Tänään olen viettämässä sateista lauantaita
Portimaossa, Portugalissa. Täytyy kyllä myöntää, että näiden parin edellisen päivän perusteella Portimao on melko ruma ja vähän synkkämielinen kaupunki. Olimme aluksi pari päivää Lissabonissa, josta taas tuli yksi suosikeistani Euroopan kaupungeista. Olen käynyt Lissabonissa ennenkin, mutta silloin kaupungin ränsistyneet rakennukset, lamamieliala eivätkä kiinakaupat iskeneet yhtään. Nyt siellä on ilmeisesti talous taas nousussa, vanhoja rakennuksia kunnostetaan ja mieliala on toiveikas. Hintataso on Euroopan alhaisimpia ja ruoka hyvää. Suosittelen!
Tässäpä muutama sattumanvarainen fakta:
Lapsena ja teini-ikäisenä pidin sadetta dramaattisena. Mitä enemmän satoi, sitä todennäköisemmin olin ulkona - ilman sateenvarjoa.
Inhoan kylmää vettä kaikissa sen muodoissa. En edes tykkää juoda jääkylmää vettä. Enkä varsinkaan suostu uimaan kylmässä vedessä! Vuosia yritin voittaa epämukavuudentunteen, mutta nyt olen antanut itselleni periksi. Miksi pitäisi pakottaa itsensä johonkin, mistä ei vain pidä?
Olen tuntenut mieheni 14 vuotta. Tutustuimme ollessani 13-vuotias KissFm chatissa :D.
Olen aina pitänyt musiikkimakuani erilaisena, koska kukaan muu ei yleensä kuuntele samaa musiikkia kuin minä. En ole trendikäs enkä perinteinen musiikinkuuntelija, enkä suhtaudu musiikkiin intohimoisesti.
Luen hyvin vähän ja koen siitä syyllisyyttä.
Olen kiinnostunut monenlaisista asioista. Siispä minulla on useimmiten jotain sanottavaa melkein mihin tahansa aiheeseen.
Tietoni on sirpaleista. Muistan mielenkiintoisia asioita sieltä täältä, mutta en välttämättä muista mistä olen tietoni saanut tai mihin yhteyteen se on liittynyt. Silti käsittelen informaatiota kokonaisuuksina ja olen huono yksityiskohdissa.
Pidän itseäni hyvänä organisoimaan, mutta en suunnittele elämääni yleensä viikkoa pidemmälle.
Jos lupaudun johonkin, on äärimmäisen harvinaista, etten pitäisikään sovitusta kiinni tai peruuttaisin. Sitten pitää suunnilleen olla jo pää kainalossa.
Lempivärini on vaaleanpunainen, mutta minun on vaikea myöntää sitä, koska vaaleanpunaiseen liittyy niin paljon stereotypioita. Ehkä koen, että olisin coolimpi, jos lempivärini olisi vaikkapa vihreä.
En ymmärrä eläimiä, enkä ihan ymmärrä ihmisten syvää tunnesidettä niihin. Ei minulla ole mitään eläimiä vastaan - päinvastoin kunnioitan ja arvostan eläimiä ja luontoa. En vain itse halua lemmikkiä tai ole kiinnostunut eläinten hoitamisesta.
En pidä puhelimessa puhumisesta. En välttämättä aina vastaa puheluihin ja virallisten puheluiden soittaminen vaatii erityisiä ponnisteluita. En välttämättä myöskään vastaa viesteihin tai siinä voi mennä päivä tai pari. Onneksi ystävät ja perheenjäsenet ymmärtävät olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti.
Pidän siitä, kun saan olla rauhassa kotona ja puuhastella omia juttujani ihan kaikessa rauhassa. On mukavaa tavata ihmisiä, mutta tarvitsen vastapainoksi omaa rauhaa. En ole koskaan ollut bilehile.
Mukavaa viikonloppua!
