Vaaleanvioletit

Tätyy kyllä myöntää, että tälläkin pikkupaikkakunnalla on liikaa houkutuksia. Erityisesti kenkien saralla. Liian monissa näyteikkunoissa liian monia liian kauniita kokeilemisen arvoisia pareja. Erityisesti liian paljon nirunarukorkkareita, joita kai sandaleteiksikin kutsutaan... Kyllä tulee itku palatessani takaisin kotimaahani ja katsellessani paikallisia kenkähyllyjä. Ei kukkia, ei vaaleanviolettia nahkaa...







Veronalaista käsityötä ja blaa blaa, minähän en edes tarvitse tällaisia. No, käytännössä kukaan ei tarvitse, mutta korkkareita on todistetusti ollut olemassa jo satoja vuosia eli kulttuurihistoriaa. Ja onhan tämä järjettömyys kuitenkin paljon terveempää ja käytännöllisempää kuin kiinalaiset lootusjalat, ja niihin liittyvät perverssiot (ei sillä etteikö korkokenkiinkin voi liittyä perverssioita). Haasteeksi itselleni kipitän ja raahaudun näillä ylös ja alas kapeita mukulakivikatuja.

Volcano?!?

Kaikista niistä todennäköisistä syistä, kuten takatalvi, lumimyrsky, vesivahinko, terroristi.... Ja lentoliikenteen pysäyttää Islannissa purkautuvan tulivuoren tuhka!? Siis Suomessa! Ei sillä, ongelma on kyllä melkein koko Euroopan yhteinen. Minä olen yhä Italiassa. Tosin olen palaamassa vasta kahden viikon päästä, että siihen mennessä saattaisi olla todennäköistä, että tuulet kääntyvät. Mutta. Ystäväni oli tarkoitus tulla tänne Spoletoon pitkäksi viikonlopuksi, mutta juuri perjantaiaamuna Helsingin lentokenttä suljettiin. Sisareni olisi tarkoitus matkustaa tänne tiistaina. Se on huomenna. Tulivuori on vain lisännyt aktiivisuuttaan.

Vähän on sellaisen huonon karman fiilis. Rajoja ylittävä postikaan ei ilmeisesti kulje, joten on turha lähetellä postikortteja. Tuhkapilvi on muuttanut sääennusteitakin. Meillä hyvä, sillä sateet ja viileät päivät vaihtuivat 20 asteeseen. Toisaalta Suomen kesästä ennustetaan viileämpää. Kirous.

Tässä muutamia kuvia Roomasta. Spoleton kuvia en ole vielä saanut ladattua koneelle.

Eräs kirkko.

Forum Romanumilta.

Sillalta.

Eräästä kirkosta.

Erityisesti Roomalaiset tuntuivat olevan paikalla mutteivät läsnä. Kaipa sellainen kehitys on väistämätöntä, eikä maalaiskulttuuri säily kovin kauan, edes itsepintaisessa Italiassa. Äiti väittää, että saan paljon seuraavia katseita, mutta minä en juuri huomaa. Toisaalta, en ole ollut kovin innokas olemaan huomion keskipisteenä. Se hyvä puoli vanhempien kanssa matkustamisessa on: saa olla rauhassa kaikenlaisilta lirkuttelijoilta. Ja äiti tekee ruuat :D. Ja ihan hyviä italialaisia kokeiluja vieläpä. Meidän äiti ei ole mikään kotikokki.

Olen pistänyt merkille pari italialisille tyypillistä trendiä. Ensinnäkin poolokaulukset ovat täällä suosittuja kaikenikäisillä. Toisekseen täällä käytetään ihan älyttömästi lenkkareita! Ei olisi uskonut. Joka kolmannella roomalaisella naisella oli lenkkarit jalassa...Käytetään täällä enemmän korkokenkiä kuin meillä, jopa täällä vuoren rinteeseen rakennetussa kaupungissa, jossa on vain ylä- ja alamäkiä ja mukulakivikatuja, mutta lenkkarit ovat niitä suositumpia. Kolmas suuri trendi on kiiltäväpintainen, lyhyt toppatakki. Niitä on kaikilla. Ja niitä myös käytetään + 15. Äiti oli eilen ihan täpinöissään, kun auringossa, tuulettomassa paikassa lämpötila nousi 25 asteeseen. Paikalliset istuivat saman puiston penkillä villakangastakeissa, missä minä riisuin jopa neuletakkini ja istuksin T-paidassa.

Lähdemme käymään lähikaupungissa Perugiassa kohtapuoliin. Junat saattavat olla kätevä matkustustapa. Saa nähdä, tänään kokeillaan :).

In Spoleto

Terveiset Italiasta!

Yllä poseeraan Colosseumin sisällä. Colosseum ei kylläkään ollut läheskään niin mielenkiintoinen kuin olin ajatellut. Se on itseasiassa hienompi ulkoa päin. Olen jo siirtynyt Roomasta pikkukaupunki Spoletoon ja ehtinyt rentoutua muutaman päivän. Tänään nukuin yhteensä kolmen tunnin päikkärit kahdessa erässä. Että ilmeisesti Roomassa juoksentelu verotti jonkin verran. Kaikki on tapahtunut sen verran nopeasti, että sulattelen itsekin vielä koko Roomaa. Olen nyt päässyt netin äärelle, sillä täällä on langaton yhteys.

Olen yrittänyt välttää ostosten tekemistä ja onnistunutkin kohtuullisen hyvin, vaikka täällä on turmiollisen paljon kenkäkauppoja. Ostin jo yhdet sandaalit, mutta ne olivat ostoslistallani. Lisäksi olen kaapannut yhden cashmere-villapaidan, huivin, valkoisen t-paidan ja pitsipaidan (ylläri kyllä). Sortseja en ole vielä löytänyt vaikka olen etsinyt ahkerasti.

Älkää turhaan kadehtiko, sillä ilmat täällä eivät ole kovin leppoisat. Roomassa oli kyllä välillä ihan lämmin, mutta täällä vuoristossa asteet kieppuvat 10 tienoilla. Bikinikeliksi tämä tuskin muuttuu ihan lähipäivinä :D. Tänään kävimme kiertelemässä kaupunkia. Kaikki on niin vanhaa! Monet talot 1600-luvulta ja sitä vanhempia! Paikallisen katedraalin aukio on ihana paikka. Voisin muuttaa sinne, siis jonhonkin aukiota reunustavista taloista. Kaupungin kaava on aivan mielettömän sokkeloinen! Mistään ei pääse suoraan mihinkään eikä täällä ole varsinaisia kortteleita. Emme ole saaneet kunnollista käsitystä pohjakaavasta vieläkään ja kuljemme ympäriinsä kartan kanssa päätyen vähän väliä väärään paikkaan :).

Ihanaa kevään alkua muillekin!

Samaa sävyä

Annan vinkin: jos yrittää olla ostamatta mitään, ei mene huuto.netin sivuille.

Ja äärimmäinen paluu 80-luvulle.









Siinä missä minihameet ovat tämän kesän in-juttu, minä olen alkanut metsästää pitkiä helmoja. Tässäpä aitoa ja alkuperäistä suoraan kasarilta. Saa nähdä näytänkö kesällä tämän kanssa hajuttomalta ja mauttomalta, omaan ihonväriin pukeutuneelta erkiltä. Onneksi olen vähän pinkimpi, kun vertaa käsiä taskuissa ja hameen väriä. Joka tapauksessa olen alkanut saada enemmän viboja polven ylittävistä kuin alittavista pituuksista.

Päivän friikkauksena porkkanahousut ala nude:






Ostin pökät eilen 4,20 eurolla kirppikseltä. Pohdin vielä tänä aamuna ovatko housut käyttökelpoiset (aina niistä voi leikata sortsit jos siltä alkaa tuntua). Taidan kuitenkin diggailla näistä. Aika häröt, mutta ah niin mukavat! Äiti kuolee nauruun nähdessään nämä. Olen pyhästi vannonnut, etten koskaan käytä kasarihousuja...joopa joo. Samoin kävi leveälahkeisten housujen kanssa joskus silloin kun olin ala-asteella... Äiti kuittailee välillä siitäkin.

Hame ja muu asu kuuluvat tämän päivän pääsiäisvarusteluun. Hiippailemme äitini luo pääsiäisaterialle, jolla saamme maiskutella lammasta. Muusta menusta minulla ei ole tietoa. Ei voi kuin arvuutella onko äiti piilottanut suklaamunia ympäri kämppää tänä vuonna. Se on jokseenkin sadistista hommaa, koska pienenä meillä (erityisesti minulla) ei ollut kovinkaan paljon kärsivällisyyttä etsiä munia. Joskus meillä oli vihjeitä ja aina marmatin vihjeiden surkeasta ulosannista. Kysymys oli vain siitä että munien piilottelu löytämättömissä otti liian suuresti aivoon. Auktoriteettivammani saattoi tosin näkyä jo tuolloin... Kapinoin äidin mielivaltaisia vihjeitä vastaan. Heh, kyllä se suklaa sitten lepytti nopeasti, kun sen vihdoin löysi. En yhäkään ole kovin kärsivällinen munien etsimisessä.

Huomasiko kukaan hiusten sävyn muutosta?? Sanoinhan päiväunelmoivani punaisista hiuksista, mutta huomasin olevani kykenemätön luopumaan vaaleasta pehkostani. Joten tein kompromissin: vaaleaa punertavalla käänteellä. Olen aika tyytyväinen. Tämä aamupäivä menikin värjäillessä, sillä samalla piti värjätä myös pidennykset.






Pitää esitellä minun ja Jannen huippuruoka. Tämä on parasta, mitä kykenemme valmistamaan (mikä ei siis toisaalta ole paljon)! Tässä siis jälleen jättikatkaravunpyrstö-kirsikkatomaatti-kerma-pinaattipasta. Ja raastettua parmesaanijuustoa. Mmm.