Lentokoneessa menomatkalla. Meidät siirrettiin business-luokkaan, koska kone oli buukattu niin täyteen. Oltiinko Jannen kanssa vähän mielissämme! Matka alkoi siis tosi hyvissä merkeissä. Tässä vaiheessa on matkustettu jo seitsemän tuntia junassa.
Krabille päästyämme olimme matkustaneet yön yli ja yhteensä noin 18 tuntia. Krabilta meidän piti vielä matkustaa yhteispakussa kaksi tuntia Koh Lantalle. Matkaan kuului kaksi lyhyttä lauttamatkaa. Tässä ensimmäinen "lauttasatama". Värit ovat päin puuta, koska meidän kamerassa oli tosi outo asetus päällä. Taiteellista :D.
Gasoline 91??? Hehhee. Tätä käytettiin ilmeisesti tuk tukeissa ja mopoissa.
Teimme Jannen kanssa saaren kiertoreissun ja siihen kuului lounas näköalaravintolassa.
Longtail boat.
Teimme useita pieniä matkoja lähisaariin. Tässä yhden pikkusaaren rantabaari :).
Ravintola, jossa söimme Lanta Old Townissa oli myös omistajaperheen koti, joten pöydästä näki perheen pyykkikoneen ja kattiloita. Vessassa oli perheen hammasharjat lasissa.
Janne halusi ottaa yhteisen duckface kuvan. Minun ilmeeni on ainakin tosi onnistuneen seksikäs, vai mitä? :D
Joka halpisravintolastakin sai cokista. Ja se oli edullista, euron tai alle. Tässä sitä lastia puretaan kaupan edessä.
Yritimme löytää hyviä ja edullisia ravintoloita, joissa myös paikalliset käyvät syömässä. Tämä paikka oli ihan hyvä, varsinkin hintaansa nähden. Söin papaijasalaattia. Olin ensimmäisen viikon jälkeen syystä tai toisesta kurkkuani myöten täynnä thairuokaa ja minulle alkoi tulla tosi kummallisia mielihaluja. Ajattelin himoiten rankalaisia ja hampurilaisia, ruokia, joita en yleensä kotona edes syö!
Kävimmekin sitten minun ruikutuksestani syömässä varmaan paikkakunnan kalleimassa ravintolassa ihania hampurilaisia. Paikka oli ulkomaalaisen omistama. Ah, söin hampurilaisen, jossa oli avocadoa, pekonia ja juustoa. Janne söi lihansyöjän unelmahampparin, jossa oli pekonia, kananmunaa, papuja, makkaraa ja tietysti pihvi. Huhhuh.
Meille kävi satumainen tuuri, sillä ensimmäisenä viikonloppuna saapumisemme jälkeen Old Townissa järjestettiin vuosittainen Laanta Lanta -festivaali. Festivaali ei ole turistitapahtuma, vaikka siellä käy myös paljon turisteja. Paikalle kerääntyi vaikka kuinka paljon paikallista väkeä. Musiikki raikasi koko illan ja yön, oli tarjolla vaikka millaista syötävää ja ostettavaa ja ohjelmaan kuului jopa kauneuskilpailu. Kilpailuun osallistui sekä miehiä naisiksi pukeutuneina että naisia. Oli hämmentävää, kun oli tosi vaikeaa määrittää kilpailijan sukupuoli, niin naisen näköisiä osa miehistä oli!
Ruokakoju, josta sai ostaa eräänlaisia sipsejä. Oli tosi hyviä itseasiassa!
Kuskimme, kun kävimme mangrove-metsässä ja apinoita ruokkimassa.
Apina oli yllättävän uskalias! Vaikka ne näyttävät harmittomilta, ne voivat olla melko agressiivisia. Yksi näykkäisi mukana ollutta 4-vuotiasta poikaa, kun tämä ei antanut hedelmäpalaa tarpeeksi nopeasti.
Kuolleiden korallien paloja löytyi runsaasti rannoilta. Se on itseasiassa melko huolestuttavaa. Kävimme snorklaamassa useassa eri paikassa, ja vaikka kaloja olikin runsaasti, korallit näyttivät mielestäni melko aneemisilta ja värittömiltä...
Erään saaren rentoutumispaikka.
Ja täällä pötköttelimme omalla rannallamme. Janne joi drinkkejä ja luimme kirjoja :). Se oli mukavaa.
Kävimme yhtenä iltapäivänä kävelemässä saaren kansallispuiston kiertävän kävelyreitin. Luulin, että se olisi sellainen kiva pikku reissu viidakossa. Reitti osoittautuikin portaiden kiipeämiseksi ylös ikuisuuksiin jatkuvaa rinnettä. Olimme läpimärkiä hiestä! Ja minä olin ihan poikki. Kävelyreissun jälkeen olimme sopineet syövämme eräässä näköalaravintolassa reissulla tapaamamme amerikkalaisen pariskunnan kanssa. Oli tosi kiva mennä paikallisen mittapuun mukaan hienoon ravintolaan päästä jalkoihin hikisenä :D. Nooh, mitäs pienistä. Ilta oli kuitenkin tosi mukava.
Paria päivää ennen lähtöä kävimme tutustumassa eläinten avustusjärjestön toimintaan. He hoitavat kuntoon sairaita eläimiä ja antava kodin kodittomille kissoille ja koirille. Järjestön kautta voi myös adoptoida eläimiä. Päivä oli varmaan kuumin koko kahden viikon aikana! Valuimme hikeä virtanaan, varsinkin Jannen naama. Kävimme kuumuudesta huolimatta kävelyttämässä koiria rannalla :).
Pepsi-koira oli minun kävelytettäväni. Kuonokoppa oli kissojen takia ja se otettiin pois heti, kun kissat olivat näköalueen ulkopuolella. Pepsi oli tosi rauhallinen ja kiltti koira :). Itseasiassa Pepsi oli Koh Lantalla viimeistä päivää, sillä seuraavana päivänä se lähti uuden omistajansa luo jonnekin ulkomaille.
Olin yllättynyt siitä kuinka paljon eläimiä oli jo adoptoitu! Järjestö toimii täysin lahjoitusten ja paikallisen kokkauskoulun rahoituksella.
Reissu oli kaikin puolin onnistunut! Oli mukavaa olla oikeasti kahdestaan Jannen kanssa, keskeytyksettä, kaksi viikkoa. Lämmön ja meren ja rennon oleilun jälkeen on ollut vaikeaa sopeutua takaisin Suomen kylmyyteen ja siihen, että Janne asuu suurimman osan ajasta Kajaanissa. Menemmekö joskus takaisin? Todennäköisesti. Jos emme Koh Lantalle niin jonnekin muualle Thaimaahan. Olimme yhden illan ja yön Bangkokissa ja jäi sellainen olo, että sielläkin olisi voinut hengata pidempään. Myös pohjoinen Chiang Mai on alkanut kiinnostaa.
