29.3.2014

Ruusuikkunoita

Tänään päästään nauttimaan nykyään melko harvinaisesta herkusta eli meikäläisen pärstästä :D. Shoppailuholisti ilmoittautuu. Vaikka rahat kuinka hupenevat tililtä, en millään saa kukkaron nyörejä pysymään kiinni. Alennusmyynnit eivät ole auttaneet asiaa yhtään. En uskalla edes listata kaikkea, mitä on tässä kuussa tullut ostettua. Toki mikään ei ole maksanut kovin paljon itsessään, mutta kun ne kaikki ynnätään yhteen... Yhdestä lähes laittomasta asoksen paketista putkahti harmaasävyinen digiprinttimekko. Näin ihoamyötäilevää vaatetta minulla nähdään harvoin. Olen tänä keväänä kuitenkin hieman innostunut tästä siluetista. Ainoatakaan digiprinttivaatetta en ole aikaisemmin omistanutkaan. Kuviossa on goottilaista kirkkomeininkiä. Olen aina ollut kirkkofani, joten peukut pystyyn printille. 

Huomasin eilen, että kuvien benettonin suosikkineuletakkini alkaa olla niin käytetty, että kainaloihin on kulunut pieniä reikiä. Yhyy! Vanhojen lempivaatteiden korvaaminen uusilla on vaikeaa. Eikös benettonilla kuitenkin edelleen ole samoja neuleita mallistossa?


















Sain harjoitteluni kokonaan loppuun eilen! Jee! Voin taputtaa itseäni selkään ja onnitella. Erävoiton kunniaksi ostin eilen itselleni 'kunckle' sormuksia hennesiltä. Hintaa oli vain kolme euroa, joka oli huokea hinta mielestäni. Olen jo pitkään haaveillut näistä. Itseasiassa nämä nimenomaiset sormukset oli tarkoitettu asettumaan kynnen päälle, mutta soremi ovat niin pienet, että ne mahtuvat oikein hyvin kahden ensimmäisen nivelen väliin. Olen kyllä ihmettelyt, että miksei näitä sormuksia ole näkynyt, kun ne ovat kuitenkin olleet varsin suosittuja ulkomailla. Nyt viimein henens on lanseerannut oman kokoelmansa. Jaksoin myös pitkästä aikaa tilaisuuden kunniaksi lakata kynnet. 

Nyt kun vielä pääsisi tästä nuhaflunssasta eroon niin johan alkaa aurinko paistaa risukasaan. 

28.3.2014

Pikkupaniikkiahdistus

Häiden hiuskoristeeni on aiheuttanut minulle kyllä melkoista päänvaivaa! Ensin yritin päättää ylipäätään, mitä haluan. Sitten hiuspanta, johon päädyin, osoittautui katastrofiksi. Sain puolet rahoista takaisin, mutta toinen puolikas hävisi taivaan tuuliin. No, yritän varmaan myydä pannan eteenpäin. 

Seuraavaksi yritin anella alennusta tästä, siinä onnistumatta. Päätin, että yli 170 euroa on vain liikaa, ihan liikaa. Yritin jälleen selata uusia vaihtoehtoja, kunnes tajusin, että voisinhan kysyä mittatilaustyötä jo niiltä kauppiailta, jotka olin bongannut, ja joiden töistä tykkäsin. Muistatteko tämän?






Erikoinen vahakukkakoriste on ollut yksi suosikeistani jo alusta lähtien. Sisko totesi, kun näytin tätä hänelle, että onpas outo. Minä olin ihan, että häh. Hän lisäsi, että joo, outo, mutta sinun näköinen. Toisin sanoen minulla on hänen mielestään hieman outo esteettinen maku. Hän saattaa olla oikeassa. 

Otin kukkakoristeen tekijään yhteyttä ihmetellen, miksi en ollut tehtnyt sitä aikaisemmin. Hiuskoristeessa täytyy nimittäin mielestäni olla kultaa, jotta se sopii laukkuuni. Jos olisin ollut fiksu, olisin valinnut metallisen hiuskoristeen. Se olisi ollut kokonaisuudessa harmonisempi. Kun minulla on ne punaiset glitterkorkkaritkin... Yritän vähän väkisin naittaa asioita yhteen. Toivottavasti en sitten näytä kävelevältä joulukuuselta... 

Tällainen on nyt artistin tekemä mallikappale pienen säädön jälkeen:






Sopivatkohan kaikki yhteen?






Viimein pikkukuva hääpuvustani. Kuva tosin on jo ikivanha. Se otettiin ennen muokkauksia. Itseasiassa kuvan puku on mallipuku, ei edes oma kappaleeni. Mutta siinä se nyt on kuitenkin. 





Hmm. Kengät ovat vähän out of place. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta minä ajattelin vain olla välittämättä asiasta, koska kengät eivät näy kuin vilaukselta puvun alta silloin tällöin. Kaiken järjen mukaan minun olisi kannattanut valita tämä (tai itseasiassa olisin tilannut vähän isomman, enenmmän kukkia):






Mutta kun, mutta kun... Kultaisista kukista joutuisi maksamaan arvolisäveron, koska se tulisi jenkeistä. Vahakukat taas tulisivat Englannista. Jenkkiläinen versio olisi parikymppiä halvempi, veroista huolimatta. Plääh. Olivatkohan nuo vahakukat sittenkään hyvä idea? Vielä ehtisin muuttaa mieltäni, kohta en enää.

22.3.2014

Pehmeitä muotoja

Viikonlopuksi kaikille pastelliöverit näillä eteerisillä editoriaalikuvilla. Vaatteiden muodot ja värit ovat ihania: keveitä ja keväisiä. Kiinan Voguesta.


































21.3.2014

Helmiä

Kokeilin eilen tehdä nälkäiselle itselleni kasvispitsaa. Laitoin täytteeksi muun muassa säilöttyjä artisokansydämia ja uunissa paahtamaani paprikaa. Erikoista tässä pitsassa oli se, että kokeilin ensimmäisen kerran tehdä gluteenittoman pohjan. Kun vehnä on kerraan niin epäterveellistä, ja minulla sattui olemaan gluteenittomia jauhoja kaapissa.Ilmeisesti ruokavaliosta pitäisi julistaa pannaan ainakin sokeri ja vehnä, jos ei mitään muuta. Totta kai rasvatkin ovat huonossa valossa olleet jo pitkään, mutta itse en ole aivan vakuuttunut niiden epäterveellisyydestä. Toki kaikki on epäterveellistä, jos liikaa syö. Itseasiassa minua ärsyttää ruokavaliosta vouhottaminen. Se ei sovi luonteelleni yhtään. Sitä paitsi, jos syö perusterveellisesti ja pitää herkut kohtuudessa, eikö se riitä? No, ei se ilmeisesti riitä. Netti on pullollaan kertomuksia siitä kuinta gluteeniton/sokeriton/paleoruokavalio on parantanut kaikista sairauksista. Minullahan terveys on ajoittain varsin huono, ja siksi tunnen velvollisuutta koittaa vaikuttaa asiaan myös ruokavalion kautta. Hössöttäminen ja rajoittaminen eivät vain sovi persoonalleni: yritä siinä sitten uskotella itsellesi, että et voi syödä sitä keksiä tai leipäpalaa. Oho, vähän lähdettiin sivuraiteille asiassa. Joka tapauksessa pitsasta tuli aivan hyvää, mutta jäin kaipaamaan vanhaa kunnon vehnäpohjaa. Gluteenittomassa kun ei ole niin paljon makua.

Tänään alkoi minulla viikonloppu jo aamupäivällä! Jee! Kaksi viikkoa opetusharjoittelua takana ja yksi viikko jäljellä. Ensi viikolla on tietysti eniten opetettavia tunteja, mutta uskoisin selviäväni urakasta. Tänään opettaja sanoi, että hänen mielestään viikko on mennyt hyvin. Minullakin on ollut hyvä fiilis. Mahdoin olla aika laakso tyhjyyttään huudellen harjoittelussa ennen joulua... Sitä on vain mahdotonta itse ymmärtää kaiken sekasorron keskellä. Oma toiminta mahtaa näyttää muiden mielestä irrationaaliselta. Onneksi nyt asiat tuntuvat pysyvän paremmin hanskassa.

Aloitin viikonlopun antamalla itselleni luvan piipahtaa kirpputorille, mitä en ole tehnyt aikoihin. Ajattelin ensin, että en minä täältä mitään löydä. Mutta hahaa! Bongasin kaksi löytöä. Ensin vaaleanpunaisen, hihattoman, helmillä koristellun neuletopin. Miten sattuikin, että paita on vaaleanpunainen? Toppi taitaa olla ehtaa ysäriä tai 2000-luvun alkua. Se on kuitenkin todella hyvässä kunnossa. Kaikki helmetkin näyttivät olevan tallella. Tämä on vähän niin kuin nykymuodinmukaiset crop topit. Ja ovathan helmet tehneet näyttävän comebackin. Ajattelin hyödyntää paitaa kesällä vyötäröhameiden ja sortsien kanssa. Voi, miten minä jo odotan kesäkelejä! Tänään on kyllä tuntunut kesä aika kaukaiselta, kun taivaalta on pyryttänyt isoja lumihiutaleita koko päivän. Jospa tätä ei kestäisi kovin kauan enää? Olisipa ihanaa päästä kalastelemaan helmiä johonkin lämpimään...






Kuvassa viimeinkin ensikertaa myös asokselta hankkimani lappuhaalarit. Olen käyttänyt näitä aika paljon. Todellisuudessa väri on rahtusen vaaleampi kuin kuvassa. Tänään yksi ykkösluokkalainen poika tokaisi: "Sulla on Marion haalarit!" :D


Toinen löytöni liittyy sisustukseen. Oikeastaan meillä ei ole ollut tarvetta jalkalampulle, mutta kun näin kristallilasilla koristellun lampun -50% lätkällä, en voinut vastustaa kiusausta. Jalkalamput ovat aina ihan tuhottoman kalliita! Myös kirpputoreilla. Tälle kaunokaiselle jäi hintaa noin kahdeksan euroa! Siinä oli ihan kauhea varjostin, mutta se on helppo vaihtaa.






Hmm. Ei sovi tämänhetkiseen sisustukseen. Pitänee vaihtaa verhot ;). Ja siivota. Olen taas aikaansaanut melkoisen kaaoksen tämän viikon aikana. Janne tulee taas tänään kotiin, ja pitää olla siistiä. Jostain syystä olen jatkuvasti siirtänyt urakkaa... Viikonloppuna pitänee lepäillä, laittaa ruokaa, ehkä leipoa keksejä (piru sinut periköön terveellinen ruokavalio!) ja käydä auttamassa äitiä iltapuvun ompelemisessa. Mukavaa viikonloppua!

20.3.2014

Pastellikuume

Johan se oli aikakin hieman päivittää blogin ulkoasua. Jos olisin taitavampi näissä hommissa, olisin loihtinut jotain hienompaa, mutta tähän saamme nyt tyytyä. On tämä uusi look kuitenkin ajankohtaisempi nyt kuin se vanha oli. 
Minulla on tällä hetkellä varsinainen intohimokausi koskien pastelleja! Kuten ehkä uudesta värimaailmastakin voi ehkä päätellä. Vaaleanpunaista, vaaleansinistä, nuden sävyjä, kermaa, mintunvihreää...kaikki käy! Itseasiassa tässä pastellikuumeessa sisustaisin jopa asuntoni pastellisävyihin. Ei sekään olisi aivan huono idea, sillä värejä ei juurikaan ole asunnossamme muutettu seitsemään vuoteen. Että voisi olla ihan kivaa vaihtelua. Varsinkin, kun Janne ei varsinaisesti tällä hetkellä asu täällä. Pastellit ovat olleet kiellettyjen listalla siksi, etteivät ne ole kovin maskuliinisia. Haaveilen perinteisitä kukkaverhoista, kirjailluista koristetyynyistä, kristalleista, koristeellisista kynttilänjaloista... Ilmeisesti prinsessa minussa on kaikkien näiden vuosien jälkeen puhjennut täyteen kukkaansa.









































17.3.2014

Dirndl

Tiesittekö, että tämän saksalaisen perinnemekon nimi on dirndl? Voi hyvää päivää mikä nimi! Sanassa on vain yksi vokaali. Se on tarkoittanut ja tarkoittaa edelleen nuorta naista tai tyttöä siinä missä mekkoakin. Palasista syntyi kuin syntyikin kokonaisuus! Sain kulutettua melkein koko lauantaipäivän ompelussa. Heräsin itseasiassa poikkeuksellisen pirteänä kello puoli kahdeksan aamulla, ja otin heti herättyäni härkää sarvista. Lopputulos on onnistunut. Mekosta ei edes huomaa, että sitä on pienennetty.

Isäni toi myös valkoisen aluspaidan. Siinä oli melko isot röyhelot ja korkea kaulus, minkä koin liian näyttäväksi makuuni. Paitaankin keksin tänään ratkaisun: poistin vain yksinkertaisesti isohkot röyhelöt kauluksesta. Nyt paita on oikeastaan aika kiva. Ajattelin lisätä kaulukseen vielä valkoista pitsiä, onhan sitä hihoissakin. Mietin kovasti, että ompelenko mekon etuosaan takaisin koukut, joihin nauhoituksen pitäisi tulla. Voi olla, että mekko on käytettävämpi ilman. Tykkään mekosta essun kanssa tosi paljon, mutta en ole vielä kehdannut lähteä ulos koko komeudessa. Mietin, että tuleekohan siitä jo liikaa saksalaisvibat. Mekossa ja paidassa olin kuitenkin tänään harjoittelukoululla ja yliopiston kirjastossa. 











En ole aivan varma onko tämän tyyppinen asu arkeen sopiva vai ei. Vaikka jos ihan totta puhutaan, niin en enää hirveästi välitä siitä, mikä on soveliasta. Nykyään on niin vähän juhlia tai tapahtumia arjen ulkopuolella, että paljon vaatteita jäisi käyttämättä, jos jakaisin vaatteeni karskisti arki- ja juhlavaatteisiin. Olen kyllästynyt muutenkin hissuttelemaan pukeutumisessani, kuten olen sanonut aiemminkin. Haluan pukeutua oman mieleni mukaisesti. Ei sitä tässä enää nuorruta, että se on nyt tai ei koskaan. Kaikki kommentit, joita asuistani saan, ovat lähes poikkeuksetta positiivisia. Ainakin positiivisesti yllättyneitä, jos nyt ei aivan ihailevia. Sisareni joskus ihmettelevät kriittiseen sävyyn asuvalintojani, mutta se johtuu lähinnä siitä, että ne ovat toisinaan aika kummallisia, kuten yllä oleva. Minä en juurikaan korvaani lotkauta. Voin ehkä näin olla esimerkkinä pikkusiskoilleni, että asu on vapaa :). 

On muuten aivan todella suloista, että isäni toi tällaisen dirndl-mekon Saksasta myös kolme vuotiaalle siskontytölleni! Hän on varmaan niin söpö se yllään! En ole vielä nähnyt. Isäni sanoi, että Roora on varmaan niin onnellinen, kun voi pukeutua samanlaiseen mekkoon kuin minäkin. Aww.

15.3.2014

Kultaakin kalliimpaa

Olen täydentänyt lisää hääasukokonaisuuttani käsirenkaalla ja käsilaukulla. Molemmat ovat vintagea ja saapuivat luokseni Yhdysvalloista asti. 








Käsilaukku on yllättävän hyvässä kunnossa ollakseen 60-luvulta. Siitä tosin puuttuu ketju, mutta se ongelma on helposti ratkaistavissa. Myyjä ilmoitti minulle alunperin, että laukku olisi viety postiin osoitteetta. Harmitti vietävästi, koska olisi ollut todennäköistä, että laukku olisi hukkunut postin syövereihin. Myyjä oli kovin pahoillaan ja yriitti USA:n päässä selvittää tilannetta. Voitte arvata, että olin melko yllättynyt, kun laukku yhtenä päivänä olikin tupsahtanut postiluukustani! Olen tosi tyytyväinen, koska olisi ollut vaikeaa läytää korvaavaa. Sinänsä hupi, että taisin postikuluineen maksaa laukusta vain parikymmentä euroa.

Käsirengasta täytyy vielä vähän säätää, koska se on liian iso. Irroitan siitä yhden palan, ja sitten se on täydellinen. Yhtä hyvä tuuri minulla ei sen sijaan ole käynyt hiuskoristeen kanssa. Päätin lopulta tilata tämän hiuspannan. Panta tuli tänään postissa ja se ei todellakaan ole sama kuin kuvassa. Siinä on kiinnitetty kaksi halvan näköistä pantaa yhteen kultaisella rautalangalla, eikä lopputulos todellakaan ole hinnan arvoinen. Pitää laittaa koko hässäkkä takaisin ja vaatia rahojen palautusta. Tosi ikävä juttu, koska olin pannasta innoissani. Nyt olen sitten miettinyt tätä vaihtoehtoa, jos saan hintaa tingittyä:




14.3.2014

Edelweiss, edelweiss...

Tämä kuukausi on vierähtänyt ihan huomaamatta. Ensin oli hiihtoloma. Jannen kanssa vietimme suurimman osan lomasta ihan kotona. Kävimme me elokuvissa, syömässä, äidin luona, ajamassa cartingia ja jopa yhden yön visiitilla äidin kaupunkimökillä. Loman jälkeen jatkuikin joulukuussa vajaaksi jäänyt opetusharjoitteluni. Tämä viikko on tuntunut iäisyyden pituiselta! Olen ollut joka päivä niin kertakaikkisen väsynyt koululta päästyäni, että olen voinut vain istua ja zombeilla. Tänään se, että oli vähän lyhyempi perjantai, ja aurinko paistaa olohuoneeseen, saa minusta irti jonkin verran aktiivisuuden rippeitä.



Meidän kevätvalossa kylpevä olohuoneemme!



Isäni oli taannoin lomailemassa Saksassa. Olen jo teini-ikäisestä ihastellut ja haaveillut omasta dirndl-asusta eli perinteisestä saksalaisesta kansallispuvusta. Voisinpa sanoa kärsiväni jopa jonkinlaisesta dirndl-kuumeesta. Nyt viimein uskaltauduin pyytämään sellaista lahjaksi. Jospa minulla olisi oikeasti jopa pokkaa käyttää sitä. 











Ainoa ongelma omassani on tällä hetkellä tämä:




Mekko on täysin paloina, koska vaikka se oli kokoa 34, se oli liian iso. Ärsyttävää, kun joku päättää käyttää erilaista mittajärjestelmää kuin muut. Minun olisi pitänyt selvittää asia etukäteen, niin olisin tiennyt, että jostain syystä dirndl-mekot ovat koko suurempia kuin tavallisesti. No, ei se auttanut. Piti purkaa koko hässäkkä ja pienentää yläosaa. Homma on - kuten näkyy - edelleen kesken. On ihan hyvin, että isä osti tämän mekon ohjeistukseni perusteella. Annoin lähinnä vain värivaihtoehtoja. Mekossa on edelweiss-kukkia :). Lisäksi on valkoinen paita ja punainen, valkopilkullinen essu. Kyllä se tästä vielä kasaantuu, uskokaa pois!