Tehdäänpäs aikamatka toukokuun puolelle 1700-luvun kevättanssiaisiin Tampereelle. Tanssiaistenteema oli tänä vuonna naamiaiset tieteen ja taiteen siivittämänä. Käsittääkseni erilaiset naamiaistanssiaiset olivat varsin suosittua ajanvietettä 1700-luvulla. En tiedä johtuiko suosio naamion taakse piiloutumisen suomista mahdollisuuksista: siveettömyyksiä on helpompi suorittaa anonyymina. Näissä tanssiaisissa ei kuitenkaan tapahtunut (tietääkseni) paljonkaan siveettömyyksiä. Toki leidien vaatteidenvaihto tapahtui vain ohuen verhon suojissa, mikä saattaisi herättää joidenkin mielikuvituksen. Kuvista naamiomme jäivät pois, mutta alkuillasta kasvojani verhosi musta, hyvin simppeli puolinaamio, jonka itse tein sametista ja satiininauhasta.
Suosittuja naamiaisasuja 1700-luvulla olivat muunnelmmat tai tulkinnat esimerkiksi metsästyksen jumalatar Dianasta, harlekiinista, romanttisesta lammaspaimentytöstä sekä turkkilaisista kostyymeistä. Itse päätin ohittaa koko hahmoksi pukeutumisen ja tyytyä pelkkään naamioon. Minulla oli ensimmäisessä aikakausipuvussa ihan riittävästi hommaa muutenkin. Monet muut sen sijaan olivat panostaneet varsinaiseen naamiaisasuun. Löytyi turkkilaisia asuja ja jopa kuumailmapalloksi pukeutunut leidi.
Tässä asuni kokonaisuudessaan - lukuunottamatta naamiota. Kuvat on ottanut
Sanna. Kiitos hänelle! Lopulliseen asuun olen tyytyväinen. Hiukset olisivat saaneet olla vielä suuremmatkin, samoin se pyllytyyny. Pitää avata se ja täyttää se reippaasti täydemmäksi. Kuten näissäkin kuvissa näkyy, takapuoli jää turhan pieneksi. Tein muuten hiusten kiharat pilleillä ja ne edelleen toimivat kelvollisesti. Olisi pitänyt ostaa vain isompia pillejä niin olisi tullut vielä parempi kihara. Hiuskoristeen kyhäsin noin kymmenessä minuutissa :D.
Mekon selkä onnistui yllättävän hyvin. Pelkäsit, että hihat tulivat liian eteen moderniin tyyliin, mutta itseasiassa ne tulivat kuitenkin riittävän taakse. Sain puvusta muutaman kehunkin, mikä oli mukavaa :). Vielä enemmän kehuja sai Sanna hiuksistaan, jotka olivat minun käsialaani, joten kaipa ne kehut osittain kuuluvat minullekin ;). Olin kyllä tosi tyytyväinen Sannan tukkaan. Sanna näytti kokonaisuudessan ihastuttavalta. Hänen pukunsa,
chemise á la Reine, oli suoranainen taidonnäyte! Meillä meni varmaan 20 minuuttia pukea se Sannan ylle.
Vaikka aloitimme pukeutumisen hyvissä ajoin päivällä, silti olimme lopulta puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Onneksi niin olivat lähestulkoon kaikki muutkin. Kaikessa kiireessä unohdin aluspaidan, joka minun oli tarkoitus lainata Sannalta. Sille ei voinut enää mitään siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei paita ollutkaan mukana. Onneksi siitä ei aiheutunut pahaa vahinkoa. Puin vain epäajanmukaisesti korsetin suoraan iholle. Saapuessamme meillä oli kiireen lisäksi kiljuva nälkä. Siispä kävi niin, että olimme molemmat liian nälkäisiä ja väsyneitä sosiaalisoituaksemme tilaisuuden alussa sen ihmeemmin. Sitten kun ruoka lopulta katettiin pöytään, ahnehdin lautaseni täyteen ja mussutin ruokaa niin hartaasti, etten tajunnut lopettaa ajoissa. Säädin korsetin ennen juhlia kireämmälle kuin se oli minulla vielä koskaan ollut. En sitten älynnyt ajoissa, ettei kannata syödä ihan niin paljon yhdellä kertaa. Tuntui, että ruoka tukehduttaa minut sisäkautta. Ei mikään maailman miellyttävin olo. Tuskastelin 40 minuuttia ja olin jo lähdössä takahuoneeseen riisuutumaan ja löysäämään korsettia, kun olo onneksi helpottui. Kaipa se tämäkin piti pukuharrastajana kokea.
Ruokailun lisäksi ohjelmassa oli luentoja, musiikkia, myyntipöytiä ja tanssia. En rahan puutteessa ostanut mitään, vaikka myynnissä olisi kyllä ollut monenlaisia ihanuuksia. Heittäydyimme illan edetessä mukaan tansseihin. Tällä kertaa tansseja ei kuitenkaan aluksi kerrattu, kuten aiemmin, joten olimme hieman hukassa. Aikaisemmin päivällä olisi ollut tanssityöpaja, johon minun oli tarkoitus alunperin mennä. Päättelin kuitenkin, että päivä tulisi olemaan ihan riittävän raskas ja pitkä jo muutenkin, joten jätin työpajan väliin. Sinänsä ihan hyvä, koska meillä kului se aika oikein hyvin laittautuesa.
Ilta meni mukavasti, joskin olimme molemmat, minä ja Sanna, melko väsyneitä koko illan. Tällaiset juhlat voivat olla aika kaaoottisia tapahtumia, kun ihmisiä tulee ja menee ja keskustelut loppuvat usein lyhyeen. Vaatii melkoisia sosiaalisia taitoja ja energiaa pysyä kärryillä ja heittäytyä uuteen keskusteluun kymmenen minuutin välein. Huh! Olisin ehkä kaivannut jotain pidempijännitteistä yhteistä tekemistä - vaikkapa kortin peluuta - jonka aikana olisi voinut syventyä kunnolla keskustelemaan ihmisten kanssa. Tanssiminen oli kuitenkin hauskaa ja ruoka hyvää. Mitähän sitä keksisi seuraavaksi?
