Red Valentino S/S 2013

Red Valentinon kevät/ kesä 2013 kokoelman voisin ottaa melko lailla kokonaisuudessaan omaan vaatekaappiini! Tosin osaan helmoista voisi lisätä viitisen senttiä pituutta ;). Ah, kesä!

Puoliksi jo siellä...

Pääsen pitkästä aikaa pohdiskelemaan mitä pakkaan matkalaukkuuni. Saan pakata 20 tarkkaa kiloa kahden viikon reissuun. Olisi tosi hyvä jättää laukkuun tilaa, koska sitä ei koskaan tiedä, mitä matkalta tarttuu mukaan. Tuliaisia toivottaisiin kovasti, kun kerran olemme menossa eksoottiseen Aasiaan. Mukaan lähtee tietysti uusi uimapukuarsenaali ja juuri ostettu huulipuna sävysävyyn. 

Mutta...miten Aasiassa kannattaa pukeutua? Thaimaalaiset arvostavat suhteellisen peittävää ja ennen kaikkea tyylikästä ja siistiä pukeutumista. Ja sitten on se kuumuus! Ja kosteus! Tuntuu, ettei minulla edes ole vaatteita niin lämpimiin olosuhteisiin, kun täällä lähes on aina sen verran viileää. Yritän kasata vilpoisan ja simppelin puvuston. Periaatteessa kannattaisi suosia luonnon materiaaleja, mutta itse olen huomannut ettei esimerkiksi puuvillainen T-paita ole välttämättä kaikista paras vaihtoehto. Näistä Teen Voguen kuvista voi hakea inspiraatiota. Toinen hyvä inspiraation lähde on varmaankin Kryz Uyn blogi. Jos nimittäin asuu Filippiineillä, on melko tottunut pukeutumaan lämpimässä ilmastossa.

Haluaisin viettää trooppisen, romanttisen, hemmottelevan, mutta ei tylsän loman oman kultani kanssa. Jannea on nykyään niin vaikea tavoittaa (jos ei fyysisesti niin sitten henkisesti) uuden työn takia. Sen lisäksi, että hän opiskelee eri paikkakunnalla, hänellä on nyt myös superkiireinen ja vaativa työ hoidettavana samaan aikaan. Hyvä puoli ovat palkkatulot, huono puoli ajan puute. Käytännössä Jannella ei ole vapaa-aikaa enää ollenkaan. Edes kaikki viikonloput eivät ole vapaita. Tosin kiire on osittain itse aiheutettua, sillä Janne ei ole vielä oppinut vetämään rajaa työn ja vapaa-ajan erottamiseksi. Nyt se onnistuu, kun ei hänellä mitään muuta elämää Kajaanissa olisikaan, mutta tilanne on ihan eri, kun me taas asumme saman katon alla. Ajatus alkaa itseasiassa olla melko pelottava :D. Janne on aina niin väsynyt viikonloppuvisiiteillään, ettei hänestä ole oikein mihinkään, joten nyt on kiva, kun saan erotettua hänet kaikista työkiireistä kahdeksi viikoksi :).

Asiasta aivan toiseen! Joitakin viikkoja sitten kävimme viettämässä siskontyttöni 2-vuotispäivää Tampereella. Juhlien teemana oli satumetsä. Kaivelin omia kaappejani ja koska halusin kokeilla ensimmäistä kertaa ostamiani siipiä. päätin ryhtyä keijukaiseksi. Luovuin siivistä varsin nopeasti sillä a) niissä ei voinut istua ja b) tupa oli niin täynnä porukkaa, ettei siipien kanssa mahtunut kunnolla liikkumaan :D.

Näissä kuvissa maalailen kasvomaalauksia. Hitsit, että olen ruosteessa! Ennen vanhaan tuli maalailtua useinkin, mutta nyt en ole tehnyt mitään pitkään aikaan, ja senm kyllä huomasi. Uhrina Rooran pikkuserkku äitini sylissä. 

Päivänsankari äitinsä sylkyssä, ja pupu poskessa :).

Valentinusta vai miten se menikään

Hyvää ystävänpäivää!

Olen miettinyt, että ystävänpäivällä on vähän eri merkitys Suomessa kuin jenkeissä. Siellähän on Valentine's day, joka on rakastavaisten päivä. Meillä ystävänpäivä on kai enimmäkseen päivä ystävien muistamiseen. Ei niin romanttista. Ajattelin vähän asun puolesta tänään panostaa, vaikka en varsinaisesti mitään punaista omistakaan. Tämä saa kelvata. Ystävänpäivän juhlistamiseen saa tänä vuonna riittää se, että jutellan Jannen kanssa puhelimessa :).

Lisäosia

Tästä blogista on hyvää vauhtia tulossa hääblogi...Olen ollut sen verran vetämättömässä kunnossa jo pitkän aikaa, ettei oman pärstän kuvaaminen ole juuri napannut. Tällä hetkellä sellainen erikoisuus, että minuun on kiinnitetty kolme pyöreän pariston näköistä laitetta: yksi kädenselkään, yksi rintaan ja yksi jalkapöytään. Olen kyborgi ja siirtynyt ulkoisiin energianlähteisiin! No, ei sentään :D. Jutut ovat lämpömittaireita. Minun pitää pitää niitä neljä päivää ja sitten postittaa lääkärille. 

Tyylikäs uusi fleece ja omituinen metallinen lisäke.

Jotain tällaista voisin teettää tukkaani sitten hääpäiväksi. Ei liian virallista, muttei myöskään liian rentoa. Aidot kukat voisivat olla kivoja.

Hoksasin, että itseasiassa valitsemani puku muistuttaa Elie Saabin suunnittelemaa puku, jonka ihan ensimmäiseksi bongasin netistä. Tietysti omani on vähän halvempi versio :D. Hinnassakin on varmaan 8000 euroa eroa. Mutta samaa on tyllin ja pitsin yhdistelmä, sydänkaula-aukko ja mekon muodoissa on myös yhteneväisyyksiä.

Lähi-idästä näyttäisi tulevan mielenkiinoista hääpukusuunnittelua. Nämä puvut ovat Galia Lahavin.

Pitsejä ja tyllejä

Sain muutaman surkean kännykkäkameravalokuvan sisareltani edellisten kertojen hääpukusovituksista. Kaksi ensimmäistä ovat Helsingin liikkeestä ja kaksi viimeistä ostamastani puvusta.

Tällainen malli minulla oli alunperin mielessä. Mekko on ihan kiva ja nimenomaan ihan kiva. Se ei korosta minussa oikeastaan mitään, vaan piilottaa kaiken. Toisin sanoen hylkäsin tässä vaiheessa oikeastaan kokonaan ballgown-malliset puvut. Niistä ei ollut tarpeeksi siroja malleja esillä missään.

Tässä mekossa tykkäsin pitsipuvun päälle laskostetusta ohuesta ja pehmeästä tyllistä. Mekossa oli myös kaunis ja vähän epätyypillinen tyllilaahus. Malli olikin sitten toinen juttu. Periaatteessa tällaiset kapeat mallit ovat ylläni ihan okei, mutta ne eivät ole minun tyyliäni. Halusin kuitenkin näyttävämpää ja muhkeampaa helmaa, mutta niin, että yleisilme säilyisi sirona ja minun figuurini voisi nähdä puvusta huolimatta.

Tässähän se minun pukuni jo sitten onkin. Tykkäsin puvun istuvan yläosan ja kauniisti levenevän helman yhdistelmästä. Puku ei tosiaan ihan istu, koska se on niin iso, myyjä kuroo kangasta takana. Ja helma on minulle aivan liian pitkä, seison kuvissa korokkeella. Olinko oikeassa väittäessäni, että puku sopii minulle paremmin kuin valmistajan kuvien mallille? Yllättävää kyllä Monmon ja Ida olivat sitä mieltä, että ehkä huntu ei olisikaan niin huono idea, kun sellaista kokeilin. Itse olen ajatellut koko ajan, että ei huntua, ei ole minun juttu, en ole mikään  neitsyt :D. Mutta oli se sitten kaunis, kun sen laittoi päähän. Onneksi tässä on runsaasti aikaa miettiä yksityiskohtia. Hääthän ovat kesällä 2014.

Marlies Dekkers-vinkki

Vinkiksi kaikille Marlies Dekkersin ystäville hollantilainen Pol Lingerie -nettikauppa, josta saa kivoilla alehinnoilla tilattua merkin alusvaatteita ja bikinejä. Itsekin tilasin sieltä vuosi sitten bikinien yläosat, jotka kuitenkin osoittautuivat minulle väärän mallisiksi. Sivusto on hollanninkielinen, mutta kyllä siellä osaa suunnistaa ja google-kääntäjästä voi olla apua. Asiakaspalvelu on englanninkielen taitoista. Minä maksoin perus laskulla ja tilisiirrolla ja kauppa sujui ongelmitta. Ale alkaa nyt olla lopuillaan ja tuotteita on enää hajakokoja jäljellä, mutta jos omaat poven kokoa 75B, voit vielä tehdä löytöjä.

Say Yes to the Dress

Terveiset hieman ankeasta, mutta uutta puhtia imuroinnista (jonka suoritti anoppini) saaneesta asunnostani, jossa olen nyt viettänyt niin paljon aikaa, että melkein mikä tahansa muu paikka kuulostaa hyvltä vaihtelulta. Olen taas sairaana, tällä kertaa nuha-kuume-flunssassa. Siitä huolimatta raahauduin tänään eilen (vielä kun oli parempi fiilis) varaamalleni hääpuvun sovitusajalle kolmen särkylääkkeen voimalla. Olisi minulla ollut myös gradu-seminaari, mutta sinne en viitsinyt raahautua. Tuhma minä. Sinänsä ratkaisuni saattoi olla ihan hyvä: tein nimittäin ostopäätöksen! Kävimme viikonloppuna kahdessa Helsingin liikkeessä sovittelemassa, Stilssimassa ja Niinattaressa. Niinatar oli ahdas,  pukuvalikoima hyvä. Palvelu oli ihan ok. Ilmeisesti myyjillä oli niin kiire ja asiakkaita lauantaille niin paljon, ettei palevlu voinut olla kovin intiimiä, vaikka myyjä parhaansa tekikin. Stilssimassa oli ihanan isot peilit ja sohva seurueelle. Siellä oli myös enemmän minun makuani miellyttäviä pukuja. Sieltä jäi mieleen yksi pitsipuku. Myös palvelu oli hyvää. Stilssima oli ainoa paikka, jossa myyjä neulasi puvun sopivan kokoiseksi. Muissa pukua vain pidettiin takaa kiinni. Neulaaminen oli mielestäni parempi tapa, sillä silloin puvusta sai paremmin käsityksen.

Tänään kävin siis morsiusateljee Katariinassa. Liike oli tilava ja viehättävä. Pukujakin oli enemmän kuin aluksi pelkäsin vaikka valikoima oli ehkä vähän niukka. Minua kiinnostavia pitsipukuja oli kuitenkin aika paljon muihin liikkeisiin verrattuna. Myös mieleeni jäänyt pitsipuku kuului valikoimaan. Ensimmäisen puvun kohdalla myyjä oli sitä mieltä, että puku sopi minulle todella hyvin. Myös sisareni ja Monmon nyökyttelivät hyväksyvästi. Kokeilin muitakin pukuja mukaan lukien edellisen sovituksen lempparini, mutta mikään ei vetänyt vertoja ensimmäiselle puvulle. Pidin enemmän alkuperäisen ihastukseni pitsistä, mutta tästä uudesta tuttavuudesta muuten enemmän. Vaikka kukaan ei itkenyt ihastuksesta, enkä itsekään kokenut suurta vau-elämystä, päätin ostaa puvun. Voi kuulostaa vähän mälsältä, mutta ei se siitä puvusta voi oikein parantua sillä budjetilla ja valikoimalla, joka minulla on. Mutta olen oikeasti melkoisen tyytyväinen :). Olen ollut vähän pettynyt siihen, että olen ollut aika analyyttinen pukuja kokeillessani, enkä suhtautunut niin tunteella kuin alunperin oletin. Toisaalta olen sellainen muutenkin, että en tiedä miksi odotin jotain muuta :D. Hääpukuni on siis White One 2013 malliston Nieves.

Kokeilemani näyteyksilö oli minulle noin kolme kokoa liian iso, joten selän puolesta ei saanut oikein mitään käsitystä. Toivottavasti se on tosiaan näin nätti.

Puvun mukana tulee strassivyö, mutta en ajatellut käyttää sitä. Yleensä vyöt ovat mielestäni kivoja ja korostavat vyötäröä, mutta tämän puvun tapauksessa vyö lähinnä häiritsee tasapainoista kokonaisuutta. Puvussa tuli vähän haltijaolo :). Mainittakoon, että mallin päällä puku näyttää vanhanaikaisemmalta kuin se oikeasti on, se sopii minulle paremmin, heh. Olen yrittänyt pukua etsiessäni myös miettiä, mistä Janne pitäisi. Tämän puvun kohdalla ajattelin, että tämä olisi varmaan kaunis Jannenkin mielestä.