Ja äärimmäinen paluu 80-luvulle.
Siinä missä minihameet ovat tämän kesän in-juttu, minä olen alkanut metsästää pitkiä helmoja. Tässäpä aitoa ja alkuperäistä suoraan kasarilta. Saa nähdä näytänkö kesällä tämän kanssa hajuttomalta ja mauttomalta, omaan ihonväriin pukeutuneelta erkiltä. Onneksi olen vähän pinkimpi, kun vertaa käsiä taskuissa ja hameen väriä. Joka tapauksessa olen alkanut saada enemmän viboja polven ylittävistä kuin alittavista pituuksista.
Päivän friikkauksena porkkanahousut ala nude:
Ostin pökät eilen 4,20 eurolla kirppikseltä. Pohdin vielä tänä aamuna ovatko housut käyttökelpoiset (aina niistä voi leikata sortsit jos siltä alkaa tuntua). Taidan kuitenkin diggailla näistä. Aika häröt, mutta ah niin mukavat! Äiti kuolee nauruun nähdessään nämä. Olen pyhästi vannonnut, etten koskaan käytä kasarihousuja...joopa joo. Samoin kävi leveälahkeisten housujen kanssa joskus silloin kun olin ala-asteella... Äiti kuittailee välillä siitäkin.
Hame ja muu asu kuuluvat tämän päivän pääsiäisvarusteluun. Hiippailemme äitini luo pääsiäisaterialle, jolla saamme maiskutella lammasta. Muusta menusta minulla ei ole tietoa. Ei voi kuin arvuutella onko äiti piilottanut suklaamunia ympäri kämppää tänä vuonna. Se on jokseenkin sadistista hommaa, koska pienenä meillä (erityisesti minulla) ei ollut kovinkaan paljon kärsivällisyyttä etsiä munia. Joskus meillä oli vihjeitä ja aina marmatin vihjeiden surkeasta ulosannista. Kysymys oli vain siitä että munien piilottelu löytämättömissä otti liian suuresti aivoon. Auktoriteettivammani saattoi tosin näkyä jo tuolloin... Kapinoin äidin mielivaltaisia vihjeitä vastaan. Heh, kyllä se suklaa sitten lepytti nopeasti, kun sen vihdoin löysi. En yhäkään ole kovin kärsivällinen munien etsimisessä.
Huomasiko kukaan hiusten sävyn muutosta?? Sanoinhan päiväunelmoivani punaisista hiuksista, mutta huomasin olevani kykenemätön luopumaan vaaleasta pehkostani. Joten tein kompromissin: vaaleaa punertavalla käänteellä. Olen aika tyytyväinen. Tämä aamupäivä menikin värjäillessä, sillä samalla piti värjätä myös pidennykset.
Pitää esitellä minun ja Jannen huippuruoka. Tämä on parasta, mitä kykenemme valmistamaan (mikä ei siis toisaalta ole paljon)! Tässä siis jälleen jättikatkaravunpyrstö-kirsikkatomaatti-kerma-pinaattipasta. Ja raastettua parmesaanijuustoa. Mmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti