Minähän en valmistu koskaan...

Sain viimein päätettyä, mitä teemme niiden kihlajaisten kanssa. Tulin siihen tulokseen, että haluan tavallisemman cocktail-tilaisuuden. Halloween saa jäädä seuraavaan vuoteen tai silleensä. Nyt pitäisi vain vieraille ilmoittaa paikka ja mikä meininki. Minun äiti luokse mitä todennäköisimmin majoitumme, koska siellä on tilaa. Olisi ollut myös kiva vuokrata joku näpsäkkä tila, mutta nyt yksinkertaisesti taskun pohjaa korostaa vain reikä.

Ikään kuin jatkaakseni tyylikkään köyhäilyn periaatteita kaivoin tänään kaapistani vanhoja vaatteita, joita en ole oikeastaan käyttänyt pitkään aikaan. Olen taas löytänyt tyttömäisen mekkoilun uudestaan. Tässä asussa pääosia esittävät All Saintsin mekko ja mangon silkkipuuvillapaita. Huonosti näkyvät nilkkurit ovat äidin vanhat jokasään kengät. Ne ovat tänä syksynä yllättäen lähes muodikkaat! Ja ennakoitua kätevämmät, koska nyt on satanut melkein kolme viikkoa putkeen.

 Laukku on vanha kirppislöytö.

Hyviä uutisia myös koulun saralla! Olen viimein saanut kandini kokonaan kirjoitettua!! Tuskaa, verta ja kyyneliä siihen meni kolmen vuoden ajan, mutta nyt se on kirjoitettu. Laitan sen ohjaajilleni ennakkoluettavaksi, ja ellei mitään suurempaa korjattavaa ole, palautan sen ihan virallisesti. Jes! Nyt voin sanoa kihlajaisissa, että myös kandi on valmistunut. Ja siis täytyy huomauttaa, että jos olisin ollut realisti, olisin tehnyt kandin puolessa vuodessa ja jättänyt tämän työmäärän graduun. Nyt minulla on tuplapitkä kandi. Toivottavasti se menee pituuden puolesta läpi...Vielä on jonkin matkaa kandin papereiden koostamiseen, sillä minulta taitaa puuttua vielä kahden hassun kurssin lopputyöt. Ahkeruus palkitaan pikkuhiljaa. Tai siis, mikä ahkeruus, mutta kuitenkin. Syysloman jälkeen pitäisikin sitten alustavasti esitellä jo gradu. Huhhuh. Onneksi minulla on jo jotain suunnitelmia valmiina, eiköhän se mene suhteellisen kivuttomasti.

P.S. OBHnordican volumaster on muuttanut elämäni - tai ainakin hiusteni elämän :D. Minä olen ollut sen (ja hiushoitoöljyn) käyttöönoton jälkeen erittäin tyytyväinen hiuksiini. Ei enää huonoja hiuspäiviä! Paitsi vesisadetta pitää tietty varoa.

A bride with a black heart

Jauhan vieläkin samaa, mutten ole saanut tehtyä päätöstä tämän teema-asian suhteen. Lupaan, että tämän jälkeen en julkaise enää yhtään kuvaa tästä puvusta :D. Kokeilin tänään vähän täydellisempää kokonaisuutta, eikä se ollut niin paha. Mutta taidan silti olla kallistumassa ihan vain normaaleihin kihlajaisiin. Vai?

     

Entä jos lisää mustia asusteita?

Halloween-teemalla vai ilman?

Sneak peek? No ei sentään! Ostin tämän yhdeksänkymmentäluvun puvun kirpparilta corpse bride teemaa silmällä pitäen. En ole aivan varma, mitä mieltä olen ideasta...

Esikuvana siis Corpse bride Emily. Eikö meidän
puvuissa olekin aika paljon samaa?

Toisaalta olisi kiva pukeutua ihan tavallisiin juhlavaatteisiin, toisaalta tämä olisi jotain erilaista. Äh, pienensin pukua liikaa ja hengittäminen on hieman ahdistavaa istuessa :D. Pitää otta joku sentti takaisin. Tarkoitus olisi muokata pukua vielä tästä, lähinnä helmaa. Näin tämä on liian hääpuku. Mietin asiaa vielä...

Aamu-uneton

Heräsin tänään puoli yhdeksäksi kouluun, mutta palasin takaisin melkein ovella, koska tajusin, ettei minulla ole koulu tänään - vasta huomenna. Että huomenta vaan :D. Harkitsen tässä vakavasti aamupäiväunia.

Huomasin, että tämän päivän asukombo on lähes kokonaan by hm. Sekä housut, että neule ovat sieltä.

Tein taannoin yhden erittäin hyvän ostoksen huuto.netistä. Ostin itselleni OBHnordican Volumasterin! Eli kreppirautaa muistuttavan raudan, joka lämpenee johonkin 170 asteeseen. Laite on osoittautunut joka pennin arvioiseksi.

Saan volumasterilla tukkaan runsaasti lisää tuuheutta tupeeraamatta ja käyttämättä lakkaa. Tupeeraus ei oikein pysy hiuksissani ja lakan kanssa koko komeus vain lopulta lässähtää. Volumasterilla lopputulos on kivan luonnollisen tuntuinen. Laitteella käsitellään periaatteessa vain tyvi, mutta jos haluaa ekstrapaksuutta voi nappailla myös pituuksia. Yhteen hiusosioon volumasteria käytetään vain 1-2 sekunnin ajan, joten koko pään tekemiseen ei mene kovin kauaa aikaa. Ehkä 15 minuuttia, jos tekee kohtuullisen tarkkaa työtä?

Tajusin eilen, että meidän kihlajaiset ovat halloweenina! Ja aivan vahingossa. Nyt mietin, että pitäisikö sattumaa hyödyntää, vai sivuuttaa koko juttu. Toisaalta olisi aika hauska ottaa teemaksi Corpse Bride ja pyytää vieraita saapumaan juhlakamppeissa, mutta kuolleina paikalle. Olisihan se ainakin erilaista!

Corpse Bride - Remains of the day

Kuva.

Matkoja hääpukuviidakossa

Tiedän, että on hieman aikaista ruveta intoilemaan itse hääpäivästä, kun kihlajaisiinkin on vielä melkein kuukausi. Kesähäät ovat luvassa sitten vuoden tai parin päästä. Mutta jos menisimme naimisiin jo ensi kesänä, olisiko hypetys silti liian aikaista? Olen totta kai perehtynyt ensisijaisesti morsiuspuvun hankintaan, mikä on varmasti monelle morsiamelle se kaikista tärkein juttu (itse avioliittoon astumisen jälkeen). Olen selaillut aika paljon nettiä selvittääkseni omaa makuani pukujen suhteen: mistä mallista tykkään, mistä materiaalista, mitä en ainakaan halua ja niin edelleen. 

Alunperin ajattelin, että hankkisin puvun, joka ei ole hääpuku. Jonkin erilaisen ja kauniin iltapuvun. Tajusin kuitenkin pian, että en koskaan tule löytämään oikeanlaista minun budjetillani. Toisaalta, olen toivon mukaan menossa naimisiin vain kerran, joten mitä jos siitä ottaisi kaiken irti ja hoitaisi homman ihan kunnolla. Hääpuku se siis on. Sitten mietin, että ehkä se voisi olla jonkun muun värinen kuin valkoinen. Tässä kohtaa törmäsin kuitenkin valinnanvaran niukkuuteen. Äitini sitä paitsi toivoo valkoista pukua, joten ehkä voin olla hänelle mieliksi. Seuraavaksi ajattelin, että vintage-puku voisi olla oikein hyvä ja ekologinen vaihtoehto. Selasin paljon etsyä, jos vaikka oikea olisi osunut kohdalle. Vaikka löysin useita periaatteessa kauniita pukuja, jäin aina miettimään, ettei kuitenkaan minulle, ei ole minun pukuni. 

Tämä on harvinaisen kaunis vintage-puku 1950-luvulta. Yleensä en ole suuri satiinin ystävä, enkä varsinkaan satiinin ja pitsin yhdistelmän ystävä, mutta tämä puku on kai poikkeus sääntöön. Pitsi on yhdistetty satiiniin hienostuneesti. Kaula-aukkokin miellyttää silmääni, vaikka muuten vähän kaihdan pieniä kaula-aukkoja hääpuvuissa. Pienet kaula-aukot ovat nykyajan näkökulmasta vähän tätimäisiä noin yleisesti ottaen. Pidän myös siitä, miltä laahus näyttää nostettuna ylös. Ehkä juuri siksi, että tällöin mekko muistuttaa 1800-luvun pukua. Yllätin itseni haluamalla kuitenkin mieluummin modernin hääpuvun.

Moderneissa puvuissa onkin sitten enemmän valinnanvaraa. Ensin ratkaisin helmakysymyksen. Monenlaiset helmat ovat kauniita, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että tyyliäni ja vartaloni mallia tukevat parhaiten A-linjaiset tai prinsessamaiset helmat (kuten vintage-puvussakin on). Seuraavaksi pitäisi ratkaista kaula-aukon tyyli. Nykyään on olemassa värikäs kirjo erilaisia vaihtoehtoja, mutta olkaimeton taitaa olla kaikista suosituin. Olkaimettomaanhan voi aina lisätä olkaimet tai hihat tai laittaa päälle boleron tai jakun tai whatever. Olkaimeton puku tuntuu siis aivan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Ensimmäisen etsinnän jälkeen Elie Saabin Provonias'lle suunnittelema Aglaya-puku nousi kuitenkin lempparikseni.

Pidän kukkakoristellusta yläosasta, yläosan mallista ja helmaan jatkuvista pitsikoristeluista. Tämä hääpuku on vain...jokusen euron arvioinen ja vanhaa mallistoa eli ei käsittääkseni enää varsinaisesti myynnissä. Sitä on siis mahdoton ostaa ainakaan aitona. Lisäksi rupesin epäröimään hihojen kanssa, että jos ne ovatkin epämukavat. Tajusin myös, että ehkä haluankin jotain vähän kevyemmän oloista. Saabin puku näyttää nimittäin aika raskaalta ja massiiviselta helman osalta.

Seuraava löytöni oli Amy Michelsonin Grace-puku. Mekko on kevyt ja ilmava ja naisellinen. Erityisesti selkä on kaunis.

Mekko on ollut myös erittäin suosittu ja se on kallis. Jo tässä vaiheessa minun olisi pitänyt ymmärtää, että makuni hääpukujen suhteen on hintava. Jotenkin onnistun aina ihastumaan niihin yli 4000 euron pukuihin. Etsittyäni pukua jonkin aikaa, totesin sen ylittävän budjettini kertaheitolla. Katseltuani pukua ajan kanssa se alkoi näyttää minusta vähän turhankin keijumaiselta kulmikkaine helmoineen. En myöskään pidä kovin paljon etuosan rypytyksestä. Joten bye bye grace. Päädyin gracen jälkeen siihen, että pidän taftia ja satiinia pehmeämmistä ja liikkuvammista materiaaleista.

Olen hoksannut jonkin aikaa sitten, että ehkä minun kannattaakin sekä aatteellisista että ekonomisista syistä etsiä omaa pukuani käytetyistä hääpuvuista! Siirryin suoraan ulkomaisiin sivustoihin, sillä suomalainen valikoima ei ole kovinkaan paljon mieleeni (paljon taftia, satiinia ja strasseja). Hyväksi ovat osoittautuneet preownedweddingdresses.com, recycledbride.com ja oncewed.com. Suosittelen perehtymään eri suunnittelijoiden/valmistajien tyyleihin, koska omien lemppareiden löytyminen helpottaa etsimistä tosi paljon, sillä kaikilla edellä mainituilla sivustoilla pukuja voi hakea suunnittelijan mukaan. Yleensä myös hääpukusuunnittelijoilla on mallistoissaan jonkinlainen yhteinen linja, joten se helpottaa mieleisen tyylin löytymistä.

Itse ihastuin Vera Wangin pukuihin, vaikka olin alunperin ennakkoluuloinen kyseisen suunnittelijan suhteen. Pidin Wangia perinteisen tyylin edustajana, koska merkki on niin suosittu ja kuuluisa - enkä olisi voinut olla paljon pahemmin metsässä. Wang tunnetaan nimenomaan erilaista etsivien morsianten merkkinä. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta löysin unelmapukuni Vera Wangin mallistosta (enkä edes halvemmasta vera wang white sisarmallistosta).

Fairy princess -puku on vähän niin kuin kahden edellisen puvun risteymä. Se on kevyttä silkkiorganzaa, mutta kuitenkin siinä on massaa. Helma on moderni ja yläosa taas romanttinen herkkine kukan terälehtineen. I'm in love! Fairy princess on vuoden 2009 mallistosta ja voitti aikanaan vuoden hääpuku -palkinnon (mistä luin vasta myöhemmin). Täytyy kyllä sanoa, että minulla on ilmeisesti hyvä silmä...mutta kehno budjetti :D. Tätä pukua on myyty nimittäin alunperin noin 10 000 dollarin hintaan. 

Mikäli ostaa pukua netin kautta, suosittelen etsimään puvusta kuvia "oikeiden" ihmisten päällä sen sijaan, että katselisi vain promokuvia. Monet puvut näyttävät nimittäin varsin erilaisilta jonkun päällä kuin kuvissa. Fairy princess on mielestäni todellisuudessa vielä kauniimpi kuin catwalk-kuva antaa ymmärtää. Näin ei kuitenkaan ole läheskään kaikkien pukujen kohdalla.

Nyt se on sitten alkanut! Oh, gloomy sundaysin häähypetys! Joitakin vuosia sitten en olisi ikinä uskonut, että tämä päivä joskus koittaa. En meinannut lukioikäisenä koskaan edes mennä naimisiin. Nyt olen kuitenkin innoissani! On ihanaa järjestää juhlat, pukeutua oikein kunnolla kerran elämässään, julkistaa rakkautensa läheisten ihmisten länsäollessa ja luvata ainakin yrittää viettää koko loppuelämä rakastetun kanssa. Koittakaa kestää, kuten meidän isä sanoo ;).