Lazy

Päivän kysymys: Miksi ihminen päätyy aina tekemään kaikkea muuta, kuin oli suunnitellut?

Palasimme eilen viikonloppureissulta, joka meni mukavasti ja tekemisen täyteisesti Rukan pakkasissa. Vierailijoita oli vähän, eikä rinteessä hisseillä tarvinnut jonottaa. Kävimme muun muassa laskemassa pulkkamäkeä -25 asteen pakkasessa ja keilaamassa (Janne ensimmäistä kertaa). 

Kotona Jansku napsaisi minusta todisteaineistokuvan. Olin itseasiassa varsin viattomassa puuhassa, sillä kirjoitin sähköpostia isälleni, joka on lomalla Itävallassa.

Koulutehtävientekoyritykseni on jotenkin onnistunut taas torpedoitumaan. Voin hurrata riemusta, jos edes saan tämän lahnatakamukseni raahattua yliopiston ruokalaan. Pitäisi varmaan käydä ostamassa sortsit tankotanssia varten. Kävi ilmi, että tarvitsen sellaiset.

Kukat on sentään kasteltu!

Leijumista ja kieppumista

Tällainen pitäisi kesän olla. Leijuva, kevyt, lämmin, unenomainen. Ainakin fantasioissani. Kyseinen kuvat on Morgane Le Fayn tulevan kesän mallistosta. Valkoinen, vaaleanpunainen ja sifonki ovat olleet aina varsin kihelmoivä yhdistelmä mielestäni.

Todellisuus ei ehkä vastaa tällä hetkellä fantasiaani kovinkaan paljon :). Tulevan viikonlopun tunnelmat ovat nimittäin jotain aivan päinvastaista. Olemme lähdössä liikunnalliselle rentoutumislomalle Rukalle. Janne pääsee ehkä vähän hengähtämään, sillä tänään on hänen työharjoittelunsa viimeinen päivä. Lähtöön on itseasiassa enää kolme ja puoli tuntia. Minun pitäisi pyhittää aikani pakkaamiselle. Suihkustakaan ei olisi pahitteeksi. Aloitin nimittäin eilen siskoni kanssa tankotanssin!! On myönnettävä, että laji kiehtoi minua jonkin verran, mutta sisareni oli se, joka oli niin kiinnostunut, että päätti hakeutua kurssille - raahaten minut mukanaan, ja hyvä niin. Minua on aina kiehtonut tolppien ympäri kieppuminen, ja nyt tekniikan opetteleminen vastaakin hyvin lapsekkaaseen intooni. Muutama mustelma on tullut, ranteesta nirhiytyi vähän ihoa ja yläkroppa on kipeä (erityisesti kyljet?!), mutta odotan innolla seuraavaa kertaa ensiviikolla! En ollut ilmeisesti tunnilla hassumpi. Ehkä minusta tulee varsinainen tankotaiteilija - tai sitten ei :D. Hauskaa kumminkin. Ja ne, jotka sekoittavat tankotanssin strippareiden "seksuaaliseen" voimisteluun puolialasti, voivat hävittää mielikuvan mielestään. Kuten sisareni sanoi, hikisenä kompuroivissa ja ähkivissä naisissa ei ole mitään eroottista. Jos liikunta kategorisoitaisiin eroottiseksi alkuperänsä tai liikkeidensä perusteella, voisimme kieltää alaikäisiltä itämaisen tanssin, baletin, modernin tanssin, voimistelun, paritanssin, sirkuksen ja niin edelleen.

Mukavaa viikonloppua!

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Postiluukusta kolahti tänään uusin Elle. Lehden mukana oli katsaus kevään muotiin, joka ei oikeastaan tarjonnut mitään uutta. Siitä huolimatta aloin haikailla kesää ja trenssejä ja jätskiä. Ja sitä että voi lähteä ulos T-paidassa. 

Kevätfiilisten tehdessä tuloaan bongasin netistä jotain uutta. Uuden hiuspituuden nimittäin! Olen ollut katkeroitunut hiusteni suhteen viime keväästä kun eräs kampaaja torpedoi permanenttini. Pituuden lisääntymisestä ei ollut tietoakaan, päinvatsoin. 

Kyseessä clip on (tai in, en ole varma kumpi termi on se oikea) pidennykset. Ne vain napsautellaan soljilla kiinni ja siinä se. Yöksi pois, mutta muuten voi toimia kuten tavallisten hiusten kanssa. Nämä ovat aitoa hiusta, itseasiassa. Ties kenen intialaisen naisen uhraus... Kuvistakin voi tarkkasilmäinen erottaa omien latvojeni päättymiskohdan, sillä ne ovat lähes tasapitkät eivätkö rikotut, mikä auttaisi pituuksia sulautumaan. Kuitenkin jo kolme ihmistä on ihmetellyt kuinka hiukseni ovatkaan kasvaneet, mukaan lukien äitini, että eivät ne ihan feikeiltä näytä :).

Villaneule benettonin, vyö peritty, housuhame kirppikseltä Helsingistä.

Hiusten saavuttua huomaani viime viikon lopulla koin erinäisiä kriisejä. Alunalkaen hiukset olivat ihan blondit ja näyttivät päässäni vitsiltä (tosin sen vitsin voitti äitini, jolla on kiharat, tummat hiukset, ja nämä siihen päälle...äiti näytti Medusalta). Innoissani ostin kaupasta sävyteshampoon ja aloin värjätä irtohiuksiani. Lopputulos olivat violetin ja harmaan laikuttamat, kuolleilta eläimiltä näyttävät ruikulat kuivumassa vessassamme. Olin aivan murtunut värjäyksen saamasta käänteestä. Seuraavana päivänä turvauduin kevytväriin ja lopputulos oli onneksi sekä toivottu että peitti alleen epäonnistuneen värin. Montakymmentä senttiä lisäpituutta kaikenkaikkiaan noin 60 euroa. Melkein peruskampaamokäynnin hinta!

The beginning of school

Tänään alkoi koulu.  Yök, yök, yök. Minä olisin yhä mielelläni lomalla. 

Tässä eilisen, eli viimeisen lomapäiväni, sisällälöhöilyasu. Kun pakkanen on vähän lauhtunut sisälläkin pärjää vähemmillä kerroksilla.

Korvikset, sormuksen ja koulakorun sain äidiltä tuliaisiksi/joululahjaksi, paita Lindexin alusvaateosastolta, sortsit hennesin pyöräöljyiset yksilöt. Mutta neuletta ei ole tainnut näkyäkään aikaisemmin, vaikka se on superlöytöni edellisiltä hulluilta päiviltä! Olen käyttänyt tätä kokovillaista selectedfemmen neuletta riippuvaisena ostopäivästä asti. Kuvassa neule ei näy kovin hyvin, mutta siinä on kolme mustaa nappia ja pienet taskut edessä. Lempivaatteitani tätä nykyä.

Korvatakseni asukuvien puuttumista tarjoan tänään myös tämän päivän kokonaisuuden:

Keväällä ostettu, hyvin alennettu Santarellin jakku, joulun alennusmyynnistä hennesiltä poimimani hame. Hame maksoi 9 euroa ja tämä on juuri se, joka on puuttunut kaapistani vuosikaudet, enkä nyt edes liioittele. Minulla on sama hame myös vaaleana deniminä, vaikka äiti ja sisko pitivätkin niiden ostamista yhtäaikaa liian turhamaisena ja hölmönä, ähäkutti, sanon vain. En voisi olla tyytyväisempi. Tämäkin hame on helpottanut elämääni huomattavasti. Sen kun vain otan sen kaapista ja nakkaan paitoja niskaan. Hame näyttää aina juuri siltä kuin sen pitääkin.

Päätin jo eilen lähteväni luistelemaan viereiselle luistelukentälle. Eilen en saanut aikaiseksi, mutta tänään on toinen ääni kellossa. En ole päässyt luistelemaan vielä koko talvena, koska ensin oli liian lauhaa ja sitten ihan liian kylmää. Nyt voin mennä jäädyttämättä nenääni. Toivottavasti kukaan ei kuvittele luistelun olevan lasten juttu.

Wonderworld

Olen fanittanut menneitä vuosikymmeniä - tai vuosisatoja - jo kymmenen vuotta. Marie Antoinette kuuluu lempielokuviini ja kyttäilen jatkuvasti huuto.netin vintagevaatteita. Tuulta purjeisiinsa saanut burleski-ilmiö lämmittää luksusta kuolaavaa puolta minussa. Intohimoni monien vuosien ajan olivat korsetit. Yhteen vaiheeseen toivoin, että olisin syntynyt 1700-luvulle ja etsin jääräpäisesti ohjeita, kuvia, kirjoja ja nettikauppoja pääsemättä mihinkään lopputulokseen. Kyse olikin enemmän ikkunaostoksista. Mekkoihin hurahdin niin pahasti, että kaikenlaisia väkerryksiä olen saanut aikaiseksi vuosien varrella (nämä eivät tosin ole olleet myynti-, tai välttämättä edes julkaisukelpoisia). 

Tämän johdannon jälkeen voin vain todeta, että päässäni alkaa soida hoosianna katsellessani espanjalaisen merkin Maya Hansenin korsetteja. Tässä muutama kuva heidän sivustoltaan.

Uuden vuoden teesi

Kiihkeää uutta vuotta kaikille!

Arvostelen kursailematta perustoivotuksia, kuten 'hyvää joulua' ja 'onnellista uutta vuotta'. Kyllä niitä adjektiiveja on suomen kieli pullollaan, senkun valitsee vain :). Lähetimme isälleni äitini ja sisareni kanssa pilaillaksemme joulukortin, jossa luki muun muassa 'globaalia uutta vuotta'. 

Kiihkeä kuvailee aika hyvin näin uuden vuoden päivänä käytyjä keskusteluja hyvien ystävieni kanssa. Monmon ja  neiti hukka olivat luonani yli uuden vuoden. Jansku halusi jäädä Roihin kavereidensa iloksi. Yhtä hurjaa melua ja melskettä ei täällä ollut kuin viime vuonna, mutta olimmekin kaikki niin väsyneitä, että sinä hetkenä kun tulimme keskiyön jälkeen ihailemasta raketteja (joita katsomaan minun piti tytöt oikein suostutella) painuimme unten maille. Taisimme kaikki olla aika rättipoikki. Itse tulin pohjoisesta eilen aamulla yhdentoista maissa (herättyäni puoli kahdeksalta epämääräisesti nukutun yön jälkeen). 

Tämän vuosikymmenen avaukseksi voisin esittää vapautusliikettä miehille. Naisten oikeuksia ja vapauksia on puolustettu jo vuosikymmeniä ja olemme saavuttaneet vapauksia, kuten oikeutuksen pukeutua ja käyttäytyä kuten miehet, valita värimme vapaasti, puhua vapaasti ja opiskella vapaasti mm. teknistä työtä koulussa. Kaikki nämä oikeudet ovat miesten kohdalla rajoittuneet. Miehet eivät saa puhua hellyydestä tai meikkivoiteista (vaikka kuitenkin nuoret miehet ovat jo siirtyneet niiden käyttäjiksi), eivät saa valita lempivärikseen vaaleanpunaista (1800-luvulla kyseisellä värillä maalailtiin armeijan päärakennuksia, sillä se oli agressiivinen, miehinen ja sotaa kuvaava väri), miesten pitää jatkuvasti välttää "homoksi" leimautumista (mitä se sitten tarkoittaakaan...), eivätkä kaikki tekstiilityön opettajat edelleenkään suostu ottamaan poikia ryhmiinsä. Puhumattakaan miesten niin kutsutusta solidaarisuuspakosta, joka ilmenee pääasiassa tyhmyyden äärimmäisellä tiivistymisellä, kuten jos joku poikaporukasta keksii seinään juoksemisen olevan kivaa, sen on oltava kaikkien mielestä kivaa ja sitä on kaikkien tehtävä (tämä on tosielämän esimerkki). Miehet kaipaisivat vapautusta roolijaosta ja pakonomaisesta tyhmyydestä. 

Olen alkanut olla hieman huolissani miesten itsetunnon kehityksestä. Joudun nyt yleistämään ja eristämään sukupuolia, vaikka pääasiassa vastustan jakoa. Joka tapauksessa on alettu keskustella koulutuksen taholla koulujärjestelmän sopimattomuudesta miessukupuolisille. Koulujärjestelmä kuulemma suosii tyttöjen pidättyväisyyttä, eikä anna tarpeeksi tekemiseen perustuvia virikkeitä (mistä olen samaa mieltä), joita taas pojat tarvitsisvat (minusta tekemisvirikkeitä tarvitsevat ihmiset yleensäkin). Tämä on huvittavaa ottaen huomioon, että koulutus on pysynyt suhteellisen samana jo ainakin sata vuotta. Alun alkaen tyttöjä pidettiin liian lahjattomina ja tyhminä opiskelemaan nykyisellä tavalla teoreettisesti kirjasta. Nyt kun naiset pääsevät vapaasti opiskelemaan ja mielikuvat naisten lahjakkuudesta ovat hiljalleen muuttumassa, naisten pärjääminen on suuressa mittakaavassa eri luokkaa kuin miesten. Naiset pärjäävät niin hyvin, etteivät miehet saa enää jatko-opiskelupaikkoja. Suurempi osa esimerkiksi lääkäreiksi ja lakimieheksi opiskelevista on naisia, koko ajan kasvavissa määrin. Puhumattakaan naisjohtajien määrän kasvusta (asiasta julkaistu vastikään artikkeli Tiede-lehdessä). Asiasta en ole pahoillani, mutta olen huolissani siitä miten miessukupuoli ottaa vastaan tämän yhteiskuntamuutoksen. Mikä on miehen tehtävä ja miehen paikka, kun nainen ei enää ole "nainen" ja mies ei enää tao rautaa? Stereotypiat elävät yhä, mutta todellisuus ei vastaa niitä. Voi olla aika kriisin paikka, kun miehisyys määritellään tietyllä tavalla, mutta mies ei voi enää sopia siihen muotiin maailman muuttuessa. Mikä on "miehen" paikka? Jos naiset tunnustetaan älykkäämmiksi (ainakin kouluttautumisen ja työn puolesta), sosiaalisesti kyvykkäämmiksi johtajiksi, paremmiksi organisoijiksi ja heitä pidetään yhä lasten pääsääntöisinä kasvattajina, mistä miehet sitten röyhistelevät? Miehet! Ottakaa itseänne niskasta ja alkakaa tehdä töitä sen eteen, että pärjäisitte! Enää ei voi ratsastaa syntymäoikeudella!

Tässä pohdittavaa itse kullekin. Minähän en koskaan provosoi tai provosoidu ;). Voin jatkaa kyseistä linjaa myös tänä vuonna.