22.5.2015

Kesäruutuja

Barcelonan reissuun on enää noin puolitoista viikkoa! Kylläpä aika lentää. Reissua silmälläpitäen ompelin itselleni extempore mekon. Tai no, suunnittelin sitä jo jonkin aikaa, mutta tekemisen aloitin vähän lennosta. 




Inspiraationa toimi tämä Diane von Furstenbergin ruudullinen Riviera-kietaisumekko. Alunperin oli tarkoitus tehdä kuvanmukainen helma, mutta kävi ilmi, että kankaat, joita olin mekkoon ajatellut, eivät väreiltään sopineetkaan yhteen. Sitten piti soveltaa. 
 




Vähän jäi mietityttämään, että teinkö helmasta liian pitkän. Toisaalta se on mittasuhteiden puolesta aikalailla sopiva. Helma jää vähän polven yläpuolelle. Alkuperäinen mekko taitaa olla silkkitrikoota ja -sifonkia. Minun versioni on puuvillaa, jossa on muutama prosentti elastaania, eli kyseessä ei ole trikoo. Pohdin jonkin aikaa, että tarvitseeko ja jaksanko väsätä helmaan vuoren, jotta helma ei sukkahousujen kanssa kiipeäisi reisiä ylös. Onneksi päätin tehdä vuoren. Yleensä se pieni ylimääräinen ponnistus kannattaa, ja lopputuloksesta tulee parempi. Odotan jo, että pääsen yhdistämäämn mekon jompiin kumpiin näistä kengistä :).



21.5.2015

Ohimennen

http://www.thepartnermarketinggroup.com/31-blogs-31-days-impossible-cheryl-salazar/

Olisihan se hienoa, jos voisi elättää itsensä esimerkiksi blogia kirjoittamalla tai tekemällä satunnaisia stailauskeikkoja. Tai keksimällä jotakin niin yksinkertaisen täydellistä, että sillä keksinnöllä saisi tuloja koko loppuelämänsä, kuten esimerkiksi kännykän suojakalvon. Harvemmalle meistä kuitenkaan käy näin. Suurin osa saa tehdä kahdeksantuntista päivää (tai tulevaisuudessa pidempäänkin, nyt kun työaikoja pidennetään) jossain ihan tavallisessa duunissa. Teoreettisesti olisi mahdollista, että rikastuisin omalla blogillani. Ajatus alkaa varmasti naurattaa jokaista, kun katsoo lukijamäärääni. Minun ongelmani on muun muassa se, että minulla on edelleen vaikeuksia sitoutua blogiini. Elän jatkuvan ristiriidan keskellä sen kanssa, etten halua paljastaa elämästäni liikaa tai olla riippuvainen muiden mielipiteistä tai näkemyksistä. On vaikeampaa olla vapaa, jos on vastuussa tekemisistään tai tekemistensä päivittämisestä jollekin ihmisryhmälle. Saatan olla vastaamatta ihmisten puheluihin ja tekstiviesteihin päiväkausien ajan tai jättää kokonaan vastaamatta, jos minusta tuntuu siltä. Läheiseni onneksi tietävät tämän ja sen, etten tarkoita sitä loukkauksena. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on Facebook-tili, mutta jotka päivittävät kuulumisiaan kuukauden välein, jos silloinkaan. Käytän Facebookia lähinnä yhteydenpitoon. En myöskään omista Instagram- tai twitter-tiliä. Blogin kannalta toinen tai molemmat olisi itseasiassa välttämätön. Olen kuitenkin aina mieluummin elänyt ja nauttinut hetkistä ja tapahtumista ennemmin kuin kuvannut ja taltioinut niitä. Minun näkökulmastani kamera tulee minun ja elämän väliin. 

Miksi ihmeessä sitten aloitin bloggaamisen? Lueskelin vuosia sitten muiden blogeja aikana, jolloin blogit eivät olleet läheskään niin ammattimaisia kuin nykyään. Ajattelin tuolloin, että pystyn vähintään samaan ellen parempaankin. Blogin pitäminen näytti helpommalta kuin mitä se oikeasti onkaan. Nyt blogien taso on noussut niin paljon, että bloggaamista voi useissa tapauksissa pitää työnä. Tämä oma satunnainen päivittely ei ole ollenkaan samalla linjalla, mutta kuten sanottu en ole halunnut sitoutua blogiini niin vakavasti, että siitä olisi tullut ammattimainen. Blogia perustaessani halusin lähinnä taltioida omia asujani. Blogi onkin edelleen eräänlainen henkilökohtainen historiikki, jonka avulla voi matkustaa ajassa taaksepäin. Minusta on aina ollut mielenkiintoista verratta mennyttä nykyisyyteen ja reflektoida tehtyjä valintoja ja elämää ylipäätäänkin. Siinä oppii paljon itsestään ja elämästä. Nyt kun minulla olisi aikaa, olisi mukavaa panostaa blogiin enemmänkin, mutta se tuntuu vaikealta.

Ehkä sitä pitää ihmisen keskittyä niihin asioihin, jotka ovat olennaisia. Tänä päivänä olennaisinta on hyvinvointi, ystävät, perhe ja ompeluharrastus. Ehkä olennaisten listaan tulee tulevaisuudessa jatkoa, mutta vielä toistaiseksi näillä mennään. Blogi säilynee edelleen harrastuksen tasolla, oman jaksamisen ja intressien mukaan.

18.5.2015

Turn into something beautiful







Näyttää siltä kuin puu ja pensas räjähtäisivät keltaisina.

16.5.2015

Ihan inkkarina

Tänään tuntuu, että pitäisi vain unohtaa kesäpastellit ja pukeutua reippaisiin väreihin ja kuoseihin. Olen yllättänyt itseni parina edellisenä vuonna hankkimalla värikkäitä kuoseja ja neonvärejä kesäksi. Mikä muu huutaa yhtä selkeästi kesää, lämpöä ja aurinkoa? Paitsi ehkä kukkakuosi, pitsi, farkkusortsit...









Kuva, kuva, kuva, kuva, kuva.

15.5.2015

Lämmin Espanja

Espanjan loman jäljiltä on nyt jo purettu matkalaukut ja auringon lämpökin on hiipunut iholta. Kolea, mutta keväinen Helsinki on jälleen kotipaikka. Onneksi koko loman paistoi aurinko ja oli hellettä. Saavuimme hyvään aikaan, sillä saapumisestamme helteet oikeastaan alkoivat. Koko loman pyrimme ottamaan aika rennosti, emmekä tehneet mitään etukäteissuunnitelmia. Mielessä oli kohtuullisesti aktiviteetteja ja riittävästi lepoa.



 Tämä on 4-vuotiaan siskontytön ottama potretti minusta ja äidistään!




Vietimme ison osan aikaa enon talolla. Roora rakasti uima-altaassa polskuttelemista ja kovasti opetteli uimaan uimalasit päässä. Oli hauska seurata typykkää, kun hän uiskenteli pitkin poikin allasta kuin sammakko - tosin pää ei ihan vielä pysynyt pinnalla, muuten elkeet olivat oikeat. Itse uskaltauduin pulahtamaan altaaseen kerran loppuviikosta, kun vesi oli helteiden ansiosta lämmennyt. Mitä vänhemmaksi tulen, sitä enemmän inhoan kylmää vettä. Istuimme terassin varjossa ja nautimme lämmöstä ja kyyhkysten kujerruksesta. Kyyhkyset olivat ottaneet pihapuun kotipuukseen.








Teimme rentoja retkiä lähialueille. Nämä kuvat ovat Tarifasta, joka on pieni kaupunki lähellä Gibraltaria. Meri oli vielä niin kylmää, etten uskaltautunut uimaan. Rannalla myös tuuli melko navakasti, mutta siitä lautailijat osasivat ottaa ilon irti. 


Äitienpäivää vietimme nauttimalla terassilla tekemäämme lime-juustokakkua, mansikoita ja vesimelonia. Serkkuni koristeli yhdessä tekemämme kakun oikein tyylikkäästi. (Hieno kuva on siskon ottama, niin kuin muutama muukin otos.)

Kotimatka oli oma lukunsa. Matka oli aika pitkä, koska heräsimme aamulla viiden aikaan ja olimme perillä Helsingissä seuraavan vuorokauden puolella yökahden aikoihin. Meillä oli välilasku Lontoossa ja siellä kymmenen tuntia aikaa ennen jatkolentoa. Käytimme ajan hyväksemme ja piipahdimme keskustassa. Kävimme syömässä ja Natural History Museumissa. Halusin näyttää siskontytölle dinosauruksia!




Ravintola, johon päädyimme, oli positiivinen yllätys! Halusimme hampurilaisia. Ravintolan listalla kyllä oli niitä, mutta ne olivat kaikki kanahampurilaisia, mikä vaikutti epäilyttävältä. Positiivista sen sijaan oli se, että rafla oli portugalilaishenkinen. Portugalissa osataan meinaan tehdä kanaa! Enkä ole koskaan syönyt parempaa kanahampurilaista! Oli meinaan hyvää. Paikan nimi oli Nando's. Voin suositella. Paikka, jossa söimme, sijaitsi Victorian aseman lähettyvillä.


 







Natural History Museum on muun muassa siitä kiva nähtävyys, että se on kokonaan ilmainen. Meillä ei ollut aikaa, eikä kyllä energiaakaan koluta museosta mitään muuta kuin dinosaurusosasto, mutta se ei haitannut. Meidän pikkuinen matkalainen oli mielettömän kiinnostunut. Olen käynyt katsomassa näyttelyn kerran aikaisemmin ja tykkäsin siitä silloinkin. Voiko olla paljon coolimpaa kuin dinosaurusten luurangot ja dinorobot?





Huipputiukasta budjetista huolimatta tein muutamia ostoksia, koska säästimme ruuassa odotettua enemmän, kun söimme oikeastaan lähinnä enon ruokapöydässä. Kiitokset vain enolle anteliaisuudesta! Kaksi kesätoppia js yksi t-paita, joka oli kuvanottohetkellä pesukoneessa. Vasemman puoleinen neuletoppi oli aika hintava (29e), mutta se on niin ihanan pehmeää puuvillaa ja kivan mallinen, etten voinut vastustaa. Ei tällaisia vaatteita saa Suomesta. Neuletoppi on Hollisterista ja raitatoppi Bershkasta. Itseasiassa vähän yllätyin siitä kuinka kivoja vaatteita oli tarjolla. Olen selvästi ollut liian kauan Suomen tyylitynnyrissä... Lempikaupakseni valikoitui Stradivarius mallistonsa perusteella, vaikka en sieltä lopulta ostanutkaan yhtään mitään. Olisin toki voinut ostaa, mutta rahan kanssa saa nyt olla todella tiukkana. Pitää keskittyä tekemään itse. Ehdin itseasiassa lähtöä edellisenä iltana väsätä itselleni raidalliset sortsit (jotka ihan ensimmäisessä kuvassa), jotka minun on ollut tarkoitus tehdä jo pari vuotta. Olisi ehkä kannattanut tehdä ne vähän aikaisemmin mielummin kuin paniikissa juuri ennen matkaa, mutta onneksi kuitenkin sain ne valmiiksi. Käytin niitä viikon aikana paljon. Ne pääsevät ihan varmasti mukaan myös Barcelonaan. 

Reissu oli mukava ja lämpö sekä aurinko ihanaa. Nyt on uupunut olo, mutta niin minulla aina on reissaamisen jälkeen. On oikeastaan tosi kiva, että matkustaminen ei jää tähän, vaan tämä oli ikään kuin esimakua Barcelonasta. Aah! Toivottavasti myös silloin on lämmin. Jannen siskon poikaystävä pointtasi tänään hyvin, että kahdeksan päivää ihan kahdestaan tekee varmaan tosi hyvää. Uskon niin!

3.5.2015

Kevät Helsingissä





Meillä vappu meni mukavasti ja kiireettömästi. Kävin ystäväni Heidin ja hänen miesystävänsä kanssa katsomassa Kansallisbaletin Kesäyön unelman. Voin kyllä suositella! Koreografia on saanut palkintoja, eikä suotta. Ensimmäinen näytöksen kikattelin tyytyväisenä tuolissani.  Toinen näytös oli enemmän vain balettista hyppelyä. Kesäyön unelma on ehdoton Shakespearin suosikkini. Vielä olisi näkemättä suuren näyttämön teatterituotanto. Se on sitten seuraavaksi listalla. Ihmettelen kyllä vähän tuota nimen suomennosta, koska ei tarinassa kukaan erityisesti unelmoi vaan todellakin ennemminkin uneksii. Englannin kielinen nimihän on Midsummer night's dream, eli tulkinnanvaraa on.

Kuvassa muuten mieheni kanssa tekemiämme munkkeja. Niistä tuli aika hyviä siihen nähden, että teimme niitä ensimmäistä kertaa. Olen vältellyt munkkien tekemistä, koska näen sieluni silmin kauhuskenaariota öljyn syttymisestä tuleen. Onneksi ainakin tällä kertaa vältyttiin kaikilta palovahingoilta ;).




Uusi takki eka kertaa päällä kuvissa! Tai siis uusi tarkoittaa tässä viime syksynä hankittua. Tänään oli auringossa jo varsin lämmin.  Kuvasimme nämä kuvat Eirassa sen jälkeen, kun olimme käyneet brunssilla Sandrossa. Siellä on kyllä erittäin maittava ja tosi kattava brunssi. Emme menneet vappubrunssille, joten korvasimme sen mukavalla sunnuntaibrunssilla. Kävi se niinkin :).






Oli kyllä hauska vaaleanpunainen talo pienine kuisteineen. Väritkin olivat samaa harmaata ja vaaleanpunaista kuin sortsihaalarissani. Sortsihaalarista on tullut yksi luottovaatteistani, vaikka näissä kuvissa näytänkin ehkä vähän oudolta. Haalari oli itseasiassa yläosasta vähän iso, ehkä se tekee kuvista kummallisia. Tänään pienensin sen. Tosin ehkä pienensin ihnan liikaa... Löysin myös kirppikselta viidellä eurolla täydellisen raitakauluspaidan! Sekin tekee ensiesiintymisensä näissä kuvissa. Olen käyttänyt paitaa melkein nonstop yli viikon. Se on Kappahlin puuvillapaita. Oli kyllä löytö.






Sitten muutama tunnelmakuva kaupungista. Tuntui vähän siltä kuin olisi ollut ulkomailla, kun aurinko paistoi ja kivitalot seisoivat jylhinä.




Janne!
 




Ylihuomenna lähdenkin sitten Espanjan aurinkoon! Meillä siskon ja siskontytön kanssa on luvassa viikon reissu enon luo. Yllättäen siellä näyttäisi olevan helteitä! Viikon ajan voi blogin puolella olla aika hiljaista sillä aikaa, kun minä lepäilen auringon alla.