Lazzy

Olen ollut pari päivää ihan luvattoman laiska päivittäjä. Enkä valitettavasti pista tänään paljon paremmaksi. Tietokoneestani vietiin irrallinen hiiri ja minä todella inhoan tuon sormihiiren käyttämistä, yök. Se ei vain toimi. Plus että kuvien muokkaus muodostuu mahdottomaksi tehtäväksi (ei sillä että minulla juuri nyt paljon muokattavaa olisikaan...). Aamupäiväni sujui kivasti katsoen Innoa Nelosen nettisivuilta. Kyseinen ohjelma on suppean valikoiman parasta antia. Täytyy todeta kuitenkin se, että joko suomalaisten maku on hyvin tylsä tai sitten kohteista muuten vain tuppaa tulemaan toistensa kopioita jossain mielessä (siis, mikä juttu se vaaleanharmaa seinän väri on?). Tässä asunnossa ei ole televisioita, joten mitään muuta ei olekaan juuri tullut katsottua.

Yritin myös ehtiä katsomaan kangaskaupasta mahdollisesti uusia verhoja keittiöön, kun on alennusmyynnit. Se ajatus torpedoitui, kun kävimme ensin avomieheni (tutut nauranevat ilmaisulle) kanssa syömässä ja sieltä kahvilassa ja sieltä Hifi Studio 17:ssä kuuntelemassa ja vertailemassa kaiuttimia ja sieltä vein mieheni luovuttamaan verta. Sain itsekin jäätelön, vaikken antanut pisaraakaan. Mikä ei suinkaan johdu mistään hämärästä pelkuruudesta, vaan ihan siitä, etten tietyistä terveydellisistä syistä SAA luovuttaa verta. Minustakin tuntui ikään kuin olisin tehnyt jotain hyvää :), verestä kun on koko ajan jatkuva pula. Tuntuu jotenkin ylpeältä jo siksi, että avopuolisoni veri voi auttaa pelastamaan jonkun hengen. Suosittelen! Varsinainen luovutusosio kesti n. 8 min. ja muu ensikertalaisen kaavakkeiden täyttäminen ehkä puoli tuntia kauemmin kaikkine mehun juomisineen ja hoitajan haastatteluineen. Kysäisin siinä kivasti hoitajalta, että kuinka paljon ihminen voi menettää verta ennen kuin kuolee. Olen nimittäin miettinyt asiaa. Arveltu määrä oli 2 litraa viidestä ja saa kätellä mister Kuolemaa. Oli se ehkä vähän epäkorrekti kysymys, kun siippani kädestä roikkui verta juokseva ohut putki... Ei mutta ihan oikeasti homma oli tosi asiallista ja hyvin järjestettyä. Luovuttajat pääsivät puolimakaavaan asentoon pehmeille tuoleille ja oli lehtiä luettavana ja leipää ja keksejä, jätskiä, kahvia, mehuja... Luovuttaisin verta itsekin, jos vain voisin. 

Ajattelin tässä jossain välissä tehdä lyhyen katsauksen syksyn ja talven muotiin, mutta ehkä vasta sitten, kun minulla on käytössäni oikea hiiri. Tulenpalavat kysymykset: Tuleeko kauhea 80-luku nyt OIKEASTI muotiin, siis meinaan että olkatoppaukset just joo?? Musta on ilmeisesti yhä uusin musta? Onko siluetti kapea aina ja ikuisesti? Täytyykö minun luopua hempeästä ja niin kovasti rakastamastani tyttölookista, ainakin täksi talveksi (you wish!)? Liikkuuko catwalkeilla pelkkää kumia, muovia, sulkia, lateksia ja muuta käyttökelvotonta/tekotaiteellista shaissea/matskua? Onko neliön muotoinen kärki tulossa taas kenkiin, sehän justiinsa nähtiin jo 90-luvulla?