunsin oloni tarpeeksi vahvaksi matkustamaan junalla. Vatsani ei yhäkään suhtaudu täysin normaalisti lämpimiin aterioihin ja iltaisin väsyttää suunnattomasti. Helsingissä nukuin ensimmäiseksi 14 tunnin yöunet. Mutta paremmalla puolella ollaan.



Image and video hosting by TinyPic
Ostin mekon Valparaisosta pienestä putiikista, jossa myyjät olivat ommelleet vaatteet itse. Hinnaksi tuli vähän päälle 30 euroa, mikä on chileläisittäin kallis.


Muuten matka meni oikeastaan ongelmitta. Ainoastaan ylikansoitetut hostellien vessat aiheuttivat päänvaivaa. Meitä kyllä varoiteltiin moneen otteeseen ryöstäjistä ja taskuvarkaista, meidät jopa pysäyttivät kolmisen kertaa paikalliset tädit varoitellakeen meitä, mutta meiltä ei varastettu yhtään mitään. Luulen menettäneeni ainoastaan pari kiloa matkan varrella, ja nekin saa nopeasti takaisin ;).

Kunhan saan hoivattua itseni lopullisesti kuntoon, laitan reissusta lisää kuvia. 



Image and video hosting by TinyPic
Santiagoa kukkulalta. Ja savusumua.