Alunperin halusin katsoa Victorian ja Danielin häät puolittaisen kiinnostuksen takia, ja tietysti kuninkaallisen ilmapiirin (ottakaa huomioon lapsuuden ammatinvalintani: prinsessa). Yllätyin positiivisesti monessakin mielessä ja päädyin katsomaan koko seremonian alusta loppuun. Häiden tunnelma oli juuri sellainen kuin mielikuvissani häistä parhaimmillaan. Olen toljottanut ajan tappamiseksi satunnaisia tositvohjelmia häistä ja niiden tunnelma on yleensä lattea ja keskittyy siihen minkälaiseen vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon morsiustytöt saa sullottua. Onhan sekin totta, että näissä kuninkaallisissa häissäkin on varmasti ollut sukudraamaa ja suurin osa varsinaisesta työstä on teetetty ammattilaisilla, mutta silti olin hyvin yllättynyt siitä kuinka oikeasti onnellinen pariskunta oli ihan koko toimituksen ajan. Eritysesti Victoria! Liikutuin jopa vihkipappien puheista, mikä ei ole minulle tyypillistä (yleensä kaihdan pappeja). Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka he olisivat menneet naimisiin puuvillamekossa ja suorissa housuissa muutaman todistajan läsnäollessa, he olisivat silti hehkuneet samaa tunnetta. Nimenomaan tuo tunne teki tilaisuudesta niin poikkeuksellisen, vaikka tietysti puitteetkin olivat näin suomalaisen näkökulmasta vertaansa vailla. Kun vielä ottaa huomioon, että pariskunta on seurustellut jo kahdeksan vuotta ja he ovat silti yhä niin rakastuneita, ei auta kuin nostaa hattua. En ymmärrä niitä motkottajia, jotka valittavat siitä kuinka typerää kulissia ja rahanmenoa koko homma on. Samaa voisi sanoa meneillään olevista jalkapallon mm-kisoista.
Toinen asia, mitä en ymmärrä on ruotsalaisten valitus monarkian tarpeettomuudesta ja tasa-arvottomuudesta. Kun katsoo tätä meidän presidenttipelleilyä, niin ei voi ymmärtää mitä kadehdittavaa tässä on. Kansanedustajat ja ministerit tahkoavat rahaa ja valehtelevat minkä ehtivät (jotain hämärää uudessa pääministerissäkin on, Vanhasesta puhumattakaan, jotain ässiä siltä on poliisille paljastanut ja siksi se erosi ennen julkisuuskohua...), ja mitä ne todellisuudessa saavat aikaan? Ja jos tasa-arvosta halutaan puhua niin tässä maassa eduskuntaan pääsee jos on tarpeeksi julkkis, esimerkiksi hiihtäjä, idiootti, laulaja tai ex-missi. Kaiken lisäksi aina on niitä joilla on enemmän ja eniten rahaa, jotka saavat etuoikeusia joita muille ei sallita ja niin edelleen, eikä sillä ole mitään tekemistä niin sanotun hallitusmuodon kanssa. Kyllähän Ruotsi sitäpaitsi käytännössä on demokratia. Mielestäni Ruotsin monarkian edustajat ovat hoitaneet julkisia suhteitaan loistavasti. He joutuvat vastaamaan kaikista tekemisistään kansalle ja ovat siinä mielessä paljon tiukemmassa syynissä kuin presidentti meillä. Tämä tästä aiheesta näin yön tunteina.
