Hips hei! Vapaapäivä ja ensimmäiseksi sain piikin vasempaan käteen... Hepatiitin toinen vahvistusrokotus. Oli aika hulabaloo aamulla, kun en löytänytkään reseptiä. Soitin jo paniikissa yths:lle vain löytääkseni paperin pöydältäni puhelun aikana. Käsi on tällä kertaa kipeämpi kuin viimeksi.
Viimein sain kuvatuksi erään kirppismekon, jossa on housuhamehelma ja jonka ostin viime kesänä parilla eurolla.
Ennen:
Alkuperäinen mekko ehtaa ysäriä. Olihan tässäkin versiossa oma viehätyksensä, mutta avainsanat iso, leveä, pitkä yläosa, rumat, roikkuvat hihat.
Jälkeen:
Ja tässä lopputulos hampaiden kiristelyn jälkeen ( väri vastaa tässä kuvassa aitoa). Poistin hihat, lyhensin miehustaa, leikkasin kainaloaukkoja suuremmiksi, auoin vuötäröä jne. Lopputuloksesta ei juurikaan huomaa, että mekkoa on muokattu ainoastaan käsiaukot ehkä kielivät. Vanhat hihat olisin voinut laittaa takaisin paikalleen joko sellaisinaan tai muokattuina, mutta lopulta päätin jättää ne kokonaan pois.
Mekko on tosi kätevä esimerkiksi pyöräillessä, koska helma koostuu siis kahdesta lahkeesta. Voisin melkein väittää tätä mekkoa power-vaatteekseni. Silloin kun tuntuu, ettei mikään sovi eikä näytä hyvältä, kukat ja leveä helma yleensä pelastavat päivän, ja tunnen taas oloni itsekseni.
Suorastaan kaipaan tuunailua. Minulla olisi mekko- ja sortsikankaitakin vaikka kuinka odottamassa. Erityisesti ne sotrsit olisi tietty kiva tehdä, jotta saisi matkalle mukaan. Hmm...
Ja sitten tämän päivän kohokohta! Uudet kenkäni saapuivat postista.
Kuka muistaa nämä?
No, tadaa!
Omat köyhänmiehenversioni samoista kengistä! Hiki kihosi otsalle ärtymyksen myötä, kun totesin näiden 75 euron kenkien olevan nahkaa vain päältä. Olin ihan varma, että näin kalliiden on pakko olla kokonaan nahkaa. Nettikauppa brandos.fi ei nimittäin joko kerro materiaaleja tai minä en vain löytänyt tietoja sivuilta (EDIT: Jaa...Ilmeisesti, jos asiat on mainittu liian selkeästi ne jäävät huomaamatta, ei voi syyttää kuin itseään). Mutta materiaalipuute on ehkä pakko antaa anteeksi, sillä nämä ovat täydelliset räpyläjaloilleni! Ainakin sukkikset jalassa. Saa nähdä miltä tuntuvat paljaissa jaloissa. Nämä kengät niin lähtevät mukaan Italiaan!
Kaiken hömpän lisäksi minun oli pakko tehdö käyttöesineinvestointi. Vanha puhelimeni on nimenomaan vanha, eikä se oikeastaan edes ole minun vaan Janskun siskon. Uusi perheenjäsen on siis kärrätty kotiin.
Ahdistelin jälkikäteen, sillä tämän nimenomaisen mallin ostopäätös oli aika extempore. Valitsin tämän toisen sijaan viidessä minuutissa. Rumemmasta mallista olin lukenut arvosteluja ja verrannut hintoja netissä. Tästä en tiennyt mitään ja keiken lisäksi hinta meni 45 euroa yli budjettini, joka oli sata euroa. Enpä ole hirveästi vielä surrut ostopäätöstä. Saa nyt nähdä, jos puhelin osoittautuukin ihan haloksi.
26.3.2010
23.3.2010
Haluun, haluun...
Minä haluan:
Kuva.
Kuva.
Kyseessä Ann Demeulemeesterin 2009 kevätkokoelman nilkkurit. Hinta on hieman liian kallis, siinä 800 dollaria, tai jotain. Haluaisin kengät kylläkin tässä värissä:
Tylsä päivä tänään. Päivän viihde kiteytyy hyvin vankilavierailuun ja päättömään kaupungilla kiertelyyn. Janne on taas serkkunsa luona. Olen kohta serkkuleski.
Ketsuppia.
En yleensä löydä mitään jänniä kosmetiikka- tai hiustuotteita. Edellinen löytöni oli Cutrinin chooz sarjan muotoilusuihke (loistava kihartamisen alle). Etsiessäni helpotusta taannoiseen hiuskatastrofiin sain ilmaisnäytteen tästä:
Aivan ihanan tuoksuinen, silkkiä sisältävä hiusöljy. Siloittaa hiukset ja latvat takuttomiksi! Aivan mahtava kampaamotuote, suosittelen! Hinta oli kampaamosta tämän tänään ostaessani 27 euroa, joka kyllä kirpaisee vähän. Mutta on tosi riittoisa! Näytepulloni, joka oli tätä pienempi, taisi kestää puoli vuotta.
Nyt saunaan!
19.3.2010
Eettinen probleema
Yksi ainut vaatekappale löysi tiensä matkalaukkuuni Madeiralta. Tämä neule, joka on pitkä, lämmin, villainen, erilainen, hyvin tehty...mutta myös kaninkarvainen. Jos lentokuljetusta kotimaahan ei lasketa ;), neule oli varsin halpa kustannettuaan 15 euroa alennuksien jälkeen. Olen aivan ihastunut tähän vaatekkappaleeseen. Ainoa ongelma neuleen suhteen on eettinen: puput. Vasta ostamisen jälkeen hokasasin, että vaate onkin valmistettu...kiinassa, glup. Jotenkin ja jostain syystä ajattelin neuleen olevan portugalilainen tai jotain... Minun on toisaalta vaikeaa tuntea huonoa omaatuntoa ja toisaalta minuun iskee syyllisyyskohtauksia, jolloin tekisi mieli leikellä koko takki palasiksi. Se, että puput ovat kuolleet ei niinkään vaivaa minua, ennemminkin mieleeni nousee kauhukuvia siitä miten jussikat ovat mahtaneet kuolla. Hirvittävän riipivän ristiriitaista. Varsinkin, kun minun ei koskaan ikinä ollut tarkoitus tukea turkisteollisuutta millään tavalla.
Banda do Casaco - Paísportugal
Mitä muuta tähän voi todeta, kuin että synnillistä touhua miten päin tahansa asian kääntää. Sovitusmahdollisuuksia niin että saisin yhä pitää neuleen?
Tai sitten voin yrittää sallia itselleni yhdän lipsahduksen. En sentään polta tupakkaa ja tuhoa samalla puolta amazonista. Se olisi eettisesti raskauttavampi teko. Ja taas toisaalta...
Banda do Casaco - Paísportugal
Mitä muuta tähän voi todeta, kuin että synnillistä touhua miten päin tahansa asian kääntää. Sovitusmahdollisuuksia niin että saisin yhä pitää neuleen?
Tai sitten voin yrittää sallia itselleni yhdän lipsahduksen. En sentään polta tupakkaa ja tuhoa samalla puolta amazonista. Se olisi eettisesti raskauttavampi teko. Ja taas toisaalta...
Madeira två
Jotta olisi mahdollisuus yliannostukseen, tarjoilen lisää kuvia Madeiran reissulta. Lissabonistakin jäi tällä kertaa hyvä maku. Viimeksi olin tympääntynyt koko kaupunkiin viettäessäni siellä viikon verran aikaa.
Kahdessa edellisessä Lissabonin sateista keskustaa. Odotimme aukion luona lentokenttäbussia, joka oli kymmenen minuuttia myöhässä. Oli ihan hilkulla ettemme hypänneet taksiin. Jansku ei ainakaan vähentänyt stressin astettani...
Jonkun puutarhaa Garajaussa.
Alas oli suhteellisen halppo kiivetä, mutta hemmetti sitä matkaa takaisin!
Funchalin kuuluisa kirkko.
Erään maksullisen puutarhan koristeita. Osa patsaista oli kokenut karun kohtalon jäädessään maanvyörymän alle.
Kalastajahan se siellä!
Pakollinen ruokakuva ravintolasta, jota kuvittelimme huonoksi paikallisten kävijöiden vähyyden vuoksi. Ruoka olikin tosi hyvää, eli ilmeisesti asiakkaita karkoitti lievästi kalliimpi menu. Minulla oli Oliivikanaa kermaisen pastan kera, Jannella valkosipulilammasta jonkinlaisen perunamuusi-juusto-hössötyksen kera. Nam!
Yksi Madeiran vesiputouksista, joita näimme jeeppisafarillamme. Ajelimme ympäriinsä saaren länsipuolella ja off-road -osuudet olivat ihan herkkua!
Olen henkisesti valmistautumassa Italiaa varten. Aikaa lähtöön noin kaksi viikkoa! En ole ikinä tainnut matkustella näin tiheään tahtiin.
Kahdessa edellisessä Lissabonin sateista keskustaa. Odotimme aukion luona lentokenttäbussia, joka oli kymmenen minuuttia myöhässä. Oli ihan hilkulla ettemme hypänneet taksiin. Jansku ei ainakaan vähentänyt stressin astettani...
Jonkun puutarhaa Garajaussa.
Alas oli suhteellisen halppo kiivetä, mutta hemmetti sitä matkaa takaisin!
Funchalin kuuluisa kirkko.
Erään maksullisen puutarhan koristeita. Osa patsaista oli kokenut karun kohtalon jäädessään maanvyörymän alle.
Kalastajahan se siellä!
Pakollinen ruokakuva ravintolasta, jota kuvittelimme huonoksi paikallisten kävijöiden vähyyden vuoksi. Ruoka olikin tosi hyvää, eli ilmeisesti asiakkaita karkoitti lievästi kalliimpi menu. Minulla oli Oliivikanaa kermaisen pastan kera, Jannella valkosipulilammasta jonkinlaisen perunamuusi-juusto-hössötyksen kera. Nam!
Yksi Madeiran vesiputouksista, joita näimme jeeppisafarillamme. Ajelimme ympäriinsä saaren länsipuolella ja off-road -osuudet olivat ihan herkkua!
Olen henkisesti valmistautumassa Italiaa varten. Aikaa lähtöön noin kaksi viikkoa! En ole ikinä tainnut matkustella näin tiheään tahtiin.
12.3.2010
Hola!
Palasimme tänään viiden aikaan Suomeen ja jokunen tunti sitten pääsimme kotiin asti! Oli aika rankka reissu siinä mielessä, että lähdimme Madeiralta Funchalista puoli kahdeksalta illalla paikallista aikaa. Siellä ollaan kaksi tuntia meitä jäljessä, siksi olimme niin myöhään (eli aikaisin) Suomessa. Olimme siis Garajau nimisellä paikkakunnalla noin kahdeksan kilometrin päässä Madeiran pääkaupungista Funchalista. Ilmat olivat ihan suosiolliset, vaikka yhtenä päivänä satoikin. Janne vietteli yhden yön oksennellen ja kuumeili jonkin verran kahtena seuraavana päivänä. Ties minkä pöpön hän sieltä onnistui löytämään :D.
Mutavyörystä 2-3 viikkoa sitten näkyi enää suhteellisen vähän merkkejä pääkaupungissa, mutta pahemmilla alueille kaupungin ulkopuolella oli pahempia vaurioita, kuten kadonneita siltoja ja olemattomiin pyyhkiytyneiden talojen raunioita. Uudelleen rakentaminen oli vielä täydellä teholla päällä.
Tässä muutamia kuvia reissulta.
Tässä ainoita julkaisukelpoisia kuvia minusta koko matkalta. Kamera inhoaa naamaani. Tässä esiteltynä matkustusvaatteeni. Olemme Lissabonin lentokentällä ja pohdimme lähdemmekö piipahtamaan keskustassa. Meillä oli vaihtoaikaa noin kahdeksan tuntia. Lähdimme sitten lopulta.
Jannen ottama kuva koneesta.
Näkymiä Garajausta Funchaliin päin.
Minä ja meri.
Ja meri yksinään. Hiekka on mustaa, sillä Maderia on vulkaaninen saari.
Paikallinen symppis setä puistossa.
Buddha istuu tyynenä puutarhassa vuorilla Montessa, vaikka takana on maanvyörymä ja muuristakin suurin osa lähtenyt kävelemään.
Jansku viimeisenä päivänä viimeisellä ehtoollisella ennen lähtöä. Viimeinen päivä olikin tehokkaasti käytetty: ehdimme käydä aamulla parin tunnin levada-vaelluksella, käydä uimassa, ottaa torkut, pelata pingistä ja käydä syömässä.
Palaillaan! Yritän rentoutua näin lomani jälkeen ;D.
Mutavyörystä 2-3 viikkoa sitten näkyi enää suhteellisen vähän merkkejä pääkaupungissa, mutta pahemmilla alueille kaupungin ulkopuolella oli pahempia vaurioita, kuten kadonneita siltoja ja olemattomiin pyyhkiytyneiden talojen raunioita. Uudelleen rakentaminen oli vielä täydellä teholla päällä.
Tässä muutamia kuvia reissulta.
Tässä ainoita julkaisukelpoisia kuvia minusta koko matkalta. Kamera inhoaa naamaani. Tässä esiteltynä matkustusvaatteeni. Olemme Lissabonin lentokentällä ja pohdimme lähdemmekö piipahtamaan keskustassa. Meillä oli vaihtoaikaa noin kahdeksan tuntia. Lähdimme sitten lopulta.
Jannen ottama kuva koneesta.
Näkymiä Garajausta Funchaliin päin.
Minä ja meri.
Ja meri yksinään. Hiekka on mustaa, sillä Maderia on vulkaaninen saari.
Paikallinen symppis setä puistossa.
Buddha istuu tyynenä puutarhassa vuorilla Montessa, vaikka takana on maanvyörymä ja muuristakin suurin osa lähtenyt kävelemään.
Jansku viimeisenä päivänä viimeisellä ehtoollisella ennen lähtöä. Viimeinen päivä olikin tehokkaasti käytetty: ehdimme käydä aamulla parin tunnin levada-vaelluksella, käydä uimassa, ottaa torkut, pelata pingistä ja käydä syömässä.
Palaillaan! Yritän rentoutua näin lomani jälkeen ;D.
2.3.2010
Colleget ja savitalon ruskeaa
Maaliskuu on ihana asia! Sen jälkeen tulee huhtikuu. Näemmä ehdin kunnostautua vielä päivittämisessäkin kaikesta jännästä huolimatta. Ostin juuri junaliput Helsinkiin. Me olemme todella menossa :o.
En voinut hillitä itseäni pari päivää taaksepäin. Ilmeisesti kirous on langetettu ylleni, enkä pysty pitämään lompakkoani ummessa. Löysin stockan Vero Moda -osastolta juuri täydellisen värisen neuleen. Väri: checked, pitkät hihat: checked, pehmeä materiaali: checked, pituus: checked, napit: checked.
Yhdistelin rennosti college-housuihin, rusetti toppiin ja 60-luku henkiseen tukkaan. Ah colleget ovat housujen aatelia.
The Temper Trap - Sweet Disposition
En voinut hillitä itseäni pari päivää taaksepäin. Ilmeisesti kirous on langetettu ylleni, enkä pysty pitämään lompakkoani ummessa. Löysin stockan Vero Moda -osastolta juuri täydellisen värisen neuleen. Väri: checked, pitkät hihat: checked, pehmeä materiaali: checked, pituus: checked, napit: checked.
Yhdistelin rennosti college-housuihin, rusetti toppiin ja 60-luku henkiseen tukkaan. Ah colleget ovat housujen aatelia.
The Temper Trap - Sweet Disposition
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)