Terveiset hieman ankeasta, mutta uutta puhtia imuroinnista (jonka suoritti anoppini) saaneesta asunnostani, jossa olen nyt viettänyt niin paljon aikaa, että melkein mikä tahansa muu paikka kuulostaa hyvltä vaihtelulta. Olen taas sairaana, tällä kertaa nuha-kuume-flunssassa. Siitä huolimatta raahauduin tänään eilen (vielä kun oli parempi fiilis) varaamalleni hääpuvun sovitusajalle kolmen särkylääkkeen voimalla. Olisi minulla ollut myös gradu-seminaari, mutta sinne en viitsinyt raahautua. Tuhma minä. Sinänsä ratkaisuni saattoi olla ihan hyvä: tein nimittäin ostopäätöksen! Kävimme viikonloppuna kahdessa Helsingin liikkeessä sovittelemassa, Stilssimassa ja Niinattaressa. Niinatar oli ahdas, pukuvalikoima hyvä. Palvelu oli ihan ok. Ilmeisesti myyjillä oli niin kiire ja asiakkaita lauantaille niin paljon, ettei palevlu voinut olla kovin intiimiä, vaikka myyjä parhaansa tekikin. Stilssimassa oli ihanan isot peilit ja sohva seurueelle. Siellä oli myös enemmän minun makuani miellyttäviä pukuja. Sieltä jäi mieleen yksi pitsipuku. Myös palvelu oli hyvää. Stilssima oli ainoa paikka, jossa myyjä neulasi puvun sopivan kokoiseksi. Muissa pukua vain pidettiin takaa kiinni. Neulaaminen oli mielestäni parempi tapa, sillä silloin puvusta sai paremmin käsityksen.
Tänään kävin siis morsiusateljee Katariinassa. Liike oli tilava ja viehättävä. Pukujakin oli enemmän kuin aluksi pelkäsin vaikka valikoima oli ehkä vähän niukka. Minua kiinnostavia pitsipukuja oli kuitenkin aika paljon muihin liikkeisiin verrattuna. Myös mieleeni jäänyt pitsipuku kuului valikoimaan. Ensimmäisen puvun kohdalla myyjä oli sitä mieltä, että puku sopi minulle todella hyvin. Myös sisareni ja Monmon nyökyttelivät hyväksyvästi. Kokeilin muitakin pukuja mukaan lukien edellisen sovituksen lempparini, mutta mikään ei vetänyt vertoja ensimmäiselle puvulle. Pidin enemmän alkuperäisen ihastukseni pitsistä, mutta tästä uudesta tuttavuudesta muuten enemmän. Vaikka kukaan ei itkenyt ihastuksesta, enkä itsekään kokenut suurta vau-elämystä, päätin ostaa puvun. Voi kuulostaa vähän mälsältä, mutta ei se siitä puvusta voi oikein parantua sillä budjetilla ja valikoimalla, joka minulla on. Mutta olen oikeasti melkoisen tyytyväinen :). Olen ollut vähän pettynyt siihen, että olen ollut aika analyyttinen pukuja kokeillessani, enkä suhtautunut niin tunteella kuin alunperin oletin. Toisaalta olen sellainen muutenkin, että en tiedä miksi odotin jotain muuta :D. Hääpukuni on siis White One 2013 malliston Nieves.
Kokeilemani näyteyksilö oli minulle noin kolme kokoa liian iso, joten selän puolesta ei saanut oikein mitään käsitystä. Toivottavasti se on tosiaan näin nätti.
Puvun mukana tulee strassivyö, mutta en ajatellut käyttää sitä. Yleensä vyöt ovat mielestäni kivoja ja korostavat vyötäröä, mutta tämän puvun tapauksessa vyö lähinnä häiritsee tasapainoista kokonaisuutta. Puvussa tuli vähän haltijaolo :). Mainittakoon, että mallin päällä puku näyttää vanhanaikaisemmalta kuin se oikeasti on, se sopii minulle paremmin, heh. Olen yrittänyt pukua etsiessäni myös miettiä, mistä Janne pitäisi. Tämän puvun kohdalla ajattelin, että tämä olisi varmaan kaunis Jannenkin mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti