Matka Madridista Helsinkiin oli neljän tunnin kidustussessio. Onnistuin sairastuttamaan itseni chileläiseen oksennustautiin kahta päivää ennen kotiinlähtöä. Vastani on heikko kohtani. Olin jo sen verran tolpillani kähtöpäivän aamuna, että kykenin pakkaamaan rinkkani, matkustamaan Valparaisosta kahden tunnin matkan Santiagoon ja kipuamaan lentokoneeseen. Tosin uskoni loppui nähdessäni jonot lentoyhtiön check-in tiskille. Jono oli pitkä kuin nälkävuosi ja minulla oli aikaa 45 minuttia. Tirautin muutaman kyyneleen jonottaessani ja chileläiset ihmettelivät turistityttöä. Onnekseni ehdin kuitenkin jopa niin hyvin, että ehdin vastata yhden nuoren miehen matkailututkimukseen. Helsinkiin päästyäni yhden lentokoneen vessassa suoritetun oksennussession ja kahden tunnin kuumeilun jälkeen, päätin etten lähde enää junalla mihinkään. Jäin enoni luo pariksi yöksi kunnes tunsin oloni tarpeeksi vahvaksi matkustamaan junalla. Vatsani ei yhäkään suhtaudu täysin normaalisti lämpimiin aterioihin ja iltaisin väsyttää suunnattomasti. Helsingissä nukuin ensimmäiseksi 14 tunnin yöunet. Mutta paremmalla puolella ollaan.
 |
| Ostin mekon Valparaisosta pienestä putiikista, jossa myyjät olivat ommelleet vaatteet itse. Hinnaksi tuli vähän päälle 30 euroa, mikä on chileläisittäin kallis. |
Muuten matka meni oikeastaan ongelmitta. Ainoastaan ylikansoitetut hostellien vessat aiheuttivat päänvaivaa. Meitä kyllä varoiteltiin moneen otteeseen ryöstäjistä ja taskuvarkaista, meidät jopa pysäyttivät kolmisen kertaa paikalliset tädit varoitellakeen meitä, mutta meiltä ei varastettu yhtään mitään. Luulen menettäneeni ainoastaan pari kiloa matkan varrella, ja nekin saa nopeasti takaisin ;).
Kunhan saan hoivattua itseni lopullisesti kuntoon, laitan reissusta lisää kuvia.
 |
| Santiagoa kukkulalta. Ja savusumua. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti